Ye Banished Privateers

Sanaa "spektaakkeli" käytetään sanakirjan mukaan kuvaamaan mahtavia puitteita sisältävää näytelmää tai näytöstä. Keikoilla spektaakkeleja on viime vuosina rakennettu esimerkiksi Sabatonin leirissä panssarivaunujen ja miinanraivaajien lavalla tultua. Joulukuussa Amon Amarthin Johan Hegg pieksi Thorin vasaralla puhallettua lohikäärmettä ja Musen keikalla yhtä jos toista visuaalisesti näyttävää juttua lenteli ympäri Hartwall Arenaa.

Ne olivat kaikki spektaakkeleja omilla tavoillaan ja the bigger, the better, kuulee sanottavan, mutta kyllä spektaakkeli pienemmilläkin puitteilla saadaan aikaan. Tarvitaan vain mukaansatempaavaa musaa, hieman teatteria sekä hyvät esiintyjät. Juuri näillä palikoilla ruotsalainen Ye Banished Privateers rakentaa omat spektaakkelinsa. Vaikka joukkion musiikillinen tarjonta ei sijaitse lähimainkaan metallia, ovat bändin kaksi levyä ja esiintymiset esimerkiksi Wacken Open Airissa onnistuneet keräämään sen verran vankkaa fanikuntaa myös heavymetallin puolelta, että bändi solmi hiljattain diilin Napalm Recordsin kanssa. Sieltä suuntimasta ilmestyihin kesäkuun lopussa bändin uutukainen, First Night Back In Port.

 

MERIROSVOJA JA MUSAA… MIKSI IHMEESSÄ?

Imperiumi päätti tarttua skypeluuriin ja soittaa merirosvolauman kapteeni Björn Malmrosille keskustellakseen hetken musiikista, merirosvoista ja siitä, miten ihmeessä aikuiset miehet näitä kahta päättivät alkaa naittamaan yhteen. Aloitankin nöyrästi kysymällä miksi.

– Meri on aina kiinnostanut minua ja 1700-lukua olen tutkinut paljon. Bändin toinen perustajajäsen, Peter Mollwingin, on kiinnostunut juuri tästä samasta ajanjaksosta ja siitä se sitten lähti, Malmros aloittaa.
 
Elettiin vuotta 2008. Kaksikko haali bändiin mukaan viisi kuusi tuttavaa, jotta orkesterin mittapuut täyttävä kokoonpano saataisiin pystyyn. Tänä päivänä kokoonpanossa on jo lähes 30 henkeä. Orkesteri on vuosien saatossa paisunut kuin pullataikina. Malmros kertoo:

– Ihmisten mielestä meidän konsepti oli niin siisti, että lisää tuttavia halusi liittyä bändiin. Kahdessa viikossa mukana oli 11 henkeä ja lisää halukkaita ilmaantui koko ajan, mutta ihan logistisista syistä oli pakko sanoa seis.
 
Bändi keikkaili alkuun harvakseltaan lähinnä kotikaupunkinsa Uumajan ympäristössä, mutta vuonna 2012 julkaistun Songs And Curses -levyn jälkeen asioita alkoi tapahtua. Keikkamäärät kasvoivat ja maailmanvalloitus pääsi käyntiin. Yhdentoista päivätöitä ja perhe-elämää viettävän henkilön aikataulujen sovittaminen osoittautui kuitenkin liian kovaksi haasteeksi. Malmros jatkaa:

– Keikasta riippuen otimme mukaan tuuraajia tapaus kerrallaan, mutta ajan myötä heistäkin tuli niin kiinteä osa bändiä, ettei heistä enää voinut luopua. Vuonna 2014 päätimme tehdä bändistä 25-jäsenisen kollektiivin, mutta keikoille kerätään ne 10-11 henkilö, ketkä kulloinkin pääsevät lähtemään.
 
Säätämisen määrä keikkojen ja muiden tapahtumien suhteen on siis melkoinen, mutta ainakin minua kiinnostaisi tietää miten näin ison porukan kanssa pystyy työskentelemään tehokkaasti. Miten esimerkiksi sävellystyö teillä käytännössä onnistuu?

– Säveltäminen onnistuu itse asiassa aika helposti, koska teemme sitä lähinnä kiertueella. Nautimme soittamisesta yksinkertaisesti niin paljon että biisejä syntyy jatkuvasti, kun reissussa ei ole muuta tekemistä. Yhtenä päivänä teemme melodian ja seuraavana päivänä joku tuo siihen tekstin, Malmros kertoo.
 
Entä studiossa?

– Kaksi ensimmäistä levyä tehtiin sen yhdentoista hengen ydinryhmän voimin, mutta tälle levylle päätimme lähteä koko porukalla. Yhtenä viikonloppuna meitä oli sitten 25 henkeä studiossa. Nauhoitimme lähes kaikki biisit yhtä aikaa, joten keittiössä oli kymmenen hengen kuoro, mandoliinimies soitti jossain kaapissa, rummut ja basso yhdessä huoneessa, kitarat ja muut melodiset soittimet toisessa ja laulut kolmannessa. Kaikki asettuivat paikoilleen ja painoimme äänitysnappia, Malmros naurahtaa.
 
Tässä mies ei edes liioittele, sillä bändin YouTube-kanavalta löytyy making of -materiaalia levytyssessiosta, josta kukin voi katsoa tätä luovaa sekamelskaa ihan käytännössä. Lopputulosta voi kuunnella levyltä ja kiinteältähän se kuulostaa. First Night Back In Port on äärimmäisen rikas, luonnollinen, täynnä hienoja melodioita ja kaikin puolin taitavasti viimeistelty kokonaisuus. Kuinka montaa soitinta levyllä yhteensä kuuluu?

– En ole itse asiassa laskenut, mutta niitä on suunnilleen yhtä monta kuin henkilöitäkin. Tällä levyllä uutta edustaa cembalo. Toteutimme osuudet ensin syntikalla, mutta se kuulosti todella huonolta ja halusimme välttämättä kaiken soivan orgaanisesti. Otimme yhteyttä Norrlandsoperaan ja pyysimme päästä soittamaan cembalon narulle siellä. Oopperassa suostuttiin, joten levyllä kuuluu ihka oikea 1800-luvun cembalo, Malmros kertoo ylpeänä.

 

SPEKTAAKKELEJA, SEKOILUA JA SILAKOITA YLEISÖÖN

Ye Banished Privateers on julkaissut kolmen levyn verran merirosvoveisuja, mutta homma on parhaimmillaan nimenomaan livenä.

– Kyllä, me olemme ehdottomasti livebändi. Isompien festarikeikkojen ohella soitamme myös paljon täysin akustisia keikkoja, ilman mitään mikkejä tai vahvistimia. Ne ovat aika intiimejä elämyksiä ja palaute niistä on ollut todella positiivista, Malmros toteaa.
 
Bändi taipuu siis moneen ja kertaalleen sen festarikeikan kokeneena voin surutta sanoa, että spektaakkelin mittapuut täyttyvät kirkkaasti. Malmros toteaakin keikkojen sisältävän suuret määrät improvisaatiota. Vuorovaikutus yleisön kanssa on myös tärkeää.

– Me haluamme nimenomaan fyysistä kontaktia yleisöön, joten crowdsurffaus kuuluu asiaan. Lisäksi eturivissä kastutaan aika usein. Joskus olemme jopa heittäneet kaloja yleisöön.
 
Erityisesti orkesterin hieman vanhempi merirosvo, Blackpowder Pete, on itsessään jo melkoinen ilmestys. Kaverihan ei lavalla juuri laula, mutta sekoilua ja riehumista on senkin edestä:

– Blackpowder Pete on juuri se aiemmin mainittu perustajajäsen Peter Mollwing. Hän ei alussa osannut soittaa mitään, eikä se laulukaan ihan parasta ollut, joten hän päätti vastata siitä, että lavalla tapahtuu... asioita. Sittemmin Peter on oppinut myös laulamaan, joten rooli on sen mukana kasvanut. Hänhän on lavastaja ammatiltaan, joten riehumisen lisäksi hän vastaa myös meidän vaatteista ja muusta rekvisiitasta, Malmros naurahtaa.
 
Jatkuuko se villi meno myös lavan ulkopuolella, eli onko keikkabussissa meno samaa kaaosta mitä lavalla näkee?

– Me lennetään yleensä keikoille, mutta matkat tehdään aina täydessä merirosvovarustuksessa. Huomiota me ainakin herätetään! Usein kysytty kysymys on tietysti että miksi te matkustatte lentokoneella, ettekä laivalla, Malmroos räkättää.

MUTTA, TÄMÄHÄN EI OLE METALLIA???

Kuten yllä tuli nostettua esiin, on Ye Banished Privateers huomattavasti enemmän folkmusiikkia kuin mitään metallin suuntaankaan nojaavaa. Merirosvokonsepti on myös se ainoa yhdistävä tekijä esimerkiksi monelle tuttuun Alestormiin. Lähimmät musiikilliset vertailukohdat lienevät Jonne Järvelän Jonne-projekti tai saksalainen folkbändi Faun. Mistä suunnasta musiikilliset esikuvanne, heavy metallista tuskin kuitenkaan?

– Lähes kaikkien tausta on kansanmusiikin puolelta, mutta sen voin sanoa, että itseäni inspiroi eniten klassinen musiikki. Se, mitä me käytännössä teemme, on että toistamme satoja vuosia vanhoja musiikillisia ideoita ja samaa asiaa löytyy monesta metalliyhtyeestä. Henkilökohtaisesti esimerkiksi Sonata Arctican Full Moon oli se, mitä nuorena kuuntelin, kun kaipasin lohtua ja voimaa, Malmros naurahtaa.
 
Heavyhörhöt ovat bändin kuitenkin löytäneet ja diili perinteisen metallilafkan kanssa puhuu myös omaa kieltään:

– Nokkaansa nyrpistäviä ihmisiä löytyy aina. Usein he pettyvät, koska odottavat meiltä juuri Alestormin tai Running Wildin kaltaista tavaraa. Onneksi niitä tämänkin päälle tajuavia ihmisiä kuitenkin löytyy paljon.
 
Napalm Records tuli kuvioihin niin, että yhtiö otti bändiin suoraan yhteyttä ja kysyi mahdollisuutta yhteistyöhön.

– Mehän olemme aina tehneet kaiken itse ja olleet siitä todella ylpeitä. Diili ison firman kanssa oli kuitenkin sellainen lapsuuden unelma, joten päätimme kahdeksan vuoden tee se itse -tyylin jälkeen kokeilla hieman jotain muutakin, Malmros toteaa.
 
Malmros kertoo, että toistaiseksi kaikki on mennyt hienosti ja onhan se hienoa, että taustalla on iso koneisto auttamassa. Miljoonan euron ennakkoa ei ilmeisesti kuitenkaan tullut?


– Ei todellakaan. Sen voi sanoa suoraan, että aika paljon pitäisi tapahtua, jotta tällä rikastuisi. Me teemme tätä vain siksi, että tämä on niin siistiä. Kovalla kiertämisellä voisi toki tienata, mutta meillä kaikilla on elämä musiikin ulkopuolellakin, joten kompromisseja on pakko tehdä.
 
Kun kysyn, mihin Ye Banished Privateers tähtää, Malmros vakavoituu hetkeksi, mutta toteaa nopeasti, että tavoite on vain ja ainoastaan jatkaa niin pitkään kuin mahdollista:

– Nähdä niin monta paikkaa kuin mahdollista, saada meidän musiikki mahdollisimman monien kuultavaksi ja yksinkertaisesti vain jatkaa tätä. Me ei haluta mitään crash-and-burn -uraa. Näen itse selvästi, että tätä jatketaan vielä 20-30 vuoden päästä. Kun itse mietin mitä oman työurani jälkeen tekisin, on vastaus luonnollisesti tämä bändi.
 
Koska nyt olen päässyt jututtamaan lähes oikeaa ja aitoa merirosvoa, on pakko kysy mitä rommin, suolaisen meren sekä ruudinkatkuisten taisteluiden lisäksi löytyy tämän miehistön sieluista:

– Oikeamielisyys ja tasavertaisuus. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia sukupuolesta, ihonväristä ja ynnä muista seikoista täysin riippumatta. Se on meille todella tärkeää. Kappaleiden teksteistä sen kyllä kuulee, että meidän on pidettävä huolta toisistamme ja toisinaan on pakko nousta vastustamaan sortoa.
 
Ehkä tämä mies ei olekaan ihan oikea merirosvo, enemmänkin ehkä humoristista Jack Sparrow -tyyppiä. Se onkin huomattavasti viihdyttävämpää. Loppuun pyydän vielä hartaasti kaveria tuomaan laumansa Suomeen keikalle. Kunnen itseni lisäksi muutamankin muun kovasti odottavan...

– Me ollaan soitettu Suomessa kerran, taisi olla Vaasassa. Meidän aiempi keikkabuukkaaja toimi lähinnä Saksassa, joten keikat ovat tähän mennessä olleet lähinnä siellä. Napalm Records -diilin kautta yksi tavoite on laajentaa uusille alueille ja Suomi on todellakin kartalla, Malmros päättää.

Kun Ye Banished Privateers spektaakkelinsa joku päivä Suomeen tuo, tule hyvä ihminen paikalle. Et pety, vaikka päälle lentäisi kalojakin.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

First Night Back In Port
KOTIPAIKKA
Uumaja, Ruotsi

JÄSENET
Björn Malmroos – hanuri, laulu
Blackpowder Pete – laulu
Bloody Liz – perkussiot
Bojtikken – perkussio, kitara, laulu
Eva the Navigator – viulu, laulu
Freebird af Wærmaland – viulu, laulu
Happy Lou – viulu
Jonathan "Hog Eye" – banjo
Magda Malvina Märlprim – kitara, laulu
Meatstick Nick – Basso, pasuuna
Monkey Boy – perkussiot
Nobility – koskettimet, laulu
Old Red – Basso, kitara
Quinton Taljeblock – mbira, viulu
Sara Landmark – perkussio
Scurvy Ben – perkussio, laulu
Shameless Will – laulu
Sickboy McCoy – basso, huuliharppu, perkussio
Silent Jim – Banjo, kitara, mandoliini, laulu
Slaughter Lars – basso, kitara
Wan Chou Zhong – guitelele, bajo, sitar


DISKOGRAFIA
Songs and Curses (2012)
The Legend of Libertalia (2014 )
First Night Back In Port (2017)
© Imperiumi MMVII. Teksti: Henry Lunabba   Kuvat: Ye Banished Privateers
http://yebanishedprivateers.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 567 Palaa »