Keikkaraportti: Brother Firetribe, One Desire & Block Buster, Pakkahuone, Tampere 13.4.2017

Kiirastorstaita vietettiin Tampereen Pakkahuoneella varsin 80-lukulaisissa merkeissä. Lavalle nousivat kolme alan edustajaa, nuorista miehistä koostuva Block Buster, yhtyeenä vasta ensiaskeliaan ottava, mutta kokeneista tekijöistä koostuva One Desire sekä valtaisaan suosioon maassamme kasvanut Brother Firetribe.

Block Buster (yllä) aloitti illan puolituntisellaan, jonka bändi vietti rouhean hard rockin parissa. Yleisöä paikalla oli yhtyeen aloittaessa silmämääräisesti arvioiden parisen sataa jalkaparia, ja määrä vähintään tuplaantui keikan päättymiseen mennessä. Yleisö ei vielä tässä vaiheessa oikein jaksanut elää mukana, ja musiikkina Block Buster ei jättänyt selkeitä muistijälkiä. Meno lavalla oli sentään kova, ja yhtye teki voitavansa. Yleisö ei silti selvästikään ollut tullut paikalle Block Busterin perässä.

 

One Desire soitti jo huomattavasti suuremmalle ja innokkaammalle yleisölle. Sainkin kunnian olla muutaman sadan muun ihmisen kanssa todistamassa yhtyeen ensimmäistä keikkaa. Osa oli varmasti paikalla laulaja-kitaristi André Linmanin (yllä) Sturm und Drang -yhteyden vuoksi, mutta paikalla oli kiitettävästi myös One Desiren kappaleita mukana laulavia faneja ja muuten vain messissä joraavia teinityttöjä ja perheenisiä sekä kaikkea tältä väliltä.

Keikka itsessään jätti ristiriitaiset fiilikset. Lavalla viisihenkiseksi kasvaneen bändin biisit rullasivat hienosti aina metallisesta Buried Alivesta herkkään This Is Where the Heartbreak Beginsiin. Linmanin äänen rajat tulivat vain livetilanteessa vastaan vähän liian usein. Parin ensimmäisen kappaleen ajan mies sentään yritti laulaa korkeammatkin kohdat niin kuin ne levyllä menevät osuen kuitenkin useammin nuotin viereen kuin kohdilleen. Ilmeisesti Linman huomasi tämän itsekin, tai koko homma oli suunniteltua, mutta myöhemmissä kappaleissa kertosäkeiden korkeat kohdat oli jo sovitettu täysin levyversioista poikkeaviksi, jotta Linmanin ei tarvinnut kurkotella korkeimmille äänialueille. Joku voisi sanoa, että väliäkös tuolla, mutta itselleni tämän kaltaisilla tekijöillä on tärkeä osansa keikassa; on hienoa seurata, kun laulaja tai soittaja kykenee tiukassa paikassakin repimään itsestään sen saman, jonka studiossa on voinut usealla otolla kokeilla saada osumaan kohdilleen. Soitto bändillä kulkikin lähes virheettömästi, ja Linman lauloi taustalaulajien tukemana matalammat kohdat oikein mainiosti. Toivon silti, että Linmanilla oli vain huono päivä, sillä muuten One Desiren kappaleet on yksinkertaisesti sävelletty pykälää korkeammalle ulottuvalle laulajalle. Keikka oli silti kokonaisuutena hyvä, ja pian ruotsalaisen Eclipsen kanssa kiertäessään One Desire on oikeassa paikassa.

One Desiren setti: Hurt / Turn Back Time / Apogolize / Love Infection / This Is Where the Heartbreak Begins / Whenever I’m Dreaming / Buried Alive.

 

Brother Firetriben (yllä laulaja Pekka Ansio Heino) aloittamiseen mennessä Pakkahuone oli yllätyksekseni lähes ääriään myöten täynnä. 15-vuotista taivaltaan juhliva yhtye julkaisi vain muutamaa viikkoa ennen keikkaa uuden Sunbound-albuminsa, ja tämä kuului keikalla vahvana. Settilistallaan yhtye juhlistikin ensisijaisesti uutta levyään, eikä suinkaan koko 15 vuoden ja neljän albumin mittaista uraansa. Setin 15 kappaleesta 10 tulikin uudelta levyltä, mikä teki keikasta vähän tylsän. Uudella levyllä kun eivät lähellekään kaikki kappaleet ole livetilanteeseen sopivia, tai muutenkaan erityisen hyviä sävellyksiä. Sen sijaan yhtyeen parhaalta levyltä, Heart Full of Fireltä, löytyisi tukku hienoja biisejä Who Will You Run to Now’sta Play It from the Heartiin, jotka olisi hyvin voinut pitkästä aikaa ujuttaa 15-vuotissettiin. Vaan ei, tältäkin levyltä soitettiin ne kuluneimmat Heart Full of Fire ja I Am Rock.


Niille, joille Sunbound sen sijaan on parhautta, oli varmasti myös tämä keikka. Näitä joka ikisestä kappaleesta nauttivia ihmisiä yleisössä näkyi kiitettävästi. Silti I’m on Firen kaltaiset ikihitit aiheuttivat yleisössä riehakkaimmat reaktiot.

Katsojia bändillä oli enemmän kuin samassa paikassa H.E.A.T:ia lämmitellessä reilut pari vuotta sitten, ja bändin pisin kiertue tähän asti sekä ansaittu radiosoitto on omiaan kasvattamaan yhtyeen suosiota edelleen. Harmittava fakta bändin kannalta vain on se, että sen levytys- ja keikkarytmiä määrää vahvasti kitaristi Emppu Vuorisen (yllä) velvollisuudet eräässä toisessa, vielä menestyneemmässä yhtyeessä. Koska tämä toinen yhtye on tällä hetkellä pitkällä tauolla, Brother Firetribe takoo rautaa niin kuin kuuluukin.

Brother Firetriben setti: Intro: Sunbound / Help Is on the Way / Indelible Heroes / One Single Breath / Strangled / Heart of the Matter / For Better or for Worse / Shock / Last Forever / Taste of the Champion / I’m on Fire / Big City Dream / Give Me Tonight / Heart Full of Fire. Encore: Phantasmagoria / I Am Rock.

Seuraavan kerran pääsen Tampereella näkemään yhtyeen heinäkuussa Sauna Classic -festareilla. Toivon, että settilistaa uudistetaan tuohon mennessä, ja uskon, että kesäisessä auringonpaisteessa yhtyeen iloisesta AOR-meiningistä saa enemmän irti kuin pimeässä hallissa.

Tämä ei ollut ihan minun iltani. Block Busterista en ikävä kyllä saanut mitään irti, ja Brother Firetribe jäi iloisesta ja rennosta meiningistään huolimatta vaisuksi kokemukseksi. One Desire – kaikesta huolimatta – olikin itselleni lopulta illan kohokohta, sillä bändin ensikeikalla oli ilmassa tiettyä juhlan tuntua, ja yhtyeen debyyttialbumilla on kieltämättä uskomattoman hienoja kappaleita. Toivottavasti tuleva keikkarupeama tekee yhtyeen kohdalla tehtävänsä, ja viimeisetkin palikat saadaan hiottua kohdilleen, sillä potentiaalia yhtyeellä on vaikka mihin.

 

© Imperiumi MMVII. Teksti: Sami Kontio   Kuvat: Jaakko Manninen
https://brotherfiretribe.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1220 Palaa »