Keikkaraportti: Helloween & Gamma Ray, Pakkahuone, Tampere, 30.03.2013

Joulukuussa 2007 Tampereen Pakkahuoneella oli ensi kertaa tapahtuma nimeltään Hellish Rock, jonka pääesiintyjiä olivat saksalaiset heavylegendat Gamma Ray ja Helloween. Tuon iltaman muistot ovat edelleen lämpimät niin meiningin kuin settilistojenkin puolesta, olivathan siellä nuoruusvuosieni tärkeimmät saksalaisbändit yhdessä ensi kertaa. Nyt pääsiäislauantaina Pakkahuoneella tämä sama kaksikko esiintyi jälleen, oli tullut Hellish Rock Part II:n aika.

Menin Bulldogin baaritiskin kautta Pakkahuoneelle, väkijoukko oli ahtautunut sisälle, ilman jonoa pääsin sisään mutta sittenhän se jonottaminen alkoikin toden teolla – paikka oli julisteen mukaan loppuunmyyty. Hyvä niin, Heavy Metal elää ja voi hyvin! Sainpas ylipuhuttua lipun kantapalan itselleni muistoksi (ennen sen sai automaattisesti, nykyään joka paikassa koko lippu viedään, ehkä keikan jälkeen saa jonkin repaleen mukaansa). Alakerran vessatilaan pääsi tässä vaiheessa lähes ilman jonottamista, mutta jo takaisin tullessani käytävällä oli pitkä liuta hätää kärsiviä. Klubin puolelle ei ollut pääsyä, joten kyllähän oli porukkaa jonottamassa juomia. Väkeä oli todella tiuhassa ja lämpö alkoi kohota. Parin kaverin kanssa jutellessa aikaa meni noin kymmenisen minuuttia kunnes pääsin tilaamaan virvokkeita. Iltaman järjestelyistä sen verran plussaa että juomien kanssa pääsi vaikka eturiviin ilman mitään karsinoita. Merch-tiskilläkin tuli käytyä, petyin kun Gamma Rayn livejulkaisua ei ollutkaan näköpiirissä, uutta Master Of Confusion EP:tä oli tarjolla paitojen ja pipojen lisäksi. Helloweenin puolella oli ainakin uuden albumin mukaista vaatetusta. Kovin paljoa ei kyllä näkynyt kummankaan pääbändin paitoja yleisössä, ei vanhempia paitoja eikä uusiakaan. Nuoria farkkuliivisotureita ei näkynyt lainkaan. Olemmeko me kaikki tulossa vanhoiksi ja laiskoiksi?

Shadowsiden keikasta kuulin vain loppufiilikset, illan tähtäimessä minulla olivat vain Gamma Ray ja Helloween. Gamma Ray aloitti soittonsa muistaakseni melko tarkasti kello 20:20, kuten aikataulussa oli sovittuna. Keikka alkoi todella komeasti tutulla Welcome -introlla ja energisellä klassikolla Anywhere In The Galaxy, on siinä hieno aloitusbiisi joka toimii takuuvarmasti. Bändistä huokui heti alkuun hyvä fiilis ja reipas meininki. Ikä alkaa näkyä bändin miehissä, mutta voimaa ja virtaa riittää silti kunnon esityksiin. Avauksen jälkeen palattiin itselleni tärkeälle Somewhere Out In Space -albumille, vauhdikas ja elokuvatunnelmia tarjoileva Men, Martians And Machines oli aivan loistava valinta settilistaan. Komeaa power metal -rallittamista, kyllähän alkoi kuumuus kohota. Reilun parinkymmenen vuoden takaiselta Sigh No More -albumilta soitettiin mainio The Spirit, joka ei jättänyt ainakaan meitä pitkäaikaisia vanhan tuotannon ystäviä kylmiksi. Uudempi veto Dethrone Tyranny oli itselleni tuntematon biisi (minulla ei ole hallussa Gamma Rayn kaikki studioalbumit, vain viisi ensimmäistä albumia, vuoden 2005 Majesty ja tietenkin myös vuoden 2007 Land Of The Free II) mutta siitä huolimatta biisin tarjoilema metalliannos maistui minullekin ihan hyvin ja tuntui olevan mieluisaa kuultavaa myös monille muillekin. Kai Hansenin julistettua Gamma Rayn olevan erilainen kuin muut ja julkaisevan välillä myös EP-levyn normin studioalbumin sijaan, olikin aika soittaa uudelta EP:ltä nimikkoraita Master Of Confusion ja Empire Of The Undead. Hyviä biisejä ja ylipäätään onkin sanottava että Gamma Ray olikin valinnut settiinsä rohkean määrän uudempia biisejä, soittoaikaa oli kuitenkin vain hieman yli tunnin verran. Ei se mitään, homma toimi kokonaisuudessaan menevällä meiningillä joka ei pysähtynyt hetkeksikään. Seuraavaksi soitettu Empathy Rise oli myöskin itselleni uusi tuttavuus. Vihdoinkin Gamma Ray palasi klassikkokantaan aina yhtä hyvällä yleisön kaappaajalla Future World, oli yllätys että tätä herkkupalaa ei säästettykään Helloweenin soitettavaksi. Heavymetallista ja sen parissa elävistä kertova To The Metal oli aika hyvä paahto, toki keikan päätteeksi soitettu Send Me A Sign oli vertaansa vailla.

 

Gamma Rayn keikka oli kaiken kaikkiaan hyvä veto alansa veteraaneilta, Kai Hansenin jälleennäkeminen ja -kuuleminen oli jo itsessään yksi illan kohokohdista. Bändillä tuntui olevan hauskaa, soitto kulki jokaisella Henjo Richterin kitaroinneista Dirk Schlächterin bassoiluun. Erikseen pitää mainita Michael Ehren kovan luokan rumputyöskentely, ukon soitossa tuntui olevan piiskaavaa voimaa ja tarkkuutta, mutta fiilis ei kuitenkaan ollut mitenkään "triggeröity" tai "muovinen" vaan saimme kuulla todella sähäkkää soitantaa. Joku yleisössä ehti jo sanoa että tämä kaveri ei häviä Zimmermannille. Settilista oli yllättävän uutuuspainotteinen, Gamma Rayn tapauksessa olisin kyllä toivonut enemmän ydinklassikoita kuten Valley Of The Kings, Ride The Sky, Dream Healer, The Silence... ja tietenkin bändin parasta veisua eli Rebellion In Dreamlandia, edes akustisena tulkintana.

Gamma Rayn setti: Intro: Welcome / Anywhere In The Galaxy / Men, Martians And Machines / The Spirit / Dethrone Tyranny / Master Of Confusion / Empire Of The Undead / Empathy Rise / Future World / To The Metal / Encore: Send Me A Sign

 

Juuri ja juuri ehdin jonottaa itselleni toisenkin virvoitusjuoman ja palata takaisin lähelle lavaa kun Helloween aloitti soittonsa. Walls Of Jericho -intron jälkeen täräytettiin ilmoille heti alkuun yksi parhaista avainhiteistä Eagle Fly Free, siinäpä niin ikään mainio keikan avausralli, heti luulot pois. Tämän jälkeen Helloween siirtyi uudempien kappaleidensa pariin. Nabataea ja Straight Out Of Hell olivat itselleni täysin uusia tapauksia, mutta oma vika, mitäs olen jämähtänyt vuosilukuihin 1985–1988 ja 1994–1996. Niin ikään Where The Sinners Go oli kuin tuliterä kappale vaikka onkin toiseksi uusimmalta levyltä. Biisi toimi itse asiassa aika pirun hyvin ja kaappasi hyvin mukaansa. Waiting For The Thunder ja Burning Sun olivat myös mainioita kappaleita, jopa siinä määrin että pitää ehkä tuota uudempaakin tuotantoa hommata jo vähitellen.

Rumpusoolon aikana huomasin ainakin sen, että Dani Löble soitti molempia bassorumpuja, aika usein kun tulee huomattua että soitetaan kahdella polkimella vain yhteen bassorumpuun, vaikka olisikin kaksi tarjolla. Danilla oli toki kaikkiaan neljä bassorumpua, pitäähän joskus olla hieman koristeitakin matkassa. Sen sijaan kaksi lisäbassorumpua ylhäällä soittajan molemmin puolin eivät olleet siellä vain näön vuoksi, vaan niistä todella lähtivät illan tylyimmät tykitykset kun Dani löi niihin, varsinkin soolon aikana äänivallit iskivät kalloon jopa kivuliaasti. Soolo itsessään ei ollut mitenkään mullistava, mutta hienoa kuunneltavaa kuitenkin, soundipuoli kun oli niin hyvässä lyönnissä.

Rumpusoolon jälkeen bändi palasi lavalle ja iski yleisön klassikkosuoneen biisillä I'm Alive. Kova veto, kyseessä on ainakin itselleni yksi tärkeimmistä helmistä Helloweenin vanhassa tuotannossa. Seuraavaksi soitettiin jälleen liuta uudempia biisejä: Live Now! oli sisällöltään melko tasapaksu tapaus, mutta Hold Me In Your Arms säväytti jonkin verran. Näiden tilalla olisin kuullut mieluummin vaikkapa Keeper Of The Seven Keys -aikakaudelta A Little Timen tai Save Usin. Seuraavaksi soitettiin jo tietynlaisen (semi-)klassikon statuksen saanut If I Could Fly. Biisi on kyllä hyvä ja varsinkin livenä slovarin tunnelma on kohdallaan, mutta siitä huolimatta olisin kuullut mieluummin vaikkapa The Time Of The Oath -albumin suurballadin If I Knew. Keikka eteni jälleen uudenkarhealla biisillä Hell Was Made In Heaven, josta jäi fiilis että hyvä kertosäe ei vielä takaa hyvää kokonaisuutta. Sitten vihdoinkin täräytettiin kappale jossa oli sitä jotain, edellä mainitun The Time Of The Oath -albumin Power!!! Pelkästään tämä biisi aukaisee portit hyviin muistoihin vuoden 1996 tienoille ja ensimmäiseen kokemaani Helloween-keikkaan Nummirockissa. Olisipa tuolta levyltä soitettu vielä edes Steel Tormentor...

 

 

Käväisin välillä pienellä "paussilla" ja palatessani päätin hakea Helloweenin merirosvopaidan. Palattuani ensimmäisenä encorena vedetty Are You Metal? on periaatteessa yhtä hyvä livebiisi kuin Gamma Rayn To The Metal, mutta samalla myös yhtä lailla melko mitäänsanomatonkin tekele. Toisena encorena kuultiin onneksi Keeper-ajan ydinklassikko Dr. Stein, kappale joka ei esittelyjä kaipaa. Illan toisessa encoressa myös Kai Hansen palasi lavalle, ja johan iski huikea fiilis pelkästään siitä! Kai Hansen on kuitenkin Helloweenin historian tärkein biisintekijä ja Gamma Rayssäkin monien upeiden levyjen päämaestro. Tunnelmalataus oli taattua laatua kun tällä porukalla alettiin soittaa Helloweenin "pääkappaletta" Halloween, joka eteni pian medley-tyylisesti Walls Of Jerichon How Many Tears- ja Heavy Metal (Is the Law) -kappaleisiin ja lopulta takaisin Halloweenin säveliin. Illan päätti Keeper-ajan yksi tärkeimmistä, I Want Out, jonka aikana myös Gamma Rayn kitaristi ja basisti liittyivät joukkoon. Kyllä riitti kitara- ja bassovallia kerrakseen! Lauteilla oli iso ja iloinen lauma heavyäijiä, oli kyllä hieno finaali. Bändin lähdettyä lavalta soitettiin vielä nauhalta A Tale That Wasn't Right -biisin akustinen Unarmed-versio. Siinäpä olisi ollut aivan loistava veto varsinaisen keikankin osaksi.

 

Helloweenin setti: Intro: Walls Of Jericho / Eagle Fly Free / Nabataea / Straight Out Of Hell / Where The Sinners Go / Waiting For The Thunder / Burning Sun / Drum Solo / I'm Alive / Live Now! / Hold Me In Your Arms / If I Could Fly / Hell Was Made In Heaven / Power / Encore: Are You Metal? / Dr. Stein / Encore 2 (ft. Kai Hansen): Medley - Halloween / How Many Tears / Heavy Metal (Is the Law) / Finale (ft. Gamma Ray): I Want Out / Outro: A Tale That Wasn't Right (Unarmed Version)

Sekä Gamma Rayn että Helloweenin esitysten antia tehosti onnistunut (mutta toki erittäin voimakas) äänikokonaisuus ja todella hyvin toteutetut valosysteemit. Niin ikään molempien bändien settilistoissa oli rohkea, jopa liiallinenkin määrä uudempia kappaleita klassikoiden jäädessä vähemmälle. Toki molemmat bändit ovat niitä klassikoita takoneet keikoillaan enemmän kuin tarpeeksi ja varmasti saavat omaan soittoonsa uutta intoa uusien kappaleiden kautta, mutta ainahan tällainen vanhojen biisien ystävä kaipailee niitä klassikoita pöytään. Jos ensi vuonna Helloween juhlistaa 30-vuotista taivaltaan klassikkosetillä ja/tai jos parin vuoden päästä Gamma Ray soittaa Land Of The Free -albuminsa kannesta kanteen, niin siinäpä seuraavat kiinnostavat keikat näiden bändien kohdalla.

Kiitos jälleen Gamma Ray, Helloween ja aina niin auvoisa keikkakaupunki Tampere!

© Imperiumi MMVII. Teksti: Sabbathman   Kuvat: Sabbathman
Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2618 Palaa »
Bookmark and Share