Keikkaraportti: Vader, Decapitated, Thy Disease, Nox Vorago & Thrashred, Nosturi, Helsinki 16.5.2017

Tykkään pääsääntöisesti bändeistä, joiden genremäärityksestä löytyy jokin meloseen viittaava etuliite, olis se sitten death, black tai mitä näitä nyt onkin. Tällä taustalla oli ehkä hieman outoa lähteä Nosturiin katsomaan bändejä, joissa melodiset elementit eivät juurikaan ole edustettuina. Pistetään tämä siis ennakkoluulottomuuden ja kokeilunhalun piikkiin. Jos illan pääesiintyjä vielä on perustettu samana vuonna kun Helsingissä järjestettiin ensimmäiset yleisurheilun MM-kisat, on tapauksessa myös tiettyä legendojen näkemisen tuntua – joten miksipä siis ei.

 

THRASHRED

Viiden bändin ilta käynnistetään, kun venäläinen Thrashred nousee lauteille. Setti alkaa hieman verkkaisesti, eikä Nosturin salissa ole paikalla kuin kourallinen yleisöä. Venäläisten thrash-miesten rooli ei siis ole ihan siitä helpoimmasta päästä, eivätkä kyllä jätkät siellä lavalla tee mitään mikä tilannetta yhtään helpottaisi. Jotain sellaista siis, millä saisi edes pientä otetta bändin matskusta.


Ennen kolmatta biisiä solisti yrittää hieman saada yleisöä innostumaan. Heyheyhey-huutoihin ei vastata, joten solisti todennäköisesti toteaa tämän olevan tässä ja polkaisee loput pari biisiä läpi ilman tunnetta, ilman vauhtia ja ilman intoa: “soitetaan nyt sitten vain nää läpi” -tyyliin. Bändin päättäessä settinsä orkesterin nimeä kantavaan biisiin, ei voi todeta muuta kuin että tulipa nähtyä vaisu esitys. Tuntuu kuin se eka biisi olisi käytännössä vedetty läpi viiteen kertaan. Ilman yllätyksiä, ilman koukkuja. Ehkä seuraava bändi sitten herättäisi jo jotain tunnetta.

 

NOX VORAGO

Jos Thrashred kantoi illan tylsimmän esityksen viittaa, on seuraavana lavalle nouseva ruotsalainen Nox Vorago illan oudoin esitys. Lavalle nouseva kuusikko on pukeutunut tummiin huppuihin ja kultaisiin naamioihin. Mystiikkaa kerrakseen.

Bändi alkaa soittaa, eikä musiikkikaan tunnu olevan aivan helpoiten sulateltavaa sorttia. Ensimmäisen biisin aikana ryhdyn vakavasti pohtimaan, olenko nyt kuullut ensimmäistä kertaa elämässäni jotain, mitä voisi luonnehtia sinfoniseksi doomiksi: hidasta ja synkkää, mahtipontisella kosketinvallilla paisuteltuna. Toiseen biisiin mennessä muutan kuitenkin doom-etuliitteen ihan deathiksi: vauhtia on lisää, samoin progressiivista otetta. Musiikillisesti kattaus ehkä jopa toimii, mutta laulut eivät vain tunnu tarpeeksi äkäisiltä.

Nox Voragon neljän biisin setti ei kuitenkaan saa vielä jäseniä lämpimäksi. Yleisö tosin paikalle on saapunut jo hieman lisää, joten Trashredin lailla tyhjälle salille bändin ei tarvinnut esiintyä.

 

THY DISEASE

Illan kolmen puolalaisen bändin suoran käynnistää Thy Disease. Krakovalaislähtöinen orkesteri aloittaa settinsä suoraan soundcheckistä ja leukanikin siinä hieman loksahtaa auki, koska nyt ainakin sitä vauhtia on aivan hillittömästi, itse biisi vain kuulosti melkoiselta soosilta. Tuntui, kuin jokainen jätkä olisi soittanut omaa biisiään ja kokonaisuus kaikkine industrial efekteineen oli äärimmäisen sekava.


Toiseen biisiin Thy Disease kuitenkin ryhdistäytyy ja kokonaisuus saadaan kuntoon. “Make some noise” -huudot eivät kuitenkaan vieläkään saa aikaan noisea. Hyvin jätkät kuitenkin vetävät. Soundeissa on sopivasti raivoa ja taustanauhalta vyöryvät, astetta saatanallisemmat Linkin Park -henkiset elektro-äänet luovat mukavaa taustaa. Bändin hieman puutarhatonttua muistuttava laulaja Syrus moshaa ja riehuu pitkin lavaa. Miehen lyhyet hiukset eivät heilu, mutta tonttuparta hieman värähtelee. Hiukset eivät kuitenkaan ole pääasia (hetkinen...), vaan tunnelma. Setin loppupuolen hey hey -huudot saivat jo vastausta jopa baarin puolelta. Thy Disease nostatti viimeinkin yleisön lämpöä.

 

DECAPITATED

Kun nyt jäsenet oli saatu lämpimäksi, illassa koitti se hetki, kun lämmittelyä juuri tarvittiinkin. Eteläisen Puolan Krosnossa 20 vuotta sitten perustettu Decapitated ei ehkä ole sitä aivan nopeinta tavaraa, mutta kyllä bändi ihan kovaa mättöä on saanut aikaan.

Livenä en bändiä koskaan aiemmin ole päässyt todistamaan ja kyllä se hieman yllättää, kuinka leppoisilta kaverit näyttävät – kuin kontrastina musiikkinsa intensiivisyydelle. Erityisesti bändin laulaja Rafat Piotroski näyttää, pitkistä rastoista huolimatta todella chilliltä jätkältä. Yleisössä Decapitated saa kuitenkin välittömästi kunnon vauhdin päälle ja toisen biisin aikana pitti lähtee jo pyörimään.


Jos huutoihin oli alkuillasta hieman nihkeästi vastattu, oli kaikki ujous nyt kuin pois pyyhitty. Decapitated saa välittömästi selvän yhteyden yleisöön ja näin antaumuksellista moshausta tuleekin harvoin nähtyä. Lavalla tuplabasarit nakuttavat, nopeat riffit raikuvat ja katossa roikkuvat strobot vilkkuvat epileptisellä intensiteetillä. Kaiken tämän alla Piotrovski rääkyy kuin teurastettavaksi vietävä sika. Sanoista ei juuri saa selvää, mutta vihan ja pahuuden viesti tulee kyllä harvinaisen selväksi.

Biisien välissä Piotrovski ei turhia juttele eikä sitä kyllä kukaan kaipaakaan. Vaikka itse en ole ehkä näin kovasti äärimetallin puolelle menevän mätön ystävä, en voi sille mitään, että Nihility-levyn uumenista kaivetun Spheres Of Madnessin aikana pää alkaa väistämättä tehdä pientä hyväksyvää nyökkäilyä. Biisin koukuttavasta riffistä löytyy selvää tartuntapintaa jopa tällaiselle pehmolle.

 

VADER

Odotellessani illan pääaktin saapumista lavalle katselin ympärilleni ja mietin, että yleisöstä valtaosa ei tainnut olla vielä edes suunnitteluasteella aikaan jolloin Piotr Wiwczarek kavereineen hioi soittotaitoaan ja muodosti Vader-nimeä kantavan orkesterin. Osa läsnäolijoista saattoi olla päässyt jo Piltti-soseista kiinteämmän ruoan pariin, kun Vader vuonna 1992 julkaisi  ensimmäisen levynsä, The Ultimate Incantationin. Noiden päivien Vaderista jäljellä on vain setämies Wiwczarek, jolla ikääkin on mittarissa reilut puoli vuosisataa. Ikähän on kuitenkin vain numero. Kunnon metallimusan siivin vanhakin nuortuu silmissä ja ikäerot silottuvat huomaamattomiksi.

Vaderin musa saa yleisössä villit tanssit aikaiseksi. Triumph Of Death -biisin aikana pitit saadaan jo käyntiin, ja se pyöriikin lähes taukoamatta läpi koko puolitoistatuntisen setin. Soundit bändi saa alusta lähtien kohdalleen ja intensiiviset riffit kaikuvatkin hienosti halki salin. Yleisilme Vaderilla on Decapitatedia hieman rauhallisempi: nahkavaatteet, niitit ja hieman eleetön esiintyminen kielivät hieman vanhemman liiton hengestä.


Vaikka Wiwczarek on tehnyt juuri tätä soittohommaa jo aivan helvetin pitkään, ei mies vuosien varrella selvästikään ole juuri lavalla tottunut jutustelemaan. “Vittu”, “perkele” ja “Hellsinki” -huutojen lisäksi kaveri ei juuri suutaan aukaise biisien välillä. Lähes kiusallinen hetki koetaan, kun rumpali James Stewart paukuttaa bassorumpunsa hajalle. Syntyy yllättävä tauko, joka jotenkin pitäisi paikata. Wiwczarek yrittää heittää mikkiin jotain vitsin tynkää, mutta hermostuksissaan mumisee niin epäselvästi ettei juttu oikein naurata. Kitaristi Spider yrittää paikata kaveria hädässä spontaanilla kitarasoololla. Miehen aivojen syövereistä ei tähän hetkeen kuitenkaan tunnu löytyvän mitään järkevää pätkää ja soolontynkä on suorastaan surkea. Kaikkien onneksi roudarit saavat uuden rummun paikalle nopeasti ja bändi pääsee takaisin jatkamaan sitä, minkä he selvästi osaavat parhaiten, soittamista.

Jäyhästä esiintymisestä huolimatta Vader hoitaa musikillisen puolen aivan kirotun hyvin ja yleisö selvästi pitää näkemästään. Illan parhaaksi vedoksi nostan Hexenkessel-biisin, ehkä siksi, että se nimenomaan oli aivan ihanan melodinen kappale, johon mielestäni bändi myös puhaltaa parhaat energiat. Parin biisin encoren jälkeen bändi kiittää ja kumartaa. Itse kelailen, että olipa hyvä että tänne tuli lähdettyä ja kokeiltua hieman jotain oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Joskus se kannattaa.

Vaderin settilista: Wings / Triumph of Death / Silent Empire / Tempest / Prayer to the God of War / Dark Age / Vicious Circle / Sothis / Vision and the Voice / Testimony / Carnal / One Step to Salvation / Hexenkessel / Parabellum / Cold Demons. Encore: Send Me Back to Hell / Black to the Blind

© Imperiumi MMVII. Teksti: Henry Lunabba   Kuvat: Jarmo Siira
Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1331 Palaa »