Heroes Don't Ask Why

Törmäsin aurinkoisena kesäpäivänä Kokkolasta päätään nostavaan kvartettiin nimeltä Heroes Don’t Ask Why. Bändin tarina alkoi pari vuotta sitten, ja viime vuonna miehityksen muotoutuessa nykyiseksi, yhtye päästi ilmoille omaa nimeään kantavan lyhytsoiton. Kuuden biisin mittainen EP teki minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin kysellä nelikon tekemisistä hieman enemmän.

 

AVIOEROMETALLIA LÄNSIRANNIKOLTA 

Tavoitin bändissä bassoa käskyttävän Jussi Kiviojan. Hän kertoi bändin viime kuulumisista ja ylipäätänsä siitä, mistä kaikki sai alkunsa. Pienet small talkit vaihdettuamme käymme suoraan asiaan.

– Kylmästi alkanut kesä etenee ihan hyvin. Eilen käytiin treenikämpällä pari uutta biisiä tekemässä. Uutta materiaalia on työn alla tasaiseen tahtiin aina vähän siten, miten niitä milloinkin sattuu Jussilta (Pajunpää, laulu, kitara) tulemaan.

– Bändi lähti liikkeelle siten, että alkuperäinen rumpali Joachim Kiviniemi ehdotti Jussille, että tarvitsisi laittaa pystyyn sellainen bändi, joka jytisee kunnolla. Jussi sitten kysyi minulta työpaikan kahvihuoneessa, että lähtisinkö mukaan. Totesin, että no joo, en tiedä osaanko, mutta lähdenpä kuitenkin, Kivioja naurahtaa.

– Matias (Kaunisvesi, kitara) lähti niin ikään heti messiin, ja sitten alettiin työstää materiaalia. Joachim totesi kuitenkin jossain vaiheessa, ettei tämä taidakaan olla ihan se juttu, mitä hän tahtoisi tehdä. Hän jäi pois hyvässä yhteisymmärryksessä. Hän oli itse asiassa kuvaamassa meidän keikan Kokkolan Calle Nightclubissa taannoin. Hänellä on tällainen oma filmifirma, Torspo Films nimeltään.

Kiviniemen nostettua kytkintä bändi tarvitsi tilalle seuraajan rumpalin virkaa hoitamaan. Ratkaisu löytyi parin mutkan takaa. Ja tottahan toki bändi tarvitsi itselleen sopivan nimen.

– Hänen tilalle löytyi Puhakan Kimmo. Meillä kävi ennen häntä yksi kaiffari yhdet treenit kokeilemassa, mutta eipä se homma oikein lähtenyt liikkeelle. Kimmo tuli mukaan huhtikuussa 2016, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

– Bändin nimestä pitää antaa kunnia juurikin Kiviniemelle. Ellen ihan väärin muista, hän puhui jo joskus 2000-luvun alkupuolella, että olisi todella siistiä tehdä tällaisella nimellä jotain kuin Heroes Don’t Ask Why. Se nimi jäi sittemmin hautumaan, ja hän ehdotti sitä meille. Kaiken lisäksi siitä saa vielä hyvän lyhennyksen, HDAW.

Bändi tituleeraa itseään ”divorcerockiksi”. Sisäinen genrepoliisini nostaa tässä kohtaa päätään…

– Niin, mitenköhän sen nyt hienosti sanoisi, Kivioja aloittaa. Kyseessähän on siis suomeksi sanottuna avioerometallia. Biisien sanoituksissa on paljon juttua parisuhteen vaikeuksista. Mietimme, että me ei olla sinällään metallia, vaan halutaan olla enempi rockia, mutta toki niillä metallivivahteilla. Meidän musiikki on vähän sellainen metallin ja rockin avioliitto, joka on välillä hyvinkin myrskyisä. Joissain treeneissä saatetaan hakata päätä yhteen ja yritetään saada sovitettua elementit kohdilleen, siitä syntyy sitten äpärälapsi nimeltä divorce rock. Biiseissä on aika paljon esillä parisuhteet ja elämä.

– Olemme hyvinkin avoimia treeneihin mentäessä. Ei me haluta tarkasti lokeroida musiikkiamme mihinkään tiettyyn kategoriaan. Pyörimme paljon rockin ja metallin välimaastossa, mutta esimerkiksi uusissa tulevissa biiseissä on punkin kaltaista jytkettä. Soitamme juurikin sitä, mikä tuntuu hyvältä. Meidän kokoonpano on vähän sellainen, että minä itse olen rokimmalta puolelta ja muilta tulee sitten In Flamesit ja muut hevimmät jutut. Matias mainitsi joskus Mokoman Marko Annalan sanoneen, että eihän ikinä tulisi mitään uutta, jos kaikki tulisi treeneihin Dimmu Borgir -paita päällä…

Ennen keskustelua Heroes Don’t Ask Whyn keikoista siirrymme hetkeksi pois musiikista ja kysyn seuraavaksi, minkälaisista aktiviteeteista nelikon kalenteri täyttyy bändihomman lisäksi. Kivioja kertoo:

– Matias on täysipäiväinen muusikko. Kimmo työskentelee tehtaalla, jonka nimeä nyt en taaskaan muista. Me Jussit ollaan Keski-Pohjanmaan keskussairaalalla psykiatrian puolella hoitopoikina. Löytyy aika laaja skaala. Bändihän on siis saanut alkunsa mielisairaalassa suljettujen ovien takana, Kivioja vitsailee.

– Me ollaan päästy tekemään vasta yksi keikka tähän mennessä. Me tehtiin aluksi meidän EP, ja sen jälkeen piti ruveta tekemään vielä lisää biisejä. Me haluttiin vain se meidän promo-EP etukäteen valmiiksi, että on tarjota keikkamyynnin ohella jotain näytettävää. Meidän keikka Calle Nightclubissa oli energinen rytke ja pläjäys. Ei siitä meteliä puuttunut. Etenkin ensimmäiseksi keikaksi kaikki meni yllättävän hyvin, ja porukka oli helvetin hyvin messissä. Meillä on niin loistava nokkamies bändissä, joka osaa kyllä vetää kunnon show’n. Itse voin vain keskittyä rumana basistina olemiseen ja elvistelyyn. Leveä haara-asento ja antaa mennä vain.

– Tavastiahan se tulisi heti ensimmäisenä mieleen näistä klubeista, johon olisi mahtava päästä soittamaan. Nykyisin Torniosta löytyvä Club Teatria olisi toinen todella kova vaihtoehto. Siellä tuli itsekin käytyä Oulun aikoina katsomassa monia keikkoja.

 

SOTALEFFOJA JA MUSIIKKIA

Siirrymme seuraavaksi bändin omaa nimeä kantavan EP:n pariin. Kivioja kertoo:

– Pajunpään Jussi on pitkälti vastuussa EP:n biiseistä. Hänen tekeminen saattaa lähteä ihan perus landola-akkarilla koetellen kotona riffejä. Kasattuaan biisejä hän laittaa meille muille jonkun viestimen välityksellä, että nyt olisi tällaista ja tällaista ideaa. Niitä sitten kuunnellaan ja treenikämpällä jalostetaan. Jussihan on sellainen visionääri ja nero, että hän kuulee jo mielessään valmiin biisin ennen mitään akkariversioita. Kun soittaa samassa bändissä tällaisen kaverin kanssa, saa olla kyllä helvetin tyytyväinen.

– EP:n kansitaiteen on tehnyt kokkolalainen Terje Tiilikka. Itselleni tuli jotenkin mieleen sellainen Normandian maihinnousun kaltainen kansitaide. Sellainen, että siinä äijä juoksee ihan järkyttävässä pommituksessa eikä kysy, että miksi. Hänen on vain käsketty tehdä näin. Sankarit eivät kysy. Kannessa olevalla sotilaalla on vielä kädessään panoslaatikko, jossa on meidän logo. Pusketaan vain eteenpäin kyselemättä. Siinä haluttiin hakea sodan kautta sellaista raskasta fiilistä. Takakannessa vastaavasti on ammuksia, joita sitten ammumme eteenpäin. Pelastakaa sotamies Ryan -leffassahan on aika hyvin kuvattu tällainen tilanne, juurikin sitä Normandian maihinnousua. Se itse asiassa on ihan hyvä sotaleffa. Olen myös Suomen historian fani, ja diggaan paljon talvisodan historiasta ja Tuntemattomasta sotilaasta. Kai sitä sen verran isänmaallinen pitää olla.

– EP:n studiosessio oli yllättävän helppo, jopa letkeä. Se oli ensimmäinen bassoäänitys minulle studiossa. Me oltiin aika hyvin treenattu kaikki etukäteen valmiiksi ja tiedettiin, että mitä mennään tekemään. Kaikki sujui aikataulussa, ja hienoahan se oli kuulla, kun ne treenikämpän äänitykset alkoivat kuulosta pikkuisen verran paremmalta koko ajan. Sen verran positiivinen kokemus, että tarkoitus olisi mennä ensi keväänä uudestaan. Kokopitkä on siis jo työn alla.

Haastattelumme lähestyy loppua. Normaalisti pyytäisin haastateltavaa sanomaan pakolliset terveiset lukijoille, mutta päätän hypätä moisen yli ja kysyn Kiviojalta, mikä olisi projekti, mihin häntä ei kuuna päivänä saisi mukaan. Hetken mietittyä vastaus löytyy.

– Täytyy sanoa, että kun eilen katselin YleXPoppia, niin kyllä meinaa vähän nykyinen kaiken maailman mölinä vetää tällaisen rokkimiehen surulliseksi. Nämä kaiken, jopa monet rokkifestarit vallanneet suomiräppijutut ovat sellaisia, joihin en taitaisi lähteä ikinä mukaan. Mutta vastaavasti, jos mennään metallimusiikissa ihan sinne örinä- ja huuto-osastolle, niin enpä taitaisi lähteä mukaan sellaiseenkaan. Olen ollut mukana yhden spagettiwestern-soundtrackin tekemisessä. Se oli todella mukavaa.

– Yö-yhtyeellä meni 40 vuotta päästä Olympiastadionille vetämään. Me lähdetään siitä, että meillä menee vähintäänkin puolet vähemmän, Kivioja lisää loppuun pilke silmäkulmassa.

Heroes Don’t Ask Whyn voi nähdä seuraavan kerran lavalla Tampereen Jack The Roosterissa 17. elokuuta ja Seinäjoen ”Varttibaarissa” 18. elokuuta.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Heroes Don't Ask Why
KOTIPAIKKA
Kokkola

JÄSENET
Jussi Pajunpää - laulu, kitara
Matias Kaunisvesi - kitara
Kimmo Puhakka - rummut
Jussi Kivioja - basso


DISKOGRAFIA
Heroes Don't Ask Why EP 2016
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Noora Porthen
https://www.facebook.com/hdawband/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 572 Palaa »