Rival Sons

Rival Sons taitaa olla yksi suomalaisen rokkikansan lempilapsista. Kalifornialainen nelihenkinen muun muassa vahvoja Led Zeppelin -vaikutteita tulkitseva rockpartio esiintyy pian jo viidettätoista kertaa Suomessa. Herrat nousevat lauteille 4. maaliskuuta vastikään  remontoidussa Kulttuuritalossa. Sain langan päähän bändin ilmiömäisen kitaristin, Scott Holidayn.

Olette nyt Amsterdamissa ja huomenna teillä on keikka sikäläisessä Melkwegissä. Kuinka kiertue sujuu?

– Ollaan tosiaan Amsterdamissa. Kaikki on mennyt hienosti. Ollaan tehty Teatro Fiasco -kiertuetta nyt kolme viikkoa. Luvassa on täysin erilainen show kuin mitä koskaan olemme tehneet tai edes nähneet. Kyseessä on vähän kuin kokonaisvaltainen kokemus.

– Ensiksikin on kauniita tyttöjä, joilta saat ohjelman eli vähän tietoa siitä, mitä tapahtuu illan aikana. Hyvä frendini DJ Howie Pyro soittaa harvinaisilta vinyylisinkuilta garage-rockia, soulia, funkia ja kaikkea muuta, mikä saa porukan tanssimaan. Tämän lisäksi näytetään siistejä vanhoja videoita. Tämän jälkeen runoilija Derrick Brown tulee esittämään runojaan. Derrick on mieletön runoilija ja ilmiömäinen puhuja. Sitten lopuksi me esitämme rokkia. Tämä kaikki on nimeltään Teatro Fiasco.

 

Kyseessä on siis enemmänkin jonkinlainen performanssi, poikkitaiteellinen kokemus?

– Se on taidetta. Jotain erilaista.

Miten yleisö on ottanut sen vastaan?

– Reaktio on erilainen joka ilta. Tietysti paikalle tulee myös hirveässä jurrissa olevia älykääpiöitä, jotka haluavat vain nähdä rokkikeikan. He eivät ole kovinkaan vastaanottavaisia runoudelle. Sitten on se osa yleisöä, joka on ihan täpinöissään. He ymmärtävät, että yritämme osua ihmisten taiteelliseen hermoon. He ovat aivan haltioissaan siitä, mitä tapahtuu.

– Tarkoitus ei ole miellyttää joka ikistä ihmistä. Saattaa olla, että paikan päällä et näe koko hommassa mitään järkeä. Kokemus jää kuitenkin pyörimään päähäsi ja parin päivän päästä, kun et ole saanut hommaa pois mielestäsi hetkeksikään, huomaat, että mielesi on muuttunut. Voit ajatella, että itse asiassa kyseessä olikin ihan huippuhomma. Niin taide toimii.

Juu, taiteen tehtävähän on herättää keskustelua. Silloin se on merkityksellistä. Kuulostaa todella kiinnostavalta.

– Juu, sinun täytyy nähdä tämä, että ymmärrät, mistä on kysymys. Kokemusta on vaikea selittää.

Kuulostaa hyvältä. Olette nyt olleet siis kiertueella kolme viikkoa.

– Itse asiassa olemme olleet kiertueella jo viisi viikkoa. Black Sabbathin kiertueen jälkeen me emme menneet kotiin ollenkaan, vaan aloitimme oman kiertueen seuraavana päivänä. Birminghamin-keikan jälkeen jatkettiin samaan putkeen. Ei taukoa ollenkaan. Seuraavana päivänä oltiin jo Strassburgissa.

Kuulostaa intensiiviseltä. Kuinka pidätte huolta itsestänne kiertueiden aikana, fyysisesti sekä psyykkisesti?

– Meillä on hieno bussi, on hotellit ja sormet ristissä, ettei kukaan sairastelisi. Näin me elämme, olemme tottuneet toimimaan näin. Pitää muistaa levätä aina, kun siihen on mahdollisuus. Käymme puntilla, hieronnoissa ja muuta sellaista aikataulusta riippuen.

– Henkisesti sama juttu: levätä pitää aina kuin mahdollista. Tulemme tosi hyvin toimeen keskenämme. Jokaisella on omat jutut: meditaatiota, joogaa, mantroja, lukemista ja kaikkea sellaista. Onneksi elämme sellaista aikakautta, että voimme skypettää ja ottaa facetimea läheisten kanssa. Pitää vaan ottaa tilaa itselleen.

– Itse tykkään hyräillä mantroja sekä, usko tai älä, kuunnella musiikkia. Joskus jopa kirjoittelen jotain.

Kirjoitatko paljon kiertueiden aikana?

– Se vaihtelee. Joskus en kirjoita ollenkaan, joskus kirjoitan tosi paljon. Tällä hetkellä valmistelemme seuraavaa levyä ja se inspiroi kirjoittamaan. Minun ei ole tarkoitus saada materiaalia valmiiksi. Yksi tämän bändin salaisuuksista on, että kun aloitamme tekemään musiikkia, niin luomme tietynlainen kehyksen musiikille. Sitten kun aletaan tehdä tosissaan duunia, niin kaikki antavat oman panoksensa hommaan. Se toimii. Ei ole niin isoja paineita. Rakentelen siis enemmänkin pieniä ideoita.



Onko mainitsemallesi uudelle levylle mitään aikataulua?

– Eipä ole vielä. Olemme kiertueella elokuuhun asti ja sitten katsellaan, missä kohtaa löytyy hyvää aikaa. Tällä hetkellä käymme neuvotteluja eri levy-yhtiöiden kanssa. Kun yhtiö on selvillä, niin voidaan jatkaa siitä sitten eteenpäin levyntekoa ja miettiä miten levy toteutetaan ja millä aikataululla.

Ensi lauantaina olette siis tulossa Suomeen. Tsekkasin, että tulette tänne silloin viidettätoista kertaa…

– Olemmeko me olleet Suomessa niin monta kertaa? Uskomatonta! Onkin pitkä aika siitä, kun olimme viimeksi siellä. Sehän oli silloin Black Sabbathin kanssa viime vuoden heinäkuussa.

Tuleeko mieleen mitään Suomeen liittyviä juttuja, mitä teille on täällä tapahtunut, mitä haluaisit kertoa tässä?

– Voi Luoja! Olen tosi huono vanhojen juttujen muistelemisessa. Meiltä kysytään koko ajan näitä “erityishetkiä”. Tämä ei ole minun erikoisaluettani, olen tosi huono tässä. Jos joku muu bändin jäsen muistuttaisi jostain tapahtuneesta, niin ehkä muistaisin jotain. Sen osaan sanoa, että olemme olleet Suomessa paljon ja ihmiset ovat olleet fantastisia. Alkuaikojen keikat olivat ihan mielettömiä.

– Sitä olen ihmetellyt, kuinka keikat vetivät alusta alkaen porukkaa. Suomi ei ole ihan ensimmäinen paikka, jossa olisin kuvitellut esiintyväni. Kalifornialaiskundi miettimässä “hitto, kun pääsisi keikalle Suomeen Helsinkiin.”

 

KANSITAITEISTA JA NIIDEN MERKITYKSISTÄ

Puhutaanpa hetki levyjenne kansitaiteesta. Kerro jotain Hollow Bonesin kannesta.

– En halua alkaa tulkita levyn nimeä tai kansitaidetta sen enempää. Sitä paitsi: en ole kansitaiteilija. Ainoastaan hän voi avata täysin kuvan merkityksen. Taiteilija on Martin Wittfooth. Kansi edustaa hyvin hänen töitään, jotka muuten ovat sataprosenttisesti hienoa tavaraa.

– Olimme noin puolivälissä levyn tekoa. Kun minä en ole studiossa äänittämässä, ehkä Jay tai joku muu on siellä. Minä käyn silloin läpi jo nauhoitettuja juttuja. Samalla kun kuuntelen, katselen netistä taidetta. Seuraan muutamaa tyyppiä siellä ja käyn katsomassa parissa paikassa uusia ja vanhoja taiteilijoita. Rainsong-niminen teos sattui vain osumaan eteeni. Musa ja tämä teos sopivat yhteen täydellisesti. Kun hyvä idea tulee, niin sen tuntee jossain syvällä. Tässä oli sellainen kohta. Oltiin jonkun tärkeän äärellä. Tuli fiilis, että tämä toimii.

– En kuitenkaan puhunut aiheesta ennen kuin levy alkoi olla valmis. Aloimme puhua kannesta ja minä sanoin, että hei, kansi on jo tehty. Kaikki olivat samaa mieltä nähtyään kuvan. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Jay on naimisissa naisen kanssa, jonka serkku on kuuluisa taiteilija. Samalla tavalla kuin muusikot, kaikki taiteilijat tietävät toisensa. Kaikki ovat yhden tai kahden asteen päässä toisistaan. Niinhän se sitten meni että vaimon serkku tunsi Martinin. Se oli helppoa. Kysyimme, haluaisiko hän tehdä kannen. Ja kyllähän hän halusi.

– Kuvaa en kuitenkaan ala tulkitsemaan. Se, että sen sisin jää arvoitukseksi ja jokainen voi sen tulkita omalla tavallaan, on osa juttua.

Halusin sinun kertovan kannesta lisää, koska kansitaiteenne on mielettömän hienoa. Katsotaan nyt esimerkiksi Head Downin kantta. Kannet ovat niin hienoja, että vinyylit voisi ostaa pelkästään niiden takia.

– Head Down. Jason Holley. Kun näin hänen teoksiaan, halusin todella tehdä hänen kanssaan töitä. Ihan täydellistä duunia.

– Olen kova kansitaiteen fani. Kun menee taaksepäin, sanotaan 70-luvulle, alkaa löytää fantastisia taidekansia. Pressure and Time -levyn kannen suunnitteli Storm Thorgerson, joka kuului aikanaan Hypnosis-porukkaan. Hän on suunnitellut kaikki Pink Floydin levynkannet ja suurimman osan Led Zeppelinin kansista. Jos nuo levyt laittaa vierekkäin, niin kansissa on tietynlainen jatkumo, flow, joka on vain yksinkertaisesti kaunista. Kansilla on merkitys. Ne herättävät tunteita. Minulle on tärkeää, että Rival Sonsin kansia katsoessa herää fiiliksiä ja että niissä on tietty jatkumo, vaikka ne ovatkin erilaisia.

Musiikkia kuunnellessa on hienoa istua kansi kädessä ja katsoa kannen taidetta samalla kuin kuuntelee musiikkia. Se on kuin musiikin visuaalinen taso.

– Tämä on yksi vinyylien hyvä puoli. Itse asiassa teen juuri niin lempilevyjeni kanssa. Otetaan vaikka Houses of the Holy -levy, jonka kannessa pienet haltiamaiset tytöt ryömivät kohti jotain. Voi ihmetellä sitä, että mitä tässä oikein tapahtuu.

 

VAELLUSVIETISTÄ JA INTOHIMOSTA

Kuinka pidät yllä intohimon musiikin tekemiseen? Kiertue kiertueen ja levy levyn jälkeen, joka kerta, kun kuulen uuden levyn teiltä, niin tuntuu, että siinä on enemmän energiaa ja enemmän sisältöä kuin edellisessä.

– Ei hajuakaan. On varmaan paljon viisaampia ihmisiä vastaamaan tähän. Kun keksin vastauksen, pullotan sen ja myyn kalliilla hinnalla.

– Lähdetään siitä, että tämä on ensinnäkin meidän elämäntapamme. On myös syvällisempikin taso, eli se, että minä nyt vain olen tällainen. Tätä minun pitää tehdä silloinkin, kun on ikävä kotiin lasten luo. Kotona minulla on pieni talo meren rannalla, vanha auto, ihana elämä, kaikki ystävät.., mutta se, mitä tapahtuu on, että jos olen liian kauan kotona, tulee halu lähteä liikkeelle. Minun täytyy lähteä. Minussa on jokin sellainen… Olen tällainen, niin se vain on.

– Minunlaiseni ihmiset ymmärtävät sen. Jos emme tee sitä, mihin meillä on taipumus, tunnemme sen. Se on kuin kutina, jota ei voi raapia. Se tunne on outo. Se kertoo, että nyt pitää lähteä. Alkaa ahdistaa. Taiteen teko ja esiintyminen tuntuu silloin luonnolliselta.

– Samoin kun olemme tien päällä liian pitkään. Herra Holiday alkaa väistyä ja isän rooli alkaa nousta. Silloin tietää, että pitää lähteä kotiin.

– Mitä inspiraatioon tulee, niin kiertue-elämä on inspiroivaa, erilaiset ihmiset ovat inspiroivia, ihmiset, joiden kanssa teen musiikkia, ovat inspiroivia, matkustelu ja uusien paikkojen näkeminen on inspiroivaa. Se saa sinut kirjoittamaan musiikkia. Jokaisen levyn jälkeen haluaa tehdä lisää musiikkia. Aina löytyy lisää tutkittavaa. On paljon sanottavaa, mutta tila on rajallinen. Haluat puhua niin paljon, mutta levyt ovat kuin pamfletteja. Taiteilijana haluat sanoa paljon enemmän. Se on varmaan osa inspiraatiota.

Vau! Kuulostipa hienolta. Mitä sanoitkaan itsestäsi ja viisaudesta? Pari kysymystä vielä: missä Rival Sons on, sanotaan, kymmenen vuoden kuluttua? Toiveita? Unelmia?

– Tähän on tosi vaikea vastata. Joko tehdään levyjä tai sitten ei. Voimme tehdä samaa hommaa ja soittaa yhä isommille yleisöille. Sinne olemme varmaan menossa. Olemme olleet kiertueella Black Sabbathin, Deep Purplen ja monen muun hienon bändin kanssa.

– Edellä mainitut ovat olleet jossain kohtaa sitä mieltä, että olisi pitänyt laittaa pillit pussiin jo kauan aikaa sitten. He soittavat yhä hyvin. He nauttivat siitä yhä. Kyse on siitä millaisia he ovat. Aina ei ole kyse rahasta. Tätä olemme. Voin nähdä itseni tekemässä samaa vielä kymmenen vuoden päästäkin.

– Näin frendiäni Deep Purplen Roger Gloveria pari päivää sitten Sveitsissä keikan jälkeen. Hengailimme ja puhuimme heidän kiertueestaan. Hän on niin hieno, maanläheinen ihminen ja hän sanoi että he kiertävät nyt viimeisiä kertoja. Mitään lopetuspäivää ei ole kuitenkaan sovittu. Sen ei halua loppuvan. On outoa, jos haluaa laittaa päivän sille, milloin bändi kuolee. Se voi olla kolmen tai kolmensadan keikan päässä. Hän tietää kuitenkin että tämä tarina on lähenemässä loppuaan. Mielestäni tämä on hieno tapa elää sen asian kanssa.

Viimeiset viisaat sanasi Suomen faneille?

– Minä olen kitaristi. Ketään ei kiinnosta rokkibändin kitaristin viisaat sanat. Haluan kuitenkin kiittää suomalaisia kaikesta kannustuksesta. En tajunnutkaan, että olemme olleet siellä niin monta kertaa. Suomessa on ollut aina ihanaa ja yleisö on ollut innoissaan ja kaunista. En malta odottaa, että pääsen takaisin sinne. On mennyt liian pitkä aika. Siitä saa syyttää Black Sabbathia. Kultsalla nähdään!

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Hollow Bones
KOTIPAIKKA
Long Beach, Kalifornia

JÄSENET
Jay Buchanan - laulu
Scott Holiday - kitara
Mike Miley - rummut
David Beste - basso


DISKOGRAFIA
Before the Fire 2009
Pressure & Time 2011
Head Down 2012
Great Western Valkyrie 2014
Hollow Bones 2016
© Imperiumi MMVII. Teksti: Susanna Ahvalo   Kuvat: Susanna Ahvalo
http://www.rivalsons.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 791 Palaa »