Festariraportti: Rock The Beach 2017

Lähes pilvettömältä taivaalta porottanut aurinko, 25000 innokasta festarivierasta, puoli kiloa hiekkaa kengissä, hiuksissa ja suussa, strategisia hyökkäyksiä tehneet lokkiparvet ja yksi sairaan kova Foo Fighters. Siinäpä päällimmäiset ajatukseni Hietaniemen uimarannalla järjestetystä Rock The Beachistä. Toki porttien avaamisen ja sulkemisen väliin mahtui paljon muutakin kuin vain albatrossin kokoa lähenteleviä lokkeja ja Dave Grohlin ilmiömäiset eleet. Lue Imperiumin festarirapsa ja totea itse.

 

VANT

Todella ison, ja myös ainoan, lavan eteen ei ollut pakkautunut mainittavan suurta määrää ihmisiä brittiläisen Vantin käynnistäessä päivän. Festarijuontajana toiminut Radio Rockin Laura Vähähyyppä painotti bändin nousevaa statusta, ja sitä, että bändi kannattaa ehdottomasti tsekata kohta alkavalla keikalla; seuraavan kerran Vant saatettaisiin helposti nähdä soittamassa vain pääesiintyjänä.

Vantin keikka meni hieman lämmittelyn piikkiin – niin toisinaan ensimmäiselle bändille saattaa käydä. Bändin vaihtoehtorockin maastossa pyörinyt kolmevarttinen jätti hieman harhailevan fiiliksen, ja mietin, oliko bändi lopulta musikaalisesti hyvä vai huono. Näillä kannuksilla en vielä ostaisi lippua, vaikka Vant nousisikin lähivuosien kuluessa pääesiintyjän saappaat täyttäviin mittoihin. Saappaista puheen ollen, laulaja-kitaristi Mattie Vant mainitsi ennen viimeistä biisiä nyt olevan oikea aika ottaa kengät ja sukat pois jalasta ja lähteä keikan loputtua uimaan. Näin hän tekikin, kuten myös kolmannes keikkaa etukarsinan tuntumassa seuranneista faneista.

 

APULANTA

Tajusin vasta Apulannan aloitettua keikkansa, että bändien väliset changeoverit ovat vain 30 minuuttia. Tässäpä vasta bakkanaalit minun makuuni, tuumin, ja seurasin, kun illan ainoana suomalaisosaamista tarjonnut Apulanta kapusi lavalle. Lava-asetelma oli muovailtu pelkistetyn hienoksi bändin seistessä pitkälti läpi keikan lavan keskellä olleella korokkeella.

Myönnän, että taannoin katsomani bändistä kertova Teit meistä kauniin -elokuva nostatti fiiliksiäni pykälän verran keikkaa kohtaan. Toisaalta, en äkkiseltään muista yhden ainoaa huonoa todistamaani Apulanta-keikkaa. Etenkin festareilla tunnin mittainen annos hittirepertuaaria on erittäin tervetullut lisä. Niin tälläkin kertaa.

Keikan edetessä Hietsu alkoi täyttyä nopeasti. ”Tulitteko ihmiset tänne suoraan töistä?”, kysäisi Wirtanen, kehottaen myös muita paikalle tulleita kuulapäitä rasvaamaan hiuksettomat päälaet – aurinkohan porotti tässä kohtaa päivää pitkälti suoraan yläpuolelta pilvettömältä taivaalta.

 

THE KILLS

The Killsin soittoaika oli pahemman kerran väärässä kohtaa iltaa, ja bändi onnistui tunnin mittaisella tyhjäkäynnillä tappamaan tehokkaasti sen fiiliksen, minkä Apulanta hetkeä aikaisemmin oli nostattanut. En ollut ainoa näin ajatteleva, sillä valtaosaa festarivieraita kiinnosti tapahtuman muu oheistoiminta enemmän Radio Rock -telttaa, merkkari- ja ruokakojuja myöten.

Laulajatar Alison Mosshart eläytyi omaan roolinsa antaumuksella, mistä annankin ison plussan. Ohjakset olivatkin pitkälti hänen käsissään taustalla häärineen soitinryhmän ollessa lähinnä kokonaisuutta tukeva elementti, vaikka kitaristi Jamie Hincellakin oli lauluosuuksia hoidettavanaan. Mosshart nähtiin myös muutamaa tuntia myöhemmin laulamassa duettona Foo Fightersin uusia biisejä Dave Grohlin kanssa.

 

BIFFY CLYRO

Viime vuoden Provinssin yksi hehkutetuimmista artisteista, Biffy Clyro, jätti tuolloin haljun maun suuhuni, mutta tällä kertaa asiaan tuli muutos. Liekö tähän vaikuttanut myös kovasti nouseva fiilis – kello kun naksutti minuutti minuutilta kohti Foo Fightersin show’ta.

Biffy Clyron keikkaa edelsi muutamaa minuuttia ennen showtimea alkanut intronauha, jonka lopussa, yllätys yllätys, paidaton kolmikko tepasteli lavalle. Pitkän intron päätteeksi bändi seisoa jökötti tukevasti paikallaan, vaan eipä aikaakaan, kun intronauha loppui ja pian sitä mentiinkin tuhatta ja sataa. Samoihin aikoihin yleisössä alkoi niin ikään kuulua turhautumista ja valittamista, sillä järjestyksenvalvojat päästivät wavebreakerin toiselle puolelle porukkaa maltillisesti pieni määrä kerrallaan, ja tätähän monet eivät voineet käsittää.

Biffy Clyro piti toiseksi parhaiten yleisöä otteessaan, ja paikoitellen tuntui, että jokainen katsoja olisi voinut ostaa kaiken, mitä Simon Neil tarjoili. James Johnston kosiskeli niin ikään yleisöä omilla puhevuoroillaan, ja toisinaan pelkästään ”kiitos”- ja ”mitä kuuluu?” -fraaseilla on mieletön teho saada yleisö lämpenemään. Neil tosin mainitsi keikan lähestyessä loppuaan tällä hetkellä kahden taatusti parhaan suomalaissanan olevan Foo ja Fighters.

 

FOO FIGHTERS

Aikataulun mukaan Biffy Clyron ja Foo Fightersin välissä piti olla 45 minuuttia aikaa. Aikataulua ruuvattiin lennosta varmaankin Suomen lain määräämän yleisön hiljaisuussäännön vuoksi, ja niinpä keikka käynnistyi pari minuuttia yli yhdeksän. Siitä alkoikin kaksi ja puolituntinen rupeama, johon mahtui monenlaista. Keikan alkaessa wavebreaker-alue oli kolmannekselta tyhjillään, ja järjestyksenvalvojat päättivät avata portit tismalleen samaan aikaan, kun Dave Grohlin tätä nykyä sekstettinä toimiva ryhmä juoksi lavalle.

Grohl oli alusta asti sitä, mitä saattoi uumoilla: rämäpäinen, äärimmäisen hyvällä ja iloisella tuulella eläytynyt keulahahmo ja paikoitellen varsinainen vitsiniekka ja viihdyttäjä, joka tiesi, mistä naruista vetää: ”We have a long night to come!”, hän huusi ja aloitti Everlongin alkuriffin. Vaikka Grohl on bändin sielu ja henki, huomasi kaikesta Foo Fightersin olevan erittäin yhtenäinen bändi, jolle lava on toinen koti. Porukkaa päästettiin biisien edetessä wavebreakin toiselle puolelle pikku hiljaa, kunnes väkeä alkoi olla sen verran, että järjestyksenvalvojat katsoivat parhaaksi laittaa ovet säppiin. Tässäpä vaiheessa joku järjenjättiläinen keksi kiivetä lähettyvillä olleeseen puuhun katsomaan keikkaa. Kieltämättä jätkällä taisi olla illan paras paikka seurata keikkaa, vaikkakin tämä aiheutti järjestyksenvalvojille nipun harmaita hiuksia. Jätkä istui puussa usean metrin korkeudessa oksalla tukevasti läpi keikan.

The Pretender oli yksi monista biiseistä, jotka saivat valtavan yleisön nostamaan yhtä aikaa käpälät kohti taivasta. Biisin puolivälin tietämillä Grohl toppuutteli taustaryhmäänsä ja otti puheeksi muutamia niin manan maille painuneita kuin maan päällä tallaavia rocktähtiä. Hieman liian pitkäksi venyneen välisoiton päätteeksi Grohl toivotti lavalle lämpimästi tervetulleeksi Suomen ykkösrokkarin, Michael Monroen, joka antoikin pitkin loppukeikkaa useampaan otteeseen biiseihin lisäsävyjä huuliharpullaan kuin myös jopa nenäpillillään. En vain tiedä, unohtiko miksaaja Best Of Youn aikana työnkuvansa, mutta mikki, johon Monroe huuliharppua soitti, alkoi kuulua kunnolla vasta aivan biisin lopussa.

Dave Grohlin puheosuudet olivat iso osa kokonaisuutta, joskin tässäkin ylitettiin tietty raja, ja spiikkeihin kuluneet 20-25 minuuttia olisi voitu hyödyntää tehokkaamminkin. Tietyt spiikit olivat sen verran olennainen osa show’ta, joiden poissaolosta olisi ollut enemmän hallaa, kuten vaikkapa se, kun Grohlin toi esille rumpali Taylor Hawkinsiä. Hawkins kantoi myös kortensa kekoon yleisön viihdyttämisessä ottaen paljon kontaktia mikin kautta yleisöön, ja Grohlin mukaan meininki vaikutti hitaasti horisontissa alas painuneen auringon antaessa viimeisiä säteitään siltä, että Finlandin voisi nimetä uudestaan Fanlandiksi.

Akustisen Wheelsin flegmaattisuudesta, turhan pitkiksi venyneistä jammailuista ja ennen encorea isolle screenille takahuoneesta välitetystä ikävystyttävän pitkästä videosta huolimatta olin tyytyväisempi näkemääni ja kuulemaani kuin kenties pitkään aikaan, vaikka kengät söivätkin valtavan määrän hiekkaa ja naamakin oli punaisempi kuin tuore tomaatti. Tahdon mainita myös poistumisen sujuneen päällisin puolin varsin joutuisasti järjestyksenvalvojien avatessa pääsisäänkäynnin lisäksi muitakin ulosmenoportteja. Koin Rock The Beachissä ensimmäisen Foo Fighters -keikkani, enkä epäröi hetkeäkään mennä todistamaan samaa näkyä uusiksi.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Anneli Keski-Petäjä, Samuli Keskitalo (puukuva)
https://www.rockthebeach.fi/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1761 Palaa »