Stratovarius

Stratovarius on kulkenut pitkän tien vuoden 1989 Fright Night -debyytistä tähän päivään. Matkan varrella karavaani on kokenut muutoksia ja nähnyt ja kokenut jokseenkin kaiken. Siinä missä Stratovariuksen musiikki ja tekemiset puhuttavat aina vain ihmisiä, nousevat myös aika ajoin bändin ex-jäsenten musiikilliset touhut esille, ja tällä hetkellä Timo Tolkin uunituore projekti jaksaa puhuttaa.

Istahdin alas Timo Kotipellon – sekä myöhemmin Jens Johanssonin – kanssa ennen Stratovariuksen keikkaa Oulun Areenalla. Otin puheeksi, kuinka Kotipelto itse kokee entisen bändikaverinsa nykyiset musiikilliset ambitiot, Stratovariuksen tulevaisuuden, Cain’s Offeringin sekä jotain siltä väliltä.

 

MAIDEN, METALLICA, DEEP PURPLE JA TIMO TOLKKI

Kuten todettu, nähdään Timo Tolkki lähitulevaisuudessa lavoilla tuoreen projektinsa kanssa tarkoituksenaan esittää uransa suurimmat tähtihetket niin Stratovariuksen kuin muidenkin projektiensa repertuaareista. Vaikka Stratovariuksen ja Tolkin tekemiset eivät liitykään enää toisiinsa, tulee Kotipellolta peukku entisen bändikaverinsa tekemisille.

– Kiva, jos mies on aktiivinen. Toivotan tietysti kaikkea hyvää, toivottavasti keikat onnistuvat. Näin niin kuin pähkinänkuoressa, aina leppoisa Kotipelto naurahtaa.

Vokalistin itsensä mukaan hänen ja Tolkin välit tuntuvat olevan vakaat, ja entiset kaunat bändin ja hänen välillä saavat hänen puolestaan pysyä menneissä ajoissa.

– Ei meidän välit mielestäni ole huonot, mutta enhän mä ole häntä kuitenkaan nähnyt moneen vuoteen. Minkälaisiksi niitä välejä sitten kutsuisi, hah.

– Se on kuitenkin juurikin näin, että molemmat mennään omalla painollaan, ja menneitä kaunoja on turha lähteä kaivamaan enää esille. Jens (Johansson) itse asiassa kutsui Tolkin katsomaan Helsinkiin Episode-show’ta. Ymmärrettävää tietysti, jos kaveri oli kiireinen tai ei halunnut tulla paikalle. Toivotti hän muistaakseni kuitenkin hyvät keikat.

Ajoittain kysymys kulta-ajan kokoonpanoon paluusta nousee fanien keskuudessa esille. Stratovarius ei ole kuitenkaan tekemässä ”gunnareita”. Kotipelto:

– Jörg (Michael) käytännössä lopetti rumpujen soittamisen kokonaan lähdettyään bändistä. Meidän musiikki on kuitenkin sellaista, että ei tuonne lavalle voi tulla puoleksitoista tunniksi soittamaan tuplabasareita ilman treeniä. Ei se vain ole mahdollista mitenkään, ja fanien täytyy se ymmärtää. Me kuitenkin treenataan ja keikkaillaan aktiivisesti aina vain. Jörgillä itsellään ei ole edes paluun suhteen minkäänlaisia ambitioita. Jarihan (Kainulainen) sen sijaan on hyvinkin aktiivinen musiikin parissa.

Vaikka Jörgiä ei enää Stratovariuksen kanssa lavalla nähdäkään, häärii hän edelleen aktiivisena osana bändin taustajoukoissa.

– Jörgin firma hoitaa meidän managementia. Myös sopimusasiat menevät hänen kauttaan ja hyvin pitkälti myös yhteydenpito levy-yhtiöön. Tämän lisäksi hän buukkaa periaatteessa kaikki meidän keikat ulkomaille. Hänhän on buukannut meille kaikki ulkomaan keikat jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Sehän se oli myös osasyy, miksi hän lähti bändistä, koska aika ei vain riittänyt. Muistan yhdenkin jenkkirundin jossa hän monet illat ja aamut istui bussissa läppäri sylissään hoitaen keikkahommia kaiken muun lisäksi. Jossain vaiheessa hän sitten ilmoitti, ettei hän pysty hoitamaan molempia, buukkaamista ja soittamista. Hänen kanssaanhan homma meni paremmin kuin hyvin, että hän pystyi lopettamaan, kun hän pystyi vielä soittamaan.

Guns N’ Roses teki mahdottomasta mahdollisen ja samalla jättimäisen määrän faneja onnelliseksi tehden comebackin muutaman alkuperäissoittajan kera. Kotipellolla itsellään on jokunen ajatus siitä, mitä olisi hieno nähdä. Tosin näiden osalta tarvittaisiin aikakonetta.

– Tietysti jokin sellainen bändi, mitä en ole kertaakaan nähnyt. Olisi ollut hauska nähdä 70-luvun alussa Led Zeppelin ja nähdä se yleinen sekoilu siihen aikaan. Kuten myös Deep Purple. Yleisesti joitain vanhoja, joita en pystynyt nähdä. Maidenit ja Metallicat ovat menneet jo moneen kertaan. Gunnarit olisi myös hienoa nähdä, mutta en mä tuonne väenpaljouteen taida Hämeenlinnaan lähteä. Massatapahtumat Suomessa eivät ole mua varten.

– Olisi myös kiva käydä katsomassa, kun Jens vetää Blackmoren kanssa, mutta ne menevät sitten päällekkäin omien menojeni kanssa. Me vedetään Matiaksen, Hahdon Kaitsun ja parin muun kanssa Crater Rock -leiriä Lappajärvellä.

 

”PITÄISI UUDISTUA, MUTTEI SAA UUDISTUA LIIKAA”

Siirrämme keskustelua levytysrintamalle. Destiny- ja Visions Of Europe -levyt saivat uutta ulkomuotoa ja särmää uusintapainosten myötä, ja tätä ennen päivänvalon näki viime vuonna massiivinen Best Of Stratovarius. Kotipellon mietteet paketista ovat seuraavanlaiset:

– Sehän oli täysin levy-yhtiön idea. Heillä on oikeudet, he päättävät. He halusivat julkaista tällaisen isomman best of -paketin ja siihen vähän bonusmateriaalia, ja sellaistahan meillä ei ollut aikaisemmin. Meidän levy-yhtiö on tehnyt tosi hyvää duunia. He tulevat julkaisemaan uusiksi muitakin levyjä vähitellen. Hardcore-faneillehan ne on aina tarkoitettu, ei levy-yhtiö tällaisista myyntihittejä odota. 90-luvullahan me tehtiin melkein levy vuodessa ja siihen me ei enää olla pystytty monestakaan syystä, mutta tällainen ”välituote” antaa faneille jotain uutta, ja me puolestamme saadaan lisäaikaa tehdä keikkoja ja säveltää uutta matskua. Tätä viimeisintä best of -pakettia varten meillä oli uusi biisi, Until The End Of Days, joka tehtiin levylle. Ei meillä ollut tällä kertaa 25 uutta biisiä, joita olisi voitu viskellä kaikkialle.

Stratovarius aloitti tämän vuoden rupeaman Oulun- ja Tornion-keikoilla. Tekemisen meininki on tällä hetkellä laulajan mieleen.

– Tekemisen meininki on tällä hetkellä periaatteessa oikeinkin hyvä. Episode-rundilla meillä ei ollut mahdollisuutta tehdä keikkoja täällä. Torniossa me ei olla soitettu koskaan. Edellinen kerta Oulussa oli JaloTuska syksyllä 2015, ja ensimmäinen kerta mulla täällä oli Foxiassa kahdenkymmenen vuoden takaa. Hauska palata nyt takaisin tänne, missä me kuitenkin aikanaan käytiin tosi paljonkin. Ja tietenkään se ei ole enää mahdollista, että me oltaisiin yhtä aktiivisia kuin 90-luvulla, koska silloin vielä levyistä sai jotain rahaa, ei ollut perheitä, genre oli enemmän nousussa ja niin edelleen.

– Siitä mä oon positiivisesti yllättynyt, että aina vain 20 vuoden jälkeenkin meille riittää kysyntää ja voidaan tehdä levyjä. Se on sitten vain itsestä kiinni, että saadaanko me tarpeeksi hyviä biisejä aikaiseksi. Pitäisi koittaa uudistua, muttei saa uudistua liikaa. Eikä me haluta mitään paskaa julkaista.

Vaikka power metal genrenä ui myyntiluvuissa mitattuna käsipohjaa, pitää Stratovarius siitä huolimatta lipun korkealla. Keikoille löytävät edelleen monet samat karvapäät kuin 20 vuotta sitten, josta Kotipelto jaksaa iloita.

– Mua ei haittaa se pätkääkään, vaikka tää musatyyli ei olekaan se myyvin laji. Nykyään tää on ehkä jopa vielä huonommassa tilassa kuin silloin, kun mä menin Stratoon. Se oli silloin hauskaa ja se on edelleen hauskaa. Mä näkisin, että tän musatyylin salaisuus piilee siinä, että tätä ei kuuntele jokainen. Muuten se saattaisi menettää hohdokkuutta. Meillä on edelleen keikoilla samoja tyyppejä kuin 20 vuotta sitten, kai me siis jotain ollaan tehty oikein. Eikä me ikinä suostuttaisi muuttamaan musatyyliä sen takia, että se olisi jotenkin kaupallisesti kannattavampaa. Uudistua voi totta kai, mutta jos levyt alkaa olla kuin yö ja päivä, en mä sitten tiedä, voisiko enää kulkea saman nimen alla.

Kotipellolla riittää työsarkaa Stratovariuksen ohella muiden projektien parissa. Käymme seuraavaksi läpi, kuinka hän mahdollisesti paikkaisi Stratovariuksen jättämän aukon, jos yhtye pistäisi tarinalleen pisteen.

– Jos syystä tai toisesta me ei enää haluttaisi jatkaa Stratoa, niin kyllä mulla töitä riittäisi Cain’s Offeringin ja Liimataisen kanssa varmasti riittämiin. Silloin voisi myös paneutua Cain’s Offeringiin enemmänkin. Jos me Stratojen kanssa päätettäisiin pitää parin vuoden tauko, mulla olisi varmasti siltikin kalenteri koko ajan täynnä. Cain’s Offeringin osalta me ollaan myös saatu eurooppalaisille festareillekin kyselyitä, mutta ei me toistaiseksi olla niihin tartuttu.



Tässä kohtaa haastattelua Kotipelto siirtyy muiden velvollisuuksien pariin ja saan tilalle Jens Johanssonin. Hän valottaa hieman seuraavan Stratovarius-täyspitkän tilannetta, jonka suhteen aikataulut ovat kuitenkin vielä avoinna.

– Me kirjoitamme materiaalia paraikaa. Olemme pitäneet taukoa keikkailusta Episode-rundin loputtua ja jokainen on kirjoitellut jotain. Uskon, että istahdamme jossain kohtaa yhdessä alas ja katsomme, mitä kukin on saanut aikaan. Parempi näin päin kuin sopia, että materiaalin tulee olla valmis esimerkiksi heinäkuuhun mennessä ja sitten heinäkuussa miettiä yhdessä, että mitähän me nyt tehdään, kun valmista ei syntynytkään.

Johansson tunnetaan varsin pitkästä CV:stä. Vapaa-ajalla musiikki jää kuitenkin niin paljon taka-alalle kuin mahdollista, vaikka kotoa löytyykin instrumentit musiikkia varten tarpeen vaatiessa. Myös henkilökohtaisessa elämässä löytyy vielä asioita, joita kosketinvelho yrittää tavoitella.

– Yritän vapaa-ajallani tehdä mahdollisimman paljon muuta kuin kuunnella musiikkia. Lukea, katsoa leffoja ja niin edelleen. Kuten jo mainitsin, jokainen meistä kirjoittaa uudelle levylle jotain askel askeleelta, mutta olen silti yrittänyt ottaa niin rennosti kuin mahdollista. Tunsin viime vuoden puolella pieniä burnoutin oireita. Jokainen meistä suunnittelee aikataulut omalla tavallaan. Tiedän, että Lauri (Porra) suunnittelee aikatauluaan enemmän kuin minä. Itse yritän kuitenkin vähän hidastaa välillä. Olen kai tehnyt tätä jo niin kauan, lisää hän nauraen. Ja onhan minulla kotona työhuone johon voi tarvittaessa karata.

– Yritän miettiä tapoja miten löytää täydellinen tasapaino musiikkityön ja muun elämän välillä. Toisinaan on hankala olla miettimättä musiikkiin ja töihin liittyviä asioita, kun olen vapaa-ajalla. Olisi todella hienoa löytää tapa miten lakata ajattelemasta liikaa asioita tai murehtia kaikkea ylimääräisestä. Välillä pitäisi varmaan myös nukkuakin, hah.

Mainitsen seuraavaksi Johanssonille omasta tavastani toisinaan jäätyä pystyyn tavatessani omia musiikillisia idoleitani. Johansson ei itse keksi vastaavanlaisia tapauksia, mutta ensitapaus Ritchie Blackmoren kanssa on jäänyt mieleen.

– Minua ei esimerkiksi jännittänyt yhtään tavata ensimmäistä kertaa Ronnie James Dio. Hänellä oli aina hyvä ja mukava maine muusikkona ja ihmisenä, ja hän kohteli kaikkia aina hyvin. Tapasin Ritchie Blackmoren ensimmäisen kerran noin 20 vuotta sitten. Hänen tapaaminen jännitti minua etukäteen paljon, koska jokainen tietää hänen ilkeän ja hankalan maineensa. Monet yhteiset kaverimme olivat kauhuissaan minun puolestani tulevasta tapaamisesta. No, kun viimein tapasin Ritchien, hän oli mitä mukavin ihminen. Kohtelias, puhui mukavasti ja niin edelleen. Hänen paha maineensa taisi olla vain vanhoja peruja 70- ja 80-luvuilta.

Kysäisen haastattelun lopussa, onko Johanssonilla vielä mielessä tiettyjä muusikoita tai bändejä, joiden kanssa hän haluaisi tehdä yhteistyötä.

– Minulla ei ole lusikkalistaa, että keiden kanssa tahtoisin vielä tehdä yhteistyötä. Mikä se sellainen lista edes on, hah. Enkä ajattele, että minulla olisi polttavaa tarvetta päästä vielä tekemään töitä tämän ja tämän kanssa. Sen sijaan voisi olla hauska tehdä jotain täysin uutta. Jotain, mitä ei tule vastaan ihan koko ajan.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Best Of
KOTIPAIKKA
Suomi/Ruotsi

JÄSENET
Timo Kotipelto - laulu
Jens Johansson - koskettimet
Matias Kupiainen - kitara
Lauri Porra - basso
Rolf Pilve - rummut


DISKOGRAFIA
Fright Night 1989
Twilight Time 1992
Dreamspace 1994
Fourth Dimension 1995
Episode 1996
Visions 1997
Destiny 1998
Infinite 2000
Intermission 2001
Elements, Pt. 1 2003
Elements, Pt. 2 2003
Stratovarius 2005
Polaris 2009
Elysium 2011
Nemesis 2013
Eternal 2015
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Live: Samuli Keskitalo. Promo: Jarmo Katila
http://www.stratovarius.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2316 Palaa »