-->
Arch Enemy

Arch Enemy teki viime kesänä Sabatonit, eli valloitti Wackenin päälavan ja pisti tuotoksen purkkiin jälkipolvia varten. Live-taltiointeja bändi on aikaisemminkin julkaissut, sekä DVD:nä että perinteisinä lättyinä. Wacken on kuitenkin Wacken – tuo paikka, jossa väkeä on enemmän kuin Tuurissa tarjoushaukkoja sekä lavat ja tuotanto ylipäätänsä melkoisen kookasta sorttia. Paikkansa AE-fanin musakirjastosta As The Stages Burn DVD siis varmasti löytää. Julkaisun tiimoilta Imperiumi kilautti vastikään 70000 Tons of Metal -risteilyltä palanneelle basistille, Sharlee D'Angelo:lle ja selvitti mieheltä ajatuksia DVD:stä, settilistojen laatimisesta ja kiertämisestä. Sivusimme toki myös hieman bändin tulevaisuutta.

Kun äijä nyt kuitenkin juuri on palannut Karibian auringosta, jossa varmasti on lämpimämpää kuin keväisessä Suomessa tai Ruotsissa, aloitan kysymällä: “Onko ilmoja pidellyt?”:

– Olihan siellä "hieman"” lämpimämpää, D’Angelo aloittaa naurahtaen. Reissu oli vähän yhdistetty työ- ja lomamatka, jolla saatiin kerättyä hieman inspiraatiota työntekoon.

Työnteolla mies viittaa tietysti tulevan albumin luomisprosessiin, joka kuulostaa olevan vahvasti työn alla. Palataan kuitenkin toistaiseksi vielä risteilyyn. Itse olen siellä käyneiltä kuullut reissun olevan aivan mahtava, täysin ainutlaatuinen kokemus. D’Angelo on ihan samaa mieltä:

– Kun pakkaat 3000 hevaria yhteen laivaan, voit oikeastaan tehdä vain kahta asiaa: joko teet pahuutta tai sitten kuuntelet helvetin hyvää musaa. Usein tietysti niitä molempia. Esiintyminen laivalla on myös aika erityistä. Tänä vuonna esimerkiksi soitimme toisen setin aurinkokannella. Siellä kävi kova tuuli ja piti oikeasti seistä tukevasti kahdella jalalla maassa, jottei lentäisi kumoon.

Miehen ammatinvalinta on osunut nappiin eikä äijä siitä juuri huonoja puoli löydä. Keikat ja kiertäminen kun on sitä kaikkein parasta, mitä muusikko voi tehdä:

– On paljon artisteja, jotka ovat kotimaassaan todella suuria ja saattavat tehdä isojakin keikkoja, mutta tekevät niitä tosiaan pelkästään kotimaassaan. Meillä, sekä metallipuolella ylipäätänsä, tilanne on hieman päinvastainen: emme ole järjettömän isoja Ruotsissa, mutta lähes kaikkialta maailmasta löytyy faneja. Tässä pääsee matkustamaan muutaman kierroksen maailman ympäri, D’Angelo selventää.

Juuri tätä vuonna 2014 ilmestyneen War Eternal -levyn jälkeen Arch Enemy todellakin on tehnyt. Keikkoja on plakkarissa päälle 300 ja lähes kaikilla nurkilla on tullut pyörähdettyä. D’Angelo toteaakin, että tämä kiertue jatkuu sujuvasti elokuuhun asti, jolloin seuraava rundi kolkuttelee ovea.

Kun näin paljon reissaa ja kiertue-elämän hyviin puoliin tottuu, on kotiinpaluu aina oma absurdi kokemuksensa. Siihen tottuminen vie aikansa.

– Pisimmän rupeaman jälkeen meidän kiertuemanageri lähetti meille kaikille valmiin päiväohjelman. Samantyyppisen, mitä kiertueella tehdään joka päivä. Siinä luki esimerkiksi "kello 07:00 – Herää ja mieti missä olet", "08:00 – soita kiertuemanagerille ja kysy missä kengät ovat". Sitähän se aika pitkälti on, D’Angelo naurahtaa.

Mies tunnustaa kuitenkin, että kotiin palaamisen sijasta vaikeampi rasti on lähteä takaisin tien päälle:

– Jo viikossa sitä tuppaa unohtamaan mitä kiertueella pitää tehdä. Taidot ruostuvat niin nopeasti. Kotona voi rauhassa kirjoitella biisejä eikä tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Nopeasti se rytmi kuitenkin aina löytyy. Ilmeisesti mulla on jotain sirkusseurueen henkeä veressä, kun sitä kuitenkin nauttii kiertämisestä.

Viime vuoden elokuussa sirkusseurueen tie vei Wackenin päälavalle. Kun niitä keikkoja noinkin paljon oli takana, oli Arch Enemyn kone varmasti hyvin voideltu. Vai?

– "Semihyvin" öljytty kone meillä oli. Ennen tuota keikkaa meillä oli aika pitkä tauko – helmikuulta asti muistaakseni – joten päätimme soittaa edellisenä päivänä yhden keikan Saksan Aschaffenburgissa. Se sai ruosteet irti, D’Angelo toteaa.

Miten te päädyitte kuvaamaan juuri tämän keikan? Onko Wackenin päälavalla vedetty yökeikka vain sellainen, joka pitää saada talteen?

– Mehän on soitettu Wackenissa viisi kertaa aiemmin, mutta kun saimme iltaslotin päälavalta, ajattelimme tehdä hieman isomman produktion ja miksipä sitä ei saman tien vetäisi narulle. DVD tavallaan myös summaa kaiken sen, mitä viimeiset pari vuotta olimme tehneet, D’Angelo kertoo.

Toiko keikan taltioiminen pientä lisäjännitystä?

– Pyrimme tietysti maksimaaliseen suoritukseen joka ilta. Itse olen kasvanut KISSiä kuunnellen. Sellainen tietty areena-mindset on aina mukana, oli siellä yleisössä sitten parisataa tai kymmeniä tuhansia ihmisiä. Se, että nyt paikalla oli aivan helvetisti yleisöä, iso lava, kamerat ynnä muut jutut – ne pitää vain heittää syrjään ja keskittyä soittamiseen, D’Angelo toteaa.

Tekniseltä toteutukselta keikka oli suurin, mitä Arch Enemy on koskaan tehnyt. Kun kyseessä kerta oli vielä festarikeikka, jossa lavanrakentamiseen annettu aika on rajotettua, vaati toteutus 15 lisäihmisen palkkaamisen. Soitannollisesti D’Angelo kertoo keikan menneen kuten piti, mutta onhan live aina live...

– Jos kuulokkeilla kuuntelee oikein tarkasti, niin kyllähän se välillä aika karmealta kuulostaa. Tuotannon puolelta kaikki ei mennyt ihan suunnitelman mukaan, mutta katastrofeilta vältyttiin. Se, mitä videolla näkyy, tapahtui oikeasti eikä sitä jälkikäteen lähdetä muuttamaan, D’Angelo jatkaa.

Pakko on kysyä, miltä tuntuu seistä päälavalla ja soittaa illan pääesiintyjänä noin 70000 ihmiselle?

– Hyvältähän se tuntuu. Vaikka emme tunne ihmisiä siellä yleisössä, on meillä kuitenkin jotain yhteistä: rakkaus tätä musiikkia kohtaan. Me soitamme sitä ja yleisö kuuntelee. Kun kaikki toimii, olemme tavallaan yhtä ja samaa energiavirtaa. Tästä ei voi olla kuin kiitollinen.

Näkikö Wackenin yön pimeydessä sitä parin sadan metrin päähän jätkuvaa ihmismassaa?

– Ensimmäiset kymmenen riviä näkyi lähes koko ajan. Kun valot käännettiin yleisöön, se iski toden teolla: "saatana, tekin olette siellä… ei helvetti kuinka paljon teitä oikein on”. Helposti sitä keikalla tavallaan soittaa vain parille ekalle riville. Itse saatan kuitenkin keikalla keskittää kaiken energian esimerkiksi kauempana, kaljateltan luona seisoviin jätkiin ja yritän löytää sen yhteyden meidän välille, D’Angelo naurahtaa.

Olen ymmärtänyt että settilistojen vääntäminen lepää Arch Enemyssä pitkästi sinun harteillasi. Miksi näin?

– Kun on edennyt uralla yhdeksänteen levyyn, alkaa settilistan kasaaminen olla hieman hankalaa, kun sekä bändillä että yleisöllä on omat lempibiisit. Olen ottanut tuon huomman itselleni, jottei asiasta tarvitsisi riidellä, D’Angelo kertoo.

Arch Enemyllakin on näitä Nemesiksiä ja No Gods No Masterseja, jotka puuttuessaan saavat ainakin osan yleisöstä pettymään. D’Angelo kertoo:

– Jep, jokaiselta levyltä näitä löytyy 1–2 kappaletta. Jos me keskittyisimme vain näihin, alkaisimme ennen myöhää muistuttaa niitä oldies-bändejä, jotka kiertävät samoja biisejä soittaen. Deep Purple oli sellainen pari vuotta sitten ja KISS tekee tätä samaa yhä. He tuntuvat uskovan, että kaikki fanit haluavat aina kuulla nämä samat biisit. Henkilökohtaisesti olisin helvetin iloinen, jos KISS jättäisi Rock And Roll All Niten pois ainakin yhdeltä kiertueelta. Ei niitä biisejä tarvitse eläkkeelle pistää, mutta pieni loma tekisi hyvää – niihin tulee sen jälkeen ihan uutta eloa.

Miten sinä sitten rakennat hyvän settilistan?

– Ensimmäisen ja toisen biisin pitää saada hyvä vauhti käyntiin, siitä lähtee se hyvä flow, joka välillä vie ylöspäin ja välillä alaspäin. Muutama hengähdystaukokin pitää olla, ja niin edelleen, D’Angelo kuvailee.

Tällä kertaa muuttujia oli useita: mitä biisejä viimeksi Wackenissa soitettiin, plus mitä biisejä edellisellä DVD:llä jo oli...

– Ehkä tärkein pohdintaa aiheuttanut asia oli, että keikka oli yöllä ja jengi oli rymynnyt festareilla jo kolme päivää. Settiin piti näin ollen saada vauhtia, mutta ei kuitenkaan liikaa, D’Angelo toteaa.


Eli ole siis sekään sitä helpointa hommaa maailmassa. Äijä kuitenkin toteaa, että settilistat ovat tärkeitä ja niihin tulee panostaa. D’Angelo itse on nuoruudesta lähtien nimenomaan ollut live-taltiointien suuri ystävä. Kun tätä ovea hieman raottaa, paljastuu äijä varsinaiseksi asiantuntijaksi:

– Olen aika paljon miettinyt, miten bändit kautta aikain settejään ovat rakentaneet. Kuinka tunnelma saadaan aaltoilevaksi jatkumoksi ilman kuolleita pisteitä, tai miten kaksi biisiä saadaan jouhevasti juotettua yhteen. Vanhoista klassikoista esimerkiksi Thin Lizzyn  Live and Dangerousilla Cowboy Song jatkuu suoraan Boys Are Back In Towniin. Toinen hyvä esimerkki on Saxonin Eagle Has Landed, jolla moni biisi jatkaa suoraan seuraavaan. Sitä yrittää oppia näitä asioita mestareilta, D’Angelo julistaa.

Kun asia tuli näinkin juurta jaksain selvitettyä, siirryn kysymään tulevaisuuden suunnitelmista. Onko War Eternalin seuraaja jo työn alla?

– Kyllä. Nauhoittelemme levyä parhaillaan ja tavoitteena on että kaikki on maaliskuun loppuun mennessä purkissa. Biisit kuulostavat hyviltä, D’Angelo toteaa salaperäisen lyhyesti.

Sieltä se on siis tulossa. Aikatauluja mies ei sen enempää suostu paljastamaan, mutta Suomeen bändi tulee. Sen mies lupaa. Kuitenkin, kun nyt on puhuttu niin paljon keikoista ja settilistoista, on loppuun pakko kysyä Sharlee D’Angelolta, mikä on kautta aikain paras keikka, jolla mies itse on ollut:

– Tuohon on kyllä mahdotonta vastata, mutta muutama hieno muisto löytyy nuoruusvuosilta, jolloin sitä imi itseensä kaikkea. Muistan lokakuun 10. päivän 1980, kun KISS oli keikalla Göteborgissa ja heillä oli brittiläinen suhteellisen tuntematon lämppäri. Bändi oli Iron Maiden ja he tulivat lavalle ja tykittivät täysiä 40 minuuttia. Itse seisoin suu auki ja mietin että mitä helvettiä tämä oli. Se oli jotain täysin uutta. Kolme vuotta myöhemmin bändi palasi Göteborgiin Piece Of Mind -kiertueella omalle headline-keikalle. Urku- ja rumpuintron soidessa, äijät ryntäsivät lavalle ja suoraan lavan etureunaan. Se hyökkäys suoraan yleisön syliin jäi mieliin ja istuu syvällä. Sitä minäkin pyrin saamaan meidän live-settiin, D’Angelo päättää.

As The Stages Burn! DVD saadaan kauppoihin maaliskuun viimeisenä päivänä. Siltä voi sitten katsoa kuinka hyvin mestarien opit ovat menneet perille. Imperiumi kiittää ja kumartaa. Keikoilla nähdään!
 

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

As The Stages Burn
KOTIPAIKKA
Göteborg, Ruotsi

JÄSENET
Michael Amott − kitara
Daniel Erlandsson − rummut
Sharlee D'Angelo − basso
Alissa White-Gluz − laulu
Jeff Loomis − kitara


DISKOGRAFIA
Black Earth 1996
Stigmata 1998
Burning Bridges 1999
Wages of Sin 2001
Anthems of Rebellion 2003
Doomsday Machine 2005
Rise of the Tyrant 2007
Khaos Legions 2011
War Eternal 2014
© Imperiumi MMVII. Teksti: Henry Lunabba   Kuvat: Century Media
http://www.archenemy.net/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1246 Palaa »
Bookmark and Share