-->
Keikkaraportti: Gojira, Car Bomb & Code Orange, The Circus, Helsinki 5.3.2017

Kovassa kiidossa oleva Gojira saapui jälleen Helsinkiin tuoden mukanaan kaksi yhdysvaltalaista yhtyettä, mathcorea luukuttavan Car Bombin sekä konehöysteistä metalcorea soittavan Code Orangen. Kumpikin lämppäreistä oli meikäläiselle entuudestaan tuntemattomia, ei vähiten siksi, että edustamansa genret kuuluvat tätä nykyä tappolistani kärkisijoille (kiitos Victory Recordsin arviolevyjen joskus kymmenen vuotta sitten). Gojirasta sen sijaan pidän ihan helvetisti, vaikka tätä nykyä yhtye onkin ilmeisesti liian poppia monille.

Perinteisesti The Circuksen edustalla oli taas lähes Kampin ostarille yltävä jono, koska ovet avataan vain puoli tuntia ennen illan ensimmäistä orkesteria. Tätä järjestelyä olen ihmetellyt jo pitkään kyseisen keikkapaikan kohdalla, mutta jonot onneksi vetävät suhteellisen rivakasti, joten ajoissa paikalle saapuva näkee vähintään puolet illan avaavan bändin setistä.

 

CARBOMB


Tällä kertaa Car Bomb sai jämäslotin, eli 30 minuuttia lähinnä punaisessa takavalossa ja metrin kaistaleen lavan edustalta muiden bändien kamojen edestä. Kuten totesin aiemmin, en ole bändiltä nuottiakaan kuullut aiemmin, ja joskus on ihan nastaa tsekata keikkoja vailla ennakkokäsityksiä ja -odotuksia. Mathcoren kohdalla tietty haaste on vähän isompi kuin yleensä (mitä se on jo tyylisuunnan levyilläkin). Itselleni Car Bomb ei tarjonnut oikeastaan mitään, mistä olisin innostunut: bändin ja erityisesti laulajan flegmaattinen olemus, lähes pimeä lava, sekavat biisit ja paskat soundit eivät vain ole meikäläisen juttu. Jos nyt joku pitää siitä, että liitetään vaikeisiin kappalerakenteisiin täysin toisistaan irrallisen kuuloisia osia, jotka vetävät maton alta juuri kun olet astumassa sille, niin ollos hyvä vaan. Eka puolituntinen meni lähinnä haukotellessa.

 

CODE ORANGE

Lavalle raivattiin pari metriä lisää tilaa Code Orangea varten. Valoja ei vieläkään tunnuttu saavan tarpeeksi kohtuullisia valokuvia varten, mutta ambienssin puuttumisen bändi korvasi ainakin alkuun aivan päättömällä riehumisella. Erityisesti yhtyeen basisti Joe Goldman tuntui olevan jonkin sortin hullu eläin, koska miekkonen ravasi edestakaisin kuin sähköjänis ja veteli hyppypotkuja vaarallisen läheltä bänditovereitaan. Eipä muillakaan meno paljon heikommaksi vetänyt, Code Orange oli selvästi päättänyt jättää itsensä helsinkiläisyleisön muistiin, ja onnistuikin siinä ainakin ulkomusiikillisesti, sillä kehnojen soundien ja ainakin omiin korviini kovin mielikuvituksettomien junttariffien sekoitus ei jättänyt kappalemateriaalista mitään muistijälkeä.

Erikoisuutena mainittakoon, että rumpali Jami Morgan hoiteli suurimman osan lauluista, kitaristien (joista toinen myös koskettimissa ja efekteissä) hoidellessa loput. Lennokas esiintyminen myös vaati veronsa, sillä setin puolivälin jälkeen tarvittiin kappaleiden välisiin taukoihin minuutin verran täysin turhaa konesäksätystä ja ulinaa, joka lähinnä ärsytti ja pitkästytti. Ei nyt mennyt jatkoon tämäkään bändi.

 

GOJIRA

Lämppärien valaistuksen vähyys selvisi Gojiran aloittaessa settinsä, sillä illan sähkölaskusta noin 98% oli varattu ranskalaiskvartetille. Erittäin monipuoliset valot sekä musiikkiinsa ja konseptiinsa sopivat taustaprojisoinnit näyttivät kyllä komeilta. Keikassa ei hirveästi yllätyksiä koettu, vaikkakin hämmennyin mainion L'Enfant Sauvagen oltua edustettuna vain nimikkobiisillä. Sen sijaan The Way of All Flesh oli heti uusimman Magma-levyn jälkeen edustetuin settilistassa.

Turhaa huttua ei kuultu liikaa välispiikeissä, mitä nyt rumpali Mario Duplantier kävi muutaman biisin jälkeen vähän mikrofonin ääressä nuoleskelemassa yleisöä saaden raikuvat suosionosoitukset (tietenkin). Oikeastaan ainoa turha momentti oli kyllästyttävä rumpusoolo, joka katkaisi hyvän draivin ja fiiliksen liian pitkäksi aikaa. Tämän jälkeen meni yleisölläkin selvästi hetki päästä menoon mukaan. Varmaan joku rumpusooloista yhä pitää, mutta Peter Crissin läpsyttely Kissin keikalla 1997 jätti itselleni arvet, jotka eivät vieläkään ole parantuneet.

Gojira osaa kyllä hommansa. Monipuolinen settilista, komeat puitteet ja karismaattinen esiintyminen aina niin kellontarkkaan soittoon ei vain jättänyt ketään kylmäksi. Sounditkin potkivat juuri oikeaan kohtaan välilihassa, joten ilta kääntyi reilusti plussan puolelle mitäänsanomattomista lämppäreistä huolimatta. Loppuunmyyty Circus sai mitä halusi.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Tuomas Valtanen   Kuvat: Tuomas Valtanen
http://www.gojira-music.com/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 792 Palaa »
Bookmark and Share