Noituma

Keski-Pohjanmaalla kumisee kesän korvalla noitarumpu. Sitä soittaa kokkolalainen Noituma. Sekstetti on nakannut ulos omakustanteisen esikoisteoksensa, Ruodon. Noituma soutaa samoilla vesillä kuin moni folkmetallin kolossi, ja Ruoto onkin nöyrä kumarrus yhtyeen esikuville. Vaikka Noituman kartta ja kompassi ovatkin Moonsorrow ja Falkenbach, ei alttoviululla ja munniharpulla vahvistetun folk metal -entiteetin tarvitse tyytyä pelkästään esikuviensa emuloimiseen. Ruodon nähtyä päivänvalon on yhtyeen sähköposti täyttynyt tasaiseen tahtiin, ja postisumaa selvittäessään yhtyeen räyhähenki Vesa Tuomi ehti vastata myös Imperiumin pieneen juttutuokioon. Tahdonkin kiittää hänen lisäkseen koko remmiä joustavasta aikataulusta.

 

”HALUSIN JO SKIDINÄ MUUSIKOKSI”

Noituma laittoi taannoin Ruodon kokonaisuudessaan kuunneltavaksi yhtyeen Bandcamp-sivustolle, ja vastaanotto on ollut sangen positiivista. Noituman kotiseutua ei tunneta alueena, josta bändejä sinkoilisi alvariinsa tähtitaivaalle, varsinkaan puhuttaessa folk-elementeillä vuoratusta metallimusiikista. Tai "Ostrobothian Pagan Metalista", kuten bändi itseään kuvailee. Tahdonkin heti alkuun tietää, kuinka kuusipäinen remmi muodostui. Tuomi aloittaa:

– Lähdin aluksi hakemaan soittajia bändiin Onnin (Kentala, basso) kanssa. Onni oli aikaisemmin soittanut Paasilan Petrin (kitara) kanssa black metal -projekteissa, ja hän tunsi sitten vastaavasti Christianin (Hietala, kitara). Vahvistukseksi löytyi vielä niin ikään Turkista vapaaehtoistyötä täälläpäin tehnyt Onur Ziroglu, siitä se remmi alkoi muodostua.

– Me sorvattiin tuohon aikaan biisiaihioita mallia rummut + basso + tuplakitarat + laulu, ja siihen päälle haluttiin kokeilla erilaisia ratkaisuja muilla soittimilla. Munniharppu oli selkeä valinta perinteisenä folk-instrumenttina. Sen lisäksi tarkoitus oli vielä ottaa syntikka mukaan, mutta sen näppäily laulujen lomassa ei tahtonut luonnistua.

Ongelmaan löytyi ratkaisu pienen mutkan kautta. Tuomi jatkaa:

– Bändissä nykyään kuudentena jäsenenä vaikuttaa alttoviulisti Timo-Tuomas Murto. Olin tavannut häntä pariinkin otteeseen samoissa porukoissa. Jossain kohtaa tulin maininneeksi hänelle meidän pienestä syntikkaprobleemasta. Tiesin hänen soitelleen kitaraa parissakin bändissä, mutta sen lisäksi paljastui, että hän on kouluttautunut viulisti ja soittanut esimerkiksi kaupunginorkesterissa. Siitä se ajatus sitten lähti hetimiten, ja näin saatiin enemmän maanläheisyyttä ja luonnollisuutta. Sitä on paljon vaikeampi hakea koneilla.

Jengi alkoi yhtenäistyä, vaikka pieneltä takapakiltakaan ei säästytty. Niin, ja tietystihän jengille tarvitsi löytää sitä kuvastava nimi.

– Kun Onurin duunit loppuivat ja hän lähti takaisin Turkkiin, tarvittiin luonnollisesti rumpupallille uusi kaveri. Petrillä oli tähän ratkaisu, ja pian mukaan tuli Jonas Frilund Shackles-nimisestä bändistä. Hän pystyi hyvin luomaan biiseihin omat kuviot ja tyylin, kun biisit olivat vielä alkuvaiheessa. Bändi on muilta osin ollut täysin yhtenäinen, mitä nyt Onni oli kerran sairaana ja hänen virkaansa keikalla soitti basisti Shacklesista.

– Bändin nimeähän me pyöriteltiin pitkään. Mitä enemmän soittajia, sitä hankalemmaksi sopivan ja bändiä kuvastavan nimen keksiminen tuli. Lähtökohta nimelle oli varmasti biisien tarinassa ja taustoissa ja niistä välittyvistä sielunmaisemista. Onni taisi lopulta keksiä Noituma-nimen. Noituma eli vanha synonyymi kiroamiselle. Kuvastaa hyvin entisaikojen suomalaista tunnelmaa. 

Seuraavaksi sananen musiikkityylistä, josta Tuomen itsensä mukaan myös heijastuu keskipohjanmaalaiset vibat ja sävyt. Porukasta löytyy toki osaamista muunlaisenkin musiikkityylin parista. Bändihommien lisäksi jätkien kalenterit täyttyvät milloin minkäkinlaisista aktiviteeteista.

– Meillä oli lähtökohtana luoda juurikin tällaista musiikkia, mitä saatiinkin aikaiseksi. Monella meistä on myös osaamista ja kokemusta muunlaisista projekteista, joten tämä tyyli oli tavallaan vielä kokematta. Varmasti tässä kuuluu myös pieni paikkakuntalainen musiikkiperinne kansanmusiikin saralta, meistä jokaisen suvusta kun mitä todennäköisemmin löytyy pelimanni jos toinenkin.

– Itselläni menee aika Noituman lisäksi kokin hommissa, vietän aikaani perheen kanssa ja tämän lisäksi on vielä toinen bändiprojekti, enemmän sludgen ja doomin suuntaan. Siitä kuullaan sitten enemmän, kun aika on kypsä. Noitumassa on monenlaisia soittajia. Yksi on viulunsoitonopettaja, toinen automyyjä, kolmas nuorisotyöntekijä ja niin edelleen. Jonaksella on tosiaan tämä Shackles-projekti Noituman lisäksi ja Timo-Tuomaksella Grim Reefer ja The Hitlers.

Noituma otti osaa alkuvuonna Oulun "Nelivitosessa" järjestettyyn Wacken Metal Battle Finland 2017 -bändikilpailuun, jossa Noituman lisäksi ahtaan, mutta pienen 45 Specialin lavan jakoi moninainen kasa metalliosaamista. Lieneekin syytä kysyä, kuinka tapahtuma sujui "noin niin kuin omasta mielestä". Tuomi kertoo:

– Osallistuminen oli Jonaksen idea. Hän oli jo aikaisemmin yrittänyt Shacklesin kanssa hakea kilpailuun. Meidän keikka siellä oli ihan ok, vaikkakin miksaus hieman petti eikä meille suotu aikaa soundcheckiä varten. Hyvä fiilishän siitä kuitenkin kaikille jäi, eipä siinä. Jatkopaikassa oli varmaan enemmänkin kyse siitä, että minkälaista bändiä tuomaristo halusi jatkoon. Spell Of Torment sen lopulta voitti. Semifinaalin taso Oulussa oli kuulemma poikkeuksellisen kova.

Entäpä muut Noituman vetämät keikat? Vastaus selviää seuraavaksi. Myös vastaus tähän mennessä inspiroivimpaan keikkaan löytyy nopeasti.

– Tähän mennessä Oulun lisäksi ollaan kolisteltu Pietarsaaressa ja Kokkolassa useampaankin kertaan. Viimeksi meillä oli keikka täällä pääsiäisen aikoihin. Meillä oli levyjulkaisukeikka Kokkolan Seurahuoneen Pääsiäisjameissa. Siellä oli tupa täysi ja fiilis katossa.

 – Itse tiesin haluavani olla muusikko jo skidinä, kun hengailin paljon frendien treenikämpillä. Inspiroivin keikka meidän esittämän musiikkityylin parissa on Moonsorrow Nummirockissa jokunen vuosi sitten. Jonas sattui myös olemaan Nummessa samaan aikaan. Oltiin siellä toisistamme tietämättä. 

RUOTO – MONEN KOKIN SOPPA

Nostan seuraavaksi Ruoto-nimisen kissan pöydälle, ja tahdon kuulla, kuinka paketti viimein alkoi muodostua ja mistä tematiikka ammennettiin.

– Ruodon parsiminen kasaan oli tuskallinen synnytysprosessi, jossa veri, hiki ja kyyneleet materialisoituivat sointukuluiksi. Kansitaiteen meille teki kouvolalainen Linda Piekäinen. Haluttiin hänen tekemä kansitaide, koska hänen aikaisemmat teoksensa ovat kuin Noitumaa varten luodut. Mytologia ja pohjoinen luonto ovat nektaria, jota molemmat ammennamme samasta maljasta taiteen luomiseen. Hänen teoksiaan löytyy muuten osoitteesta www.facebook.com/artbypiekainen. Ruoto on myös tarkoitus julkaista tulevaisuudessa fyysisenä painoksena pienenä eränä.

– Sen lisäksi, että olin kirjoittanut kaikenlaista muita projekteja varten, kirjoitin samalla pöytälaatikkoon entisaikojen Suomeen sijoittuvia tarinoita. Murheen alhossa vellovia surullisia tarinoita selviytymisestä Suomen luonnossa, historiasta, mytologiasta ja kansantaruista, jotka ovat erityisen lähellä sydäntä. Niitä tulee jatkuvasti etsittyä lisää, mitä nyt muulta lukemiselta kerkeän. Pöytälaatikkoon kertyneen materiaalin takia Noituman laulukieleksi vakiintui luontevasti suomi. Eihän se tokikaan sitä tarkoita, etteikö tulevaisuudessa voisi kokeilla muutakin.

Vaan entäpä itse nauhoitus, miksaus ja masterointi? Tuomi:

– Ensimmäisistä kolmesta biisistä rummut otettiin ylös jo Onurin aikaan ja lähdettiin työstämään niitä. Nauhoitus oli pitkä prosessi, jonka välissä tosiaan rumpalikin vaihtui. Äänittäjänä toimi Tuomas Palosaari ja aikatauluja tarvitsi hieman säätää kaikille sopivaksi. Tuomas oli hyvä ja luonteva valinta hommaan, koska olin työskennellyt ja soittanut hänen kanssaan Total Vomit Experiencessä. Miksauksen ja masteroinnin hoiti puolestaan Samuli Mäkelä Shacklesin riveistä. Homma sujui hyvin. Ei meillä kuitenkaan varsinaisesti ollut varaa ottaa mitään maailmanluokan isoa studiota.

Hyvin alkaneelle Noituman tarinalle on varmasti jatkoa luvassa askel askeleelta:

– Nyt kun tähänastinen materiaali on saatu eetteriin, on aika luoda uutta. Ideoita on ollut takaraivossa jo pitkään ja ollaan aikeissa työstää niitä nyt, kun Ruoto on pihalla. Varmaan aina välillä niitä keikkojakin tulee vedettyä, koska lavalle nousemisessa on aina oma koukuttava huumansa.

– Mä en itse harrasta minkään lajin penkkiurheilua, en edes ymmärrä miten siitä saa mitään irti, Tuomi lisää loppuun. Käytän mieluummin aikani vaikkapa lukemiseen. Toki katsokoot ja tehkööt kaikki mitä tahtoo, eipä siinä. Parasta elämässä juuri nyt? Elän hetki kerrallaan ja nautin siitä, kun saan tehdä asioida, mistä pidän, hän summaa.

Ruodon voi kuunnella Bandcampin lisäksi kokonaisuudessaan Noituman viralliselta YouTube-sivustolta.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Ruoto
KOTIPAIKKA
Kokkola

JÄSENET
Vesa Tuomi - laulu & munniharppu
Christian Hietala - kitara
Petri Paasila - kitara
Onni Kentala - basso
Timo-Tuomas Murto - alttoviulu
Jonas Frilund - rummut


DISKOGRAFIA
Ruoto 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Antti Pahkamäki, Noituma. Live: Jouko Posio.
https://www.facebook.com/noituma/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1407 Palaa »