Fates Warning / John Arch

Harvalla laulajalla on progressiivisen metallin kentällä sellaista statusta kuin John Archilla (oik. John Maurice Archambault). Fates Warning -yhtyeen alkuperäinen laulaja ehti purkittaa bändin kanssa kolme levyä vuosina 1983–1987 ennen kuin muu yhtye päätti antaa Archille kenkää. Muu yhtye vaati, että Archin olisi pitänyt jättää leipätyönsä ja keskittyä sataprosenttisesti bändiin, vaikka työelämä ei ollut tähänkään mennessä estänyt Archin osallistumista bänditouhuihin millään tavalla.

Yhtyeen ja Archin viimeiseksi levyksi jäi sittemmin progressiivisen metallin klassikoksi muodostunut Awaken the Guardian (1986). Fates Warning jatkoi omia polkujaan yhdessä vokalisti Ray Alderin kanssa.

Tässä vaiheessa otetaan pikakelaus vuoden 2015 lokakuuhun, jolloin yhtye ilmoitti, että se tekisi seuraavan vuoden aikana kaksi erikoiskeikkaa, joilla Awaken the Guardianin aikainen kokoonpano nousisi lavalle ja esittäisi klassikkoalbumin alusta loppuun. Ensimmäinen näistä keikoista oli Saksassa Keep it True -festivaalilla huhtikuussa ja toinen ProgPower USA -festarilla syyskuussa. Keikkoja koskeviin ja muihinkin kysymyksiin päätin hakea vastausta John Archilta itseltään. Hyväntuulinen laulaja vastaa puhelimeen yhdeltätoista illalla Suomen aikaa Yhdysvaltain Connecticutista:

– Jos joku olisi sanonut, että esittäisimme Awaken the Guardianin kokonaisuudessaan 30 vuotta sen julkaisun jälkeen, olisin ollut hyvin skeptinen asian suhteen. Levy oli vaikea laulaa, kun se julkaistiin ja ajatuskin siitä, että tekisin vastaavaa tämän ikäisenä, oli täysin hullu.

Ajatus juhlakeikoista tuli bändin kitaristilta ja päätoimiselta säveltäjältä Jim Matheosilta. Ajatus ei toki ollut ennen kuulumaton, sillä Fates Warning oli tehnyt muitakin juhlakeikkoja ja juhlajulkaisuja viime vuosien aikana. Vuonna 2010 yhtye juhlisti Parallels-levyn 20-vuotispäivää julkaisemalla levystä laajennetun laitoksen ja tekemällä muutaman keikan sen aikaisella kokoonpanolla. Awaken the Guardian julkaistiin sekin uudelleen kolmen CD:n laitoksena vuonna 2005.

– En ole aivan varma, kenen idea juhlakeikkojen soittaminen alun perin oli. Tiedän, että Steve Zimmermann (yhtyeen rumpali 1983–88) mainitsi asiasta ja muutkin puhuivat asiasta keskenään – minua lukuun ottamatta! Siinä vaiheessa, kun Jim soitti minulle, kaikki muut olivat jo suostuneet tekemään koko homman. Minä olin siis viimeinen, jolta asiasta kysyttiin. En tietenkään halunnut olla se tyyppi, joka tuossa vaiheessa sanoisi, että en lähde, kun kaikki muut olivat jo mukana. Halusin tehdä koko homman fanien vuoksi, koska he ovat pitäneet levyn elossa kaikki nämä vuodet. Minun täytyi vain unohtaa pelkoni, joten sanoin välittömästi kyllä. Vähän tämän jälkeen tyypit mainitsivat, että keikoista tehtäisiin myös DVD, itse asiassa kaksi. Totesin vain, että ”kiitti paljon kaverit!”

Fates Warning Night on Bröcken -albumin promokuvassa. V-O: Steve Zimmerman, Jim Matheos, Victor Arduini, Joe DiBiase ja John Arch.

 

Yhtye ei ollut koskaan aiemmin esittänyt Awaken the Guardiania kokonaisuudessaan, mutta suurin osa kappaleista esitettiin levyn julkaisun aikoihin jälkeen livenä.

– Luulen, että Giant’s Lore (Heart of Winter) on ainoa kappale, joka esitettiin nyt ensimmäistä kertaa livenä. Muut tyypit halusivat kovasti, että olisimme ottaneet settiin myös Pirates of the Undergroundin (albumilta The Spectre Within), mutta minä olin tätä vastaan. En oikein koskaan tykännyt omasta suorituksestani biisin suhteen, joten päädyimme lopulta soittamaan encorena nimibiisi Night on Bröckenin, joka sopi tietysti hyvin erityisesti saksalaiselle yleisölle, jonka kansantarustossa vappuyö on merkittävä juhla. Kyrie Eleison oli sitten taas minun valintani, pidin kappaleen laulamisesta jo silloin, kun olin bändissä ja minusta se on edelleen todella energinen kappale.

Awaken the Guardian on valtava haaste laulajalle kuin laulajalle, puhumattakaan siitä, että laulaja täyttää pian 60 vuotta. Tämä täytyi tietysti ottaa huomioon, ja Archin mukaan on täysin selvää, ettei hän pystyisi enää vetämään vastaavia keikkoja ilta toisensa jälkeen, kun taas muutama erikoiskeikka vielä onnistuu.

– Näin jälkeenpäin ajatellen olen kyllä sitä mieltä, että muutama lämmittelykeikka ei olisi ollut pahitteeksi, koska emme olleet soittaneet yhdessä niin moneen vuoteen. Ongelma oli vain se, että kun kirjoitimme sopimukset keikoista, niiden oli tarkoitus olla eksklusiivisia, joten emme oikein voineet tehdä sen ulkopuolella mitään.

– Keikkoihin valmistautuminen alkoi toki noin vuotta ennen, tosin minun persoonalleni tällainen odottaminen on hankalaa. Minusta ei koskaan tunnu siltä, että olen valmis. Asetan itselleni tavattomasti paineita. Ikä tuo tietysti tähän vielä lisää haasteita, sillä vanhenemisen myötä ääni heikkenee. Livenä esiintyminen on myös täysin eri asia kuin studiossa laulaminen. Livenä laulamista varten tarvitsee todella paljon aikaa päästäkseen ”kuntoon”. Siinä mielessä en todellakaan tiedä, miten lopulta selvisin keikoista! En ollut mielestäni parhaimmillani, mutta vähintäänkin hyvä. Loppujen lopuksi sitä kantaa yhteiseen pottiin sen, mitä juuri sillä hetkellä takataskussa on. Joskus on hyvä ilta, joskus vähän huonompi. Fanit tosin näkevät kaiken paremmassa valossa, enkä ole saanut keikoista muuta kuin hyvää palautetta. Siitä olen tietysti todella iloinen.

Fates Warning The Spectre Within -levyn promokuvassa. V-O: Steve Zimmerman, John Arch, Jim Matheos, Victor Arduini ja Joe DiBiase.

 

Oman lisänsä juhlakeikkoihin toi se, että vain muutamia päiviä ennen Saksan Keep it True -festivaalia Archilla todettiin borrelioosi, joka tietysti toi oman hankaluutensa laulamiseen.

– Todellakin. Tällä hetkellä voin paljon paremmin. Se oli hyvin outoa, sillä juuri ennen Saksan-keikkaa aloin voida todella huonosti ja ajattelin, että tämä kaikki johtuu tietysti siitä, että olin hermostunut, mutta sitten minulla alkoi olla kovaa päänsärkyä ja tunsin itseni todella väsyneeksi. Siinä vaiheessa päätin mennä lääkäriin, joka löysi punkin jättämän jäljen päästäni. Maastopyöräilen paljon, joten sen on täytynyt hypätä kyytiin jollakin reissulla, mutta en tietenkään huomannut sitä silloin.

– Tämä tietysti teki Keep it Truen keikasta entistä vaikeamman, kun en voinut hyvin. Kaikki tuntui olevan minua vastaan, mutta siinä vaiheessa ei ollut paljon vaihtoehtoja, sillä keikka oli tulossa ja kaikki oli jo sovittu. Ennen keikkaa minulla ei ollut havaintoakaan siitä, mitä suustani oikein tulisi ulos, mutta lopulta me selvisimme ja kaikki kuulosti ihan hyvältä.

– ProgPower USA:n keikka on omasta mielestäni näistä kahdesta se parempi. En sanoisi, että olimme silloin yhtään valmiimpia tai yhtään kokeneempia. Olimme kuitenkin ehkä hieman terävämpiä, sillä olimme sentään selvinneet Saksasta elossa.

Awaken the Guardian on itselleni henkilökohtaisesti todella merkittävä albumi. Levy on tunnelmaltaan mystinen ja kuuntelija ikään kuin vedetään hetkeksi toiseen todellisuuteen. Viimeisen kappaleen päättääkin ääni, joka kuulostaa siltä kuin joku astuisi portista takaisin oikeaan maailmaan.

– Tämä on hauskaa. Haluatko tietää, mikä se ääni on? Ennen kuin kerron, niin totean, että halusimme kokeilla Awaken the Guardinilla jotain uutta. Se oli silloin kolmas albumimme ja olimme toki kehittyneet siinä vaiheessa muusikkoina. Musiikki oli monimutkaista, oli paljon tahtilajin vaihdoksia, harmonioita, ja kun bändin nimi on Fates Warning, niin silloin et voi laulaa tytöistä ja nopeista autoista. Sanoin jo silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että myös laulun tuli olla samalla tavoin monimutkaista. Kolmannen levyn myötä laulumelodiat olivat jälleen piirun verran teknisempiä. Kun kuuntelen Jimin tekemää biisiä tänäkin päivänä ennen kuin siinä on laulumelodioita tai lyriikoita, minun pitää kuunnella biisiä satoja kertoja omaksuakseni, tunteakseni sen. Sitten alan hyräilemään biisin päälle, ja jossain vaiheessa saan ajatuksen siitä, mihin suuntaan haluan biisin laulumelodioiden suhteen mennä.

– Vastatakseni kuitenkin kysymykseesi, niin Awaken the Guardianin kanssa meillä oli tietty sapluuna, jonka puitteissa toimimme. Emme tienneet sataprosenttisesti, mitä siitä tulisi, mutta yritimme pysyä mainitun sapluunan sisällä. Musiikki tuntui kuitenkin todella mystiseltä, joten ajattelin, että myös sanoituksien tulisi olla samansuuntaisia. Elämä voi olla tylsää, se voi toistaa itseään, se voi olla surullista ja voi tehdä joskus hulluksi. Joten siinä mielessä halusimme kuulijan tekevän levyä kuunnellessaan matkan, jossa hän pääsisi pois tästä todellisuudesta. Ainoa kappale, mikä ei tähän teemaan oikein istu on Valley of the Dolls, mutta muutoin kyse on matkan tekemisestä.

Entä se ääni?

– Ai niin se! Menimme itse asiassa mikrofonin kanssa vessaan ja äänitimme vain vessan huuhteluäänen. Ja kyllä, se on tismalleen se, mitä kuulet Exodus-kappaleen lopussa! Toki ääntä on merkittävästi hidastettu ja lisäsimme kylkeen jotain efektejä, mutta kyllä, se on vedettävän vessan ääni, joka päättää levyn. Ja huuhtoutuva vessa on toisinaan aika hyvä kielikuva elämästä ylipäätään.

Fates Warning MK II Awaken the Guardianin promokuvassa. Vasemmalta oikealle: Jim Matheos, Steve Zimmerman, John Arch, Joe DiBiase, Frank Aresti.

 

Fates Warningista lähdön jälkeen John Arch laittoi enemmän tai vähemmän pillit pussiin musiikin suhteen. Vanha bändi alkoi etsiä uutta laulajaa, mutta etsintä osoittautui oletettua hankalammaksi. Ennen kuin bändi päätyi Ray Alderiin, se tuli kysäisseeksi Archia takaisin yhtyeeseen. Laulaja kuitenkin kieltäytyi.

– Pitää paikkansa. En ole toki ihan varma, keskusteltiinko asiasta koko bändin kesken, mutta kyllä, minua pyydettiin yhtyeeseen takaisin, mutta kieltäydyin. Se ei johtunut ylpeydestä tai katkeruudesta, vaan siitä, etten ollut enää kiinnostunut. Minun kysymiseni takaisin tarkoitti kuitenkin sitä, että tilanne oli bändissä varmasti hankala, mutta olen iloinen, että bändi päätti lopulta jatkaa.

– Tänä päivänä yhtye voi katsoa taakseen ja nähdä todella mittavan uran kaikkine käänteineen. Luonnollisesti bändi ei olisi muotoutunut siksi, miksi se lopulta muotoutui, jos olisin palannut. Jonkun mielestä se voi olla hyvä juttu, toisten mielestä taas huono. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan kadu ollenkaan, että sanoin siinä vaiheessa ei. Yhteyteni bändiin kuitenkin säilyi, sillä olen sittemmin kuullut kaikki Fates Warningin levyt ennen kuin kukaan muu. Ja joka ikinen kerta minulla on todella outo fiilis, sillä en voi olla ajattelematta, että minkälainen levystä olisi tullut, jos minä olisin laulanut sillä!

Muutamia vuosia myöhemmin muuan yhtye nimeltä Dream Theater etsi itselleen laulajaa ja tuli tässä vaiheessa soittaneeksi myös Archille.

– Se oli hyvin hauska tilanne. Olimme bändin kanssa tuttuja jo silloin, kun bändi kulki nimellä Majesty. Silloin kun olin vielä Fates Warningissa, Mike Portnoy kävi keikoillamme Long Islandilla ja hevasi eturivissä. Keikan jälkeen hän tuli juttelemaan ja antoi meille jonkin Majestyn demon ja niin edes päin. Jossain vaiheessa bändi sitten etsiskeli uutta laulajaa Charlie Dominicin tilalle ja minäkin taisin vähän kaivata musan tekemistä tuossa vaiheessa, joten se taisi olla Mike, joka sanoi, että mitä jos tulisit vetämään pari biisiä, katsotaan mitä tapahtuu.

– Ja niin tapahtui. En ollut tietenkään laulanut vuosiin, joten en ollut kovin hyvässä kuosissa. Nauhoitimme kuitenkin muutaman biisin, ja myöhemmin koko roska päätyi tietenkin nettiin, mistä en ole kovin ylpeä, mutta minkäs teet. Tuossa vaiheessa olin kuitenkin elänyt jo useamman vuoden tavallista elämää. Dream Theaterin tyypit taas olivat kokopäiväisiä muusikoita, jotka soittivat myöhään ja heräsivät viiden aikoihin illalla, kun minun täytyi herätä seitsemältä aamulla, että pääsisin töihin. Bändi ei tuossa vaiheessa ollut tehnyt päätöstä minun suhteeni, mutta eräänä sunnuntaiaamuna vaimoni soitti ja sanoi, että hän oli raskaana. Siinä vaiheessa jänistin ja ilmoitin Dream Theaterille, että olisi ehkä parempi, jos he jatkaisivat eteenpäin ilman minua. On tietysti mahdollista, että asiat olisivat menneet toisin ja olisinkin liittynyt Dream Theateriin. Miten asiat olisivat tuolloin menneet? Olisiko bändistä tullut niin iso, kuin siitä tuli James LaBrien kanssa? Sitä on yksinkertaisesti mahdoton sanoa.

Dream Theater -seikkailun jälkeen Arch ei tehnyt musiikin saralla juuri mitään ennen vuotta 2001, jolloin hän julkaisi Twist of Fate -nimisen EP:n , jossa hän ja Fates Warning -kitaristi Jim Matheos yhdistivät jälleen voimansa. Kymmenen vuotta myöhemmin julkaistiin kokonainen levy, jossa bändin nimeksi oli muotoutunut päätekijöidensä mukaan Arch/Matheos.

– Twist of Fate EP oli erittäin hieno juttu. Sanoituksellisesti se eroaa Awaken the Guardianista täysin, sillä sen biisit käsittelevät omaa lapsuuttani. Olen täysin varma, että kaikki maailman ihmiset kantavat päässään kokemuksia, joiden kanssa on vaikea tulla toimeen. Minulle henkilökohtaisesti Twist of Fate oli hyvin terapeuttinen kokemus. Tunsin oloni todella helpottuneeksi, kun saatoin pukea tunteeni sanoihin ja musiikkiin. Levyn kannellakin on oma tarinansa, siinähän pieni poika vetää perässään kärryä, jossa on leluja, mutta myös purkkia, jossa on geneettinen koodi. Jälkimmäisen on tarkoitus viestittää, että me kaikki kannamme mukanamme edellisiltä sukupolvilta jotain, jonka olemassa olosta emme välttämättä edes ole tietoisia.

Kuva oikealla: John Arch Sympathetic Resonance -levyn äänityksissä. © Lindsay Matheos.

– Arch/Matheosin ensimmäinen levy Sympathetic Resonance (2011) alkaa biisillä Neurotically Wired, joka on tavallaan jatko-osa EP:n kappaleelle Relentless. Ja nyt kun aloin tästä puhumaan, niin tämä kappale kertoo myös minusta itsestäni. Mielestäni on tärkeää, että oli ongelma sitten mikä tahansa, niin se täytyy kohdata silmästä silmään. Minun kohdallani kyse oli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka diagnosoitiin vasta 5–6 vuotta sitten. Kyse on kakkostyypistä, jossa maniajaksot ovat paljon lievempiä. Joka tapauksessa lapsena olin todella aktiivinen ja minulla oli tavattomasti energiaa kaiken tekemiseen. Diagnoosin myötä tämä sai selityksensä, mutta ymmärsin myös, että kyse ei ollut siitä, että minä henkilökohtaisesti olisin jotenkin viallinen, vaan kyse on geneettisestä perimästä. Aikaisemmin näistä asioista ei kuitenkaan puhuttu, vaan sellaista hävettiin ja salailtiin. On tietenkin selvää, että salailu ei auta tulevia sukupolvia ymmärtämään omaa elämäänsä yhtään sen enempää, joten asian suhteen tulisi olla avoin.

Arch/Matheosin suhteen tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä erinäiset lähteet ovat tienneet kertoa, että bändin kirjoittajapari olisi valmistelemassa jatkoa vuonna 2011 julkaistulle Sympathetic Resonancelle.

– Tämän suhteen voin vain sanoa, että olen tällaisen idean kyllä heittänyt ilmaan, mutta myös sen, että joku on ottanut tästä ideasta myös kopin. Sanon näin vain siksi, etten halua antaa mitään julkilausumaa ennen kuin kaikki on sataprosenttisen varmaa, mutta totuus on se, että kirjoitan tällä hetkellä lyriikoita sekä laulumelodioita ja panen erilaisia ideoita muistiin. Aika näyttää mitä tapahtuu, mutta kun jotain alkaa tapahtua, niin asiat kyllä etenevät omalla painollaan.


Fates Warning MK II ProgPower USA -festivaaleilla vuonna 2016. Kuva © Rodrigo Simas.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Awaken the Guardian Live
KOTIPAIKKA
Hartford, CT, Yhdysvallat

JÄSENET
Jim Matheos - kitara
Steve Zimmerman - rummut
John Arc - laulu
Joe DiBiase - basso
Frank Aresti - kitara


DISKOGRAFIA
© Imperiumi MMVII. Teksti: Esko Juhola   Kuvat: Metal Blade, Rodrigo Simas, Lindsay Matheos
https://fi-fi.facebook.com/FatesWarning/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 637 Palaa »
Bookmark and Share