Kobra And The Lotus

Kobra And The Lotuksen heavymetallinen ura saa jatkoa tänä vuonna kahden Prevail-nimisen täyspitkän verran, joista ensimmäinen julkaistaan 12. päivä toukokuuta. Levyn jatko-osaa saamme odottaa vielä näillä näkymin loppusyksyyn. Levyjä odotellessa bändin kantava sävellysvoima, Jasio Kulakowski, vastasi Imperiumi.netille muutamiin hänelle esitettyihin kysymyksiin.

 

JÄÄKIEKKOA JA FOLKMETALLIA

Koska Kulakowski on Kanadasta ja itse olen osa-aikainen lätkäfani, haluan käyttää tilaisuuden hyväksi ja kysyä, minkälainen on Playoffs-tunnelma paraikaa Calgaryssä [Flameshan lähti pudotuspeleistä lyhimmän mahdollisen kaavan mukaan kesälomille, -toim. huom] ja että tuliko mies itse katsoneeksi Yhdysvalloissa äskettäin pelatut naisten jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut, jossa finaalissa mittaa toisistaan ottivat USA ja Kanada. 

– Tiedätkös, en ole katsonut tänä vuonna ollenkaan jääkiekkoa. Olen itse pelannut jääkiekkoa monissa joukkueissa muutamalla eri liigatasolla. Olin muutenkin nuorempana tosi innokas jääkiekon suhteen. Sitten jossain vaiheessa, vähän kuin huomaamatta, musiikki otti siitä yliotteen. En tarkoita, ettenkö tykkäisi jääkiekosta edelleen, se ei vain ole enää niin isossa roolissa. En ole vielä perehtynyt edes NHL:n pudotuspeleihin. Aion kyllä katsoa niitä, ja normaalisti se meneekin niin, että innostun tähän aikaan niistä enemmän, koska pudotuspeleissä tilanteet menevät jänniksi. Olen alun perin Edmontonista ja Edmonton Oilers pääsi käsittääkseni ensimmäisen kerran moneen vuoteen pudotuspeleihin, joten se toki kiinnostaa, kuten myös heidän paras pelaaja, Connor McDavid. Onhan minun pakko tehdä itselleni palvelus ja katsoa, kuinka he pärjäävät.

Menossa olevista miesten jääkiekon maailmanmestaruuskisoista Kulakowski ei haastatteluaikaan huhtikuun alussa tiennyt edes ajankohtaa, eikä hänellä vastikään Slovakiassa pelatuista U18-kisoista ollut niin ikään minkäänlaista hajua. Puhumme kuitenkin vielä hetken lätkää. Kulakowski jatkaa:

– Kuten monilla kaupungeilla, niin Calgaryllä ja Edmontonilla on tällainen klassinen kahden kaupungin välinen kilpailu, rivalry. Jos olet syntynyt ja kasvanut Edmontonissa, sinulle saattaa tulla taipumus sanoa ja ajatella, että Oilers on surkein joukkue koko liigassa etkä halua heidän voittavan. Omalta osaltani sanoisin, että olen aina iloinen, jos kanadalaiset joukkueet pärjäävät, oli tiimi sitten mikä hyvänsä. Jääkiekossa Kanada on kärkipäässä, vaikkei sitten muussa aina oltaisikaan parhaita.

 

Jätämme lätkän taaksemme ja Kulakowski valottaa seuraavaksi hieman, kuinka vapaa-aika kuluu silloin, kun Kobra And The Lotus ei ole aktiivinen.

– Kun en tee Kobra And The Lotuksen kanssa mitään, teen omassa kotistudiossani miksauksia ja tuotan muiden artistien levyjä. Ne bändit ovat lähinnä tämän alueen paikallisia bändejä tai ihmisten, joita olen tavannut kiertueilla. Rakastan ennen kaikkea tuottaa sellaista musiikkia, millä ei ole mitään tekemistä heavymetallin kanssa. Orkestraalista elokuvamusiikkia, syntikkavoittoista bassojumputusta, ei väliä. Vietän tällaisten asioiden kanssa mieluusti niin paljon aikaa kuin mahdollista. Mutta koska en elä pelkällä musiikilla, käyn myös muissa töissä. Minulla on veljeni kanssa pieni IT-firma, mutta sen kanssa aikataulut ovat toisinaan ongelma. Jos haluan kunnolla pois näistä molemmista maailmoista, pelaan videopelejä.

Seuraavaksi askel lähemmäksi musiikkia, joskaan ei miehen itsensä tekemää sellaista. Olen tietoinen Kulakowskin mieltymyksistä suomalaiseen folkmetalliin, ja tahdonkin tietää, mikä Moonsorrow’ssa, Ensiferumissa ja sen sellaisessa viehättää.

– Perimmäinen syy tämän musiikkityylin löytämiseen lienee halu laajentaa kuuntelemaani musiikkia. Monien muiden tavoin tutustuin ensin Iron Maideniin, Black Sabbathiin, Deep Purpleen ja sen sellaiseen, ja siitä esimerkiksi Disturbediin ja Rammsteiniin. Olen saanut paljon klassisen pianonsoiton oppia, siksi tykkään paljon klassisvivahteisesta musiikista. En sitten tiedä, onko vanhemmillani ja sukujuurilla jotain merkitystä, koska vanhempani ovat Puolasta ja minulla on sen kautta yhteyksiä pohjoiseen Itä-Eurooppaan, esimerkiksi heidän kulttuuriinsa. Tunnen sinne suuntaan sellaista outoa vetovoimaa ja mieltymystä. Minulla ei ole samanlaisia yhteyksiä Suomeen, mutta muistan hyvin kuunneltuani ensimmäisen kerran Moonsorrow’ta ja Ensiferumia ja sen, kuinka sen musiikin yhteys minuun oli jotenkin aivan uskomaton.

– Moonsorrow’n tapa laulaa ja nimetä albumit ja biisit suomeksi on hyvä asia. En ymmärrä suomea lainkaan ja sen takia keskityn vain ja ainoastaan itse musiikkiin. Lyriikat jäävät ihan toissijaiseksi asiaksi. Moonsorrow monien muiden kaltaistensa tavoin tuo kuunnellessa aivan omanlaisensa maailman, sellaisen taianomaisen. Siinä on vain sitä jotain erityistä, kun sekoitetaan tällaista maanläheistä folkkia raskaaseen metallimaailmaan. Suomesta näitä bändejä tuntuu tulevan ja poikkeuksetta kaikki kolisevat minulle.

Kulakowskilta löytyy itseltäänkin pientä taustaa kyseisen musiikkityylin parista, joskaan se projekti ei koskaan ottanut tuulta siipiensä alle...

– Aloitin vähän samankaltaisen musiikkiprojektin kotona ollessani 16, mutta Shadowblade-bändissä oli loppujen lopuksi enemmänkin mielestäni kyse power- ja speedmetallista kuin folkmetallista. Bändihän julkaisi jopa yhden levynkin vuonna 2010. Tuotin levyn itse, ja tulin sen tiimoilta Helsinkiin ja Nino Laurenne miksasi albumin Sonic Pump Studiosilla. Halusin nimenomaan hänet miksaamaan, koska olin nähnyt hänen nimensä niin monissa levyissä, joista pidän. Eikä tällainen materiaali ollut ainakaan siihen aikaan Kanadassa iso juttu. Nykyään saattaa olla eri juttu, nykyäänhän monia tämän tyylisuunnan suomalaisbändejäkin käy täällä kiertueillaan.

– Tämä projekti ei koskaan lähtenyt käyntiin kovin isosti, eikä me keikkailtu kovin kaukana asuinkaupungistani. Olin vielä nuori, olin menossa yliopistoon samaan aikaan eikä projekti ollut kokopäivähommaa, vaikka se ottikin paljon aikaa. Tulevaisuudessa tälle voi olla jatkoa, koska koen ennen kaikkea olevani musiikinkirjoittaja, ja nautin siitä enemmän kuin mistään muusta. Nautin siitä varmaan enemmän kuin itse soittamisesta. En ole kuopannut Shadowbladeakaan täysin. Täytyisi vain tietää ja päättää, haluanko keskittyä siihen enemmän vai työskentelemään muiden artistien kanssa.

 

LEVY NARULLE JA TIEN PÄÄLLE

Puhuttuamme hetken jääkiekosta ja folkmetallista pääsemme seuraavaksi Kobra And The Lotuksen pariin. Prevail I siis julkaistaan Napalm Recordsin toimesta maailmanlaajuisesti 12. toukokuuta. Otan ensimmäisenä puheeksi, kuinka materiaalia syntyi niin paljon, että kahden levyn julkaisu oli perusteltua.

– Ellen muista aivan väärin, ajatus tuplalevyn tekemisestä tuli Kobran (Paige, laulu) isältä. Kobra esitti ajatuksen meille muille, ja minä itsehän olen tällainen, että jos joku tulee vaikka kadulle vastaan ja sanoo että haluaisitko haastaa itsesi ja kirjoittaa niin paljon hyvää materiaalia kuin mahdollista lyhyessä ajassa, olen heti mukana. Ehkäpä tämä oli vain jonkinlainen abstrakti tavoite, johon piti pyrkiä tällä kertaa. Alkuperäinen suunnitelma oli siis julkaista koko paketti kerralla; Prevail, joka sisältäisi 20 biisiä. Nykyinen levy-yhtiö Napalm Records ehdotti kuitenkin myöhemmin, että levy kannattaisi jakaa järkevästi kahteen osaan ja julkaista kahtena omana kokonaisuutena. Ja totta puhuen olen itsekin sitä mieltä, että tämä tapa on parempi. Jos annat kaikki 20 biisiä kerralla faneille, voit saada yhtä paljon rapaa niskaan kuin hyvääkin palautetta, koska jos joukossa on useampi biisi, joista fanit eivät diggaa, unohtuvat levyn hyvätkin biisit nopeasti. Julkaisupäivät ovat tämän takia muuttuneet jokusen kerran, koska levy-yhtiö on joutunut miettimään bisnesmielessä julkaisustrategiat uusiksi.

Ennen kuin Kulakowski kertoo hieman nauhoitussessiosta Tanskassa, avartaa hän pikkuisen levyn toisesta osasta, jota voi odottaa kauppoihin näillä näkymin alkutalvesta.

– Sillä levyllä on yksi cover-biisi. Levyllä on vähän kaikenlaista, mutta en tarkoita etteikö se olisi yhtenevä Prevail I:en kanssa. Luulenpa, että fanimme tietävät jo, mitä meiltä voi odottaa. High Priestess (2014) -levyllä mielestämme otimme pari uutta askelta eteenpäin ja jos fanit tykkäävät siitä levystä, luulen heidän ottavan molemmat uudet levyt hyvin vastaan. Etenkin Prevail II:lla on isoja lauluosuuksia, tuplabasareita ja raskaita kitaroita. Sanoisin, että terve sekoitus metallia ja vähän rockia.

– Levyn nauhoitus oli iso urakka. Työskentelimme Jacob Hansenin studiolla Tanskassa, joka oli varattu muistaakseni kahdeksaksi tai yhdeksäksi viikoksi. Meillä oli iso nippu biisejä sinne mentäessä – toiset enemmän valmiina kuin toiset ja osaa piti sitten työstää paljonkin vielä studiolla, kun olimme kaikki läsnä tuottajaa myöten. Jacob esitteli meille studiossaan vielä tanskalaisen biisinikkarin nimeltä Martin Pagaard Wolf, joka osallistui niin ikään kirjoittamiseen. Lopulta kävi vähän hassusti, sillä päädyimme heittämään roskikseen paljon niitä biisejä ja ideoita, joiden kanssa tulimme studioon ja teimme yhdessä tilalle uutta materiaalia. Jokainen painoi duunia niska limassa, kun biisejä kirjoitettiin ja sovitettiin, ja Kobra mietti samalla kaikkiin biiseihin laulumelodioita ja lyriikoita. Tässä vaiheessa oli mennyt jo muutama viikko, eikä kaikkea täysin lopullista materiaalia oltu vieläkään kirjoitettu. Meillä alkoi tulla hienoinen paniikki ajan kanssa, koska aikaa kului paljon ja kaikki materiaali piti saada valmiiksi.

– Kun vihdoin aloitimme äänittämään, tavoitteemme oli saada yksi biisi valmiiksi päivässä. Tai ainakin saada kaikki tosi hyvälle mallille, tehdä selväksi työjärjestys ja saada biisi vaikkapa sovitettua kuntoon, vaikka joitain riffejä olisikin vielä pitänyt hioa. Joinakin päivinä olimme onnekkaita ja saimme kaiken tehtyä iltapäivään mennessä, ja Marcus (Lee, rummut) pääsi jo nauhoittamaan seuraavan biisin rumpuja. Meillä oli järjetön määrä työtä muutamaan viikkoon, mutta siitä suoriuduttiin. 

Julkaisun jälkeen Kobra And The Lotus suuntaa Pohjois-Amerikan-kiertueelle Xandrian ja Once Humanin kanssa. Bändiä seuranneet ovat taatusti huomanneet että kakkoskitaristit bändissä ovat vaihtuvaa sorttia. Seuraavaksi sananen tulevasta kiertueesta.

– Meillä on nyt kaksi eri kitaristia tuleville kiertueille. Toukokuun Amerikan- ja Kanadan-rundilla mukana on Armageddonin kitaristi Joey Concepcion. Euroopan-festareille tulee puolestaan italialainen Andy Martongelli. Onhan tuo meidän livemiehitys elänyt, myönnettäköön. Mitä tulee meidän ydinnelikkoon, minuun, Kobraan, Marcukseen ja Bradiin (Kennedy, basso), olemme todella sitoutuneita ja halukkaita tekemään tätä. Olemme käyttäneet eri muusikoita kiertuekokoonpanossa ja vaihdellut niitä tarvittaessa. Syyt tähän ovat esimerkiksi kulttuuriset, aikataulusyyt muiden ambitioiden kanssa tai että elämä kiertuebussissa ei vain toimi. Jos vastaan tulee pätevä kaveri, joka sopeutuu täysin joukkoon kaikilta osin, mikä ettei sellaisen voisi ottaa pysyväksi jäseneksi.

– Tällä hetkellä järjestely on toiminut mielestäni joka tapauksessa hyvin näin, että menemme eteenpäin siten, mikä tuntuu oikealta ja johdonmukaiselta, ja jos tarvitsemme lisävahvistusta remmiin, pyydämme sitä. Vaikka olisikin kaveri, joka meidän mielestämme sopisi bändiin, voi olla ettei kyseinen kaveri itse halua liittyä vakituiseksi kepittäjäksi. Hankala sanoa kaikkien näiden puolesta, jotka ovat meillä käyneet soittamassa.

Juttutuokion lähestyessä loppuaan tahdon vielä tietää, kuinka Kulakowski näkee jo pitkään vallinneen buumin etenkin thrash metal -bändien keskuudessa soittaa klassikkolevyjään läpi. Pienen pohdinnan jälkeen Jasiolle muistuu mieleen lempikokemus tällä saralla, joskaan ei thrashmetallin osalta.

– Ainakin yksi siisteimmistä oli pari kesää sitten Belgian Graspopissa, kun Amorphis soitti keikallaan vain Tales From The Thousand Lakes -levyn materiaalia. Klassikkobändien suhteen en oikein taida osata sanoa. Mieleeni tulee äkkiseltään vain se Iron Maidenin kiertue jotain kymmenen vuoden takaa, jolloin he soittivat Ozzfestissä täällä Jenkeissä. Heidän slotti oli vain vajaan tunnin luokkaa ja materiaali vain kolmelta neljältä ensimmäiseltä levyltä. Megadethin vastaavanlaisia olisi siistiä nähdä, jos osuisi kohdalle. Maksaville faneille tällaiset "albumi kokonaisuudessaan" -jutut ovat varmasti mitä mahtavimpia, mutta jostain syystä en taida itse syttyä tälle buumille. Taidan ajatella liikaa muusikon näkökulmasta. Tahdon aina nähdä bändien soittavan uutta materiaalia, nähdä miten he ovat kehittyneet, mikä on nykykunto ja niin edelleen. Taidan lopulta rakastaa enemmän uutta shittiä kuin vanhaa, hah.

Tahdonpa vielä lopuksi tietää, minkälaiset asiat muusikkourassa ovat jääneet päällimmäisenä mieleen kanadalaiskitaristille. Pienen miettimisen jälkeen listaa alkaa syntyä, joka alkaakin äityä lopussa varsinaiseksi kiitospuheeksi.

– Kun liityin viisi vuotta sitten Kobra And The Lotukseen, se oli varmasti yksi tärkeimmistä ja parhaimmista asioistani koskaan muusikkona. Silloin bändillä oli mielestäni tosi jännä ja mielenkiintoinen momentum meneillään. Bändi oli ollut pystyssä jo muutaman vuoden, mutta silti kaikki oli uutta ja tulossa isommaksi ja isommaksi. Ja siihen liittyen, minun mielestäni on mitä upeinta kuinka toisinaan jotkut bändit tai heidän edustajat auttavat aloittelevia bändejä pääsemään pinnalle. Mehän esimerkiksi päästiin minun ensimmäisellä Kobra And The Lotus -rundilla lämppäämään Judas Priestiä ja Saxonia, ja keikka Lontoon Hammersmith Apollossa on piirtynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. En tahtoisi sanoa, että idolisoisin heitä, mutta sanonpa silti, koska päästessäni samalle lavalle heidän kanssaan tunsin olevani niin fanipoika kuin vain olla voi. Sama homma kävi, kun lämppäsimme 25 keikan ajan Kissiä ja Def Leppardia Pohjois-Amerikassa kesällä 2014. Jälkeenpäin tuntuu omituiselta ajatella, kuinka tuollaiset tapahtumat olivat edes mahdollisia meidän kokoiselle bändille. Jos käytin hetki sitten sanaa idolisoida, tahtoisin nyt käyttää sanaa valaistuminen, koska tuolla kiertueella näin, kuinka iso tuotanto ja konsertti toimii parhaimmillaan. Se oli kuin pieni kaupunki, jossa jokainen ihminen ja asia toimii saumattomasti yhteen.

– Yleisesti ottaen olen hirveän kiitollinen kaikista tilaisuuksista ja mahdollisuuksista, mitä tämä työ on tuonut vastaan. Olen kiitollinen kaikille ihmisille, joita olen tavannut, esimerkiksi meidän laulaja Kobra, hän on tosi hyvä kirjoittamaan biisejä, ja tuottajat Jacob Hansen ja Johnny K – arvostan tosi paljon sitä tietoa ja oppia, mitä saan tuottajilta. Jos on ihmisiä, jotka ovat olleet tuottajina yli 20 vuotta ja tehneet sitä ammatikseen, heillä täytyy olla jonkinlaisia uskomattomia aisteja ja vaistoja nähdä, miten biisi toimii, kuinka tuo tai tämä asia vaikuttaa biisiin ja muuta sellaista. Ja on pakko antaa tunnustusta suomalaisille musiikkialan ammattilaisille ja koko teidän musiikkiskenelle. Joka kerta Suomessa käydessäni näen ihmisiä, jotka tekevät paljon duunia näiden asioiden eteen. Heavymetallin nykyisessä tilanteessa se ei todellakaan ole helppoa. Siksi Suomi pysyy aina yhtenä suosikkimaistani musiikin suhteen. 

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Prevail I
KOTIPAIKKA
Calgary, Kanada

JÄSENET
Kobra Paige - laulu
Jasio Kulakowski - kitara
Brad Kennedy - basso
Marcus Lee - rummut


DISKOGRAFIA
Out Of The Pit 2009
Kobra And The Lotus 2012
High Priestess 2014
Words Of The Prophets EP 2015
Zombie EP 2015
Prevail I 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Kobra And The Lotus, Napalm Records. Live: Anneli Keski-Petäjä
http://kobraandthelotus.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1738 Palaa »