Steve 'n' Seagulls

Mielenkiintoisella nimellä paiskattu Steve ’n’ Seagulls ei kerennyt kauan vanheta pelkkänä yhden hitin YouTube-ihmeenä, kun bändiä vietiin jo vauhdilla maailmalle. Koska bändin konserttivoittoista uraa on keretty ruotia median toimesta jo sen verran paljon läpi, hyppään historiaosion tällä kertaa yli. Steve ’n’ Seagulls viettää paraikaa ansaittuja vapaapäiviä, ja kesäkuusta alkaen bändi huitelee taas pää kolmantena jalkana kesäkekkeriltä toiselle. Sain tilaisuuden kysyä kontrabassoa käskyttävältä Leevi Pukilta, mitkä ovat bändin viimeisimmät kuulumiset.

 

GRILLIN HEHKU JA RUUMISARKUN KOKOISET PUNKAT

Haastattelua tehdessämme jääkiekon MM-kisojen pudotuspeleissä eletään ratkaisun hetkiä ja hitaasti mutta kylmästi alkanut grillikausi etenee junan lailla. Tai no…

– Kyllä on niin sanottu grillikausi lähtenyt täysin päin helvettiä käyntiin, Pukki aloittaa. Myös sää on ollut voittopuoleisesti perseestä, mutta kyllä se näyttää hiljakseen parempaan päin menevän täällä Jyväskylän seudullakin.

– Saatan yrittää keretä katsomaan iltapäivän matsin. En tosin pystynyt kovin pitkään katsomaan sitä Kanada-selkäsaunaa viimeksi. Vähän on tullut seurattua näitä pelejä silleen on/off.

Tasaisen väliajoin YouTubesta putkahtaa yhden hitin tähdenlentoja. Steve ’n’ Seagulls julkaisi Thunderstruck-videonsa vuonna 2014, ja tähän mennessä videota on katsottu yli 39 miljoonaa kertaa. Video keräsi faneja ympäri maailman, vaikka moni toivoikin Steve ’n’ Seagulls -nimisen vitsin loppuvan heti alkuunsa. Näin ei kuitenkaan käynyt, päinvastoin.

– Ehkä se johtuu siitä, että se vitsi on jatkunut jo niin kauan ennen sitä YouTube-hommaakin, tavallaan jo sieltä 2010–2011 vuosista saakka. Toki pikkuisen eri miehityksellä ja erilaisella sapluunalla, mutta kyllä tässä pääpiirteittäin samalla idealla mennään eteenpäin.

– Maaliskuussa oli Saksan- ja Englannin-rundi. Sitä edeltävä kuukausi oltiin kokonaan Jenkeissä, ja sieltä päästyä taas pienen paussin kautta seuraavalle rundille. Hommat meni kaikkineen aika mallikkaasti. Näyttää siltä että joku päivä saattaa päästä jopa voitolle noista ryynäämisistä siellä päin. Porukkaa oli mukavasti, ja hyviä klubeja jopa Englannissa. Meidän edellinen reissu siellä oli vähän ankeampi paikka paikoin. Väkihän siellä on kivaa, mutta englantilaiset talot eivät vastaavasti ole aina niin mukavia. Tällä reissulla oli aika hyvät puitteet, paikat eivät olleet ihan sellaisia rotanloukkuja.

– Ulkomailla 200–1000 hengen klubi on meille aika tyypillinen. Kesällähän melkeinpä kaikki paikat on sitten festareita. Mutta viime aikoina klubimeininki on ollut tuota äsken mainittua osastoa. Syksyllä tuleva Ranskan-rundi taitaa olla meidän pisin tähän mennessä siellä. Siellä kyllä viihtyy, ja täytyy sanoa, että on ollut aika hämmästyttävää, kuinka Ranskassa uppoaa tämä meidän touhu. Olen kuvitellut aina toisin, mutta toisaalta, mitäpä minäkään mistään mitään tiedän, enpä ollut käynyt kuin Pariisissa lentokentällä ennen tätä touhua. Oppia ikä kaikki.

Yhtyeen keikkakalenterista löytyy tapahtumia varmasti joka iikalle laidasta laitaan, mutta esimerkiksi Euroviisuissa kvintettiä ei olla vielä nähty.

– Ei olla ehkä ihan sellaista teinien suosikkimusaa, mutta muuten kyllä tuntuu kelpaavan kaikille ikäryhmille. On ollut hauska huomata, että me voidaan käydä Nummirockissa ja vaikkapa Saksassa vastaavasti sopivasti nimetyllä Summer Breeze -heavyfestarilla. Siellä soitettiinkin pari kesää sitten Dani Filthin Devilmentin jälkeen joskus kahdelta aamuyöllä. Ajateltiin aluksi että ei saatana, mutta hyvinpä tämä touhu tuntui purevan sielläkin. Sitten on jotain Kihveli Soikoon! -tapahtumaa (skiffle-pienfestivaali Hankasalmella, toim. huom.) ja Kuopion viinijuhlia. Tuntuu kelpaavan monenlaisille, eipä voi valittaa.

– Sanotaan vaikka silleen, että jos Euroviisut muuttuu joskus takaisin musakilpailuksi, ehkä sitten voisi harkita osallistumista.

Tänä päivänä konserttisaleissa voi törmätä bändien oheistuotekojulla paikoitellen hyvinkin erikoisiin fanituotteisiin. En malta olla kysymättä Pukilta, minkälainen fanituote sopisi Steve ’n’ Seagullsille parhaiten. Pienen miettimisen jälkeen idea alkaa hahmottua.

– Onhan tuossa ollut kaikenlaista ideaa, kun me ollaan itse merkkarimyynnistä vastuussa ulkomaan reissuilla. Etenkin, jos ei tarvitsisi miettiä roudausta ja kulurakenteita. Kuokkien ja sen sellaisten roudaus tuntuu esimerkiksi vähän nihkeältä. Oma olut olisi tietty mahtava, mutta siinäkin voi olla se roudaus vähän hankalaa. Mutta kyllä se varmasti olisi se oma Steve ’n’ Seagulls -olut.

Bändin nimestä ei jää kenellekään epäselväksi, keneen näyttelijään bändi kumartaa. Onpahan pakko kysyä, mitkä ovat Pukin omat Steven Seagal -leffasuosikit.

– Kyllä ne leffat on osunut siihen herkkään ikävaiheeseen meillä kaikilla. Joka ukko meistä on varmaan katsonut ne kuuluisimmat pätkät ja jokaisella on varmasti omat suosikit, mutta kerta pääsen vastaamaan omasta puolestani, Kuoleman merkki on oma henkilökohtainen lemppari.

– Seagal-leffat ei pyöri meillä kiertuebussissa kuitenkaan. Ainakin pari ukkoa tuntuu kyttäävän aika paljon älykääpiöpuhelimen ruudulta Netflixiä. Euroopassa meillä on nyt ollut sellainen mainio humppakuutio, missä on ruumisarkun kokoiset punkat ja pieni pöytä ja penkki -yhdistelmä, jonka ympärille kokoonnutaan pleikkaria vääntämään. NHL vaihtuvalla vuosiluvulla on aika kova sana. Se on varmaan se eniten aikaa haukkaava ajanviete. Jenkeissä – samoin kuin kotimaassakaan – meillä ei ole oikein ollut viihde-elektroniikkaa samalla tapaa.

Ennen keskustelua yhtyeen värikkäistä musiikkivideoista tahdon kysyä, mistä bändissä niin haitarille, mandoliinille, kanteleelle, huilulle kuin kosketinsoittimillekin kyytiä antavalle Hiltuselle ilmaantui varsin tunnusomainen ja eittämättä lämmin päähine.

– Itse asiassa joku muu taisi keksiä sen lakin hänen puolesta, sillä se tuotiin hänelle lahjoituksena Lapissa keikalla. En voi ihan laittaa päätäni pantiksi, että mistä se oli peräisin, Kanadasta vai Jenkeistä, mutta se kuollut eläin hatun päällä on kuitenkin kojootti. Ihmiset sitä aina ihmettelee, niitä eläimiä kun ei oikein tällä puolen rapakkoa näy. Mutta todistettavasti se on kojootti ja lahjaksi saatu joltain ventovieraalta äijältä. 

 

MUSIIKKIVIDEOIDEN LAAJA KIRJO

Steve ’n’ Seagullsilta löytyy läjäpäin musiikkivideoita, joista suurimmaksi osaksi vastuussa on Imperiumi.netissäkin vaikuttava Jaakko Manninen. Seuraavaksi sananen videoista. Pukki jatkaa:

– Enimmäkseen se menee siten, että bändin kanssa mietitään, että mikähän olisi millekin biisille sopiva miljöö. Sitten Jaakko tulee tekemään omat hommansa. Jaakon silmä on vain jotenkin niin uskomaton, että se löytää aina oikeat asetelmat. Me muut vain lähinnä valitaan puitteet ja biisit, Jaakko sitten asettelee meidät oikeisiin paikkoihin. Kertaakaan ei ole videon teossa homma kaatunut siihen, että olosuhteet tai laitteet olisivat jotenkin huonot. Jaakko saa aina homman hoitumaan.

– Jaakon kuvaamissa livevideoissa menee vähän siten, että jos joutuu yli kymmenen kertaa soittamaan biisiä läpi, se alkaa kärsiä soitannollisesti. Se alkaa ensinnäkin tulla jo vähän korvista ulos, ja sen lisäksi alkaa tulla helposti typeriä lapsuksia. Sanoisinko, että kyllä yhtä biisiä saa veivata 3–7 kertaa, että se saadaan purkkiin. Sen lisäksi se oheistoiminta ja muu räplääminen saattaa ottaa helposti sen koko päivän. Ei olla ainuttakaan videota saatu muistaakseni alle neljään tuntiin valmiiksi.

– Ville Juurikkala oli pääpäsmärinä Aces High'n videossa. Levy-yhtiöltä oli oikein budjetoituna ihan rahaakin sitä hommaa varten. Se toteutettiin tällaisella massiivisella viiden miehen kokoonpanolla plus bändi. Niin ja tietysti ne tanssijat myös. Siellä se Manninen oli kuikuilemassa myöskin, muttei ollut tällä kertaa pääpiruna.

Yhtyeen musiikkivideoita katsotaan tasaiseen tahtiin YouTubesta ja ura on muutenkin hyvässä nousukiidossa. Tahdon kysyä seuraavaksi, minkälaisen neuvon Pukki olisi antanut itselleen, mikäli hän olisi kymmenvuotiaana tiennyt uran urkenevan tällaisella toiminnalla.

– Sitä on kyllä hirveän vaikea kuvitella, että minkälaisen neuvon sitä olisi itselleen antanut. Tuohon aikoihin aloittelin soittohommia ja kuuntelin AC/DC:tä ja Maideniä ja totesin samalla, että tämähän on kovaa kamaa. Soitinvalintakin oli siinä vaiheessa vielä vähän testing-asteella. En kyllä taida tietää varsinaista neuvoa, mutta se täytyy sanoa, että vaikka touhu on ollut mukavaa ja hienoa, on tuon kontrabasson roudaaminen ympäri maailmaa aivan älytöntä touhua. Kaikki, jotka roudaa lentokoneen ruumassa akustisia soittimia, tietävät, mistä puhutaan. Aina välillä niihin tulee pientä osumaa ja lentoyhtiöiden suhtautuminen korvauksiin on vähän vaihtelevaa.

– Melko harvakseltaan ihmiset tunnistaa meitä ihan randomina tuolla kylillä. Sehän olisikin aika optimitilanne, että bändi olisi tunnettu, vaikka naamat ei olisikaan hirveän tuttuja. Jos väki tunnistaa meidät, ovat he yleensä käyneet keikalla tai tulossa keikalle, ja mekin pyöritään aika monesti illan keikkapaikan lähistöllä. Jotkut tulevat nykimään hihasta, haluavat nimmaria, joskus puhutaan niitä näitä. Sellaista perus pikkupuhettahan se.

Loppuun käymme vielä läpi Steve ’n’ Seagullsin musiikkia. Vaikka pääpaino yhtyeen kahdessa levyssä onkin vahvasti ajattomien rock-klassikoiden soittamisessa, löytyy vuonna 2016 ilmestyneeltä Brothers In Farms -pitkäsoitolta Fill Up The Tank -nimeä kantava oma biisi.

– Meillä oli tuolle levylle useampikin demo omista biiseistä, mutta ne jäi vielä vähän kesken tai osa ei ollut muuten vain sopivia levylle. Tuumattiin, että on se kiva koittaa niitä omiakin biisejä, kun musiikin kirjoittajia tästäkin orkesterista kyllä löytyy. Enemmänkin se taitaa jäädä siitä kiinni, että biisit sopisivat levyn kokonaisuuteen. Fill Up The Tank muljahti sinne sekaan ihan kivasti ja levy-yhtiö oli samaa mieltä. Meillä on tekeillä lisää omia biisejä. Katsotaan, jos seuraavalle levylle saisi useamman oman rallin. Ei ehkä puolet ja puolet, mutta joitakin.

– Onhan sekin mahdollista, että joskus tulisi levy pelkästään meidän biiseillä, mutta ei me vielä niin tarkasti seuraavaa levyä mietitä tai tehdä päätöksiä. Seuraavaan levyyn on kyllä pieni fokus. Ei pysty vielä lupaamaan mitään, mutta se on toivottavasti ensi vuoden vappuun mennessä pihalla. Kiveen ei olla kirjoitettu mitään, mutta siihen tähdätään. Täytyy vähän katsoa, jos kalasteltaisiin muillakin vesillä ja jos löytyisi muistakin genreistä jotain mieluisaa, mitä soitella. 

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Brothers in Farms
KOTIPAIKKA
Jyväskylä

JÄSENET
Remmel - laulu, kitara, balalaikka, mandoliini
Puikkonen - rummut, laulu
Pukki - kontrabasso, laulu
Hiltunen - haitari, kantele, mandoliini, kosketinsoitin, huilu
Herman - banjo, kitara, laulu


DISKOGRAFIA
Farm Machine 2015
Brothers In Farms 2016
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Spinefarm Records, Jaakko Manninen
https://stevenseagulls.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 5443 Palaa »