-->
Kotiteollisuus

Lappeenrannan kauniit karvaiset miehet, Kotiteollisuus, kiertää tällä hetkellä rakasta kotimaatamme lujalla otteella. Viime syksynä yhtye julkaisi viidennentoista albuminsa Vieraan vallan aurinko, jota siivitti myös erikoinen bändidokumentti Leirituomiolla. Lue siitä enemmän täällä.  Maaliskuun alussa Pulisuudelmassa (Vantaan Tulisuudelma) esiintynyt yhtye istahti Imperiumin eteen Duo Kummitusjunan eli keulakuva Jouni

Hynysen ja kitaristi Miitri Aaltosen voimin. Asiaan siis: kovasykkeisen syksyn ja talven jälkeen, onko voimat vielä tallella?

Hynynen: – Kiertue ei väsytä, mutta elämä väsyttää. Ihan perus elämää. Eiks myö ihan väleissä olla?

Aaltonen: – Kyllä mie tykkään!

Kotiteollisuuden levytystahti on ollut huima, ja uusin julkaisu näki päivänvalonsa viime syksynä. Yhtyeen viidestoista albumi, Vieraan Vallan Aurinko, tarjoili kohtuullisen raskasta ja synkeää Kotiteollisuutta.

Hynynen: – Se on jo meidän näkökulmasta vanha levy! Siinä kävi semmoinen homma, että palikat loksahtivat kunnolla paikoilleen. Me ollaan tässä Miitrin kanssa nyt harjoiteltu tätä sävellyshommaa jonkun aikaa, ja nyt ei enää ollut semmoista Hynysen dominointia. Mie tajusin bänditoiminnan merkityksen lopullisesti tämän levyn aikana.

Hynynen on päästänyt irti kokonaisvaltaisesta sävellystyöstä, ja antanut tilaa niin Aaltoselle kuin koko muulle yhtyeelle. Kuinka tämä uusi toimintatapa toimii käytännössä?

Hynynen: – Myö syötetään niitä biisiraakileita, ja jätkät ottaa kopin!

Aaltonen: – Hongisto sovittaa! Kruuna/Klaava levy oli semmoista kuherruskuukautta. Jätkät oli just pyytänyt mua bändiin ja meikä jostain syystä vielä lupautui mukaan.

Hynynen: – Oot katunut sitä joka hetki?

Aaltonen: – Totta helvetissä. Aikaisemmin miulla oli kaikki hyvin! Mutta niin, silloin vielä vähän etsittiin tätä hommaa.

Hynynen: – Se oli ensimmäinen kerta, kun työskenneltiin bändinä kaikki samassa tilassa.

Aaltonen: – Ja sie et ollut ainut jätkä, joka ottaa kaiken vastuun!

Hynynen: – Mietin, että ei tarvitse enää tehdä kaikkea valmiiksi. Viedään raakileita ja bändin kanssa työstetään niitä yhdessä. Miulla on riffejä ja Miitrillä on kanssa niitä helvetisti. Siihenhän bänditoiminta pitäisikin perustua, että tehdään yhdessä.

Oliko hankalaa luopua vanhoista tavoista ja yksinsäveltämisestä?

Hynynen: – Ei tosiaan, se oli vain helpotus. Yhdessä vaiheessa ei tahtonut jaksaa enää tehdä yksin näitä, ja kun Miitri tuli mukaan, löysin taas luovuuden. Muutenkin hyvä kun on kilpailuasemaa, että siulla on Aaltonen tollanen, mutta mitä jos tehtäisiin näin? Tämä toimii molempiin suuntiin.

Aaltonen: – Hongisto ja Sinkkonen osallistuu sitten helvetisti sovittamiseen.

Hynynen: – Ja varsinkin Sinkkonen osallistuu vahvasti. Se tutkii asioita niin, että hetkinen, tämä ei ole meidän biisi, pitäisikö tämä tuhota?

Aaltonen: – Jep! Myö saatetaan Jounin kanssa hehkuttaa jotain meidän mielestä hyvää biisiä, ja Sinkkonen jyrähtää, että tämähän on ihan paskaa. Hetki spekuloidaan keskenämme, ja huomataan, että Jari on oikeassa.

Hynynen: – Jarilla on helvetin vahva se tunne. Se huomaa sen “värin” siinä kappaleessa, että sopiiko se meille. Hongisto vaan nyt soittaa mitä sanotaan, heh heh!

Aaltonen: – Mutta Hongisto onkin meidän toimitusjohtaja.

Jos sävellyskynänteriä on jaettu pois Hynysen käsistä, kuinka sanoituspuoli rakentuu?

Hynynen: – Se on miun aluetta. Mie pyörittelen samoja aiheita, mutta se on loputon suo. Yleensä ensimmäiseksi tulee joku biisin nimi mieleen, ja sitten mietin, mistä se kertoo. Availen päivän lehtiä, ja ihmettelen, mitä tapahtuu.

Aaltonen: – Ai siulle tulee ekana biisin nimi?

Hynynen: – Jep, se on kaikkein tärkein asia. Mutta niitä aiheita. Mie en pysty mistään onnellisuudesta kirjottamaan… tai itseasiassa pystyn. Oonhan mie nyt niinkin tehny.

Aaltonen: – Sie oot nähnyt mitä onnellisuus on!

Kotiteollisuus myös tunnetaan siitä, että yhtyeelle jaetaan rankalla kädellä palautetta. Vieläkö maristaan, että bändi ei muutu koskaan?

Hynynen: – Aina jaksetaan marista, kun levy ilmestyy, että tämä ei ole hyvä levy. Mutta onneksi sitä toistakin puolta sitten tulee, että näyttää kelpaavan.

Aaltonen: – Viime levyltä saatiin palautetta, että kuulostaa uudelta, ja se oli jees. Se on ihan sama, että jos myö Jounin kanssa päätetään tehdä Toton Africaa, niin silti jengi kommentoi että samaa paskaa ettekä työ koskaan muutu. Myö itse nähdään se erilaisuus ja tuoreus, mutta kaikki ei sitä näe. Muilta bändeiltä “kuuntelematta paskaa” on huumoria, mutta tuntuu, että Kotiteollisuudella ei.

Kun musiikkia tehdään samojen ihmisten toimesta, niin yleensä se kuulostaa tietynlaiselta…

Hynynen: – Täsmälleen. Tästä hyvä esimerkki on AC/DC.

 

LEIRITUOMIOLLA

Yhtye astui myös uudelle alueelle yhtyetoiminnassa, kun Saku Perinnön bändidokumentti ”Leirituomiolla” näki ensi-illan Finnkino-teattereissa. Mites tässä näin kävi, että rokkarit päätyivät valkokankaalle?

Aaltonen: – Se oli vahinko.

Hynynen: – En muista miten se lähti, mutta noin 1,5 vuotta sitten syksyllä sitä ehdotettiin, että haittaako jos ihmiset tulisivat kameroidensa kanssa studiolle? Luojan kiitos niillä ei ollut aikaa, koska ne teki jotain Mikael Gabrielia samaan aikaan. Saatiin tehdä levy rauhassa, ja vuosi sitten keväällä palattiin asiaan.

Elokuva antoi yhtyeelle tilaa kertoa sen hetkisestä bänditilasta ja levynteosta. Haastatteluiden välissä näytettiin fiktiivisiä kohtauksia deliriumin vaikutuksista ja uuden levyn kappaleita livesoitannassa. Vaikka lavalla on räiskitty vuositolkulla, on varmasti oman pärstän näkeminen sen kokoisissa puitteissa ainutlaatuista. Ahdistiko yhtään?

Aaltonen: – No arvaapa! Myö oltiin pyydetty, että saadaanko ennakkonäytös. Voitaisiin vähän kommentoida ja tehdä muutoksia...

Aaltonen miettii hetken ja jatkaa: – Mutta eihän meillä ollut sitten aikaa, ja se ensi-ilta oli ensimmäinen kerta, kun nähtiin se koko tuotos. Monet ihmiset sanoivat meille, että helvetti työ olette rohkeita, kun uskallatte tehdä noin. No, eipä ollut vaihtoehtoja! Me vaan tultiin mestoille, soitettiin pari biisiä akustisesti, ja katsottiin se leffa. Vittu, että ahdisti. Se oli ehkä elämäni hirveimpiä kokemuksia, mutta onneksi Jounilla oli pieni puuhapullo auttamassa.

Aaltonen: – Kuitenkin se duuni, mitä kuvaajat ja ohjaaja oli tehnyt, oli näyttävää ja laadukasta. Miulle isoin synninpäästö oli se, että äiti ja isä hyväksy sen! Olivat niin, että vähän oli poika humalassa, mutta ei haittaa. Ei kiroiltu, ja Jounin munakin on ennen nähty. Se auttoi hyväksymään koko homman.

Hynynen: – Kun puhutaan bändistä, niin siinä pitäisi ehkä olla enemmän semmoista keikkabussimeininkiä. Mutta toisaalta kun tuollaiset nuoret kollit tulee sen tekemään, niin niillä on oma näkemys, eikä siinä mitään. Mie oon nähnyt sen dokkarin nyt pari kertaa, ja tuli semmoinen fiilis, että okei. Hyväksyn. Jos mie haluisin katsoa bändidokkaria, niin haluisin nähdä sitä studiotyöskentelyä. Aikataulullisesti se ei vaan nyt onnistunut. Ja oli pakko saada työrauha.

 

EMMA-GAALA

Vaikka suomalainen musiikkiteollisuus on oudoissa vesissä, ja YouTube-tähdet nousevat kaikkien artistien yli, löytyi Emma-gaalasta myös tilaa Kotiteollisuudelle. Vieläkö ehdokkuudet tuntuvat jossain?

Hynynen: – Kyllä mie siitä EMMA-ehdokkuudesta sitä mieltä, että…

Aaltonen: – Se on viimeinen!

Hynynen: – Haha, niin! Olin siis sitä mieltä, että se ehdokkuus on okei. Oltiin ihan paikan päällä, ja jos oikeus olisi toteutunut, niin oltaisiin se pysti voitettukin, mutta ei voitettu!
Aaltonen: – Meillä oli vaimot mukana, ja ihan gaalassa oltiin siis pyörimässä. Kun sitä helvetin hilettä ja konvehtia alkoi satamaan sieltä tuuteista, niin meikällä oli herännyt pieni punkkarivaihde, että kaikki tämä on aivan perseestä. Vaimo siinä joutui sitten vähän rauhoittelemaan.

Aaltonen: – Siinä myö oltiin keskellä ”Suomen musiikkieliittiä” ja “tavikset” olivat siellä katsomossa. Se koko systeemi on ihan väärin. Se tilanne oli sietämätön.

Hynynen: – Yks hyvä, tai huono, puoli on se, että kaikki samanhenkiset ihmiset kohtaavat siellä. Mie huomasin, että aina kun kävi vaikka tupakkikopissa, niin siellä tulee semmoisia puolituttuja ihmisiä rinkiin. Ei niitä tunne, mutta samanhenkisiä ollaan.

Aaltonen: – Myö ryynätään tuolla 60-70 keikkaa vuodessa, ihan jossain perseessä. Se on mahtavaa, kun ihmiset tulee katsomaan vuosi toisensa jälkeen. Emma-gaalassa vuoden artistin voittaa mies, joka on levyttänyt ehkä neljä biisiä eikä vedä keikkoja juurikaan. Mutta maailma muuttuu, ja oon mie huomannut tämän maailman lasteni kautta. Tavallaan mie ymmärränkin sen.

Jotain musiikkikentässäkin on tapahtumassa näin suomalaisen rokin puolella, kun esimerkiksi Maj Karma ja Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus nousevat kuopistaan.

Hynynen: – Se on ehdottoman hyvä juttu, että Maj Karma on aktivoitunut. Se, että Rautiainen on tullut järkiinsä, on hyvä juttu. Vaikuttaako se nykyään enää mihinkään? En mie tiiä.

Aaltonen: – Meidän monitorimies sano, että Rautiaisen comeback on hyvä juttu. Se tulee tähän Kotiteollisuuden kanssa samalle kentälle rouhimaan, ja saadaan SOITETULLE musiikille lisää näkyvyyttä.

Hynynen: – Mutta se, että lopetellaan ja aloitellaan, ja tehdään mitä sattuu, ei oikein maistu. Jos siulla on hyvä bändi, niin miksi sitä ei pitäisi kasassa?

Aaltonen: – Se on muoti-ilmiö! Jenni Vartiaiset, Haloo Helsingit ja muut. Sanotaan, että jäädään tauolle. Se on ihan ok, jos on varaa siihen! Mutta miksi se silti pitää tehdä? AC/DC on aina ollut iso, ja silti 40 vuotta ollaan painettu putkeen. Tästä on kyse, kun puhutaan rokkibändistä. Mitä me tehtäisiin, jos pidettäisiin joku tauko? En mie tiiä. Me halutaan tehdä keikkoja, me halutaan soittaa. Se on meidän elämä. 

 


TULEVAISUUS

Te muuten lupasitte Radio Rockin haastattelussa, että EP:tä olisi keväällä tulossa. Mitäs tälle projektille kuuluu?

Hynynen: – Tota...joo…
Aaltonen: – Tosta voisi tehdä kappaleen: ”Minne katosi EP?”
Hynynen: – Kassellaan syssymmällä!

Selvä pyy. Jos ei EP:tä, niin mitäs siellä tulevaisuudessa näkyy?

Hynynen: – No kyllä tää nyt näyttää siltä, että laitetaan pillit pussiin, ja jäädään määrittelemättömän pituiselle tauolle!
Aaltonen: – Juuri näin, ja pidetään paluukeikka Tallinnassa!

Hynysen vaimo hakee avainta. Selviää myös, että Femma-gaala on samana päivänä, jossa yhtye on ehdokkaana. Hetken avaimen kaivelun jälkeen jatkamme juttutuokiota tulevasta.

Hynynen: – Mutta niin. Keikkabussissa soiteltiin, ja tuottaja-Karmilan kanssa juteltiin, että studioon pitäisi mennä taas. Kesällä tai syksyllä kun päästäisiin tekemään…

Aaltonen: – Saanko mie kertoa, mitä sovittiin?

Hynynen: – No kerro.

Keskustelu karkaa sävellajeihin ja yhteislauluun. Jostain huuruisten sanojen takaa kuitenkin pääsemme raiteelle.

Aaltonen: – Keväällä myö tehään demot niistä biiseistä mitä ollaan saatu aikaiseksi. Kuunnellaan niitä kesä, ja syyskuussa mennään Karmilan kanssa Tikkalaan nauhottamaan. Jos näistä sessioista jää jotain jälkipolville, niin säästetään. Sanotaan, että tuossa syysrundin jälkeen tammikuun alussa pistetään hommat tulille. 2018 Kotiteollisuus tulee räjäyttämään suomalaisen musiikkikartan uusiksi!

Hynynen: – Myö tehdään trendikäs tanssilevy.

On hyvä aika päättää haastattelu tähän. Menen ensi viikolla jututtamaan Herra Ylppöä. Lähteekö teiltä Ylpölle kysymys?

Aaltonen: Frank Ylppö, miksi?

Hynynen: Frank Ylppö, miksi ei?

Kevään kiertueen pysähdyspaikat :

pe 17.03.2017 Kouvola, House of Rock | la 18.03.2017 Kiuruvesi, Peltohovi | pe 24.03.2017 Lahti, Möysän Musaklubi | la 25.03.2017 Sastamala, Vammalan Seurahuone | pe 31.03.2017 Turku, Venus Nightlife | la 01.04.2017 Mäntsälä, Coto Grill & Bar | pe 07.04.2017 Jyväskylä, A-Sali | la 08.04.2017 Oulu, Nightclub Tähti | to 13.04.2017 Kuopio-Nilsiä, Piazza Tahko | la 15.04.2017 Helsinki, Tavastia.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Vieraan vallan aurinko
KOTIPAIKKA
Lappeenranta

JÄSENET
Hynynen - laulu ja kitara
Sinkkonen - rummut
Hongisto - basso
Miitri Aaltonen - kitara


DISKOGRAFIA
Hullu ukko ja kotiteollisuus 1996
Aamen 1998
Eevan perintö 1999
Tomusta ja tuhkasta 2000
Kuolleen kukan nimi 2002
Helvetistä itään 2003
7 2005
Iankaikkinen 2006
Sotakoira 2008
Ukonhauta 2009
Kotiteollisuus 2011
Sotakoira II 2012
Maailmanloppu 2013
Kruuna/Klaava 2015
Vieraan vallan aurinko 2016
© Imperiumi MMVII. Teksti: Lauri Kujanpää   Kuvat: Timo Isoaho, Finnkino, Ville Juurikkala, Like. Live: Tero Kukkonen
http://www.kotiteollisuus.com/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 6129 Palaa »
Bookmark and Share