Keikkaraportti: Firewind & Manimal & Scar Of The Sun, Szene, Wien 25.2.2017

Wienin Szenessä oli helmikuun 25. päivän iltana tarjolla Gus G:n Firewind. Ilman muuta tilaisuus oli käytettävä hyväksi, kun sitä tarjottiin suorastaan hopealautasella. Immortals-pitkäsoiton myötä bändi onkin ajankohtainen. Höpinät siis pois ja illan pariin parin lämppärin kautta.

Jututin samaisena iltana Firewindin Gus G:tä haastattelua varten josta johtuen illan ensimmäisen bändin, Scar Of The Sunin (kuvassa yllä), näkemiseni lavalla jäi vähäiseksi. Loppua kerkesin joka tapauksessa nähdä, joten ei se kokonaan sivu suun mennyt. En kuitenkaan ole varma, tarjosiko bändin raskasmetalli minulle sen kummemmin oikein mitään, paitsi parin biisin ajan laulaja Terry Nikasin yöeisönhuudattelua, johon vähäpäinen yleisö vastasi kovin laiskasti. Szenen kapasiteetti ei täyttynyt missään vaiheessa iltaa äärimmilleen, ja varsinkin Scar Of The Sunin aikana lattialla pääsi tallustelemaan vapaasti minne halusi.


"Manimal". Johan nyt toki moisella nimellä paiskattu ruotsalaispumppu piti tarkistaa. Corpsepaintit naamoilla lavalla tahkonnut ryhmä paljastui varsin vereväksi power- ja heavymetallia sekoittavaksi poppooksi, päätähtenään laulaja Samuel ”Sam” Nyman. Tosin lainausmerkkien väliin sijoittaisin lempinimen sijasta sanan falsetti: Nyman oli paikoitellen sellainen kiekuja (hyvässä mielessä), että rinnalla kalpenisi monikin. Väkevillä biiseillä ryyditetyn kolmivarttisen lopussa Nyman somistautui viimeisen biisin aikana pakkopaitaan antaen show’lle lisää teatraalisia elementtejä.

Setti: Trapped / Shadows / The Dark / Darkest Room / Psychopomp / Human / Invincible / Irresistible.

 

Ja sitten päästiin pääaterian kimppuun. Johan tuota jo odoteltiinkin, vaikkakaan bändien väliset changeoverit eivät olleet juuri varttia pidempiä. Hyvin nopeasti PA-laitteesta alkoi kuulua lyhyt intro, joka nivoutui Ode To Leonidaksen puheosuuteen. Yksitellen alkaen rumpali Johan Nunezista bändi tuli lavalle, ja yleisö kumarsi odotetusti eniten Gus G:hen päin. Vaikka Firewind onkin Gus G:n luomus, lavalla se oli nimenomaan bändi, jossa jokaisella on oma paikkansa. Tai no, mitä nyt Petros Christo jäi bassonsa kanssa vähän taka-alalle, kuin Judas Priestin Ian Hill. Herrat Bob Katsionis, Gus G ja vokalisti Henning Basse vetivät show’ta, ja yleisö oli mukana.

Onkin paikallaan todeta, että Katsioniksen tekeminen kitaran ja koskettimien kanssa on häkellyttävän näköistä soitintaidetta. Mies klaarasi tonttinsa ilmiömäisesti näppäillen toisella kädellä kitaransa otelautaa, toisella kädellä koskettimia. Tokihan setissä oli myöskin biisejä, joissa Katsioniksen ei tarvinnut soittaa kuin vain toista soittimistaan. Setin kolmessa ensimmäisessä biisissä oli sen verran kova tunnelataus päällä, että soittimet saivat kunnolla kyytiä.

Taas kerran tuli huomattua se, kuinka paljon paremmilta biisit voivatkaan livenä kuulostaa. Arvioin taannoin Immortals-levyn, enkä sille erikoisemmin lämmennyt. Vaan voihan vekseli, kuinka livenä jokainen levyltä soitettu ralli lunasti paikkansa. Etenkin Wars Of Ages, jota edelsi Gus G:n pieni puhe levyä taustoittavasta tematiikasta. Täytyypä samalla mainita kitarasankarin olevan lavalla varsin viihdyttävä ja näyttävä persoona.

Vaan jos on nostettu korokkeelle jo herrat G ja Katsionis, ansaitsee vokalisti Henning Bassekin tulla mainituksi. Mikään varsinainen helleeniveistoshan mies ei ole, mutta lauluosuudet tulivat pirun hyvin (Head Up High ja Mercenary Man, jukran pujut!) ja hän osasi kiskoa yleisöä juuri oikeista naruista milloin missäkin tilanteessa.



Firewindin 90 minuuttia olivat onnistuneet ja hyvät. Tietysti ennen Mercenary Mania soitettu The Fire And The Fury sai minut haukottelemaan, vaikka jätkät siinä pääsivätkin isosti näyttämään omia taitojaan. Se kai heille suotakoon, joten enpä jaksa siitäkään sen enempää natista. Samanlaista esitystä katselisi mieluusti piankin uudestaan, mikä kielinee tarpeeksi siitä että pidin näkemästäni erittäin paljon.

Setti: Ode To Leonidas / We Defy / Head Up High / Few Against Many / Between Heaven And Hell / Back On The Throne / Hands Of Time / Wars Of Ages / Lady Of 1000 Sorrows / World On Fire / The Fire And The Fury / Mercenary Man / Tyranny. Encore: Live And Die By The Sword / Falling To Pieces.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Samuli Keskitalo & Anneli Keski-Petäjä
http://www.firewind.gr/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 447 Palaa »