Interbeing, The

Tuntuuko sinustakin, että joka vuosi uusien ja mielenkiintoisten bändien luku vain kasvaa? Niin minustakin. The Interbeing on tanskalainen tekniikkakvintetti, joka ei varsinaisesti lukeudu enää uusiin bändeihin, muttei myöskään nauti maailmanlaajuisesti suurta suosiota. Bändin esikoistäyspitkä, Edge Of The Obscure, julkaistiin kuusi vuotta sitten. Levy on pitänyt The Interbeingin aktiivisena keikkarintamalla hyvän aikaa, ja ennen kakkoslevyn julkaisua on jäsenten yksityiselämässä kerennyt tapahtua yhtä ja toista.

 

LUOMISEN TUSKAA

Tavoitin The Interbeingin laulaja Dara Corcoranin, pääpirun kaiken takana. Sateisen illan päätteeksi kävimme keskustelua yhtyeen kakkoslevystä, Among The Amorphouksesta, ja bändin viime vuosista.

– Kun Edge Of The Obscure julkaistiin, meitä revittiin keikalle vähän joka suunnalle. Sama meno jatkui seuraavanakin vuonna, ja koko vuosi 2012 koostui keikoista. Among The Amorphous on toinen levymme, ja sitä varten aloimme kirjoittamaan materiaalia jo vuonna 2013. Materiaali alkoi syntyä pikku hiljaa, ja olisihan levyn toki voinut saada valmiiksi paljon aikaisemminkin, mutta sitten monella meistä tuli mutkia matkaan: jotkut saivat lapsia, osa eteni työuralla. Kirjoitusprosessi poikkesi aika lailla edellislevystä.

– Among The Amorphouksen kirjoitus saatiin itse asiassa ensimmäisen kerran "valmiiksi" vuoden 2016 alussa. Jotenkin se ei kuitenkaan tuntunut vielä aivan valmiilta, vaan halusimme kirjoittaa joitain juttuja kokonaan uusiksi. Kai meissä on sen verran perfektionistin vikaa sitten, Corcoran lisää. – Niin, ja täytyihän meidän löytää Mighty Musicin tilalle uusi levy-yhtiö. Toisinaan aika todellakin lentää.

– The Interbeingin ohella teemme vähän kaikenlaista. Yksi on insinööri, ja esimerkiksi rumpali touhuaa IT-alalla monien suurten yritysten kanssa.

Yksityiselämästä siirrymme konserttilavoille, ja tämänkin bändin keikkahistoriaan mahtuu muutamat kömmähdykset.

– Parasta muusikkona olemisessa on se, kun voi vain keksiä jotain tyhjästä ja luoda siitä jotain toimivaa, ja yhtäkkiä saatatkin huomata, että käsissäsi on jokin todella luova aikaansaannos.

– Muistan erityisen hyvin erään keikan Tallinnassa 2013. Meidän lisäksi siellä oli Sybreed, erittäin mukavia jätkiä. Afterpartyn jälkeen menimme hotellille, koputin heidän oveensa, siellä oli koko bändi alasti tanssimassa ja aina vain juhlimassa. Illasta on myös paljon valokuvia, joissa itse kukin lie sammunut mitä ihmeellisimpiin asentoihin ja paikkoihin.

– Lavallakin on sattunut joitain kömmähdyksiä. Saatan toisinaan vaikkapa soolojen aikana hypätä bassorummun päälle. Aina välillä jalkani lipeää ja kaadun täysin rumpusetin päälle. Toisaalta, yleisön näkökulmasta varmasti tämäkin on hauskaa. Etenkin, kun se ei ole todellakaan suunniteltua.

– Tanskassa meidän keikoilla yleisö on toisinaan villimpää ja toisinaan rauhallisempaa. Mutta niinhän se on varmaan kaikilla. Jos menet katsomaan jotain villiä post-metalcore-viritelmää, porukka villiintyy varmasti. Copenhellissä näkee yhdellä kertaa vaikka minkälaista yleisöä ja porukkaa. Sanoisin, että The Interbeingin keikalle tulevat ovat sekoitus kaikkea. Aina on niitä, jotka haluavat seurata silmä kovana, mitä lavalla tapahtuu ja miten muusikot hoitavat tonttinsa, ja sitten on niitä, jotka sekoavat ihan täysin. He pitävät moshpitin pyörimässä, hän lisää naurahtaen.

Entäpä minkälainen kokoonpano tien päällä olisi Corcoranin unelmien täyttymys? Vastaus löytyy nopeasti.

– Juuri nyt tahtoisin tehdä rundin Gojiran kanssa. Olen seurannut heidän touhuaan alusta asti. Heidän tyyli ja nerokkuus ovat mahtavaa luokkaa, ja keikat ovat erittäin kovatasoisia. Olisikohan viisi vuotta sitten, kun heillä oli keikka todella pienellä klubilla Tanskassa, ja meno yltyi todella hurjaksi. Meshuggahin kanssa yhteisrundi olisi niin ikään mieletön juttu. Me olemmekin lämpänneet heitä pariinkin otteeseen menneinä vuosina.

 

TEKNIIKKAHIRVIÖ TANSKASTA

Edge Of The Obscurea ja Among The Amorphousta yhdistää monimutkaisten sointukulkujen ja komppien lisäksi myös yhtenäinen ajatusmaailma.

– Ihan aluksi halusin, että bändillä olisi kuvaava nimi, sellainen yksilöllinen ja tietynlainen. Nimen tuli kuvastaa sitä, että bändi on kuin yhtenäinen yksikkö, yksi entiteetti. Molemmissa levyissä on yhtenäistä tarinaa ja konseptia. Esimerkiksi tämä hahmo Edge Of The Obscure -albumin kannessa, siinä se ikään kuin kävelee hämärän rajamailla olevan portin läpi, ja Among The Amorphouksessa näkyy, mitä portin toisella puolella on. Mitä enemmän näitä biisejä tekee ja toteuttaa niissä ideoitaan, sitä luontevammalta ja loogisemmalta se ajatus tuntuu, että kaikki ovat yhteydessä toisiinsa, myös ajallisesti: tarina jatkuu levyltä toiseen myös kansitaiteessa.

Toisinaan The Interbeing liitetään erilaisiin elokuvateemoihin, eikä vähiten juuri scifi-tematiikkaan.

– Niin, saattaahan tämä tematiikka tuoda joillekin mieleen vaikkapa Terminator-leffasarjan. Siitä sarjasta suosikkiosani on edelleen ykkösosa. Siinä viehättää se synkkyys. En ole niinkään näiden jatko-osien fani. Genrenä sci-fi toimii erittäin hyvin, ja heti tulee mieleen leffa nimeltä Sunshine kymmenen vuoden takaa. Ja ensimmäiset Matrix-leffat, ne kyllä toimii!

– Kirjallisuus on lähellä sydäntäni. Aldous Huxleyn Uusi uljas maailma -tieteisromaani on todella inspiroivaa ja hyvää tekstiä. Olen lukenut sen varmaan kymmenen kertaa.

Among The Amorphousin julkaisupäivä on 23. kesäkuuta. Siitä huolimatta osa biiseistä on saanut tulikasteen hyvissä ajoin viime vuoden puolella.

– Materiaali on tosiaan ollut valmista kaikkineen jo viime vuoden puolella, ja muutamia biisejä on ehditty soittaa livenäkin. Viimeisimpänä otettiin testiin levyn avausralli Spiral Into Existence. Tarkoitus koko levyn suhteen oli joka tapauksessa se, että jokainen biisi olisi samaa hyvää tasoa. Kun viime vuonna kirjoitimme joitain juttuja uusiksi, siinä tuli kuin automaattisesti mahdollisuus varmistaa, että jokaisesta biisistä tulisi niin hyvä kuin vain ikinä mahdollista. Minua ärsyttää yli kaiken levyt, joissa parit ensimmäiset rallit ovat huippuluokkaa ja sitten levy lässähtää täysin. Ensin tehdään pari biisiä niin hyvin kuin vain ikinä osataan ja loput seitsemän kahdeksan biisiä kyhätään kiireellä kasaan.

Pienen mietinnän jälkeen mieleen muistuu pari esimerkkiä tällaisista tapauksista. Corcoran:

– Tykkään Peripheryn ensimmäisistä levyistä, mutta jotenkin olen sittemmin pudonnut kärryiltä, eivätkä uudemmat tahdo iskeä samalla tavalla. Suicide Silencekin floppasi viimeisellä levyllään todella pahasti.

Palaamme vielä takaisin Among The Amorphouksen tekoprosessiin. Kirjoittaminen alkoi vuonna 2013 ja päättyi kolme vuotta myöhemmin, mutta entäpä itse kirjoitustapa? Corcoran kertoo:

– Ensimmäisellä levyllä kirjoitin itse kaiken. Käytin apunani paljon tietokonesoftia. Vein biisi-ideoita treenikämpällemme kuunneltavaksi muille tyyliin biisi viikossa. Se oli tehokas tapa. Sain esikoislapseni vuonna 2013, ja tapoja täytyi luonnollisesti hieman muuttaa. Kirjoitin kakkoslevylle paljon materiaalia, mutta delegoin osan hommista, etenkin riffipuolen Torbenille (Pedersen, kitara). Minun suurin tehtäväni tällä kertaa oli kasata ideoita ja aihioita ja liittää niitä yhteen. Vähän sellaista hajota ja hallitse -tyyppistä touhua.

– Edge Of The Obscure julkaistiin tanskalaisen Mighty Musicin kautta, ja olimme erittäin tyytyväisiä heihin ja kaikkeen, mitä he tekivät hyväksemme. Yllätyin todella paljon, kuinka pitkälle me päästiin pelkästään yhdellä levyllä. Diili oli kuitenkin vain yhden levyn mittainen, ja kun se päättyi, saimme tarjouksen saksalaiselta Long Branchilta. He panostavat tällä hetkellä paljon teknisiin bändeihin, etenkin nouseviin bändeihin. Ja kuten sanottu, tämä on saksalainen levy-yhtiö, todella isot markkinat metallimusiikille. Tästä kaikesta on meille varmasti paljon hyötyä.

Lopuksi otamme pienen katsauksen yhtyeen musiikkivideoihin, joita löytyykin jo aikamoinen määrä.

– Tahtoisin, että musiikkivideoita tehtäisiin niin paljon kuin suinkin mahdollista. Ajattelen aina, että mitä enemmän yksittäisille biiseille tuo visualisuutta, sitä enemmän kuuntelija saa siitä irti. Olen itse pitkälti vastuussa ensimmäisistä videoistamme. Esimerkiksi Pulse Of The Paradox on vähän sellainen lyhytelokuvan kaltainen teos. Tongue Of The Soiledissa niin ikään sama juttu. Editoin ne itse ja videot laitettiin pihalle nopeasti. Shadow Driftissä käytimme ensimmäistä kertaa oikeata ohjaajaa, joskin hieman rajoitetulla budjetilla... Joka tapauksessa se video ja koko se idea, minkä ohjaaja niissä olosuhteissa sai aikaiseksi, oli todella vakuuttava.

– Deceptive Signal on toistaiseksi tuorein video. Videon takana on herra nimeltä Jeb Hardwick. Me ei tunnettu toisiamme entuudestaan, mutta tiesin heti haluavani hänet tekemään uuden levyn biiseistä musiikkivideoita. Varsinkin, kun olin vastikään nähnyt hänen parit videot, jotka hän teki Architectsille.

– Kolmatta levyämme ei todellakaan tarvitse odottaa seuraavaa kuutta vuotta, Corcoran lupaa loppuun. Meillä on jo hyviä ideoita kolmannelle levylle, ja kirjoittaminenkin on aloitettu.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Among The Amorphous
KOTIPAIKKA
Tanska

JÄSENET
Dara Corcoran - laulu
Jacob Hansen - basso
Boas Segel - kitara
Torben Pedersen - kitara
Kristoffer Egefelt - rummut


DISKOGRAFIA
Edge Of The Obscure 2011
Among The Amorphous 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: The Interbeing, Long Branch/SPV
http://theinterbeing.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 534 Palaa »