Viikate

Kouvolan ylpeydellä Viikatteella on ollut kiireinen vuosi. Yhtye on takonut kiertuetta, uutta albumia, nimikko-olutta ja uutta Synkkä ventti -singleä, joka päätyi juuri radiosoittoon. Yhtyeen keulahahmo, Kouvostomollin säveltaituri Kaarle Viikate, avasi sanaista arkkuaan Imperiumille ensimmäisenä lämpimänä kesäpäivänä Helsingin ydinkeskustassa.

Kaarlella on ollut pitkä promopäivä ja Imperiumi sai arvon olla päivän viimeinen media. Mitkäs ovat fiilikset singlejulkaisun ja alkavan kiertueen kynnyksellä?

– Amerikan meininki X. Nyt on asiat niin mallillaan kuin vain voi olla. Onhan näitä V-hommia valmisteltu jo jonkun aikaa, mutta nyt tämä on tekeytymässä siihen muotoon, mihin täytyykin. Single on ihmisten kuultavilla, keikat alkavat ensi viikolla ja kitaran kieletkin on ostettu!



Viikate juhlistaa 21-vuotista uraansa tänä vuonna, ja tarjoaa faneille monenmoisia Viikate-kokemuksia oluesta singlejulkaisuun. Uskoitko silloin nuorena poikasena, että tästä kehkeytyisi vuosikymmenien ura?

– Ei siitä ollut mitään hajua. Edelleenkään ei ole mitään suunnitelmia, että pitää johonkin päästä. Oon aikoinaan heittänyt ilmoille, että Viikatteella on saavuttamatta 30 vuoden ura, ja esimerkiksi Motörhead on mainio esimerkki siitä, että neljänkymmenen vuoden urakin voi olla ihan passeli. Jos 40 vuoteen pääsee, niin sitten voi jo laulaja astua sivuun… Asiat ovat vaan pikkuhiljaa loksahdelleet eteenpäin, meininki on jatkuvasti hyvä, ja tässä sitä nyt jökötetään vuosienkin jälkeen

Jostain se innostus tähän hommaan kumpuaa, ja siihen liittyvät varmasti lapsuus ja nuoruus. Mikä sysäsi V-junan liikenteeseen?

– No, silloin nuorena oli paljon soittohommia, ja siinä kun eri asioita testaili ja ihmetteli, niin ajatus muusikkoudesta heräsi. Vuonna 1996 näin Lyijykomppanian Joensuussa ja se oli hetki, jolloin tajusin mitä pitää tehdä. Samaan aikaan myös kuulin niiden mahtavan Uimakoulu-albumin ja sain Mana Manan Totuus palaa - levyn.

Kovia suomalaisia legendoja...

– Ehdottomasti. Silloin heräsi, että nyt on sitä suomenkielistä ilmaisua, johon itse pystyy samaistumaan, mutta myös henkeä, jota tuoda omille ralleille.

 

SYNKKÄÄ VENTTIÄ JA POHJOISTA VILJAA

21 vuotta eikä suotta. Kiertuettakin pukkaa juuri näillä näppäimillä, Ventti Leuassa - kesä kaikilla 2017- niminen rundi alkaa ja kiertää lähes koko Suomen. Joko sormet hamuavat kitaralle ja ruho yleisön eteen?

– Kyllähän sitä odottaa, että pääsee jälleen paukuttelemaan. Soitettiin me viime vuonnakin aika paljon keikkoja uuden levyn myötä, ja syksyn lopussa oli Joulupipari 2 - kiertue, mutta sitten on ollut hiljaisempaa. Pipari-kiertueella oli vähän erilaiset olosuhteet ja nyt klubeissa pääsee myllyttämään sen puolitoista tuntia, niin se kelpaa kyllä.

– Ollaan käyty treenaamassa, eli muistelemassa, vanhoja biisejä, niin siellä on aika paljon sellaisia ralleja, joista huomaa että “Perkele, mihin nämä ovat unohtuneet. Näitähän on helkkarin hauska vetää!” Pystyy vetämään täysin vapaalla pudotuksella mitä haluaa ja se on mahtavaa.

Jaahas. Kaivetaanko sitä tulevalle kiertueelle naftaliinista jotain herkkupaloja?

– Jos yritän olla hyvin mystinen, enkä kaikkea paljasta, niin voin sanoa, että ne kappaleet mitä soitetaan ovat ilmestyneet vuosien 1997–2017 välissä. Mieletön skaala on tulossa. Jopa ekalta demolta kuullaan jotain!

Se varmasti kelpaa Viikate-faneille enemmän kuin hyvin. Myös uutta julkaisuakin on tarjolla, sillä radioissa soi single Synkkä ventti. Tuliko tarve julkaista jotain kiertuetta varten?

– Tämä perustui tähän juhlavuosihässäkkään, niin kuin oluet ja muut systeemit. Ettei kiertue mene ihan vanhojen muisteluksi, oli saatava jotain uuttakin tuutattavaa. Huhtikuussa käytiin äänittämässä neljä uutta kappaletta, kaksi omaa ja kaksi lainabiisiä, mitkä upotetaan syyskuussa ilmestyvään kokoelma-albumiin. Ne tosin ilmestyy myös omana EP-julkaisunaan.

Kappaleen kuunnelleena tunnistaa sen vahvasti Viikate-kappaleeksi. Kuten siitäkin huomaa, on sinun sävellys- ja sanoitustyylisi hyvinkin omaperäinen. Mistä se inspiraatio kumpuaa?

– Varmaan se on se mitä lukee tai katsoo TV:stä. Hetket, missä tulee vahva tunnekokemus aiheesta x, haluaa pölliä itselleen. Se prosessoituu sen jälkeen omassa mielessä kappaleeksi.

Alkaako sävellysprosessi melodioista vai sanoituksista?

– Soittamispuolessa meikäläinen on vähän auttava, että kappaleet lähtevät aina biisi edellä, ja tekstejä voidaan muokkaa sitten kappaleen kulun mukaan. On otsikoita, teemoja ja ideoita, ja niistä aletaan jalostamaan ja kokoamaan kappaletta.

Musiikkiuran oheisena on tullut melkoisen maistuva ja hyväksi todettu juomakin. Pohjoista viljaa -nimeä kantava oma olut on Ruosniemen Panimon tuote. Oletteko olleet tyytyväisiä?

– Kyllä ollaan. Yhdessä ideoitiin Ruosniemen Panimon kanssa. Idea oli se, että se ei olisi liian vahvaa - 6–8% oluita voi juoda puoli litraa ja se on siinä. Tarkoituksena oli valmistaa helposti juotava olut, joka kuitenkin maistuu hyvältä eikä hanavedeltä.

– Etiketit pulloon suunnitteli meidän kitaristi Ari, joka teki Pohjoista viljaa- singlenkin kannet (ja ekan demonkin kannet!). Tuo on modattu siitä singlen kannesta vuosien takaa. Sieltä se idea tuli.

– Tavoite olisi saada keikkapaikoillekin tuota tarjoiltavaksi baareissa. Huhtikuusta asti sitä on ollut parissakymmenessä ravintolassa ja tavaratalot päälle. Toukokuun lopussa pullotetaan seuraava erä, ja siitä sitä laajennetaan. Slogan “Tappaa janon talossa ja puutarhassa” onnistui todella hyvin.

 

VUOSIA EDESSÄ, VUOSIA TAKANA

Hommaa piisaa, ja kouvolalaiset jyskyttävät kovalla sykkeellä myös tulevaisuuteen. Onko siellä näkyvissä jotain uusia suunnitelmia juhlavuoden loppuessa?

– Kyllä tää vuosi menee näiden kiertueiden kanssa ja syyskuussa polkaistaan seuraava rundi. Syyskuussa tulee kokoelma, ja siitä rundille. Parisenkymmentä keikkaa jouluun saakka syksyllä. Heti alkuvuodestakin pitäisi kiertuetta vetää. Vahvaa keikka-asiaa tulossa ja totta kai uutta musiikkia.

Jaahas, eli perusmeininkiä ainakin toistaiseksi. Tulevaisuutta ei olisi ilman menneisyyttä. Mikä voima pitää bändin kasassa vuosikymmeniä?

– Se on kultakalan muisti. Kovalevy tyhjenee ja uusi tuntuu innostavalta. Tästä on laskettu vähän leikkiä, että jostain syystä biisinteossa A-mollin ja C-duurin välinen hyvän ja pahan tappelu jaksaa innostaa, ja siitä saa aina uusia innostuksen aiheita. Sitten kun ei myöskään välitä siitä, että tämä olisi teknisesti ylivertaisinta tavaraa, koska tärkeintä on se, että itse diggaa. Se jatkuva intoilu biisintekoon on iso osa sitä voimaa.

Onko tässä vuosien varrella tarttunut aivolohkojen kovalevylle hetkiä, joita sitten voi kiikkustuolissa muistella hyvillä mielin?

– Numeromittarit, kultalevyt ja albumilistaykköset, jää totta ihmeessä mieleen, ja tekisi mieli paukutella henkseleitä... Jos olisi mukana...

– Kaikkihan kuitenkin lähtee musadiggauspohjalta, niin kuin elämässä pitääkin. Silloin kun oltiin jäähallissa Motörheadin lämppärinä Witchcraftin kanssa. Ikimuistoisin hetki oli, kun tapasin suurvisiiri Kilmisterin.

Kaarle miettii hetken...

– Sitten yhteistyö Topi Sorsakosken kanssa, se jätkä oli ihan suvereeni paheellisessa elämäntavassa! Kuitenkin koko uran mittainen kohokohta on se, että tässä on tutustunut ihmisiin, jotka ovat olleet omia idoleita, vitun kovia jätkiä. Yhtäkkiä on tilanteessa, jossa ne tulevat juttelemaan ja moikkailemaan. Mitä helvettiä on tapahtunut? Musiikki on hieno tapa viettää elämä.

Onko historian aikana ikinä tehnyt mieli heittää kitarat seinään ja lopettaa musiikkihommailu?

– Joo, mutta eri syistä kuin kyllästymisestä: jos henkilökohtainen elämä on ollut solmussa. Esimerkiksi Petäjäveräjät-levy on ollut vaikein levy valmistaa tämän yhtyeen aikana, eikä niitä biisejä mielellään soittele, kun se tuo mieleen sitä todella synkkää ajanjaksoa.

Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Eksyykö sinne levylautaselle muutakin kuin Motörheadia ja Lyijykomppaniaa?

– Viime aikoina on tullut kuunneltua kanadalaista The Sadies -yhtyettä, semmoista mollivetoista länkkäriä. Kun ne siirtyi westerniin, niin homma alkoi toimimaan. Ja sitten Tuomari Nurmio on myös vitun kovassa vedossa. Kunnon thrashmetalli toimii aina, silloin alkaa jumalauta hymyilyttämään kunnolla. Tai sitten pitkästä aikaa kuullee Entombedin kamaa. Se on hyvän mielen musaa, ei todellakaan mitään ahdistavaa kamaa niin kuin väitetään. Kun kuuntelee hyvää deathmetallia tai rässiä, niin silloin fiilis on kova.

Tuleeko mieleen mitään uusia tulokkaita?

 Ventti leuassa, kesä kaikilla 2017 -kesäkiertue:

24.05.2017 Lahti, Katu-klubi
25.05.2017 Helsinki, Tavastia
26.05.2017 Kempele, Zrock
27.05.2017 Tampere, Klubi
09.06.2017 Vantaa, Rock Fest
23.06.2017 Mäntyharju, Tommolan suurlava
07.07.2017 Hämeenlinna, Wanaja Festival    
08.07.2017 Tornio, Lapparin syke
14.07.2017 Kotka, V2
15.07.2017 Hyrynsalmi, Swamp Rock
28.07.2017 Vantaa, Tulisuudelma
29.07.2017 Kuopio, Kuopiorock
04.08.2017 Savonlinna, The Rocks
05.08.2017 Mikkeli, Jurassic Rock
18.08.2017 Saariselkä, Jänkhällä jytisee
19.08.2017 Ii, Ravintola Iisakki

www.viikate.com/fi/keikat/

– Lasten hautausmaa on todella kova. Ja sitten toi Hard Action. Niiden eka levy Sinister Vibes on sellainen, että siitä paistaa The Hellacoptersin Payin' the Dues todella hyvin läpi. Niillä on saatanan kovia biisejä, ja se on miksattu niin, että jäbien soolotkin tulee aivan helvetin kovaa ja hienosti.

Mitä pieniä vinkin tynkiä haluaisit jakaa uusille tulokkaille, jotka myös hamuavat pitkää uraa musiikin parissa?

– Isot haaveet pitää olla. Pitää tehdä biisejä… ja tehdä biisejä. Sitten sen jälkeen tehdä biisejä. Ne kannattaa julkaista, ja sitten kun on tehnyt 40 vuotta biisejä, niin voi sanoa, että on ollut helvetin hieno elämä. Menestys on sitä, että tuuppaa ralleja ihmisten ilmoille ralleja, joista on itse todella ylpeä. Jokaisella on oma tyyli ja staili, ja niistä täytyy pitää kiinni!

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Synkkä ventti
KOTIPAIKKA
Kouvola

JÄSENET
Kaarle - kitara, laulu
Simeoni - lyömät
Arvo - kitara, taustalaulu
Ervo - basso, koskettimet, taustalaulu


DISKOGRAFIA
Noutajan valssi 2000
Vuoden synkin juhla 2001
Kaajärven rannat 2002
Surut pois ja kukka rintaan 2003
Unholan urut 2005
Marraskuun lauluja I 2007
Marraskuun lauluja II 2007
Kuu kaakon yllä 2009
Petäjäveräjät 2012
Kymijoen lautturit 2013
Panosvyö 2014
XII - Kouvostomolli 2016
© Imperiumi MMVII. Teksti: Lauri Kujanpää   Kuvat: Spinefarm Records, AJ Savolainen. Live: Tero Kukkonen
http://www.viikate.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2681 Palaa »