Corroded

Ruotsalainen perinteisemmän raskaan rockin sanansaattaja, Corroded, julkaisee pitkänäperjantaina neljännen täyspitkän, Defcon Zero. Kalle Kustaan kuningaskunnan rintarangan perähikiältä Ångesta lähtöisin olevan orkesterin edellisen, State Of Disgrace -levyn julkaisusta on vierähtänyt jo viisi vuotta, joten Imperiumi tarttui luuriin ja soitti bändin perustajajäsen Jens Westinille, selvittääkseen mikä tässä näin pitkään kesti.

Kohteliaasti aloitan kuitenkin kysymällä mitä äijälle kuuluu.

– Hyvää kuuluu, mites itsellesi, Westin toteaa naurahtaen.

Suomalaisittain epätyypillisesti jätän kertomatta, kuinka takatalven uhka ottaa päähän, kesärenkaat on hankkimatta ja kuinka päivätyöt v...ttaa. Sen sijaan jatkan kysymällä, miltä tuntuu saada usean vuoden Defcon Zero -projektin viimeinen virstanpylväs pakettiin.

– Hienolta se tietysti tuntuu, erityisesti koska tätä on tehty niin mahdottoman pitkään, Westin aloittaa. Pientä jännitystä on tietysti ilmassa, kun odotamme mitä ihmiset levystä tykkäävät. Olemme omasta mielestämme tehneet helvetin hyvän levyn ja hienoa tietysti, jos joku muukin siitä tykkää, mutta siihen emme enää voi vaikuttaa.

Viisi vuotta edellisestä levystä on kuitenkin vierähtänyt. Mikä tässä näin pitkään kesti?

– Levyhän on itse asiassa ollut valmis jo kolmisen vuotta. Päätimme kuitenkin vaihtaa levy-yhtiötä ja siinä vierähti sitten yllättävän pitkä aika. Kaikki osapuolet halusivat tietysti mahdollisimman hyvän diilin ja sen neuvottelemisessa vierähti tovi jos toinenkin.

Westin jatkaa kertomalla, ettei mitään draamaa lafkan vaihtamiseen liittynyt. Bändistä vain tuntui, että oli aika kokeilla uutta yhteistyökumppania. Kuinka turhauttavaa tämä vuosia jatkunut odottaminen loppujen lopuksi oli?

– Ajoittain se oli todella rasittavaa. Kun sai jonkinlaisen ehdotuksen kasaan ja lähetti sen vastapuolelle, saattoi mennä viikkoja vastausta odotellessa. Kun vastaus sitten lopulta saatiin, piti sitä vielä pyörittää lakimiehillä ynnä muilla, joten aikaa kaikkeen kului yllättävän paljon, Westin toteaa.

Laakereillaan bändi ei kuitenkaan ole viittä vuotta levännyt. Corroded on keikkaillut aktiivisesti ja päässyt myös soittamaan Defcon Zero -levyn biisejä livenä. Uusia biisejä on myös syntynyt jatkuvalla syötöllä ja tarkoitus ei todellakaan ole pidätellä seuraavaa levyä viittä vuotta. Westin julistaa Corrodedin kuitenkin olevan ennen kaikkea livebändi ja keikkailun olevan se makea kuorrute kakun päällä:

– Studiossa on todella siistiä luoda jotain uutta, mutta mikään ei vedä vertoja sille, kun saa keikoilla yleisöltä palautetta musastaan. Meillä kaikilla on tietysti myös päivätyöt, mutta se on enemmänkin keino rahoittaa tätä bänditoimintaa ja ostaa lisää turhia kitaroita. Usein teemme niin, että maanantaista torstaihin ollaan töissä ja torstai-illasta sunnuntai-iltaan kierretään keikkailemassa.

Keikkoja bändi kuitenkin on tehnyt enimmäkseen Ruotsissa. Uuden levyn tiimoilta vakaa aikomus on kuitenkin suunnistaa myös ulkomaille. Suomeenkin Corroded kovasti halajaa takaisin:

– En sano tätä vain voidellakseni teitä. Suomessa on niin helvetisti hard core -metallifaneja ja siitä on aivan liian pitkä aika kun soitimme Suomessa viimeksi.

Mikä se sitten on, mikä saa aikuisen miehen soittamaan heavy metallia?

– Se on hyvä kysymys. Jos tietäisin vastauksen, olisin kyllä jo tartuttanut sen kaikkiin tuntemiini ihmisiin, Westin hymähtää. Tämä on yksinkertaisesti sitä, mitä ihmisten pitäisi tehdä enemmän. Itse olen soittanut vuodesta 1984 lähtien, enkä kyllä osaa olla soittamatta musaa. Mitä muuta sitä muka tekisi?

Westin vastaa omaan kysymykseensä toteamalla että kotona istuminen kävisi pidemmän päälle kyllä tylsäksi. Musiikki yksinkertaisesti on elämäntapa ja todella iso osa miehen elämää.

– Jotain masokistista tässä kyllä kieltämättä on. Erityisesti kiertueella tulee nukuttua aivan liian vähän, syötyä huonoa ruokaa ja juotua aivan liikaa bisseä. Kuitenkin siitä nauttii täysin rinnoin. Lavalla kaikki huonot puolet unohtuvat aika nopeasti.

Siirrymme sujuvasti kiertue-elämästä tuoreeseen levyyn. Luin jostain, että itse totesitte Defcon Zeron olevan edellisiä levyjä raskaampi ja melodisempi. Miten tässä näin pääsi käymään?

– Jaa-a, mitäköhän tässä tapahtui, Westin aloittaa. Tällä kertaa päätimme tehdä levyn ilman ulkopuolista tuottajaa. Lisäksi päätimme nauhoittaa mahdollisimman paljon livenä ja sitä kautta löysimme mielestäni hieman raaemman ilmaisun, jota ei juuri jälkikäteen enää lähdetty hieromaan.

Kitaristina Westin on itse suuresti nauttinut siitä että voi vetää levylle tuhat kitararaitaa päällekkäin. Se on miehestä hauskaa, mutta lopputuloksesta saattaa tulla aikamoinen sohjo:

– Nyt jätimme tämän kokonaan pois. Soolot toki soitettiin erikseen, mutta muut osat vedettiin livenä ja uskon että se kuuluu levyltä. Lähestymistapa oli yksinkertaisesti täysin uusi.

Aiempiin levytyksiin verrattuna bändi myös työskenteli biisintekoprosessin aikana nimenomaan bändinä:

– Jammailimme biisit yhdessä kasaan, pistimme ne narulle ja sitten kuuntelimme niitä kimpassa. Joitain osia siellä täällä saatoimme korjata, mutta kokonaisuutena levy syntyi aika helposti ilman suurempia kompromisseja ja turhaa hieromista, Westin jatkaa.

Levyn avausraidalle Carry Me My Bones (- levyn paras raita, toim. huom.) bändi sai apuja In Flamesin vokalisti Anders Fridéniltä. Miten Anders ajautui mukaan?

– Minulle henkilökohtaisesti riffien ja biisirungon tekeminen on aina ollut todella helppoa, mutta tekstien kirjoittamisessa menee tuhottoman pitkä aika. Tuskaillessani asiaa, rumpalimme kysyi että mitäs jos hän kuulostelisi Andersin halukkuutta kirjoittaa yhdet lyriikat. Lähetimme sitten Andersille todella raa’an miksauksen biisistä, johon hän kirjoitti tekstin, Westin toteaa.

Mitäs mieltä Anders oli lopputuloksesta?

– En itse asiassa ole ehtinyt sitä hänelle vielä soittaa, Westin naurahtaa. Enkä kyllä tiedä miten hän melodian oli ajatellut, mutta me otimme sen tekstin ja pistimme biisin pakettiin. Hieman kyllä jännittää kuulla, mitä hän on biisistä mieltä, mutta uskoisin Andersin pitävän kappaleesta, Westin jatkaa.

Vaikka tekstien tuottaminen on Westinille työlästä, on sisältö kuitenkin hänen mielestään tärkeää. Tällä levyllä mies pyrki hieman aiempaa enemmän yleismaailmalliseen kuvaukseen:

– Osassa levyn biiseistä pyrin kuvaamaan omaa näkemystäni nykymaailmasta, sortumatta kuitenkaan politikointiin. Tuntuu kuin monella nykypäivänä olisi oman edun tavoittelun vuoksi suuri tarve saada aikaan myrskyjä vesilaseissa, Westin aloittaa

Levy on siis tietyiltä osin ajankuva?

– Kyllä. Maailmassa on nykyään niin paljon ääriajattelua. Ihmisiä ketkä pyrkivät hyötymään räjäyttelystä ja tuhoamisesta – tai vastaavasti etsiä hyötyä siitä, että muut räjäyttelevät ja tuhoavat. Täällä on yksinkertaisesti liikaa idiootteja ja on vaikeaa olla kirjoittamatta siitä. En odota kaikkien olevan samaa mieltä kanssani, mutta itse uskon vakaasti että olemalla ystävällisiä toisiamme kohtaan saavutamme jotain parempaa, Westin toteaa.

Siirryn tästä vakavasta aiheesta takaisin hieman kevyempiin, eli ihanteisiin ja esikuviin. Olen jostain lukenut, että Corrodedin jäsenet ovat kaikki vankkumattomia Black Sabbath -faneja. Mikä heistä tekee niin suuren?

– No, Sabbathista löytyy Mr. Riffmeister ja on vaikeaa olla puolustamatta hänen suuruuttaan. Tony Iommin tekemisissä on vain jotain niin sysipimeää ja äijän lähestymistavassa on jotain aivan uskomatonta. Vanhassa materiaalissa kuuluu esimerkiksi jazz-henkinen jammailu, mitä me emme kyllä omaan musaamme ole tuoneet, mutta siitä riffittelystä Corroded on yrittänyt ottaa oppia, Westin aloittaa.

Mies jatkaa toteamalla AC/DC:n ja vanhan thrashin myös vaikuttaneen suuresti nuoren miehen ajattelumaailmaan. Kumpainenkaan ei ehkä kuulu Corrodedin musiikissa, mutta lähtemättömän vaikutuksen ne kuitenkin tekivät.

– Muistan kun kuulin Ride The Lightningin ensimmäistä kertaa. Meinasin paskoa housuuni, sillä en voinut ymmärtää kuinka joku pystyi soittamaan niin nopeasti. Black Sabbath toi raskauden, mutta kun huomasin että niitä tummia riffejä voi myös soittaa nopeasti, koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, Westin jatkaa.

Vanhempiensa levyiltä Westin päätyi tutustumaan myös The Beatlesiin ja sen peruja kuuluu tänä päivänä esimerkiksi Corrodedin stemmoissa. Se nyt vain on fakta että lapsuuden varhaiset sankarit ovat niitä, jotka eniten omaan soittamiseen vaikuttavat:

– Kuuntelen toki myös uudempaa musiikkia, mutta ei ole montaa tuoretta bändiä, jotka nostaisin samalle fantastiselle tasolle. Se on vähän kuin se ensimmäinen känni: tuskin se on se paras känni koskaan, mutta ensimmäinen se oli kuitenkin. Varhaiset kokemukset istuvat syvällä.

En voi kuin yhtyä tähän. Kyllähän Master Of Puppets yhä istuu syvällä meikäläisessäkin. Huomattavasti syvemmällä kuin esimerkiksi bändin tuorein levy, jota en edes ole vaivautunut kunnolla kuuntelemaan.  Sisimmässä istuvista ajatuksista ja tunteista pääsemmekin sujuvasti haastattelun päättävään vakiokysymykseeni: mitä siellä Corrodedin sielun syvyyksissä istuu?

– Kiertäminen ja keikkailu. Me ollaan jollain tavalla kiertäviä irtolaisia. Se on iso osa sitä mitä me teemme ja mitä olemme, joten on vaikea olla näkemättä sitä osana sielua. Toinen asia mitä sieltä löytyy, on täydellinen ja tinkimätön rakkaus musiikkiin, Westin päättää.

Kumarran syvään ja kiitän miestä jutusteluhetkestä. Nostan jalat pöydälle, nojaan selkää taaksepäin ja laitan Defcon Zeron soimaan.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Defcon Zero
KOTIPAIKKA
Ånge, Ruotsi

JÄSENET
Jens Westin – laulu, kitara
Bjarne Elvsgård – basso
Per Soläng – rummut
Tomas Andersson – kitara


DISKOGRAFIA
Eleven Shades of Black 2009
Exit to Transfer 2010
State of Disgrace 2012
Defcon Zero 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Henry Lunabba   Kuvat: Corroded
http://www.facebook.com/corrodedsweden Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 287 Palaa »