Keikkaraportti: Ghost, Kvelertak & The Great Discord, Jäähalli, Helsinki 30.4.2017

Ghostin Popestar-kiertueen viimeisen Euroopan-keikan avaajana sai toimia tuntematon suuruus nimeltä The Great Discord. Ruotsalaisyhtye on melko tuore, ja sillä on takanaan yksi täyspitkä albumi parin vuoden takaa, nimeltään Duende. Bändin tyyli määritellään muun muassa Metal Archivesissa progressiiviseksi metalliksi, mutta itselleni mieleen tuli lähinnä jokin Guano Apesin tapainen ysäriltä aikakoneella väkisin tuotu orkesteri, joka on ryyditetty Anneke van Giersbergen-henkisillä lauluilla ja nykypäivän junttakitaroilla.

Kovasti jotain tunnelmia kappaleissa koitettiin tavoitella, mutta kylmäksi musiikki jätti. Lavatoiminta näytti varsin vakuuttavalta, ja osaaminen oli kaikin puolin hallussa, mutta se tärkein eli itse biisit olivat silkkoa sisältä. Lienee melkoinen tekeminen, että edes musikantit itse muistavat tekeleistään jotain, niin tyhjänpäiväisiä ne olivat. Parasta oli erikoiseen sulkapäähineeseen sonnustautuneen laulaja Fia Kempen ulosanti. Myös soundit olivat vakuuttavan murskaavaa kaliiberia, mistä pisteet äänimaailmasta vastanneelle taholle.

Kvelertak kuuluu niihin yhtyeisiin, joista on kovasti trendikästä pitää. Norskit on tullut pari kolme kertaa nähtyä, eikä keikkojen perusteella musiikista ole tullut hullua hurskaammaksi, niin antaumuksella ja laadukkaasti kuin kuusikko hommansa lavalla hoitaakin. Omaan korvaan kokonaisuudessa vain on keskenään turhan ristiriitaisia elementtejä, eikä Kvelertakista ota selvää, onko se lintu vai kala. Yksi biisi kuulostaa joltain Totolta, toinen post black metalilta ja kolmas taas The Wholta, ja kaikki tämä ryyditetään melko punk-henkisillä lauluilla. Erityisesti voksujen sopimattomuus musiikkiin särähtää korvaan vähänkin melodisemmissa ja rokimmissa biiseissä. Hyviä elementtejä ja yksittäisiä juttuja on melko paljon, mutta keitos on liian teennäinen sillisalaatti, jotta siitä jotain irti saisin. Livenä yhtye kuitenkin näytti vakuuttavan jo tässä vaiheessa varsin runsaslukuiseksi kertyneen yleisön, jossa tuntui Kvelertakin ystäviä riittävän.



Ghostin osalta ilmassa oli hiukan pelonsekaisia odotuksia. Olihan vastikään käsille ryöpsähtänyt melkoinen rosissoppa, jossa peräti neljä enemmän tai vähemmän hiiteen potkittua ”nimetöntä ghoulia” haastoi pääpiru Papa Emeritus III:n oikeuteen. Veikkoset paitsi paljastivat kanteessa enemmän tai vähemmän julkisena salaisuutena tiedetyn pääpirun siviilinimen, myös omat nimensä. Niin tai näin, Papa Emeritus III oli jo haalinut uudet ghoulit kehiin, ja hiukan tämän minusta myös lavalla havaitsi. Ainakin valkoista kitaraa soittanut jäsen tuntui tuovan vähän omiaan sekaan erityisesti setin alkupuolella, eikä soittajista välittynyt ihan yhtä intensiivinen vaikutelma kuin aiemmin.

Liekö ollut vika Panadolilla kurissa pidetyssä kuumeenpoikasessa ja istumapaikassa vai missä, mutta jotenkin en meinannut saada fiiliksestä kiinni kuin vasta setin puolivälissä tulleessa Ciricessä, jonka aikana sitten bändi ottikin homman haltuunsa. Myös Papa alkoi äityä puheliaammaksi ja olla jotenkin enemmän ”läsnä”.

Vaikka keikasta lopulta pidin, osittain fiilistä turmeli illan esiintyjistä heikoin äänentoiston tasapaino. Ajoittain Papan laulut tuntuivat hukkuvan inhottavasti musiikin alle, ja erityisesti syntikka puski paikoin aivan liian lujaa kaiken muun yli. Äänistä vastaava olisikin ansainnut vähintään luunapin.

Illan kohokohtiin nousivat jo mainittu Cirice, Ghuleh / Zombie Queen, He Is ja tyypillisesti keikat päättävä oodi naisen orgasmille, The Monstrance Clock. Muuten, niin räjäyttävä biisi kuin Square Hammer Popestar EP:llä onkin, nyt se ei ihan niin siinä lievässä ruosteisuudessa heti kärkeen tuntunut otsaan lyövän. Odotan yhtyeeltä petrausta kaikin tavoin seuraavalle vierailulle, mutta en yhtään ihmettele, jos kone hiukan yskii kaiken taustasekoilun aikana.





 

© Imperiumi MMVII. Teksti: Marko Saarinen   Kuvat: Jarmo Siira
https://www.facebook.com/thebandghost/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 3175 Palaa »