Maj Karma

Suomalaisen taiderockin ylpeys Maj Karma aloittaa kevätkiertueensa 17.3 Joensuun Kerubista. 2000-luvun alussa suurtakin suosiota nauttinut yhtye jäi edellisen vuosikymmenen lopussa tauolle, tuli takaisin ja julkaisi uusimman albuminsa, Peltisydämen, noin vuosi sitten. Maj Karma on kovassa iskussa, ja haastattelupöytään istunut yhtyeen laulaja Herra Ylppö on innoissaan bändin tämänhetkisestä tilasta.

Vuosien hiljaiselon jälkeen yhtye nostettiin takaisin raiteille. Miten näin iloinen asia sai alkunsa?

– Se oli tunneasia. Alkoi tuntua siltä, että nyt on oikea hetki. Ei siihen mitään rationaalista syytä ollut, esimerkiksi talousasiat. Ehkä jossain ulkomailla rockbändit saavat isoja rahoja, mutta ei Suomessa. Eikä raha ole mua motivoinut koskaan. Se oli vahva tunne. Silloin kun oltiin tauolla, en edes tiennyt missä Häiriö asuu. Oltiin aika vähän tekemisissä vuosien aikana.

– Ihmiset-yhtyekin (Herra Ylppö ja Ihmiset) lopetettiin puhtaasti tunteella. Näihin hommiin pitää aina löytää uusi kulma, ja jos sellaista ei löydä, on aika lopettaa. Uudistumisen tarve on kova.

Uudistumisen tarve ja vanhat ystävät saivat Maj Karman jälleen aktivoitumaan Suomen keikkalavoille. Fiilis taitaa olla hyvä.

– Jotenkin tuntuu helvetin oikealta ajatukselta tehdä näitä hommia taas. Kun viimeinen festarikeikka Ilosaarirockin päälavalla onnistui helvetin hyvin, tiedettiin, että jatkoa piisaa.

 

PELTISYDÄN

Kun Maj Karma väistyi hetkeksi maamme musiikkikentiltä, pääsi Ylppö myös kultalevykantaan Ihmiset -yhtyeensä kanssa. Maj Karman tuotanto ja Ihmisten kevyempi rock ovat musiikillisesti hieman erilaisia. Joutuiko Ylppö omassa mielessään kytkemään uuden kanavan päälle Peltisydäntä tehdessä?

– Jos niitä vertaa, niin koko ajan Maj Karman kohdalla on puskenut semmoinen tahto tehdä sitä raskaampaa musaa. Kun löysin taas sen raskaamman puolen itsestäni, ja kuulin Häiriön helvetin hyviä kitarariffejä, kirkastui ajatus uuden musiikin tekemisestä.

Albumilistan toiselle sijalle yltänyt Peltisydän on ensimmäinen Maj Karman levy sitten vuoden 2009. Vuolaita kehuja ja kiitettäviä arvioita saanut levy ei kuitenkaan Ylpön mielestä ollut yhtyeen takaisin tulemisen kulmakivi.

– En pitänyt Peltisydäntä meidän paluulevynä. Paluu ei tapahdu niin että keräännytään yhteen ja tehdään studiolevy. Se ”paluu” on niin paljon kokonaisvaltaisempi asia. Siellä keikoilla bändi palasi takaisin yhteen - yhtye hitsautui kasaan ja tutustuimme jälleen toisiimme. Päätettiin, että seuraavaksi tehdään paljon vimmaisempi levy, ja se on se meidän paluulevy! Peltisydän oli se meidän diesel, joka sai tämän kaiken aikaan.

Yhtyeessä on Ylpön mukaan taas hurja luomisen palo ja uusia näkökulmia kappaleiden tekemiseenkin on löytynyt.

– Sekin on mielenkiintoista, että nyt kappaleita tehdään joka tavalla. Saatetaan tehdä jammailulla tai sitten Häiriö on säveltänyt himassa yksin jonkun biisin, jota yhdessä työstetään. Bändi on nyt todella kollektiivinen, ja se on hyvä. Häiriö on ollut myös tosi vapautunut, ja sen kuulee, se jätkä on kehittynyt aivan helvetisti.

– Huomionarvoista on myös se, että me tehdään uutta levyä ilman tuottajaa. Halutaan koko möhkäle tuottaa itse ilman välikäsiä. Karmilan Mikko kyllä miksaa sen, mutta me tuotetaan. Meillä on tarkka visio, eikä kukaan saa tulla sitä sotkemaan.

Maj Karmassa sanoitukset ovat aina olleet tärkeässä. Miten tekstit syntyvät?

– Mä yritin jossain vaiheessa keksiä uusiksi koko rocksanoittamisen, mutta se tuotti vaikeuksia. Oon aina halunnut mennä riffi edellä enkä sanoitus edellä. Peltisydämen sanoituksissa halusin palata siihen tyypilliseen Maj Karmaan, siihen mitä se oli ennen. En mä pysty keksimään mitään uusiksi.

 

TULEVAISUUS JA MUSIIKKITEOLLISUUS

Peltisydän-albumin jälkeen Maj Karma on kiertänyt ahkerasti. Nyt keväällä yhtyettä voi nähdä joka puolella Suomea. Mistä kumpusi ajatus, että vielä painetaan rundia ennen uuden levyn julkaisua?

– Me lähettiin kevätkiertueelle sen takia, että me haluttiin keikoille. Yleensä ne keikat eivät menesty niin hyvin, jos ei ole levyä mitä promota. Että pieni riski tässä otetaan.

– Kun juhlittiin viimeksi rundin päättymistä Helsingin Virgin Oilissa, niin mietittiin mitä seuraavaksi. Siellä keikalla oli aivan maaninen meininki, kitarat ja ihmiset lentelivät pitkin ja poikin. Kun matkattiin siitä Loimaalle, päätettiin jo siellä bussissa, että keväällä on pakko päästä rundaamaan, vaikka uusi levy ei ehdi mukaan. Muuten me kadotetaan tämä älytön vimma, mikä orkesterissa nyt vallitsee. Mennään sitten soittamaan vaikka baarin nurkkaan kymmenelle ihmiselle, kunhan ei menetetä tätä energiaa.

Kuten aikaisemmin todettua, on yhtyeellä työn alla jatko Peltisydämelle. Minkälainen aikataulu teillä on kiertueen jälkeen levyn ja keikkojen osalta?

– Nyt on tarkoitus panostaa suurin osa energiasta sinne alkuvuoteen 2018, kun uusi levy tulee. Tällä hetkellä tuleva levy on semmoinen valtava möhkäle siellä Häiriön studiossa. Joku 20 biisiä tehtynä.

– Keikkamyyjä kyllä jotain sanoi, että kesällä olisi muutamia keikkoja tulossa. Kuitenkin hänenkin pääprioriteetti on siellä vuodessa 2018, ja sinne me ollaan suunnittelemassa jotain isoa. En osaa sanoa sen enempää, tuleeko meiltä tulevaisuudessa yksi vai viisi albumia. Tehdään niin kuin hyvältä tuntuu.

Maj Karman happitauon aikana on musiikkialallakin muuttuneet kuviot. Varsinkin Emma-gaalassa vuoden artistin voittanut nuorisoidoli aiheutti hämmennystä. Minkälaisia ajatuksia se herättää?

– Onhan se musabisnes muuttunut helvetisti. Tiedän monia tyyppejä, jotka on ollut siellä monta vuotta ja lähtenyt nyt pois, koska levy-yhtiöt kiinnittävät ihan muita asioita kuin muusikoita. En sano, että se on huono juttu, mutta se on eri ammatti olla YouTube-tähti kuin muusikko. Ala on muuttunut täysin.

– Näkisin, että nuorisoviihteen kuluttajat ja musafanit ovat nykyään kauempana toisistaan kuin koskaan. Ei tarvitse kovin pitkälle mennä menneisyyteen, että hc-musafani kuunteli Bowieta, ja suuri yleisö, joka kuunteli vaikka räppiä, silti ymmärsi Bowieta...

Soitapa Maj Karmaa tämän vuoden miesartistin fanille...

– Niin. Ennen sitä ymmärsi, mitä kentällä tapahtuu ja maailmat olivat jollain tavalla lähekkäin. Nyt musafani, joka kuuntelee Satyriconia, ei välttämättä löydä mitään tarttumapintaa siihen tubettajaan. Ei se väärin ole, että maailma on muuttunut, mutta eri ala musiikkibisnes on kuin vuosia sitten. Se on vain niin, että ne ovat kaksi täysin eri harrastusta, nuorisoviihde ja musiikki.

Ylppö tarttuu aiheeseen enemmänkin.

– Mä kyllä ymmärrän hip hopin ja muut, mutta en mä sitä itse osaisi tehdä. Olisin siinä helvetin huono. Kuuntelin esimerkiksi Paperi T:tä Ilosaaressa, ja se ei ole sitä nuorisoviihdettä, vaan se on enemmän samalla alalla kuin minä. Mua kiehtoo ajatus, että tekisin pelkän tekstin pohjalta biisin, nyt kun teen musiikki edellä. Arvostan jotain Samuli Putroa helvetisti, mutta ei me samanlaisia olla, vaikka meitä verrataan. Mä oon riffimies, semmoinen x-sukupolven edustaja, jolle Nirvana ja Smashing Pumpkins olivat kovia. Suurin osa sanoittajista on niitä Helismaan ja Juicen mantelinperijöitä, ja en näe itseäni siinä.

LOPPUKANEETTI

Joskus kuitenkin ajat olivat toisin, ja silloin vuosia sitten musiikkiteollisuutta hallitsivat metalli, rock ja pop sulassa sovussa. Mistä Herra Ylpön into musiikkiin alkoi?

– Ensimmäinen oli Metallican Kill 'Em All. Sain sen kasetin yhdeltä jäbältä, joka tuli tarkkailuluokalle Harjavaltaan. En tuntenut ketään muuta, joka sitä olisi kuunnellut. Meni vitun monta vuotta, ennen kuin muut löysi meillä päin Metallican. Sen kasetin toisella puolella oli Musta Paraati, joka löi lopullisen naulan arkkuun. Kulutin sen täysin loppuun.

  MAJ KARMA: ATTENTAATTI-KIERTUE
  Pe 17.3.2017 Joensuu, Kerubi
  Pe 24.3.2017 Oulu, 45 Special
  Pe 31.3.2017 Järvenpää, Blackpool
  Pe 7.4.2017 Lahti, Möysän Musaklubi
  La 8.4.2017 Tampere, Olympia
  To 13.4.2017 Helsinki, Tavastia-klubi
  Pe 14.4.2017 Hämeenlinna, Suistoklubi
  Su 16.4.2017 Turku, Gong 1

– Sitten tuli Comeback Records Turkuun. Se oli ensimmäinen levykauppa, joka toi noita rankempia levyjä Suomeen, bläkkistä ja sen semmoista. Äärimetalli oli kova juttu, ja laitettiin kaikki viikkorahat sinne. Esimerkiksi Paradise Lostin ensimmäinen levy löytyi sieltä. Mulla on vieläkin sen ajan vinyylit tallessa. Muut kaupat eivät suostuneet ottamaan levy-hyllyihin jotain Cannibal Corpsea, koska ne kannet oli melkoisia taideteoksia. Sieltä Turusta niitä onneksi sai.

Mustaa Paraatia ja äärimetallia sulassa sovussa. Mitäs muuta Ylpön levylautaselle eksyi?

– Sitten tuli esimerkiksi Death. En tajunnut miten joku voi laulaa niin. Se oli uskomatonta. Tiamat oli kova. Sieltä kautta löysin grungen, ja sitten musiikkimaku laajeni Bowieen ja muihin. Lähtökohta on niin, että se mitä lapsena kuulee, pätee vieläkin. Siksi mulle sähkökitarariffit ovat niin tärkeitä.

Musiikin saralla oletkin jo saavuttanut paljon ja Maj Karmalla on tekemistä tulevaisuudessakin. Vieläkö on musiikin ulkopuolisia urahaaveita?

– Jos pystyisin underground-kamalla elättämään sekä itseni että perheeni. Ohjata ja kuvata vaihtoehtoelokuvia, joilla maksaa laskut. Toukokuussa mennään taas jatkamaan kuvauksia tuonne Andalusiaan, ja siinä on isot visiot kehissä.

Viime viikolla olin Kotiteollisuuden juttusilla, ja pyysin heitä kysymään sinulta jotain. Miitri Aaltonen halusi kysyä “Ylppö, miksi?” ja Jouni Hynynen “Ylppö, miksi ei?”.

– Hmmm…sanotaanko näin, että Aaltoselle: ”Koska en halua menehtyä.” Ja sitten Jounille viitaten edelliseen vastaukseen: ”Sinun pitäisi Jouni todella syvällisesti miettiä, miksi ei?”

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Peltisydän
KOTIPAIKKA
Harjavalta

JÄSENET
Herra Ylppö – laulu
Häiriö – kitara, taustalaulu
J. Savolainen – rummut
K. Kurittu – basso, taustalaulu


DISKOGRAFIA
Kaukana puhelimista 1996
Kaakao 1998
Ääri 2000
Rautaneito 2001
Metallisydän 2003
Sodankylä 2004
Ukkonen 2006
Salama 2009
Peltisydän 2016
© Imperiumi MMVII. Teksti: Lauri Kujanpää   Kuvat: Marek Sabogal
http://www.majkarma.fi/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1184 Palaa »