Tyfon's Doom

Vanhojen hyvien aikojen muistelu ei ainoastaan ole meidän ”käpyjen” taipumus, sillä Suomessakin nuoret miehet ovat jo vuosien ajan perustaneet bändejä ja julkaisseet levyjä, joilla intohimoisesti palvotaan 70- ja 80-lukua. Yhtenäistä näille julkaisuille on pelkistetyn vimmainen soitto ja rosoinen tuotanto, joka nykyajan moderniin soundiin tottuneista voi kuulostaa perin käppäiseltä ja voimattomalta. Se mikä taidoissa osin ehkä tahallisestikin hävitään, se taas asenteessa voitetaan. Tästä hyvä esimerkki on tamperelaisen Tommi Varsalan yksin pyörittämä Tyfon’s Doom, jonka demosta ja EP:stä koostuva esikoisalbumi Yeth Hound julkaistiin viime keväänä.

Mikä saa nuoren miehen soittamaan ja tekemään tällaista musiikkia, jonka kultakausi klassikoineen oli 80-luvulla, jolloin et ollut vielä edes syntynyt?

– Jokin tähän suuntaan on vaan sysännyt. Omaan korvaan tämmöinen riffipitoinen hevi, joka sisältää paljon kitaramelodioita, on vaan ollut huomattavasti kiinnostavampaa soitettavaa kuin mikään muu, joten tällä mennään. Mielellään tekisin kyllä jotain kevyempääkin esimerkiksi Blue Öyster Cultin -tyylistä rockia, mutta sitten pitäisi jo osata laulaakin.

Puhuttaessa perinteistä heavy metalista, jossa on paljon riffejä ja hyviä melodioita, kaksi nimeä ylitse muiden tulee ensimmäisenä mieleen. Ei olekaan mikään yllätys, että Tyfon’s Doomia tuskin olisi olemassa ilman näitä legendoja.

– Onhan se niin, että jos en ikinä olisi kuunnellut porttihevibändejä kuten Iron Maidenia tai Judas Priestiä, niin en varmasti olisi musiikkihommiin itsekään lähtenyt. Jos kuitenkin mietitään vähän tuoreempia vaikuttajia, niin Chris Blackin High Spiritsillä on varmaankin ollut jotain osaa myös Tyfon’s Doomin synnyssä. Siitä sain ainakin idean, että musiikkia voi yksinkin tehdä, vaikka nykyään äijällä taitaakin olla bändi ympärillään aika vankasti.

Tyfon's Doom on kokonaan sinun hengentuotteesi. Onko tämä käytännön sanelema pakko vai haluatko vain pitää kaikki langat omissa käsissäsi?

– Kaikki on tosiaankin alusta loppuun omaa käsialaa ja sellaisena on ehkä hyvä pysyäkin. Tuskin mikään pakko kuitenkaan olisi yksin soitella, mutta täytyy sanoa, että tykkään niistä eduista mitä se mahdollistaa. Tämän projektin kylkeen ottaisin kyllä mieluusti myös kunnon bändin, mutta tässä vaiheessa alkaa kuitenkin jo tuntua siltä, että Tyfon’s Doom on meikäläisen oma.

Laulamisesta vielä puheen ollen, sitä kritisoitiin eniten Imperiumin arvioissa mm. ”ponnettomaksi ja epäkiinnostavaksi”. Millä osa-alueilla olet kehittynyt eniten aloittaessasi musisoimisen vuonna 2013 ja millä osa-alueilla on vielä tekemistä?

– Projektin oikeaa aloitusvuotta on kyllä aika mahdotonta sanoa. Todellisuudessa bändi alkoi tasan silloin, kun laitoin ekan demon hetken mielijohteesta Bandcampiin. Vuosi 2013 on mainittu vain sillä ajatuksella, että vanhin tähän mennessä julkaistu biisi on tehty sinä vuonna, vaikka silloin ei ollut vielä pienintäkään ajatusta minkään julkaisemisesta. Tuossa vaiheessa oikeastaan ainoa osa-alue mikä nyt ehkä jotenkin oli hanskassa, oli riffien tykittely kitaralla ja biisien tekeminen.

– Laulamista en ollut ikinä aiemmin kokeillutkaan, koska ajattelin että jos jotain ikinä julkaisenkaan, tapahtuu se bändissä jossa vokaalit hoitaa joku aivan toinen. Tietysti suurimmat haasteet silloin ja edelleenkin ovat siinä, miten biisit nauhoitetaan ja miksataan. Enkä kyllä muutenkaan mikään lyyrinen nero ole tai nauti erityisemmin sanoitusten tekemisestä, joten nekin ovat tähän asti olleet vähän hutaistuja. Pääasiassa sanoitukset ovat tehty samalla kun lopullista lauluraitaa on vedetty, joten siinäkin lienee vähän kehitettävää tulevaisuutta ajatellen.



VANHASSA VARA PAREMPI

Kreikkalaisessa mytologiassa Tyfon on useiden jumalien ja titaanien äitinä tunnetun Gaian sekä manalan alimpana tasona mutta myös jumaluutena tunnetun Tartaroksen nuorin lapsi. Sen syvällisempää merkitystä Tyfon’s Doom -nimellä ei kuitenkaan ole, mutta jatkossa sanoitusten puolella ehkä jonkinasteisia mytologian oppitunteja on tulossa.

– Ainut painoarvoa saanut asia nimen valinnassa oli kuinka hyvältä se kuulostaa ja näyttää. Itse nimihän on pienin muutoksin rosvottu kaverilta, joka sitä aikoinaan ehdotti yhdelle toiselle projektille, jolla ei ikinä ollut mitään tulevaisuutta. Nimeä miettiessä asia tuli mieleen ja nappasin sen itselleni. Tyfonin kuvausta lukiessa tulee heti mieleen, että voiko kovempaa otusta enää keksiäkään! Jonkin verran hämmennystä aiheutti kuitenkin se, että kirjoitusasu on Tyfon eikä Typhon kuten se englanniksi taitaa olla. Nimeen liittyen olen kuullut useita hupaisia kommentteja  kuten: ”en pidä nimestä, bändin nimi näyttää kirjoitusvirheeltä, en kuuntele ikinä”. Oikeastihan nimi näyttää paljon upeammalta f:llä kirjoitettaessa.

– Tähän mennessä ei ole vielä yhtäkään mytologia-aiheista biisiä julkaistu, mutta on niitä pari kuitenkin tehty. Aiheet vaihtelevat täysin sen mukaan mistä ikinä biisin keksinkään tehdä. Naisista, nahasta, oluesta ja metallista on tehty jo aivan tarpeeksi biisejä, joten tarkoitus olisi keksiä jotain vähän poikkeavaa ja tähän tarkoitukseen erilaiset mytologiat sopisivat erittäin hyvin. Tsemppiheviä puolestaan ei enää tehdä.

Ensimmäinen albumisi Yeth Hound on käytännössä kokoelma jo aiemmin ilmestyneistä kahdesta julkaisuistasi eli demosta ja EP:stä. Koska ensivaikutelma on aina tärkeä ja nuo omakustanteiset pienjulkaisut ovat varmasti menneet monelta täysin ohi, kuinka hyvä ja järkevä pelinavaus kokonaisuutena tämä albumi on näin jälkikäteen tarkasteltuna?

– En ole koskaan ajatellut Yeth Houndia kokopitkänä albumina eikä toivottavasti kukaan muukaan pidä sitä sellaisena. Halusin vain julkaista samannimisen, ainoastaan digitaalisesti viime tammikuussa julkaistun EP:n fyysisenä, mutta levy-yhtiö ehdotti että mitäs jos laitettaisiin myös demo mukaan. Tämä siitä syystä, että se oli julkaistu ainoastaan kasettina ja todellakin mennyt aika monelta ohi. Tästä syystä demobiisien perässä lukeekin ”bonus”, jotta kukaan ei luulisi julkaisua kokopitkäksi. Demobiisit on muutenkin nauhoitettu sillä huolimattomuudella ettei niitä koskaan fyysisenä julkaistaisi.

– Kun eka albumi sitten joskus aikoinaan ilmestyy, ei siitä ihan demon kuuloista tehdä eikä vanhoja biisejä sillä kierrätetä, mutta ei se myöskään miltään Nuclear Blast -tuotokselta tule kuulostamaan. Ja vaikka tätä nyt joku olisikin erehtynyt debyyttialbumiksi luulemaan, niin palautteen ja arvosteluiden perusteella ensivaikutelma ei ilmeisesti ole ainakaan ihan huonoimmasta päästä, joten minkäänlaista vahinkoa ei näinkään ajatellen ole syntynyt. Rehellisesti sanottuna ensimmäiseksi varsinaiseksi albumiksi tällainen järjestely olisikin aika typerä.

Kuinka olennaisena osana julkaisuformaatti liittyy musiikkiisi, Yeth Hound kun on nyt toiveittesi mukaan julkaistu CD:nä ja LP:nä?

– Omasta mielestä tällainen musiikki on ehdottomasti kuunneltava joko kasetilta tai vinyyliltä, mutta nämähän ovat taas tietysti makuasioita ja jokainen kuuntelee sieltä mistä tykkää. Digitaalinen julkaisu puolestaan on keikkoja tekemättömälle yhden hengen projektille aivan välttämättömyys, tavoitteena kun kumminkin on, että joku tätä myös kuuntelisikin. Ilman nettiä tuskin julkaisisin yhtään mitään.

Oletko koskaan halunnut esittää biisejäsi myös livenä ja kuinka tämä olisi käytännössä mahdollista?

– No mikä jottei. Kyllähän tämä musiikki livenä soitettavaksi soveltuu, mutta elämän aikana tasan nolla keikkaa tehneenä kitaristina voin luvata, ettei keikan mittainen laulaminen tule onnistumaan ilman kovaa harjoittelua. Jos livenä soittamiseen ikinä päädynkään, tarvitaan kourallinen soittajia, treenitilat ja paljon aikaa. Tällä hetkellä näistä kriteereistä käytössä on nolla kolmesta.

Nyt kun vanhat biisit on saatu virallisesti julkaistua, missä mennään uuden materiaalin ja sen julkaisun suhteen?

– Materiaalia on kertynyt vuosien varrella varastoon aika paljon, joten niistä löytyy vielä reilusti timanttista kamaa kun oikein alkaa kaivella. Toisaalta mitään järkeviä kokonaisuuksia ei juurikaan ole valmiina, mutta riffivarastoa tulee ammennettua vähän uuteenkin materiaaliin. Seuraavasta julkaisusta en vielä osaa sanoa muuta kuin että se tulee olemaan se ensimmäinen varsinainen kokopitkä. Levyllinen materiaalia kun on jo kutakuinkin demoina valmiina, joten tässä syksyn mittaan yritän ruveta kasamaan pakettia. Julkaiseminen menee silti reilusti ensi vuoden puolelle.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Yeth Hound
KOTIPAIKKA
Tampere

JÄSENET
Tommi Varsala - kaikki instrumentit

DISKOGRAFIA
Demo '15 2015
Yeth Hound EP 2016
Yeth Hound CD/LP 2016
© Imperiumi MMVII. Teksti: Miika ”Mega” Kuusinen   Kuvat: Tyfon's Doom
https://www.facebook.com/tyfonsdoom/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 935 Palaa »