Festariraportti: #Zrock, Kempele, Zemppi Areena 26.5.2017

Kömpelöllä nimellä paiskattu #Zrock järjestettiin Kempeleen Zemppi Areenalla 26. toukokuuta. Tapahtumasta puhuttiin etukäteen festarina, vaikka sanavalinta onkin tässä kohtaa hieman harhaanjohtava: tapahtumaa olisi voinut kuvata Amorphiksen keikkana kahdella lämppärillä vahvistettuna tai vastaavasti Viikatteen mukaansatempaavana perjantai-illan tervaköörin kokoontumisajona, kahden muunkin bändin kattauksella. Lopputulos on joka tapauksessa sama, joten narinat hiiteen, peremmälle Zemppi Areenalle ja rappuset ylös kohti 1500 ihmisen kapasiteetin urheilusalia, jossa savukoneita ei säästelty.

 

TUOHIMAA

Valtaosa jätti tulematta paikalle Tuohimaan antaessa ensisävelet illalle. Areenaa oltiin myös rajattu taaempaa verhokankain kompaktimpaan mittaan, ja fiksummat tiesivät kertoa myytyjen lippujen määrän olleen 800 kappaleen luokkaa. En liiemmin noteerannut Tuohimaa-nimistä pop rock -trioa sen noustessa esille parin vuoden takaisella debyytillään. Kylmä rinki takalistossa kuvahommien päätteeksi istahdin sivummalle menoa seuraamaan – suomenkielellä laulettu rock- ja metallimusiikki kun on itselleni toisinaan punainen vaate. Eipä tuo liiaksi päässyt tällä kertaa häiritsemään mukavasti rullanneen ja hyvällä tapaa kepeästi soundanneen poprockin siivittäessä menoa. Julkaistujen biisien lomassa taidettiin kuulla ripaus tulevaa, vaikka päätäni en tohdikaan laittaa pantiksi, sillä Lauri Tuohimaan (alla) mikrofoni ei tuntunut olevan teräkunnossa juuri ratkaisevalla hetkellä puheosuuksien aikana. Tokkopa löydän itseäni koskaan Tuohimaan omalta keikalta, mutta laitanpa siitä huolimatta nimen muistiin ja tarkistan meiningit seuraavallakin kohdalle osuvalla festarilla.

 

VIIKATE

Tulipahan seuraavaksi koettua jotain, jota olen jostain syystä onnistunut välttämään todella monella festarilla menneinä vuosina: katsoin Viikate-keikan alusta loppuun. Mietin keikan jälkeen hiljaa itsekseni, miksi näin on päässyt käymään? Amorphis tarjosi reipas puolitoista tuntia myöhemmin takuuvarman Under The Red Cloud -platan hallitseman keikan, mutta Viikate tarjosi minulle tähän kohtaan jotain täysin uutta, joka äityi parhaimmillaan hienosti uran läpileikkaavan settilistan lisäksi varsinaiseksi vitsiniekkojen kokoontumisajoksi herrojen Kaarle (alla) ja Arvo Viikatteen viihdyttäessä yleisöä milloin minkäkinlaisella spiikillä tai vitsillä.

Mikkiongelmat rokottivat valitettavasti myös Viikatetta hetken, ja ennen Tervaskantoa Kaarlen eittämättä hyvä vitsin tynkä meni pahemman kerran harakoille: "Mikki päälle!" kuului yleisöstä useampaankin kertaan. Ennen tätä bändi oli kerennyt rykäistä parhaan kolmeminuuttisensa koko katalogistaan: Kaakon. Livemusiikilla on toisinaan niin uskomaton voima saada tietyt jutut kuulostamaan vieläkin paremmalta, enkä voi liiaksi kehua Kaarlen suorastaan jumalallista kitaraliidausta kyseisessä biisissä. Pisteet kotiin kertaheitolla jo ensimmäisessä biisissä, mitä muuta voi toivoa? Taidan jatkossa laittaa Viikatteen etusijalle festareiden soittoaikojen päällekkäisyyksissä.

 

AMORPHIS

Hankala sanoa, kumpi pokkasi isomman yleisön illan aikana, Viikate vai Amorphis, mutta joka tapauksessa porukkaa riitti sen verran pääesiintyjällekin, ettei Kalevala-tarinoita tarvinnut kenenkään yksin kuunnella. Ripeästi sujuneen changeoverin jälkeen lavalla olikin kaikki valmista, ja Amorphiksen jo ties kuinka mones Under The Red Cloud -kiertueen keikka pääsi alkamaan. Toteamukseni ei suinkaan ole negatiiviseen sävyyn – minkä sille mahtaa, että levy pitää pintansa aina vain, ja järkiään jokainen keikka kauneusvirheineenkin iskee vähintäänkin mukavasti. Mainitsipa Tomi Joutsen tosin itsekin, että onhan tässä tullut tietä taitettua viimeisimmän levyn tiimoilta jo rapiat pari vuotta, ja että olisiko aika pian miettiä uusia kuvioita. Mikäpä siinä, kun tätä nykyä mukana on myös uusvanhaa verta basisti Olli-Pekka Laineen (alla) myötä, joka istuu porukkaan kuin tatti metsään.



Amorphiksen soitetut biisit eivät tehneet The Smokea lukuun ottamatta sen suurempaa muutosta vaikkapa viime kesän settiin, jolloin bändi tuntui soittavan likimain jokaisella isommalla Suomen metallifestarilla. Vanhempia ralleja tuli sama liuta Into Hidingistä Black Winter Dayhin, vaikka luulenpa tätä nykyä ”Oppu” Laineen myötä vanhempaa materiaalia soitettavan kenties vieläkin suuremmalla sydämellä. Johan nyt toki Amorphiksen kultakimpale nimeltä Drowned Maid kuultiin Kempeleessäkin, joskaan tällä kertaa turhan monesti puuroksi menneet Tomi Koivusaaren lauluosuudet kuuluivat lujaa ja selkeästi. Tähän kun lisätään päälle Death Of A Kingin kaltainen täysosuma yhdessä Black Winter Dayn kanssa sinetöimään ilta, niin eipä voi valittaa. Saatoin lähteä #Zrockiin hieman vaisulla mielellä, mutta kotimatkalla olin varsin tyytyväinen näkemääni ja kuulemaani.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Samuli Keskitalo
http://www.zemppiareena.fi/zrock/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2011 Palaa »