Keikkaraportti: Sadistic Intent & Obscure Burial, Kuudes Linja, Helsinki 7.1.2017

Vuoden 2017 ensimmäinen death metal -tylytys jyrisi Helsingin Kuudennella Linjalla, kun loppiaisen vapaapäivän häpäisy jatkui lauantain lisähurmokseen. Lämmittelijänä toimi kotimainen Obscure Burial, pääpirun roolia veti jenkkiläinen Sadistic Intent.

Aikataulu oli kutakuinkin kohdillaan, mutta viimeisten sävelten sallittiin silti möyrytä vain kello 23:een asti, sillä tila oli bookattu loppuillaksi hieman erilaiselle artistille. No, tiesipähän pääsevänsä (tai joutuvansa) siirtämään iltaansa muualle, mitä luultavimmin jonnekin Kallion lähibaareihin. Toisaalta taas aikataulun rajallisuus hieman myös kostautui, kun pääakti joutui karsimaan kappaleita setistään.

Obscure Burial (kuvassa alapuolella) aloitti oman osuutensa hieman myöhässä, jotta jengi saataisiin ajoissa sisälle. Keikka oli kuitenkin jo täydessä vauhdissa, kun itse pääsin sisälle, ja jengiä oli tuolloin jo ihan mukavasti. Obscure Burial on tullut tutuksi lähinnä juurikin isoisten lämppärinä tai festariesiintymistensä kautta, ja ne lienevätkin bändin kannalta vielä ihan optimaalinen esiintymismuoto. Demoilla bändin karu deathmetalli ei tuotannollisesti ole ollut sitä terävintä tavaraa, mutta lavalla näkyi ja kuului varsin rouhea meno. Vaikka yksittäiset kohokohdat jäivätkin sinänsä vähän uupumaan, kokonaisuutena yhtyen lanaus oli ihan mallikasta.

 

Suhteellisen lyhyen changeoverin jälkeen Sadistic Intent astui lavalle, ja kohotti tunnelmaa oleellisesti. Olisikohan nyt ollut viides kerta, kun bändi käy Suomessa, en tähän hätään nyt muista. Kuitenkin, ne kerrat mitkä olen nähnyt, jälki on ollut aina yhtä vakuuttavaa. Sivuhuomiona sanottakoon, että bändin uudet jäsenet kitaristi Ernesto Bueno ja rumpali Arthur Mendiola ovat edelleen - yhtyeen linjan mukaisesti - meksikolaisimmigrantteja. Tästä onkin muodostunut, yhdessä pahanlaatuisen studioallergian ohella, yksi bändin identiteettipiirteistä.

Jos mietitään, että bändin pitkän uran musiikki mahtuu karkeasti ottaen kahteen tuntiin, niin onhan näitä samoja biisejä veivattu ja kuultu kerran jos toisenkin. Toisaalta: laatu korvaa määrän. Onneksi bändi on sentään vaihteeksi ryhdistäytynyt ja julkaissut parin viime vuoden aikana jopa uuttakin musiikkia, kuten muun muassa kappaleet Malignant Spirits ja Death Is Coming, jotka edustivat wanhojen rallien rinnalla täysin samaa raivokasta vanhan koulun kuoloa. Erityisesti viimeksi mainitun voi nostaa helposti kuuluvaksi bändin parhaimpiin täsmäiskuihin. Ikihuhu kertoi myös jälleen että yhtyeen täyspitkäkin olisi jopa nauhoitettu, mutta mitään aiemmin julkaisematonta ei keikalla edelleenkään kuultu. Antaapa huhujen siis velloa; uskomme vasta kun levy on oikeasti käsissä. Sen mainos (ohessa) sentään julkaistiin sellaiset 18 vuotta sitten...

Jos Sadistic Intentia onkin vaikea saada studioon, niin on se tosiaan aina kuitenkin keikkaillut, ja bändin 30 vuoden kokemus näkyy ja kuuluu. Varsinkin Cortezin veljesten keskinäinen kemia oli saumatonta, mutta koko nelikko soittaa tiukasti yhteen. Sen kummempia bling blingejä ei lavalla koettu, vaan bändi keskittyi olennaiseen, ja sen se tekee edelleen hyvin. Sadistic Intent ei selvästikään mene seisoskelemaan lavalle vain varpaitaan tuijottamaan, ja onkin vaikea uskoa että melko täysi sali metallipäitä olisi ollut Kutosen-keikan jälkeen erityisen pettynyt näkemäänsä, jos kohta soittoaika ikään kuin loppui vähän kesken.

Toivottavasti bändi jaksaa jatkaa vielä tovin, sillä kyllähän Sadistic Intentiä vielä uudemmankin kerran kävisi kokemassa.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Janne Rintala   Kuvat: Janne Rintala
https://www.facebook.com/Sadistic-Intent-1477326789178713/?fref=ts Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 303 Palaa »
Bookmark and Share