-->
Kalmah

Harvakseltaan kotimaassa keikkaileva, tänä vuonna kahdeksannen studioalbuminsa purkittava Kalmah soittaa tammikuussa kolme keikkaa ruotsalaisen Thyrfingin kanssa. Imperiumi kyseli kummankin yhtyeen kuulumiset ennen minikiertuetta.Jälkimmäisessä vastausvuorossa  meille jutusteli Kalmahin biisinikkari-kitaristi Antti Kokko.

Ensiksikin, hyvää uuttaa vuotta! Miten kulutitte joulun ja Uuden vuoden?

– Kiitos samoin! Perinteisissä merkeissä net meni. Spesiaalina oli poikain kans koko päivän kestäneet reenit välipäinänä Oulussa. Pistettiin uusia ralleja kuosiin, jotta päästäs joskus studioon asti.

Kalmahilla on kiireinen vuosi edessä, kiertue alkaa pian. Mitäs kaikkea on suunnitelmissa?

– On siellä jotaki keikan tynkää, mutta ei nuita nyt kovin mahottomasti kuitenkaan. Itellä päällimmäisenä on uuden levyn nauhotukset ja sen saaminen pihalle. Levyllinen viisuja onkin jo kasassa, mutta ne vaatii vielä aimo annoksen työstöä, jotta kaikki studiossa tietää, mitä tekee. Studioa ei ole vielä varattu. Voipi olla tällä kertaa, että tehdään usiammassa paikassa, koska rytmityhmä on luopioiutunu etelään.

Menette myös 70000Tons Of Metal -risteilylle. Keikkojahan on kohta niin  paljon, että fanit saattavat tottua moiseen. Vaativat vielä enemmän keikkoja! Mitäs on kesän festivaalisuunnitelmissa?

– Onhan niitä aivan liikaa. Onneksi kesälle ei oo mitään vielä. Veikkaisin, että kesällä keskitytään nauhotuksiin. On sitte seuraavalle vuojelle jotaki uutta tarjottavaa, kun keikoille mennään.

Mikä on parasta kiertueella olemisessa? Onko teillä kiertueilla suosikkipaikkoja? Minne uuteen paikkaan todella haluaisitte mennä esiintymään?

– Lavalla se näppä tunti on ok, muutoinhan se on sitä perusjähimistä ja nälissään kärvistelyä. Paikkoja on koluttu ihan kiitettävästi. Sammaa paskaa se on joka paikassa, mutta eri paketissa. Katotaan minne tulee tarjouksia ja sen mukaan mennään. Minulle ei ainakaan ole mitään himopaikkaa.

Olen kanadalainen, joten tämä nyt vain täytyy kysyä? Olette melko suosittuja Kanadassa, ja olette käyneet siellä monet kerrat, itse asiassa useammin kuin missään muussa maassa. Mistä suosionne siellä alkoi, ja onko keikkailulla ollut näkyvää vaikutusta vahvan fanipohjan perustamisessa?

– No kaikkihan alko siitä, että sieltä tuli ensimmäinen kunnon tarjous. Tässä vaiheessa uraa ei enää promohommiin lähetä. Siitä seurasi sitten mukava jatkumo. Kyllähän me toki tiedettiin, että siellä on levyjä myyty kiitettävästi, mutta joka tapauksessa suosio ensimmäisellä turneella yllätti.

– Keikkailu on toki vaikuttanut. Taisi olla eka sessioitten jälkeen, että seuraava levy nousi siellä jonkun rock -listan aika kärkipäähän. Samalla myynnillä olis saattanu Suomessa kärkikolmikkoon heilahtaa aika kevyestikki.

Olette maininneet mediassa että työskentelette uuden albumin parissa. Missäs vaiheessa levynteko on tällä hetkellä?

– Kuten jo aikasemmin viittailinkin, niin nyt työstetään uutta matskua levymuottiin. 8-9 rallia on valmiina, mutta ne vaatii vielä pyörittelyä, jotta ovat kaikilla hallussa ja siinä mallissa, että ne voi levylle laittaa. Tuskin toki paljoa tässä muuttuvat, mutta aina jotain nyansseja saattaa tulla.

Minne Kalmah on matkalla levyllä numero kahdeksan? Olette kokeilleet tähän mennessä jo konenlaista kulmaa ja maustetta melidiseen deathmetalliin, alkuvaiheessa oli vähän neoklassista ilmettä, ja toki kaikki speed, thrash ja black-piirteetkin on mukana olleet, ja jopoa hiukan folkmetallinkin käryä. Missä teidän musikaaliset intressinne juuri nyt menevät?

– Musiikillisia intressejä ei oikiastaan ole. Nykymetalli on melkosta huttua kaikin puolin. Jos nyt jostain ammennetaan, niin täytyy kurkkia sinne 80– ja 90-luvulle. Inspiraatioon luotetaan. Eli jos jotakin uutta syntyy ja se kuulostaa omaan korvaan hyvältä niin sillä mennään. Jos joku kuulee edes pientä viitettä johonkin olemassa olevaan saman kaltaiseen, niin roskis kutsuu. Voisin tiivistää, että olemma matkalla sinne mitä inspiraatio antaa. Haisee hyvinkin Kalmah -pitoiselta.

Kosketinsoittimet ovat aina läsnä ja olennainen osa Kalmahin biisejä. Viime levyillä ne ovat kuitenkin olleet enemmänkin taustatuen roolissa. Millaista roolia olette niille petanneet tässä tulevassa levytyssessiossa?

– Etukäteen ei oikiastaan mitään. Joka levyllä on puhuttu, että vois olla enemmän yhteismeloja ja jotta silloin, kun syna kuuluu, se kuuluu ja vastaavasti toisinpäin. Jospa se tulevalla levyllä sitten on näin. Katotaan, mitä se Velski kynäilee ja siitä lähetään sitten työstämään.

Joko me kuulemme tällä alkuvuoden kiertueella uutta materiaalia?

– Pari rallia vois ehki olla siinä kunnossa, mutta ei met lähetä vielä tarjoilemaan.

Mitä tarkkaan ottaen pitää sisällään määritelmä "swamp metal", vai onko se se vain tapa erottaa Kalmah-metalli muusta metallista?

– Swamp metal = Kalmah, eli muut ei soita semmosta. Jossain vaiheessa tuo genrehomma meni överiksi, niin eipähän oo kellään muulla samanlaista sitte. Sehän on loppujen lopuksi ihan sama mitä muhjua se on, jos vain kuulostaa hyvältä.

Pakko kysyä: oletteko te miehiä vai marjanpoimijoita?

– Marjanpoimijoita ehottomasti. Esimerkkinä Jalomällin keikka viime vuonna. Olimma velimiehen kanssa Pudasjärvellä keikan jälkeen joskus 9-10 aikaan. Seuraavana aamuna hillaan klo. viis aamulla ja noin kymmenen aikaan tultiin takasi. Molemmilla oli sankko eli 10 kg hillaa.

Sanoituksenne ovat kuin tavaramerkki, ne ovat maanläheisiä ja todellisia; kirjoitatte luonnosta, sosiaalisista– ja ympäristöaiheista, politiikasta ja jopa kalastuksesta ja metsästyksestä. Onko lyriikoillanne jokin ydinviesti?

– Pekka olisi oikea henkilö vastaamaan, mutta oon minä sen verran niitä pläränny, jotta ydinviestinä siellä on maalaisjärki ja peruselo. Kumpaakaan kun ei tunnu nykymaailmassa paljoa olevan...

Toinen tavaramerkkinne on maskottinne Swamplord (oik.). Kertokaa hahmosta enemmän. Hänen seikkailunsa jatkuvat varmaan uudellakin levyllä, mutta olisiko nyt pienen summauksen aika – mitäs kaikkea tämä maskottinne on tähän saakka saanut sanoitustenne maailmassa kärsiä?

– Ehkä se on niin päin, että muut on kärsiny Swamplordin käsittelyssä. Swamplordhan on yybermaestro eli ei onnistu ees tikulla tökkiä. Kyllä minä veikkaisin, että tulevalla on joku tarina loordin sanaisesta arkusta.

Pekka ja Antti ovat veljeksiä. Mikä vaikutus sillä on yhtyeelle? Voisi kuvitella että viestintä ja yhteisymmärrys sisaruksien välillä on poikkeuksellista. Kuinka se heijastuu muihin bändiläisiin? Miten bändi voi, jos riitelette? Onko tarjota jotakin hauskaa sisarusanekdoottia?

– Veikkaisin, että koko pändiä ei olisi ilman toista. 11-12 vuotiaasta asti hinkattu samanlainen soittotyyli ja ajatusmaailma. Välillä toki on jotain pientä otatusta, mutta ei sen vakavampaa. Muita se lähinnä huvittaa. Anekdoottia en sinällään äkkiä keksi, mutta toki muutamia erikoisia tilanteita on välispiikkien osalta nähty. Saattaa olla niin, että minä hihittelen ihan huolella hiuskuontalon alla, kun muut ihmettelee monttu auki, että mitäs se nyt oikein meinaa. Eli välillä semmonen veljesten ja pienen vanhan ystäväpiirin murre tahi hyvinkin kaukaa haettu vittuilu ei välttämättä suurta yleisöä hetkauta, mutta ainakin meillä on lavalla hauskaa.

Miten biisit syntyvät? Kauanko kestää uuden biisin synty ajatuksesta siihen, kun se on purkissa ja valmiiksi puleerattu? Varaatteko te itsellenne erityistä biisinkirjoittamisaikaa, vai syntyvätkö biisit aina/vain kun inspiraatio iskee?

– Viisut lähtee inspiraatiosta. Saattaa mennä vaikka kolome vuotta tai sitten syntyy hetkessä. Tulevien rallien joukossa on molempaa sorttia. Jos mitään ei synny, saatan laittaa kitaran vaikka kolomeksi viikoksi keissiin ja koittaa sitte uuelleen. Jos ennen mentiin reenikselle käytännössä valmiin viisun kanssa, niin nyt se hinkataan koneelle ja laitetaan muille kuultavaksi. Sitten Kuisma tekee konerummut ja Velski lurittaa päälle. Siinä on sitten valmis raakile, josta lähetään hiomaan kohilleen. Voi olla, ettei paljoa muutu, mutta monesti laitetaan vaikka roskikseen, jos ei lähe. Yleensä sen huomaa muutaman kuukauden jälkeen, onko ainesta vai ei. Monilla tuntuu olevan ennen studiota vaikka 20 biisiä kasassa. Meillä on yleensä se, mitä nauhotetaan. Sen voi oikiastaan sanoa suoraan, että jos olis 20, niin siinä olis se 10-11 paskaa biisiä. Turhaa sitä ylimäärästä puliveivaa.

Olette aina todenneet, että teillä on päivätyönne, ja että musiikkihommat mahdutetaan niiden sallimiin aikatauluihin. Olisiko edes mahdollista, että musiikista tulisi koskaan teille ykkösprioriteetti, ja jos olisi, mikä sen voisi saada aikaan?

– Sanotaanko niin, että kun tämän homman on nähny jo ja sen, että tällä tienaa vain ne, jotka tosissaan tekee ja rundaa vuojet läpeensä. Se ei tällä hetkellä kyllä houkuttele. Aletaan myös olla jo aika vanhoja patuja eikä taho persauskaan reissua kestää. Jos charterilla päässään joka mestalle ja sitte olis semmonen kunnon nightliner, missä vois magota ja joka päivä pääsis 1-2 tunnin hiihtolenkille, niin saattas se toki onnistuakki. Toki siihen pitäs yhistää jahit joka puolelle maailmaa ja koirat olis tietenkin mukana + perheet, niin voishan tuota toki harkitakki.

Mitä Kalmahilla on tulevaisuuden suunnitelmissa lähimpien kiertueen ja levyn jälkeen? Lisää sitä samaa, vai onko jotain mikä on vielä tekemättä ja tähtäimessä?

– Kyllä minun paukut on tulevassa levyssä. Tehdään siitä kunnon pläjäys ja katotaan sen jälkeen mille ruvetaan.

Mitä tiedätte tammikuun keikkakaveristanne Thyrfingistä? Mitä mieltä olet heidän musiikistaan?

– Sen verran tiiän, että vanha poppoohan se on. Kuuntelin tuossa itse asiassa männä pänä pari uusinta tuotosta, koska en heti muistanu, että oisinko aiemmin heidän musiikkiaan kuunellu. Kuulosti olevan äkkiseltään semmosta viikinkimeininkiä.

Kossu vai Jallu (tai oma suosikkinne)? Miksi?

– Kyllä jäykät on juotu. Niistä ei tuu muutaku nuppi turvoksiin ja rapula. Oluttissu on hyvä.

Paljon kiitoksia haastattelusta. Nähdään keikoilla!

– Kiitokset!

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Seventh Swamphony
KOTIPAIKKA
Pudasjärvi, nyt pitkin Suomea

JÄSENET
Antti Kokko – kitara
Pekka Kokko – laulu, kitara
Janne Kusmin – rummut
Timo Lehtinen – basso
Veli-Matti Kananen – koskettimet


DISKOGRAFIA
Swamplord 2000
They Will Return 2002
Swampsong 2003
The Black Waltz 2006
For the Revolution 2008
12 Gauge 2010
Seventh Swamphony 2013
© Imperiumi MMVII. Teksti: Alena Datsyuk   Kuvat: Spinefarm Records
http://www.kalmah.com/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 4588 Palaa »
Bookmark and Share