DevilDriver

Dez Fafaran luotsaama DevilDriver rymistelee vahvasti eteenpäin osoittamatta laantumisen merkkejä, vaikka viime vuosina yhtyeen miehitys onkin elänyt. DevilDriver päätti kesän Euroopan-rundinsa viime viikonloppuna Nummirockiin, ja pääpiru Fafaran mietteet kiertueesta tuntuivat olevan yksinomaan positiiviset. Kävimme hänen kanssaan mukavan keskustelun kylmänä juhannusaattoiltana, bändin soundcheckin pauhatessa täyttä häkää viereisellä päälavalla.

– Eilen vedimme onnistuneen keikan Kööpenhaminan Copenhellissä, ja nyt vastikään saavuimme tänne Helsingistä. Kieltämättä lähestyessämme Nummijärveä osa katsoi bussista pihalle, että kuinkahan syvälle pusikkoon olemme ajamassa, hah!

– Uskomaton ja epätodellinen lienevät kuitenkin oikeat sanat kuvaamaan tätä Euroopan-rupeamaa. Etenkin, kun miettii, että olemme olleet jonkin aikaa poissa kuvioista. Nyt oli tarkoitus pienellä kiertueella vain vähän tunnustella, että mitä mahtaa tapahtua. Niinhän se totta kai on aina enemmän tai vähemmän: jokainen kiertue on tunnustelua, että vieläköhän jengi löytää meidän keikoille, mutta tietenkin sitä joka kerta yllättyy positiivisesti, kun niin todella tapahtuu. Kiertueen tulos on ollut niin positiivinen, että parhaillaan käydään neuvottelua seuraavista rundeista. Jos katsot Instagram-tiliäni tai videopätkiä festareilta, joissa olemme soittaneet, huomaat heti, että meno on mykistyttävää. Myös pienillä klubeilla, kuten taannoisella keikallamme Essenissä, Fafara kertoo.

– Keskityn jokaiseen keikkaan samalla tavalla: yritän löytää alkoholitonta olutta ja pienen määrän marihuanaa rentoutuakseni, mikäli se ei ole kyseisessä maassa laitonta. Noin 30 minuuttia ennen showtimeä meditoin hieman pitääkseni hermot kasassa. Muussa tapauksessa en pysty antamaan parastani lavalla.

Vauhdikkaat pitit ovat olennainen osa DevilDriver-keikkaa. Kymmenen vuotta sitten bändi nousi otsikoihin yrittäessään Englannissa Download Festivalilla päästä Guinnessin ennätystenkirjaan saamalla aikaan maailman isoimman circle pitin. Yrityksestä huolimatta virallista ennätystä ei syntynyt.

– Circlepittiä kuvattiin monesta eri suunnasta. Olimme yhteydessä Guinnessiin ja he niin ikään meihin, mutta ongelmaksi tuli kehäpitin mittaaminen. Kukaan ei oikein tiennyt, kuinka se olisi pitänyt mitata virallisesti ja missä rajat kulkee. Tapauksesta kirjoitellaan internetissä aina vain, vaikka esimerkiksi tällä rundilla muutamilla festareilla syntyi kenties vieläkin isompia circlepittejä.

– Circlepitit ovat olennainen osa meidän keikkaa, ei siitä mihinkään pääse. Ehkä siihen on vaikuttanut se, että minulla on punk rock -taustaa, sieltä taitaa tulla se punkin ja DevilDriverin välinen yhteyskin. Näkeehän se monesti fanikunnastammekin; ei tarvitse kuin avata kiertuebussin ovi, niin edessä on viisi kuusi punk-skidiä odottamassa meitä.

– Kun olin muksuna keikoilla, varmin paikka löytää minut oli keskeltä pittiä. En jäänyt koskaan sivulle empimään ja katsomaan. Mursin kerran nenänikin, se oli jokin punk rock -ilta, jossa soitti muutamia bändejä.

 

UUDEN MATERIAALIN PARIIN

DevilDriverin viimeisin pitkäsoitto, Trust No One, ilmestyi vuoden 2016 puolella. Seuraavaa DevilDriver-täyspitkää saadaan odottaa vielä pari vuotta, mutta odotusta helpottaa tuleva coveralbumi.

– Trust No One oli seitsemäs täyspitkämme, se nousi myös monilla listoilla korkeimpiin sijoituksiimme ikinä. Se tuntui aika uskomattomalta, koska monilla bändeillä suunta saattaisi kääntyä seitsemänteen täyspitkään tultaessa alaspäin. En usko millään, että kuulemme uudesta DevilDriverin pitkäsoitosta ennen vuotta 2019, mutta työstämme paraikaa coveralbumia. En pysty paljastamaan kaikkia detaljeja, mutta sillä levyllä kuullaan meidän näkemyksiä muutamista klassisista "outlaw"-biiseistä, kuten Ghost Riders In The Sky. Biiseissä laulaa minun lisäksi myös vierailevia artisteja, kuten Lamb Of Godin Randy Blythe. Siitä tulee ilmiömäinen paketti. Tuottajana toimii Steve Evetts, ja teemme sen kotistudiollani. Evetts antaa minun sopivassa määrin toimia, miten itse parhaaksi näen, mutta pitää langat silti lopulta omissa käsissään. Hänen avullaan fanimme kuulevat hieman erilaista Dez Fafaran laulua, hän lupailee tyytyväisenä.

– Kun olin nuorempi, julkaisin musiikkia melkein joka vuosi. En pysty enää sellaiseen tahtiin, mutta silti täytyy koko ajan varoa, ettei studiolevyjen julkaisuväli karkaa liian pitkäksi. Neljän vuoden mittainen tauko meidän kaltaiselle bändille voi olla kohtalokas. Kolmekin on siinä ja siinä, mutta menkööt.

Dez Fafara on omien touhujensa lisäksi kerennyt tekemään kaikenlaista muiden artistien kanssa. Siinä sivussa on tullut tutuksi muuan Ozzy Osbournekin.

– Osbournen perhe on ollut iso osa minun elämääni. Sharon Osbourne on ollut managerini ja tein yhden biisinkin Ozzyn kanssa aikoinaan. Heidän tuntemisestaan on ollut luonnollisesti valtava apu tässä bisneksessä. Sharon on kutsunut minut varmaan jokaiselle järjestetylle Ozzfestille. Olen kiitollinen heille kaikesta.

– Muistan hyvin, kun kuulin ensimmäisen kerran Black Sabbathia. Olin 15-kesäinen, oli päivä tai kaksi ennen jouluaattoa. Poltin tuolloin ensimmäisen kerran ruohoa, ja kun kuulin Fairies Wear Bootsin, se oli siinä. Olin muuten siihen aikaan rumpalina eräässä psychobilly-bändissä. Punkin lisäksi psychobilly-jutut ovat antaneet paljon lisää perspektiiviä metallimusiikkiin.

Fafara on tavannut monia nimimuusikoita, joten tahdon kysyä, mitkä tapaukset ovat jääneet parhaiten mieleen.

– Olen ollut onnekas, olen tavannut varmaan kaikki idolini ja sankarini musiikin saralla. En pysty valitsemaan vain yhtä tai kahta tapaamista, koska kohtaamisia on niin monta. Kaikkia niitä kuitenkin yhdistää se kiva seikka, etten ole koskaan tavannut ketään, jolla olisi niin iso ego, ettei se mahtuisi tälle planeetalle. En siedä, jos eteeni tulee jokin mahtailija.

 

VOIMAVARA NIMELTÄ ADHD

Vaan entäpä, jos ura ei olisi auennut muusikon saappaissa? Fafara kertoo:

– Olisin siinä tapauksessa muurari. Isäni on rakennusmies, ja lapsena toimin hänen apurinaan paljon. Totuin jo seitsenvuotiaana nousemaan kukonlaulun aikaan ylös työmaalle. Arvostan rakennusalan työntekijöitä kovasti.

– Jos minulta tullaan kysymään neuvoja aloitteleville muusikoille, ne ovat seuraavat: pysy erossa kovista huumeista, äläkä anna kenenkään sotkea tyttöystäviä mukaan bänditouhuun. Harjoittele niin paljon kuin vain ikinä mahdollista, äläkä kopioi ketään suoraan. Vaikutteet ovat suotavia ja jopa pakollisia, mutta suora plagiointi on sanalla sanoen perseestä. Mutta tärkeintä kaikista on pysyä erossa huumeista, ne tuhoavat sinut ja bändin. Ei ehkä juuri sillä hetkellä, mutta jossain vaiheessa aivan varmasti.

– En käytä alkoholia. En myöskään tykkää olla humalaisten seurassa. Keskustelemisesta ei tule silloin mitään, koska et juttele hänelle, vaan juttelet alkoholille. En minä saarnaa, jos joku ottaa yhden tai kaksi olutta, en vain siedä niitä käveleviä kaaoksia, jotka örveltää kaduilla pullo kädessä.

Haastatteluaika on käymässä vähiin, mutta minulla on vielä kysymys. Fafara on usein otsikoissa ADHD:nsa vuoksi, joten kysyn häneltä, kuinka ADHD vaikuttaa hänen tekemiseensä.

– ADHD:sta sanotaan aina, että ihmiset "kärsivät" siitä. Ihmiset puhuvat ADHD:sta kuin se olisi sairaus, mikä ei se todellakaan ole. Jos Jenkeissä lapsella on ADHD, hänelle tyrkytetään Ritalin-nimistä lääkettä. Sitä minullekin syötettiin 11 vuotta. Tajusin paljon myöhemmin, että ADHD ei ole tauti, vaan lahja. Se on lahja, mitä pitää osata käyttää ja hyödyntää. Pystyn sanomaan näin, koska olen mielestäni hyvä esimerkki siitä. Johdan bändiä, johdan management-yritystä, johdan myös surffausyritystä perheeni kanssa. Johdan monta bisnestä samaan aikaan, ja voin tehdä tätä kaikkea, koska minulla on ADHD. Minulta on mahdotonta odottaa, että voisin istua kaksi tuntia paikallani televisiota katsomassa. Kun koulussa opettajat puhuivat hitaasti, minulla meni järki. Jos olisin nyt sama lapsi koulussa, ottaisin älypuhelimeni ja katsoisin vastaukset sieltä opettajan vasta lopettaessa lausettaan.

– Aivan liian monet luulevat ADHD-diagnoosin saatuaan, että he eivät pärjää sen kanssa, elämä menee pilalle ja muuta hevonpaskaa. Kaikki sellaiset ihmiset: teidän pitää löytää keino hyödyntää tätä piirrettä itsessänne. Minä nukun neljä viisi tuntia yössä. Jos nukun kuusi, se on ihme. Mutta en voisi kuvitella elämää ilman tätä. Tylsistyisin alta aikayksikön.

– Soitamme täällä Nummirockissakin biisin nimeltä Sail. Se ei ole meidän, vaan alun perin Awolnationin. Kuulin biisin, kun poikani tuli luokseni, että hei, isä, kuuntelepa tämä biisi. Kuuntelin kappaleen kertosäettä ja tuumin, miksemme tekisi tästä omaa versiota. En saarnaa tästä aiheesta jatkuvasti, mutta normaalisti, etenkin Jenkeissä, ennen tätä biisiä mainitsen, että biisi on osoitettu joka v*tun lääketeollisuuden yritykselle ja farmaseutille. Arvosanani koulussa eivät olleet kummoiset, mutta kun löysin marihuanan, huomasin voivani keskittyä paljon, paljon paremmin. Huomasin nopeasti, että kappas, matematiikka ja historia ovatkin mielenkiintoista. Jenkeissä pillerit ovat miljoonabisnes, ja siksi niitä halutaan tyrkyttää lapsille sen sijaan, että löydettäisiin mitään muita ratkaisuja.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Trust No One
KOTIPAIKKA
Santa Barbara, Kalifornia

JÄSENET
Dez Fafara - laulu
Mike Spreitzer - kitara
Austin D'Amond - rummut
Neal Tiemann - kitara
Diego Ibarra - basso


DISKOGRAFIA
DevilDriver 2003
The Fury Of Our Maker's Hand 2005
The Last Kind Words 2007
Pray For Villains 2009
Beast 2011
Winter Kills 2013
Trust No One 2016
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: DevilDriver. Live: Samuli Keskitalo
http://www.devildriver.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1125 Palaa »