Battle Beast

Battle Beast on tuonut suomalaiseen metalliin aimoannoksen energiaa ja asennetta. Haastattelua edeltävällä viikolla julkaistu Bringer Of Pain pitää yhtyeen uran nousujohteisena, sillä tuore albumi meni Suomessa edeltäjänsä tavoin suoraan virallisen albumilistan ykköseksi ja Saksasta irtosi bändin toistaiseksi paras listasijoitus levyn iskeydyttyä suoraan sijalle 14. Kokoonpano onkin kovaa vauhtia kohoamassa Suomen nuoremman metallisukupolven kovimmaksi vientivaltiksi.

Kosketinsoittaja Janne Björkroth ja vokalisti Noora Louhimo vaikuttavat kiireisiltä istuutuessaan haastateltaviksi suoraan soundcheckin jälkeen Turun Gongin alakerran baariosastolla. Liput illan keikalle loppuivat jo useita päiviä aiemmin ja myös edellisillan keikalla Helsingin Virgin Oilissa bändi soitti täydelle salille. Turussa kyseessä on yhtyeelle ensimmäinen kerta, kun se on myynyt keikan ennakkoon loppuun. Edellisenä päivänä ollut Helsingin-keikka oli vasta toinen esiintyminen Bringer Of Painin julkaisun jälkeen.

– Kyllä porukka ihan hulluna riehui siellä. Tuli kyllä hyvä fiilis ja olin jotenkin todella äimistynyt eilisestä. Toi myös sellaista vastuuntuntoa ja painetta, kun kuulin, että ulkona on kauhea jono ja paikka on täynnä. Totta kai siitä mulla ainakin kasvoi jännitys entisestään, ja olin että tämän on nyt pakko onnistua ja toivottavasti ei tule mitään teknisiä ongelmia tai mitään, Noora kertoo.

– Olihan siellä jengiä. Hyviä kommentteja tuli keikan jälkeen ja osa oikein odotti niitä uusia biisejä ja sanoi että ei edes halua kuulla niitä vanhoja, Janne täydentää.

Palautetta uudesta levystä on jo ehtinyt kantautua yhtyeen korviin.

– Sieltä on tullut suurimmaksi osaksi tosi hyvää ja ylistävää kommenttia, mutta sitten tietysti on niitä ihmisiä, jotka ei tykkää. Se on mun mielestä mahtavaa kuinka tämä meidän uusi albumi on saanut aikaan niin vahvoja reaktioita, että jotkut on oikeasti niin suuttuneita ja toiset on taas rakastuneita, Noora toteaa.

Bringer Of Painilla on mukana paljon jo aiemmilta albumeilta tuttuja elementtejä, mutta myös muutosta on tapahtunut.

– Levy on tuotettu paljon ammattimaisemmin kuin aikaisemmin, Noora sanoo välittömästi ja jatkaa:

– Mun mielestä se on ollut hienoa, että tässä kun on nyt ollut enemmän biisinkirjoittajia, niin samalla on tullut myös enemmän musiikillisia vaikutteita. Uudella levyllä kuulee, että vaikutteita ei ole pelkästään hevigenrestä, vaan siellä on esimerkiksi popista ja hard rockista tullut uutta. Se myös varmasti tuo ja onkin tuonut meille enemmän kuuntelijoita, kun siellä on vähän kaikille kaikkea.

– Tietenkin nyt kun on täysin eri biisintekijät, niin se muuttaa paljon sitä. Mutta toisaalta yhdistävä tekijä on kuitenkin se kaikista vahvin juttu, eli Nooran ääni. Vanhaan verraten edelleen tehdään kahdella kitaralla musiikkia ja Noora siihen lisäksi, niin kyllä siinä voi laidasta laitaan tehdä biisejä, Janne lisää.

Battle Beastilla on vaikuttanut aina olevan rento ote tekemisiinsä. Tästä ovat esimerkkinä uuden levyn biiseistä YouTubeen tehdyt track by track -videot ja uutukaisen Dancing With The Beast, joka vie Touch In The Nightilla aloitettua diskovaikutteisten biisien sarjaa entistä popimmaksi. Vaikuttaa siltä, että yhtye ei ota heviä turhan tosikkomaisesti?

– Joo ei todellakaan, Noora sanoo räjähtäen samalla nauramaan.

– Kyllä me biisit edellä mennään. Jos on hyvä biisi ja halutaan se tehdä, niin se tehdään. Ei sitä tarvitse alkaa lukkiutumaan mihinkään, että jos tossa ei nyt ole tota kitaraa tietyllä tavalla, niin ei voi tehdä. Kaikki pidetään auki kyllä, Janne miettii.

– Musiikin tekeminen on hauskanpitoa varten ja tästä pitää nauttia, niin miksi me ruvettaisiin tekemään jotain vain sen takia, että jotkut hevipuristit ei tykkää. Kyllä se pitää lähtökohtaisesti lähteä siitä, että itse tykkää ja kokee että on hyvä biisi ja toivoo, että muutkin tykkää, vokalisti jatkaa.

Onko sitten jotain musiikillista rajaa, jonka yli ette ainakaan Battle Beastin nimissä menisi?

– En halua sanoa tohon mitään, koska musta tuntuu, että me voidaan tehdä mitä halutaan, Noora arvioi.

– Ei sitä koskaan tarvinnut miettiä, että ei voida tehdä tota tai tota. Kyllä se on aika selkeää ollut, että mitä halutaan tehdä, eli ei oo tarvinnut vetää mitään rajoja ainakaan vielä. Toivottavasti ei tarvitse koskaan vetääkään, täydentää Janne.

Bringer Of Pain on ensimmäinen albumi, jolla koko bändi on ollut biisinkirjoituksessa mukana. Suurimman kädenjäljen levylle on jättänyt kokonaisuuden tuottanut ja sille seitsemän biisiä säveltänyt kosketinsoittaja Janne. Tämän lisäksi uuden kitaristin Joona Björkrothin kynästä päätyi albumille neljä biisiä ja basisti Eerolta ja kitaristi Juusolta molemmilta yksi kappale. Koko levyntekoprosessi oli nyt erilainen muutaman vuoden takaisen jäsenvaihdoksen takia.

– Antonin kanssa se oli vähän sellaista tilaustyön tekemistä, eli hän halusi jotain tiettyjä juttuja ja mä pyrin toimittamaan ne. Kyllä totta kai silloinkin vahvatahtoisena ihmisenä puskin jotain ideoita läpi ja niitä otettiinkin vastaan, mutta kyllä musta tuntuu, että nyt mun ei tarvii sillä tavalla tapella Jannen kanssa. Koska jos on hyvä juttu, niin sit se tulee levylle, Noora kuvailee.

Toiko jäsenvaihdos ylimääräistä painetta levyn tekemiseen?

– Tosi paljon, voisi sanoa. Kyllähän siinä oli ihan eri tilanne lähteä tekemään, kun mitään meidän matskua ei oo julkaistu aikaisemmin ja aiempi biisinkirjoittaja on ulkona bändistä. Kyllä se automaattisesti luo sellaisen tilanteen, että jos nyt tulee paskaa, niin sitten tulee turpaan. Eli kyllä siitä paine tulee totta kai, kosketinsoittaja pohtii.

– Mun mielestä meidän bändille sopii sellainen tuli perseen alle (naurua), koska musta ainakin tuntuu, että meiltä tulee parempaa tulosta silloin, Noora lisää.

– Siinä oli pakko saada aikaiseksi ja siinä sitten istuttiin niitä 16-tuntisia päiviä ja tehtiin hommia, että ei siinä oikein auttanut muuta kuin tehdä hyvää, Janne jatkaa.

Battle Beast hyödyntää paljon perinteisen hevin tyylipiirteitä. Mikä teidän mielestänne sitten on se tavaramerkki, joka erottaa Battle Beastin muista metallibändeistä?

– Sellainen hyvä meininki musassa, Janne toteaa ja Noora on samoilla linjoilla:

– Positiivinen meininki ja se, että kun meidän keikalle tulee, niin tietää, että siellä on varmat bileet.

– Vaikka lyriikoissa ja muuallakin saattaa olla rankkoja teemoja, niin kuitenkin vedetään ne hyvällä meiningillä, eli ei olla liian totisia. Annetaan palaa vaan ja musta tuntuu, että sitä jengi haluaakin tulla katsomaan keikoille, Janne lisää.

 

TOSIELÄMÄN INSPIROIMAA

Jannen toteamus lyriikoiden rankoista teemoista toimii sopivana aasinsiltana albumin sanoituksiin. Ensimmäisenä maistiaisena julkaistun King For A Dayn lyriikoista voi löytää yhtymäkohtia hyvin ajankohtaisiin kansainvälisen politiikan tapahtumiin. Netissä biisi onkin herättänyt keskustelua esimerkiksi Yhdysvaltain tuoreeseen presidenttiin Donald Trumpiin liittyen. Minkä verran kyseisen kappaleen tai levyn muihin lyriikoihin on otettu vaikutteita tosimaailman yhteiskunnallisista tilanteista?

– Tietysti se on tosielämästä inspiroitunut koko lyriikkahomma, mutta ei se tietenkään mihinkään yksittäiseen ihmiseen kohdistu. Se sopii tosi moneen ihmiseen ja tilanteeseen ympäri maailmaa. Saattaa olla ihan poliittiseen tai yritysmaailmaan tai ihan vaikka omaan parisuhteeseen. Eli mun mielestä ne lyriikat natsaa moneen tilanteeseen, Janne valottaa.

– Siinä käsitellään valtaa ja sen väärinkäyttöä, Noora täydentää.

Onko teillä bändinä jokin erityinen sanoma, jota haluatte viestittää?

– Mä en tiedä onko meillä sellaista selkeää sanomaa. Halutaan ottaa tollasia aiheita tietenkin, jotka pitäisi olla kaikille tärkeitä, Janne toteaa.

– Mun mielestä se on hyvä, että me käsitellään sellaisia ihmisille ajankohtaisia asioita myös sellaisella viihdyttävällä tavalla. Ihmisten on silloin helpompi lähestyä ja käsitellä niitä asioita, laulaja kiteyttää.

Menestyneet muusikot ovat eräänlaisia mielipidevaikuttajia ja sanoitukset ovat tehokas keino nostattaa keskustelua ja vaikuttaa erityisesti fanien näkemyksiin.

– On älyttömän hauska huomata, että kun vaikka katsoo YouTubessa King For A Dayn kommentteja, niin yhtäkkiä jengi rupeaa puhumaan siellä politiikasta jotain. Mun mielestä se on tosi hienoa, että nousee keskustelua. Se on ollut tosi hieno huomata, että sä voit lyriikoilla vaikuttaa ja saada ihmiset puhumaan, Janne kuvailee.

– Että se musiikki ei oo vaan sellaista pintaliitohöttöä, vaan se on sellaista, joka pistää ihmiset ajattelemaan. Se on mun mielestä aina parempi, Noora toteaa.

 

KUKAAN EI VOINUT HYVIN

Mennään hiukan levyä edeltäneeseen aikaan. Vuoden 2015 helmikuussa, vain alle kaksi kuukautta uuden albumin julkaisun jälkeen, yhtye antoi medialle tiedotteen perustajajäsenen ja siihen mennessä kaikki kappaleet säveltäneen Anton Kabasen erottamisesta. Ratkaisu vaikutti ulkopuolisen silmin tuolloin radikaalilta, mutta ongelmat olivat alkaneet jo kauan aiemmin. Muutaman vuoden takaisessa Infernolle antamassaan haastattelussa Anton kertoo, että viimeisen yhteisen kiertueen aikana hän ja muu bändi eivät enää edes puhuneet keskenään. Kuinka vaikeaa lopullisen erottamispäätöksen tekeminen oli?

– Ihan älyttömän rankka päätös ja siinä oli monta vuotta takana sellaista ”kukaan ei voi hyvin” -tilannetta, että ei sellainen voi päättyä mitenkään kivalla tavalla. Kaikki vaihtoehdot oli huonoja ja toi oli nyt se mikä päätettiin tehdä, Janne avaa ratkaisun taustoja.

Oliko päätöksen tekemisen jälkeen selvää, että jatkatte Battle Beastina?

– Kyllä se oli selvää, että Battle Beastina jatketaan, koska myös tää bändi on kokonaisuutena tehnyt ison työn. Ja Battle Beast ei ole pelkästään bändin nimi, vaan se on myös brändi ja sellainen perintö, joka jatkuu, vaikka me lopetettaisiinkin nämä hommat. Se on kaikille yhtä tärkeä juttu ja mun mielestä se ei kuulu kenellekään yksinoikeudella, Noora sanoo.

Tuore albumi todistaa, että muiltakin jäseniltä ideoita löytyy ja muutoksista huolimatta bändi kuulostaa yhä Battle Beastilta. Oliko Antonin aikakaudella sitten itsestäänselvää, että muiden ideoita ei käytetä?

– Kyllä se oli aika selvää. Ihan sama vaikka olisi ollut biisejä, niin kyllä se oli sellainen tilanne, että eipä niitä olisi kyllä tehnyt hirveästi mieli ruveta esittelemään, Janne kertoo.

– Ainakin mä muistan Unholy Savior -albumin haastattelusta sellaisen lainin nimenomaan Antonilta, että hän kirjoittaa biisit yksinoikeudella, Noora jatkaa.

– Vaikka näin ei ole koskaan tietenkään sovittu. Mutta ei siitä sen enempää, Janne täydentää.

– Mutta tilanne on nyt tämä ja näyttävästi se näyttää olevan se paras vaihtoehto, Noora toteaa.

Elekielestä ja äänenpainoista on havaittavissa, että aiheesta ei selvästi ole kovin helppoa tai mieluisaa puhua. Se on ymmärrettävää, sillä bändi on aihetta koskeviin kysymyksiin joutunut varmasti vastaamaan näiden kahden vuoden aikana lukuisia kertoja. Aihetta on kuitenkin välttämätöntä käsitellä, sillä jäsenvaihdoksella on suuri merkitys uuden levyn kannalta, koska Anton oli yhtyeen pääasiallinen biisintekijä erottamiseensa asti. Janne kertoo varsinkin fanien reaktion olleen aluksi varsin voimakas.

– Kyllähän se paskamyrskyn aiheutti tietenkin, että mitä helvettiä, miten voitte tehdä noin. Että eihän tosta nyt tule mitään. Levy-yhtiötä nyt ei kiinnosta mikään muu, kuin että jos tulee hyviä biisejä, niin he jatkaa ja jos tulee huonoja biisejä, niin voitte painua hemmettiin. Eli ihan yksinkertaista bisnestä, jossa ei henkilökohtaiset suhteet paljoa paina. Sitä se on ja niinhän sen periaatteessa pitääkin olla. Bisnes on bisnestä.

Muun muassa Brymiristä tuttu Joona Björkroth vakinaistettiin lopulta Antonin korvaajaksi. Tuuraajana keikoilla oli muitakin henkilöitä, mutta Joona on bändille tuttu hahmo jo pitkältä ajalta. Mitä uutta Joona on tuonut yhtyeelle?

– Ensinnäkin uusia biisejä. Hän on siis Jannen pikkuveli ja tuttu kaikille, eli kuuluu perheeseen muutenkin, Noora pohtii.

– Ollut kaikkien tuttu pitkän aikaa, että oli kyllä helppo vaihtoehto ja helppo valita siinä mielessä, että ei tarvinnut lähteä ihan alusta asti miettimään, että onkohan toi nyt ihan sopiva tyyppi vai ei, Janne kuvailee.

– Niin ja siis todella hyvä kitaristi. Ei olisi parempaa tähän kyllä saanut, Noora lisää.

 

MALEKSIMISTA, KASAAMISTA JA MÖLLÖTTÄMISTÄ

Myöhemmin keväällä Battle Beast on lähdössä yli kahdenkymmenen keikan kiertueelle Pohjois-Amerikkaan yhdessä Sabatonin kanssa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun bändi lähtee keikkailemaan Amerikan mantereelle.

– Kyllähän se älyttömän innostavaa on, että pääsee näkemään ihan uuden paikan ja kukaan meistä ei varmaan ole edes lomamatkalla käynyt siellä. Että ihan täysin uusi paikka ja uudet jutut, Janne kuvailee fiiliksiään kiertueesta.

– Ja sitten näkee, että minkälaista se yleisö on siellä ja niitä paikkoja ja kaupunkeja. Uskon, että se kohdeyleisö on kyllä erittäin bueno meille, Noora miettii.

– Kiva lähtee Sabatonin kanssa, että ei tarvii lähtee ihan sieltä pienimmistä paikoista. Päästään aika hyvää bändiä lämppäämään, että hyvä diili meille, kiipparisti lisää.

Pitkistä ulkomaiden kiertueista huolimatta Suomen klubikeikkojen soittamisesta ei ole vielä tullut urautunutta.

– Vaikka täälläkin (Turussa toim. huom.) ollaan monta kertaa soitettu, niin joka kerta se on yhtä kiva tulla ja laittaa kamat pystyyn ja miettiä, että nyt on taas keikka, Janne aloittaa.

– Kaikki tässä meidän bändissä rakastaa esiintymistä ja varsinkin itse koen, että tää on mun elämäntehtävä esiintyä ihmisille. Se on ollut ihan pikkulapsesta asti niin, että haluan esiintyä ja viihdyttää ihmisiä. Dream come true, Noora täydentää.

Pitkät kiertueet ovat henkisesti haastavia, sillä aikataulut ovat tiukkoja ja aikaa joutuu jatkuvasti viettämään samojen ihmisten seurassa. Esimerkiksi Battle Beastin tulevaa Yhdysvaltain-kiertuetta edeltävällä Euroopan-kiertueella bändillä on yli kuukauden aikana vain muutama vapaapäivä. Millaista elämää yhtye viettää näin pitkillä ja raskailla kiertueilla?

– No bussissa maleksimista ja kasaamista ja purkamista, Noora toteaa naureskellen.

– Sitähän se suurilta osin on. Ei siinä ihan kauheasti pääse maisemia katsomaan, että kyllä se on keikkahallin tai klubin pihassa bussissa tai bäkkärillä möllöttämistä. Kyllähän sitä tietysti välillä on hauskoja bileitä, mutta aika pitkälti se on kyllä möllöttämistä (naurua), Janne sanoo ja jatkaa:

– Oon itse koittanut tehdä niin, että pari tuntia päivässä menee yksin ja lähtee vain jonnekin pyörimään. Jos pystyy vähän irtautumaan siitä kiertue-elämästä, niin se on aina tosi hyvä juttu. Mutta onhan se kivaa, että sulla on tavallaan kuukauden verran sellainen selkeä rutiini siinä, että joka päivä pitää herätä ja olla tohon aikaan tekemässä tota, puretaan tohon aikaan ja bussi lähtee tohon aikaan. Se on hauskaa vaihtelua tälle härdellille, jota Suomessa on.

– Mä lähden kanssa jonnekin juoksemaan tai kävelemään jonnekin metsään tai katselemaan maisemia. Se on ihan hyvä henkireikä, koska välillä tarvitsee sitä omaakin aikaa ja se on oikeastaan ainut hetki milloin sitä saa, Noora täydentää.

Perinteiset rock-kliseet eivät siis taida kuulua Battle Beastin kiertue-elämäntyyliin?

– Millä ajalla ja miten siellä olisi edes mahdollista. En tiedä kyllä, Janne pyörittelee.

– Tuntuu, että se on vähän sellainen legenda, mutta riippuu tietysti ihmisestä. Musta me ollaan töissä siellä, ja en itse, eikä kukaan meistä oikeastaan mitenkään hirveenä ryyppää siellä. Pari kaljaa keikan jälkeen ja sit jotain tietokonepelejä (naurua), Noora pohtii.

Bändi on aina hoitanut asiansa ammattimaisesti, yhtä kertaluontoista vahinkoa lukuun ottamatta.

– Joskus ihan alkuaikoina se legendaarinen On the Rocksin keikka, jossa oli ehkä kaksikymmentä ihmistä katsomassa. Muistan, että siellä juotiin vähän liikaa jallua ennen keikkaa. Sen jälkeen ei oo ollut kyllä kukaan liian kännissä, ei se oo kivaa soittaa ja vetää kännissä. Keikan jälkeen saa tehdä sitten mitä haluaa, Janne kertoo.

– Mulla on ihan nollatoleranssi, kun mä oon tällainen streittari, Noora lisää.

– Laulu on niin saakelin herkkä homma. Krapulassa pystyt vielä helposti soittamaan bassoa, kitaraa ja kiippareita, mut laulu on vaikeampaa, Janne analysoi.

– Ei näitä meidän biisejä pysty kyllä darrassa vetämään. Mä oon kokeillut sitä silloin ihan ekalla rundilla (naurua), Noora kertoo.

– Mä luulen, että se ei oo edes pahin se darra, vaan se kun nousuhumalassa huudat äänen paskaksi. On vaikea olla hiljaa, kun ottaa vähän bisseä, Janne miettii.

– Ja mä oon muutenkin vähän tällainen hölöhölö, Noora lopettaa nauraen. 

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Bringer of Pain
KOTIPAIKKA
Helsinki

JÄSENET
Noora Louhimo - laulu
Eero Sipilä – basso, laulu
Pyry Vikki – rummut
Juuso Soinio – kitara
Janne Björkroth – koskettimet
Joona Björkroth – kitara


DISKOGRAFIA
Steel 2011
Battle Beast 2013
Unholy Savior 2015
Bringer of Pain 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Taavi Lindfors   Kuvat: Promo: Juuso Soinio, Aki Anttila, Natalia Enemede. Live: Jaakko Manninen
http://www.battlebeast.fi Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1786 Palaa »