Jotnar

Viime kuussa Jotnar julkaisi sellaisen jytkyn, että se sai minut haukkomaan henkeään todella syvään. Tämän jytkyn nimi on Connected/Condemned. Se on myös Las Palmasista ponnistavan Jotnarin ensimmäinen studioalbumi. Toki tämä melodista deathmetallia pohjoismaisella soundilla rappaava yhtye kerkesi olla esillä hetken vuoden 2012 Giant-pienjulkaisunsa tiimoilta, vaan Connected/Condemnedin nosti bändin aivan uudelle tasolle. Eikä pelkästään minun korvissani, sillä kriitikoilta tippuu tasaiseen tahtiin positiivista palautetta ympäri Euroopan. Levy teki minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että minun oli suorastaan pakko saada pääjehu Ben Meloro langan päähän ja kysyä, kuinka tällaista materiaalia pääsi syntymään Kanariansaarten välimerellisessä ilmastossa.

 

SUPERSANKAREIDEN LUMOISSA

Olen tietoinen Ben Meleron mieltymyksestä Batmaniin ja yleensäkin elokuvamaailmaan. Ennen turinointia Connected/Condemnedistä en malta olla kysymättä, mikä supersankareissa miestä oikein viehättää.

– Rakastan Batmania! Tim Burtonin ohjaamat leffat etunenässä. Kai se on se hahmon rajattomuus, mikä viehättää. Olen katsonut ne niin monesti läpi, etten pysy edes laskuissa. Batman hahmona on aina ollut suosikkihahmojani elokuvissa. Vuoden 1989 Batman on edelleen se paras. Tämähän ei tietenkään tarkoita, ettenkö myös tykkäisi valtavasti vaikkapa Christopher Nolanin ohjaamasta trilogiasta.

– Nolanin versiot ovat modernimpia ja uudenaikaisempia, totta kai, onhan niiden ja ensimmäisen leffan välissä kulunut paljon aikaa. Kuitenkin niistä uupuu se syvin olemus. Ehkä se on se tietynlainen synkkyys, minkä Burton sai aikaiseksi. Synkkyys nimenomaan Gotham Cityssä. Se on tosi goottilainen. Nolanin versioissa sen sijaan Gotham City tuntuu enemmän tavalliselta kaupungilta muiden kaupunkien joukossa. Niin, ja tietysti Michael Keatonin ja Jack Nicholsonin suoritukset ensimmäisessä Batmanissa ovat uskomattomat.

– Daredevil vastaavasti ei ole koskaan uponnut. Hämähäkkimiestä sen sijaan fanitan, se on toinen ikisuosikkini. Hänessä viehättää hauskuus ja sarkastisuus. En kuitenkaan edes yritä valita Marvelin ja DC Comicsin väliltä, kumpi on parempi. Valitsen aina molemmat. Yleensäkin olen 80-luvun leffojen suuri fani, oli sitten kyseessä Indiana Jones -pätkät, fantasia- tai scifi-leffat. Vaan taitaapa Tähtien sodat olla silti ne parhaimmat leffat ikinä.

Leffojen ja musiikin lisäksi Melerolta löytyy muunlaisiakin ambitioita. Hän jatkaa:

– Olen itse asiassa arkkitehti. Olen tehnyt alan töitä vuodesta 2003. Tykkään eniten modernista arkkitehtuurista. Kiinnitän paljon huomioita rakennuksiin matkustaessani. Voisin viettää paljon aikaa vain katsoessani jotain tiettyä rakennusta. Se on yksi intohimoistani.

– Jokaisessa kaupungissa on varmasti omanlaisensa arkkitehtoninen viehätyksensä. Pahapa sellaisia suosikkikaupunkeja tai lempikohdetta on valita. Olen nähnyt Alankomaissa monissakin kaupungeissa kaikenlaista mielenkiintoista, kuten myös Göteborgissa. Arkkitehtuuri antaa kaupungille kasvot. Esimerkiksi Berliini, siellä näkyy tosi isosti kaksi aivan erilaista kaupunkikuvaa.

– Minulla on kahdeksan kuukauden ikäinen lapsi, sellainen mahtava ja hauska energiapakkaus, jonka kanssa vietän aikaa niin paljon kuin mahdollista. Välillä se on vain ikävää taistelua aikaa vastaan.

Seuraavaksi sananen Jotnarista, joka on lähtöisin Las Palmasista, mutta siirtämässä kovaa kyytiä tukikohtaansa Barcelonaan.

– Asun tällä hetkellä Barcelonassa, paikassa nimeltä Terrassa. Me kaikki olemme kotoisin Kanariansaarilta, Las Palmasista, paitsi uusi laulaja, Mario Infantes, on Jaénista. Joka tapauksessa meidän plääni on, että koko bändi voisi asua Barcelonassa. Se olisi kaikin puolin paljon helpompaa. Giant-albumin aikoihin minäkin asuin Las Palmasissa, samoin kun sen aikainen laulaja. Jokainen keikka oli niin pirun vaikea toteuttaa. Jouduimme joka kerta lähtemään meriteitse tai lentäen Kanariansaarilta muihin maihin Eurooppaan. Mutta kylläpä ne muutkin jäsenet sieltä yksi kerrallaan tänne Barcelonaan muuttavat, Melero lisää luottavaisin mielin.

– Kanariansaaret ja Ibizahan taitavat olla teille pohjoismaalaisille tuttuja lomanviettokohteita. Täällä Barcelonassa en muista äkkiseltään törmänneeni yhteenkään suomalaisturistiin, mutta Kanariansaarillahan teikäläisiä kyllä riittää.

Jotnar päätti taannoin lyhyen rundin Espanjassa Sonic Syndicaten kanssa, josta fiilikset vaikuttavat olevan yksinomaan positiiviset.

– Vietimme mahtavaa aikaa Sonic Syndicaten jätkien kanssa. Yhtenä iltana jouduttiin irtaantumaan porukasta Jaén Metal Festivalin takia, Sonic Syndicatea ei oltu buukattu sinne. Muuten me lämpättiin heidän jokainen keikka Espanjassa. Ensimmäinen keikkapäivä meni tutustuessa toisiinsa, paitsi heidän basistin minä tunsin jo entuudestaan yhdeltä festarilta kauan sitten, sellainen metal cruise -festari Tukholmasta muistaakseni Latviaan.

 

JÖÖTTEPORIMETALLIA ETELÄN LÄMMÖSTÄ

Seuraavaksi jykeväsoundisen Connected/Condemnedin pariin, ja etenkin siihen, mistä levyllä laulanut vokalisti Mario Infantes löytyi kelkasta pois hypänneen Misael Montesdeocan tilalle.

– Löysin Marion YouTuben kautta. Kun tarvitsimme uuden laulajan Misaelin tilalle, kyselin ruotsalaiselta kaveriltani, tietäisikö hän ketään sopivaa. Halusin kysyä tätä nimenomaan häneltä, koska tämän kaliberin musiikkia tulee pohjoismaista kuin liukuhihnalta, samoin pirun hyviä laulajia, jotka pystyvät laulamaan puhtaasti ja tarvittaessa örinäosastoakin. Ja tietysti tulevan laulajan täytyi pystyä molempiin laulutyyleihin lavalla. Ruotsalainen kaverini ei keksinyt ketään sopivaa, mutta suositteli tsekkaamaan josko YouTubesta löytyisi. Tässä taisi olla tuuria mukana, koska bongasin YouTubesta Marion ylläpitämän kanavan, jossa oli hänen laulamiaan covereita. Niitä oli vaikka millä mitalla: System Of A Downia, Red Hot Chili Peppersia, Killswitch Engagea ja vaikka mitä. Otin häneen yhteyttä jotta hän lähettäisi muutamia demoja. Onneksemme hän innostui ajatuksesta ja aloimme hommiin.

– Kasvoin kuunnellen Guns N’ Rosesia, Panteraa, Metallicaa ja muita klassikoita. Kuuntelin suurimmaksi osaksi hard rockia ja tunnen vieläkin hard rockiin eniten rakkautta. Slashin takia halusin kitaristiksi. Hän on aina ollut suurin idolini. Treenasin näiden bändien biisejä Elhadjin (N'Diaye, kitara) kanssa joskus 90-luvun alkupuolella. Innostuimme perustamaan melodisen death metal -bändin vasta, kun yhteinen kaverimme soitti meille In Flamesin Subterraneania. Se oli sellainen tienkääntäjä meille, koska se oli täysin uutta. Se oli todella ihmeellistä. Ensin kuuntelet vaikkapa Iron Maideniä päivät pitkät ja sen kaveriksi tuodaankin naamasi eteen platta, joka on samaan aikaan tosi aggressiivista ja melodista. Toki niihin huutolauluihin piti hetken aikaa totutella. Olen noista ajoista asti pitänyt silmällä kaikkia pohjoismaisia melodeathmetallin mäiskijöitä, ostanut kaikki levyt ja mennyt katsomaan livenä. Vaikka hard rock -bändit ovat vaikuttaneet minuun suuresti, en voisi kuvitella soittavani sellaisessa bändissä.

Entä mistäpä bändi keksi itselleen nimen ja kuinka Connected/Condemnedin materiaali alkoi muodostua? Melero:

– Bändin nimi, Jotnar (suom. jotuni), keksittiin skandinaavisesta mytologista. Tykkään kaikesta pohjoismaihin liittyvästä historiasta ja mytologiasta.

– Olen itse pitkälti vastuussa levyn materiaalista. Jokainen biisi on alkanut kitaroista. Yleensä se menee siten, että saatan rämpyttää jotain itsekseni, ja välillä sieltä syntyy kuin itsestään jotain hyvää riffiä, jota sitten hienosäädän ja keksin tempon. Ei minulla ole koskaan mielessä mitään tiettyä ajatusta tyyliin hei, nyt haluan tehdä tällaisen biisin ja sillä selvä. Kun hyvä riffi on saatu aikaiseksi, sen ympärille voi sitten alkaa rakentamaan kaiken muun.

Tahdonpa myös kysyä, minkälaisia kommervenkkeja lavalla on sattunut. Myös keikkaa Barcelonan Rock Festissä odotellaan vesi kielellä.

– Eipä ole onneksi sattunut kuin pari kertaa siten, että lavalla olisin esimerkiksi unohtanut tyystin, mitä soittaa. Espanjan-kiertueella kävi tosin siten, että lavamonitorini eivät toimineet lainkaan. Olin täysin pihalla pitkin keikkaa, että mitä soittaa missäkin kohtaa. En jännitä koskaan lavalle nousemista. Se on kuin huumetta minulle, nautin siitä valtavasti ja odotan vain että intro alkaa soimaan.

– Meillä on kesällä keikka Barcelonan Rock Festissä. Siellä on valtava line-up ja odotan paljon keikkaamme siellä. Olen tainnut nähdä livenä kaikki bändit mitä siellä on tänä vuonna, mutta totta kai odotan Aerosmithin näkemistä. Se on niitä nuoruusbändejä ja isoja vaikuttajia. Olisi upeata nähdä bändin jätkiä, mutta luulenpa etteivät he juurikaan hengaile backstagella.

– Kun tapasin ensimmäisen kerran Dark Tranquillityn jätkät joskus 90-luvun lopulla, siinä taisin pikkaisen jäätyä. Muistaakseni sillä rundilla olivat heidän lisäkseen At The Gates, In Flames ja Children Of Bodom. Sitä oli aivan pakko päästä Elhadjin kanssa katsomaan, ja kävimmekin itse asiassa katsomassa jokaisen keikan Espanjassa. Yhtenä iltapäivänä törmäsimme Dark Tranquillityn jätkiin, kun he pelasivat futista nurmikentällä. Tutustuin hyvin Mikael Stanneen ja olemme pitäneet siitä asti yhteyttä. Dark Tranquillity on muutenkin aina ollut täynnä mukavia tyyppejä. He ovat isoja omassa lajissaan, mutta pirun maanläheisiä ja mukavaa porukkaa.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Connected/Condemned
KOTIPAIKKA
Las Palmas de Gran Canaria ja Barcelona, Espanja

JÄSENET
Ben Melero - kitara
Elhadji N' Diaye - kitara
Mario Infantes - laulu
Octavio Santana - basso
Jose Rodriguez - rummut


DISKOGRAFIA
Giant EP 2012
Connected/Condemned 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Jotnar, Massacre Records
http://www.jotnar.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 641 Palaa »