Cellar Darling

Reilu vuosi sitten syystä tai toisesta Anna Murphy, Ivo Henzi ja Merlin Sutter lähtivät kävelemään Eluveitiestä ja pistivät pystyyn uuden, Cellar Darling -nimeä kantavan bändin. Viime syksynä orkesteri julkaisi ensimmäiset biisinsä Challenge ja Fire, Wind & Earth. Tammikuussa yhtye solmi sopimuksen Nuclear Blastin kanssa ja nyt 30. päivä kesäkuuta bändin debyyttialbumi This Is The Sound näkee päivänvalon. Nopeasti ovat palaset loksahdelleet paikalleen. Koska tämä Imperiumin toimittaja nyt sattuu olemaan kova Anna Murphy -fani, päätin tarttua luuriin ja selvittää mitä Cellar Darlingille kuuluu.

Tavoitan Annan sukuloimasta Irlannissa. Mimmi on missäpä muualla kun pubissa. Taustalta kuuluu olutlasien kilinää ja iloista meuhkaamista, joten itseänikin alkaa pahasti janottaa. Keskityn kuitenkin tähän juttuun ja aloitan kysymällä, miltä nyt tuntuu, kun joutuu vielä hetken odottelemaan fanien mielipiteitä?

– Jännittää ja paljon, Anna aloittaa. Vaikka me olemme kaikki tehneet musiikkia jo monta vuotta, tuntuu tämä hieman erilaiselta, koska bändi on täysin uusi. Paljon työtä levyn eteen on tehty, joten nyt huoahdamme hetkeksi ja odotamme mitä porukka siitä tykkää.

Lopputulokseen kolmikko on kuitenkin tyytyväinen, vaikka viime vuonna, kun bändi alkoi luomaan biisejään, ei kukaan heistä oikein tiennyt mitä siitä tulisi:

– Annoimme kaiken tapahtua aika luonnollisesti ja lopputulos yllätti isosti. Me olisimme voineet pelata varman päälle ja soittaa täysin samaa musaa mitä Eluveitie soittaa, mutta se ei olisi ollut ihan aitoa. Jotkut Eluveitie-fanit varmasti pitävät meidän soundista, osa ei. Tavoittelemme tietysti myös ihan uusia faneja. Jännä nähdä, Anna pohtii ääneen.

Eluveitieltä Cellar Darling ei tosiaan kuulosta. Musiikissa on toki, sekä folk- että metallielementtejä, mutta kokonaisuus kallistuu vahvasti rockin puolelle. Miten te itse bändin musaa kuvailette?

– Genrellä ei meille ole niin väliä, mutta faneille ja erityisesti medialle sillä on suuri merkitys. Tätä olemme kyllä miettineet, mutta mihinkään hyvään johtopäätökseen emme ole päätyneet. Lähinnä tämä varmasti on vaihtoehtorockia, mutta siinä genressä on harvoin folk- tai klassisia elementtejä. Bändin nimi kuvaa itse asiassa aika hyvin meidän soundia. Cellar (=kellari) on jotain pimeää ja darling (=rakas) valoa ja kauneutta.

Monella tapaa bändin musiikki myös muistuttaa Annan muutaman vuoden takaisen soololevyn musiikkia. Pehmeää ja erilaista. Soolotuotannon lisäksi Anna on mukana myös Lethe-projektissa, jonka kakkoslevy, The First Corpse On The Moon, julkaistiin aiemmin tänä vuonna. Kuinka ihan sävellykselliseltä kannalta on mahdollista pitää kaikki nämä erillään?

– Eluveitien aikana tarvitsin näitä muita projekteja, jotta voisin toteuttaa kaikki ne ideat mitä päähän tuli. Eluveitie oli kuitenkin aina se ykkösprioriteetti ja muut tulivat kun sattui löytämään ajan sekä sen oikean fiiliksen. Nyt Cellar Darling on se ykkönen ja tässä bändissä minulla on paljon enemmän taiteellisia vapauksia. Se tuntuu todella hyvältä.

Bändin julkaisemien studiopäiväkirjavideoiden perusteella kolmikko tekee asioita nimenomaan yhdessä ja tunnelma näyttää muutenkin leppoisalta. Vai kuvittelenko vain?

– Et todellakaan. Jotkut biisit tehdään jammailemalla treeniksellä ja puhtaasti asioita kokeilemalla. Joihinkin biiseihin minä tai Ivo tehtiin runko valmiiksi, ja sitä sitten lähetettiin ympäriinsä. Tiimityötä meillä on paljon ja monella tapaa me toimimmekin kuten ihmiset olettavat bändin toimivan: yhdessä bändinä, Anna toteaa.

Toimintatapa eroaa ilmeisesti aika paljon siitä, miten Eluveitien sävellystyö tapahtui?

– Joo. Onhan se jo huomattavasti helpompaa, kun bändissä on vain kolme jäsentä. Lisäksi me olemme monella tapaa samankaltaisia ajatuksiltamme ja todella hyviä ystäviä. Kaikki se helpottaa työskentelyä.

Vielä jos siihen Eluveitien vertaan, on Annan oma soitin, hurdy-gurdy, huomattavasti isommassa osassa. Yhdellä raidalla kuullaan jopa lähes kitarasoolon kaltaista vääntöä. Kuinka mukavalta tämä soittajasta itsestään tuntuu?

– Hienolta tietysti. En todellakaan soita sitä perinteiseen tyyliin, vaan kampiliira taipuu lähes mihin vain. Pidän myös siitä, että hurdy-gurdyn oikeasti erottaa levyllä hyvin, koska äänimaailmassa ei tapahdu niin monia asioita samanaikaisesti.

Cellar Darling on huomattavasti minimalistisempaa musaa kuin esimerkiksi Eluveitie. Anna jatkaa:

– Joskus meillä on vain yksi melodia, johon keskitymme läpi kappaleen. Olisin toki voinut lisätä vaikka kuinka paljon hurdy-gurdyä, mutta tässä bändissä olen myös solisti, enkä oikein pidä siitä, että jatkuvasti pitää sekä soittaa että laulaa. Biisit rakennettiin pitkälti tältä pohjalta.

 

Palataan vielä bändin tapaan rakentaa kappaleita. Kumpi tulee ensin, sanat vai sävel?

– Yleensä melodiat tehdään ensin. Six Days -biisissä ne tehtiin käsi kädessä, mutta se on harvinaista. Melodia synnyttää yleensä ajatuksia, joista tekstit syntyvät. Saatan esimerkiksi nähdä keltaista väriä – tai kuvan vanhasta miehestä, josta alan pohtia, minkälaisen tarinan siitä voisi kirjoittaa.

Mistä This Is The Soundin biisit kertovat?

– Levyllä ei ole mitään kattavaa konseptia, mutta erilaisia tarinoita aina maailmanlopusta pahoihin haltijoihin. Käytän teksteissä symboliikkaa ja vertauskuvia. Sooloprojektissani keskityin singer-songwriter -tyylisiin teksteihin, joissa aika suoraan käsittelen tunteita ja kokemuksia. Cellar Darlingilla tartun näihin tunteisiin ja rakennan siihen jonkin vertauskuvallisen tarinan, Anna kertoo.

Jäseniä bändissä on vain kolme, joten on pakko selvittää miltä bändin livekokoonpano näyttää:

– Meillä on livenä sessiobasisti. Isommille keikoille ajatuksemme on ottaa mukaan myös viulisti ja pianisti. Heti kun meillä on siihen varaa. Heheheh. Merlinillä on samplauspädit, joilla hän toistaiseksi soittaa piano osuudet. Tietokonetta me emme lavalle todellakaan halua, Anna julistaa.

Tälle kesälle bändi on buukattu muutamalle festarille lähinnä Sveitsissä ja syksyllä on kourallinen keikkoja Keski-Euroopassa. Tien päälle kolmikko kuitenkin halajaa ja Suomi on luonnollisesti yksi kohteista:

– Münchenin keikalla tapasin jo yhden suomalaisen fanin, joka varta vasten meidän keikkaa varten oli sinne lentänyt. Me haluamme kiertää niin paljon kuin mahdollista ja mihin tahansa toteutettavissa olevaan tarjoukseen tartutaan. Kaikki riippuu nyt siitä, miten yleisö meidän levyn vastaanottaa.

Tosissaan kolmikko bändiin satsaa. Haastatellessani Merliniä ja Ivoa vuosi sitten, kertoi Merlin luopuneensa asunnostaan ja muuttaneen treenikselle asumaan. Anna kertookin miehen yhä siellä majailevan ja pian hänkin joutuu muuttamaan pois kämpästään. All in -periaatteella mennään.

Loppuun vielä se pakollinen kysymys... Mitä löytyy Cellar Darlingin sielusta:

– Ystävyyttä ja luovuutta, Anna päättää.

Kuinka hienoa onkaan, että nämä kaksi asiaa voi tällä tavalla yhdistää. Imperiumi kiittää ja jää odottamaan mitä tuleman pitää.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

This Is The Sound
KOTIPAIKKA
Luzern, Sveitsi

JÄSENET
Anna Murphy – laulu, hurdy-gurdy
Ivo Henzi – kitara, basso
Merlin Sutter – rummut


DISKOGRAFIA
This Is The Sound (2017)
© Imperiumi MMVII. Teksti: Henry Lunabba   Kuvat: Cellar Darling
http://www.cellardarling.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 693 Palaa »