Kalevan Soturit

Useissa projekteissa takonut Ari "Arska" Honkonen on pitänyt viime vuosina pajansa ahjon hyvinkin kuumana. Historia toki muistaa sellaisia yhtyeitä kuin muun muassa Morningstar, Heathen Hoof ja Minotauri, mutta sittemmin pääsääntöisesti itse nimeämsä "hakkapeliitta-rockin" sraralla Arska on kiillottanut kannuksiaan sellaisissa ryhmissä kuin Kalevalan Viikingit, Ironbird, Kareliaani ja Arska & Hakkapeliitat. Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat olleet viime aikoina proggiksista aktiivisimmat, mutta hiljattain Arskan moninaisten yhtyeiden ryhmään liittyi myös Kalevan Soturit, jonka vastikään julkaistu täyspitkä albumi Hail Ukko! sai rinnalleen myös seiskatuumaisen singlen. Samassa rytäkässä julkaistiin tosin myös Kareliaanin 7" EP Suomalainen sisu, eli eipä Arska edelleenkään jouten ehdi olemaan.

 

RAUDAN TAONTAA JA NOSTELUA

Arska ilmoitti vastikään vähentävänsä pajansa liekin loimua, joten otetaanpa hänet vielä kerran Imperiumi.netin pihteihin kertomaan paitsi viimeisimmästä rykmentistään Kalevan Sotureista, myös vähän menneistä ja tulevista. Mitä siis kuuluu raudan takomisen ja nostelemisen saroille?

– Raudan nostelu elämäntapaisesti on jatkunut 4–6 kertaa viikossa maailman myrskyistä huolimatta, joskin tällä iällä lähinnä enemmän terveysvaikutteisesti. Raudan taonta taas on hieman vähentynyt, ainakin Hakkapeliitta Rock -hommien osalta. On niin vähän aikaa, ja pitäisi tehdä monenlaisia asioita. Sen verran demoneja kyllä löytyy, että raudan taonta tuskin koskaan kokonaan lakkaa.

Lyödäänpä sitten lisää raskasta metallia tankoon ja siirrytään Kalevan Sotureihin. Kun projektin nimi vie ensi kuulemalta mielikuvat tietenkin jo toiseen projektiisi, Kalevalan Viikingeihin, niin sulkeutuuko tässä nyt sitten jokin ympyrä?

– No, ainakin Kalevan Soturit on enemmän heavymetalliksi luokiteltavaa musiikkia... oikeastaan aika perkeleen metallistahan se on, mikäli tiedostava kuuntelija sitä osaa kuunnella. Kumpaakin yhdistää toki suht fyysinen soittamistapa, joten ei ne mitään löysää munailua ole. Energiaa on.

Energiaa Arskan otteessa on kyllä aina ollut, mutta mitä on sisimmältään Sotuerien taonnan tulos, Hail Ukko! -levy? Projektin tematiikka on aika lähellä Arskan aiempia hakkapeliitta-proggiksia, niin mihin rakoseen tämä uusi juonenkäänne sitten musiikillisesti tahi inspiraatioltaan mahtuu?

– Mun mielestä Hail Ukko! jotenkin summaa koko Hakkapeliitta Rock -uran, siinä kuuluu kyllä aiemmat jututkin (Morningstar & Minotauri). Käytin nauhoituksessa osin samoja vermeitä kuin Minotaurilla, eli 80-luvun vintage Marshall-vahvareita, Rat-säröpedaaleja ja niin edelleen. Raskas levyhän se on, mutta rehellisesti tehty: ei tietokoneita, ei alavirettä eikä mitään valmista mistään purkista. Mielestäni Hail Ukkoa! voi pitää heavy metal -levynä, mutta jollekin se voi olla ns. viking rock-, tai jopa punk-levy. Se, että asiaa edes mietitään, kertoo jotain sen onnistumisesta/ajattomuudesta/genrettömyydestä, ja se on hyvä juttu se.

– Musiikillisista vaikutteista/esikuvista lisään sen verran, että kaikki mistä pidän, luultavasti kuuluu jotenkin aina omissa sävellyksissä. Lyriikoiltaan tämä oli kaikkein henkilökohtaisin levy, minkä olen tehnyt. Siellä on paljon omia fiiliksiä, sekä tietysti minua kiinnostavia aihepiirejä liittyen historiaan, mytologiaan ja pohjoiseen identiteettiin.

Osin edelliseen kysymykseenkin liittyen: kun projektiesi aihepiirit ja osin musiikkikin ovat monesti olleet hyvin liki toisiaan, niin miksi ihmeessä sinulla on niin monta eri yhtyettä? Onko ajatuksena kenties se, ettei aktiivinen levytystahti kuluttaisi yhtä nimeä tyystin loppuun? Mitkä ovat ne mahdolliset omat suosikkisi moninaisten proggiksiesi seassa?

– Näissä kaikissa Hakkapeliitta Rock -bändeissä on eronsa: toisissa ilmaisu on metallisempaa, toisissa voi ottaa enemmän musiikillisia vapauksia. Myös soittotyyleissä on eroja. Kalevan Sotureissa ehkä yhdistyi nämä kaikki jotenkin kivasti. Myös keikkojen puute laittaa nauhoittamaan enemmän, enkä halua jumittaa jossain yhdessä jutussa koko ajan, koska mulla ei ole käskijöitä tässä ruokaketjun huipulla jarruttelemassa, mitä saa tehdä ja mitä ei. Only Ukko can judge me.

– Kyllä mä kaikista pidän omalla tavallaan, vaikka parhaimmat onnistumiset ovat ehkä erityiset biisit. Vaikea sanoa parasta julkaisua kultakin bändiltä, mutta Kalevan Soturit LP oli ehkä kokonaisuutena jotenkin uran "huipennus."

 

PAREMPI YKSIN KUIN HUONOLLA PORUKALLA

Vaikka Arska sanojensa mukaan ravintoketjun huipulla onkin, hakkapeliitta-rock ei saavuta lopullista muotoaan tyystin yhden miehen voimin, vaan biisejä tehdään joskus koko bändin voimalla, joskus muutamien tyyppien kanssa, ja toisinaan taas ihan yksin. Esimerkiksi Kalevan Soturit LP on Arskan alusta loppuun itse tekemä. Arska sanoo kuitenkin toisinaan kaipaavansa ihan perinteisiä bänditouhuja, vaikka omat murheensa on niissäkin.

– Treenien aikaansaanti on aina oma stressinsä, koska kaikilla on oma elämänsä. Yksin nauhoittaessaan taas ei tarvitse kysellä keneltäkään mitään ja voi mennä täysin oman aikataulun ja fiiliksen mukaan.

Kalevan Soturien oli ilmeisesti alun perin tarkoitus tehdä keikkaakin, mutta ajatus jäi puolitiehen.

– Juu, sellainen oli tarkoitus. Asia ei ole mitenkään lopullisesti haudattu, jos siihen oikeita tyyppejä löytyy, mutta tällä hetkellä mulla on muita suunnitelmia. En aktiivisesti etsi kokoonpanoon ihmisiä.

Jos puhutaan itse keikoista, minkälaiset tunnelmat on jäänyt Kalevalan Viikinkien ja Kareliaanin keikoista?

– Kalevalan Viikingit soitti muutaman yksityiskeikan (molemmat muuten entisissä navetoissa, ja noin viiden kilometrin etäisyydellä toisistaan!), festarikeikan Ruotsissa samalla keikalla muun muassa Ultima Thulen kanssa ja yhden julkisen keikan Suomessa, Jyväskylässä. Kareliaani soitti myöhemmin Ruotsissa samoilla festareilla kuin Kalevalan Viikingit ja teimme parin keikan minikiertueen Helsingissä ja Turussa ruotsalaisten virkaveljiemme,Viking Rock -yhtye Njordin kanssa. Kareliaanin kanssa oli huippu soittaa: Ruotsin keikalla meillä oli rummuissa Swallow the Sunin nykyinen rumpali. Keikat ovat yleensä kivoja juttuja, näissä ei sinänsä ollut mitään draamaa tai muuta.

Vuosien varrella teillä on ollut hyvinkin kirjavaa julkaisijaa. Uran alkupään Morningstar, Heathen Hoof ja Minotauri -trio löysivät julkaisijansa Hammerheartin, Wild Ragsin, Nuclear War Now'n, Iron Boneheadin ja R.I.P.n tapaisista. Mitä mietteitä paitsi nuo vanhat, myös nykyiset julkaisukanavat herättävät?

– Se oli sitä sekavaa, pre-internet -aikaa; diilejä tehtiin niiden kanssa, ketkä niitä tarjosi. Nuclear War Now! oli paras lafka tuosta ryppäästä, ne diggaa mun juttuja edelleen. Nämä pienet lafkat ovat diganneet mun musaa ja ovat halunneet osaltaan laittaa kortensa kekoon suomalaisen Hakkapeliitta Rockin puolesta. Etenkin This Means War on ollut suorastaan "hovilafkana" monille mun jutuille. Myös Hakkapeliitta Records on nimenomaan tälle musatyylille perustettu.

Tuossa tulikin jo aiemmin esille, että Hakkapeliitat laitetaan toistaiseksi jäihin ilmeisesti kokoonpano-ongelmien vuoksi. Sävellyspuoli taitaa olla täysin omissa käsissäsi, mutta bändi- tai livekokoonpanot lienee olleet vähän epästabiileja?

– Hyvien soittajien löytäminen näillä leveysasteilla on hankalaa. Sävellykset on mun käsialaa, eli mua voi syyttää niistä. Kokoonpano-ongelmat olivat varmasti se suurin syy homman jäihin laittamiseksi. Myöskin se juttu, että Suomesta puuttuvat vastaavanlaiset bändit, rajoittaa tekemisiä. Homma putoaa ns. "johonkin väliin". Meiltä puuttuu tuollainen Ruotsin mallin mukainen Viking Rock - scene. Liekö joku kansan alitajuinen "itsensä vähättely kohtaa kateuden" -juttu?

 

LOUKKAANTUMISEN AJAT

Kuten aiemmassa haastiksessa mainitsit, paskin palaute yhtyeillesi tulee Suomesta. Miksi näin? Ja miten tuo parempi palaute sitten konkretisoituu ulkomailla? Onko syy sihen suomen kielellinen eksotiikka vai mikä?

– Luulen, että ihmiset politisoivat musiikkia enemmän nykypäivänä, ja lyövät lokeroihin; hyviin, pahoihin, liberaaleihin, konservatiiveihin, natseihin, kommareihin, anarkoihin ja niin edelleen, ja tietysti jakavat oman agendansa mukaan osan roskiin. Hakkapeliitta Rock on aina ollut kansallisromanttista ja patrioottista musiikkia, muttei mitenkään tietyn poliittisen kentän kamaa. Esimerkiksi mitään poliittisia/RAC jne. -keikkoja ei ole ikinä soiteltu – mikäli tämä nyt oli epäselvää edelleen joillekin. Tietysti tämä kama uppoaa juuri kansallisromanttisuutensa ja patrioottisuutensa vuoksi erinäisille ryhmille ja kommareille ja anarkoillehan kaikki tämänsuuntainen, defensiivinen juttu on "fasismia". Elämme loukkaantumisen aikoja, jossa mielipiteestä rangaistaan. Mitä taas tulee kielellisiin juttuihin, niin tuntuu että osa haluaa suomea, osa englantia lyriikoihin. Aina on joku jolle jokin asia ei kelpaa.

– Ulkomaan sukseesta en osaa sanoa mitään konkreettista; moni tuntee mun jutut (genreistä riippumatta). Levyt ovat ajan saatossa levinneet joka kolkkaan.

Vaikka Suomea ei ehkä olekaan vallattu, niin eipä Arskalla Härmästämme suurempia huonoja tuntojakaan ole.

– Ei täällä varmaan mitään suuria määriä levyjä ole ikinä liikkunut. Tälle genrelle ei ole oikeastaan kuin muutamia postimyyntilafkoja ja joitain levykauppoja, etenkään nyt, kun Äx veti lähes kaikki Hakkapeliitta Rokit myynnistä jostain kummasta syystä. Liekö se ollut joku viime vuonna ollut NSBM-kohu (?), mikä taas ei liity Hakkapeliitta Rockeihin millään tavoin, mutta pesuveden mukana meni sitten muitakin. Mutta jännä oli nähdä, että Aleksis Kiven lyriikka on näköjään ollut liikaa joillekin.

 

KOHTI HUOMISTA

Aku Ankan housuttomuudesta Aleksis Kiveen. Entäpä sitten tulevaisuus, kitaraa tuskin tyystin laitetaan nurkkaan?

– Vastikään sain uuden kitaranupin, joten kai tässä vielä jotain taotaan. Mutta varmaan jotain hieman erilaista vaihteeksi. On mulla jo jotain suunnitelmia ja kokeiluja, mutta niistä sitten myöhemmin. Mitä tulee Hakkapeliitta Rockeihin, ainakin yksi kokoelma-LP on tulossa, joka sisältää Kareliaania ja Arska & Hakkapeliittoja. Samoin eräs kokoelma-CD on suunnitelmissa, jossa edellä mainittujen lisäksi olisi mukana Kalevan Soturit. Kaikki tämä materiaali on jo nauhoitettu ja jäi viimeisiksi Hakkapeliitta Rock -nauhoitteiksi. Kalevan Viikingeiltä, Kareliaanilta ja Arska & Hakkapeliitoilta löytyy vielä julkaisematonta materiaalia, joten niitä voi odotella jossain vaiheessa materialisoituvaksi. Muutamat vinyyliuudelleenjulkaisut on tulossa tämän ja ensi vuoden aikana myös.

Imperiumin on aika kiittää tästä pikku juttutuokiosta. Annetaanpa vielä Arskalle loppusanat...

– Kiitos vaan taas kerran. Tsekatkaa Kalevan Soturien Hail Ukko! LP, luulen, että sen elementit puhuttelevat edelleen ja todistavat, että vielä on jotain alkukantaista, energistä ja woimakasta musiikkia kaiken kompressoidun mössön joukossa...

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Hail Ukko!
KOTIPAIKKA
Äänekoski

JÄSENET
Arska - laulu ja soittimet

DISKOGRAFIA
Kaukomieli (demo) 2016
Hail Ukko! LP 2017
Valkoinen Myrsky / Eteenpäin - 7" 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Janne Rintala   Kuvat: Ari Honkonen
Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 716 Palaa »