Crimson Sun

Arvostelijan näkökulmasta mikään ei ole kiitollisempaa kuin erinomaiseksi osoittautuva levy, josta ei ole mitään syytä tykätä. Sitten, kun levyn kuuntelee, on kaikki syyt tykätä. Minulle niin kävin Crimson Sunin esikoislevy Towards the Lightin kanssa. Istahdin alas yhtyeen kanssa ennen Virgin Oilin keikkaa 15.8. selvittääkseni mikä tämä tällainen bändi on, joka tuli puskista ja tempaisi hyvin suurella todennäköisyyden vuoden kovimman levyn.


Karaokelavalta treenikselle

Alunperin vuonna 2001 yläastelaisten poikien Jonin [Junnila, kitara] ja Jukan [Jauhiainen, basso] jammailuporukkana syntynyt yhtye teki vuosikymmenen ajan demoja ja omakustanne-EP:n ennen varsinaista levyä. Tyylin löytyminen oli vaikeaa.

Jukka: Siinä oli sellaista linjanhakua, ettei tiedetty ihan minkälaista musaa oikeasti haluttaisiin soittaa. Ei saatu levyä koskaan tehtyä. Mutta nyt on sellainen paketti, millä saatiin hyvä levy aikaiseksi.

Myös miehistö eli, mikä puolestaan muovasi edelleen tyyliä. Nykyinen miehistö kehittyi asteittain, jäsen kerrallaan.

Joni: – Tietty tuli uusia vaikuttajia ja vaikutteita. Yksi lähti soittamaan jatsia.

Miika [Hujanen, koskettimet]: – Toinen lähti soittamaan progea. Ja humppaa. Ehkä se lopulta sitten selkeytti linjaa, kun toiset aina haikaili sen progen perään ja myö haluttiin vähän suoraviivaisempaa. Selkeytti hommaa se jäsenten vaihtuminen.

Mutta pätevän naissolistin löytäminen osoittautui ennakoitua vaikeammaksi – yhtye kuvaileekin Facebook-sivuillaan laulajan löytämistä ”tuskalliseksi”. Mikä siinä oli niin tuskallista?

Miika: – Jossain välissä käytettiin treenikämpillä toinen toistaan erikoisempia pirkkoja pyörimässä. Se oli aivan hirveetä. Varsinkin, kun suurin osa niistä tuli Helsingistä kyytiin ja mä jouduin sitten ajamaan kahdestaan niitten kanssa. Kiusallisuuden aste oli aika kova – varsinkin, kun ne koelaulut ei menny yleensä kovin hyvin.

Antti [Rantavuo, rummut]: – Meillä oli Muusikoiden.netissä laulajahakemus, ja pyydettiin laittamaan ääninäytettä laulamisesta. Muutaman kerran otettiin ilman näytettä, kokeiluun. Se oli virhe. (nauraa) Näin kauniisti sanottuna.

Jukka: – Ehkä siinä oli jotekin tähdet kohdillaan, että yhtenä pikkujouluiltana oltiin työporukan kanssa Kouvolan Mutterissa ja Sini [Seppälä, laulu] oli siellä laulamassa karaokea. Keräsin rohkeuteni ja menin kysymään. Nyt ollaan sitten tässä.

 


Keikkamyyjä lakimiehenä

Koska vain Jukalla on jäsenistä aiempaa kokemusta täyspitkän studiolevyn teosta, utelen mikä oli yllättävintä levyn teossa verrattuna demoihin tai EP:seen.

Jukka: – Vaikka sen tiesi, että se on pitkä prosessi ja iso työ, niin se kuitenkin yllätti, että siinä olikin aika paljon hommaa. Mutta tosi hyvissä käsissä oltiin Deep Noise Studiosilla.

Miika: – Joo, Saku [Moilanen, äänittäjä ja miksaaja] on kova äijä musahommissa, ja se osaa ottaa tuotantoprosessin haltuun.

Jukka: – Ja on vielä ihan mukava mies.

Kaikki: (naurua)

Antti: – Itteni yllätti ehkä eniten se äänityksen jälkeinen prosessi, kun ei ollu mitään lafkahommia. Se oli kaikista työläin, kun oli valmis paketti ja se pitäis saada jollekin myytyä – se aiheutti kaikista eniten stressiä ja turhautumista.

Miika: – Toi on kyllä totta. Kyllä sitä treeneissäkin kahvitauolla mietittiin, että kukahan tän ottaa, saadaanko me tätä koskaan julkaistua.

Lopulta levyn otti julkaistavakseen kanadalainen Maple Metal Records. Miksi juuri Maple Metal valikoitui julkaisijaksi?

Miika: – Me oltiin yhteydessä tosi moneen levy-yhtiöön ja osa pääsi ”jatkokierrokselle”, osa kiinnostui, ja niistä vähitellen putosi porukkaa pois. Maple oli sellainen taho, että he olivat tosi neuvotteluvalmiita. Oikeestaan suurin piirtein kaikki, mitä me haluttiin tai vaadittiin heiltä, niin John Belrose sanoi: ”ok, sopii, sopii”.

Joni: – Osa levy-yhtiöistä oli ehdottomia ja sitten oli niitä, jotka oli valmiita neuvottelemaan.

Miika: – Sekin oli yllättävän raskas prosessi, kun meistä kukaan ei ole lakimies. Siinä sitten keikkamyyjän kanssa istuttiin alas ja plärättiin sopimuksia läpi, että mitä nää asiat täällä ylipäänsä tarkottaa.

 

Biisit edellä

Kuinka yhtye itse kuvailisi musiikkiaan?

Jukka: – Aina ollaan haluttu tehdä omankuuloista musaa. Ei silleen: ”Ai, täähän on ihan samanlaista ku toi”.

Antti: – Ehkä oma määritelmä on ”modern melodic metal”. Se on ehkä sellanen, mikä kuvaa ihan hyvin, mut toisaalta se on aika laaja käsite että mitä se tarkottaa. Mutta joku piti keksiä levyä varten. Se on varmaan ihan osuva.

Miika: – Jos mun pitäisi luonnehtia, niin moderni tulisi ensimmäisenä mieleen.

Jukka: – Ihan perseestä noi genrettämiset muutenkin.

Vaikuttajien ja jäsenten omista kuunteluhistorioista löytyy paljon tuttuja nimiä – Children of Bodom, Nightwish, Opeth, Megadeth, Halestorm – mutta yksi bändi ei oikein sovi kuvioon: Immortal, jota Miika kuunteli paljon yläasteikäisenä. Kuinka paljon Immortal kuuluu Crimson Sunissa?

Miika: – Ei ehkä siinä musiikissa, mutta takahuonehäröilyissä senkin edestä. (nauraa)

Crimson Sunin Facebook-sivulla mainitaan, että jokainen kappale on oma tarinansa. Mistä tarinat kumpuavat?

Antti: – Ainakin omasta puolesta tulee joku isompi ajatuskuvio, mitä sitten pyörittelee. Joku aihepiiri ja siihen keksii sitten kertsiin osuvan ja nasevan tekstin. Sen ympärille alkaa rakentaa sitä tekstii. Ei ole mitään tiettyä teemaa tai mitään mistä lähtis keräämään ideoita – ihan fiilispohjalta. Tykkään tehdä valmiin biisin päälle lyriikat eikä toisinpäin.

Miika: – Mulla on enemmän silleen, että ne ei yleensä ole ollut mistään hirveen konkreettisista asioista, vaan aika abstraktia meininkiä – tunnetiloja, fiiliksiä.

Jukka: – Kaikkihan on kirjottanu lyriikoita levylle, niin ihan varmaan elävästä elämästäkin siellä on.

Entäs sävellysprosessi? Antti mainitsi tekevänsä sanoitukset valmiiden sävellysten päälle, mutta päteekö se muihinkin?

Joni: – Itse teen biisejä silleen, että otan kitaran käteen ja alan säveltää. Yleensä tehdään loppuun asti valmis sävellys ensin. Niistä puuttuu usein lauluosio kokonaan, mitä ruvetaan yhdessä hiomaan.

Jukka: – Vähän biisistä riippuu. Joskus tulee sellanen biisi, että tää on ihan saatanan hyvä eikä tarvitse muokata, mutta sellasta sovitustyötä tehdään treeniksellä.

Toista levyä varten on jo olemassa aihioita.

Antti: – Lullacryn Sami Leppikangas antoi kullanarvosen neuvon: tehkää heti toinen levy perään. Pysyy homma nousujohteisena. Katsotaan miten hyvin pystytään Samin neuvoa noudattamaan.

Jukka: – Kyllä nyt ainakin ensi kesään tai syksyyn asti menee ennen kun päästään äänittämään. Se on sellanen realistinen arvio. Katotaan mitä tässä käy – ei tiedä vielä.

Miika: – Tietenkin sitä mukaa, kun materiaalia syntyy. Kunhan on tarpeeksi hyvää materiaalia – ei sinne paskaa kannata lähteä äänittelemään. Hyviä aihioita onkin jo olemassa.

 

Taikuritkin ihmeissään

Towards the Light on kerännyt paljon positiivista palautetta. Vaikka demot ja EP keräsivät hyviä arvosteluja, osasiko bändi odottaa tällaista kohtaloa?

Miika: – No ei me ihan näin hyvää palautetta osattu odottaa.

Antti: – Totta kai sillon päätettiin, että hyvä EP kun tuli tehtyä ja hyvää palautetta siitä, että levystä tulisi vieläkin kovempi. Se oli tavoite, ja ilmeisesti ollaan myös päästy siihen. Ainakin joittenkin mielestä.

Joni: – Siitä EP:stä kun sai tosi hyvää palautetta, niin hokas, et nyt ois bändi kasassa äänittämään ekan kokopitkän.

Antti: – Ehkä lähinnä just tää palaute, mitä on tullu, on tuonu hyvää fiilistä. Jotenkin kun se levy tuli julki, niin ei osannu suhtautuu siihen mitenkään. Nyt kun on tullut tällasta huippupalautetta, niin ei voi olla kun tyytyväinen.

Miika: – Kyllä tässä on taikuritkin itse ihmeissään.

Mikä on maailmanvalloitussuunnitelman seuraava askel?

Miika: – Hoidetaan tää ilta eka ja katotaan sitten. (nauraa)

Antti: Pyritään hankkimaan mahdollisimman paljon keikkoja tähän levyn jälkeen, että tää syksy ja talvi menisi ainakin reilusti keikkaillessa. Kalenteriin mahtuisi lisää keikkoja.

Miika: – Ens kesänä ois siistii päästä festareille.

Jukka: – Maailmanvalloitusta vaikeuttaa, että meiltä puuttuu management-osasto kokonaan. Eli etsitään managementtia. Toivotaan, että tulevan sellaisen avulla päästäisiin vähän isommille sloteille ja paremmille paikoille. Vaikka eihän tässäkään slotissa mitään vikaa ole.

Miika: – Tollasia yhteistyökumppaneita pitäisi saada, koska se on aika vaikeeta, että Jukka Jauhiainen ottaa puhelimen käteen ja soittaa: ”hei, me ollaan tällanen bändi, voitasko tulla soittamaan?”

Metal Snägäri

Crimson Sun on kotoisin Kotkasta. Minkälainen on Kotkan metalliskene?

Miika: – Sitähän näkee tuolla Dark River Festivalilla.

Antti: – Kotka on hevikaupunki. Jos se ennen oli merimiesten jazz-kaupunki, niin nykyään se on hevikaupunki. Ainoa, mikä sieltä puuttuu, on kunnon baari, jossa voisi vähän isommassa paikassa hevibändit esiintyä. Siellä ei olla ihan kunnolla ymmärretty kuinka paljon potentiaalia tällaselle ravintolahommalle olisi.

Jukka: – Kun ekat tilitykset tulee levy-yhtiöltä, niin sittenhän me perustetaan sinne se. (nauraa)

Antti: – TÄMÄ EI OLLUT LUPAUS! (nauraa)

Miika: – No jos nyt ensin nakkikioski. Metal Snägäri. (nauraa)

Jos ihmisten pitäisi tietää yksi asia Crimson Sunista, mikä se olisi?

Miika: – Tulee mieleen vaan, että soitetaan ihan hyvin musaa ja ollaan ihan kohtuullisen hyviä tyyppejä. Tuolla Dark Riverissäkin kuultiin tällainen palaute, että geneeristä paskaa. En pysty itse allekirjoittamaan – mä en ole ainakaan kuullu Suomessa muita bändejä jotka soittaisi samanlaista musaa. Sellaista modernia.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Towards the Light
KOTIPAIKKA
Kotka

JÄSENET
Sini Seppälä - laulu
Miikka Hujanen - koskettimet
Antti Rantavuo - rummut
Jukka Jauhiainen - basso
Joni Junnila - kitara


DISKOGRAFIA
Towards The Light 2015
The Border EP 2013
Internet release (digital) 2010
Tears of the Dawn (demo) 2008
Tales Unseen (demo) 2006
First Lights of the Sun (demo) 2006
© Imperiumi MMVII. Teksti: Aleksi Peura   Kuvat: Maple Metal Records, Jevgeni Hagris
http://crimsonsun.net/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2429 Palaa »