Keikkaraportti: We Will Rock You, Hartwall Areena, Helsinki 1. ja 2.3.2013

Vuodesta 2002 Lontoossa pyörinyt Queenin musiikkiin ja Ben Eltonin käsikirjoitukseen pohjautuva musikaali We Will Rock You lukeutuu Lontoon teatterimaailman huikeisiin menestystarinoihin, ja sen on nähnyt maailmalla yhteensä jo noin 14 miljoonaa ihmistä. Musikaali sai ensi-iltansa Lontoon Dominion-teatterissa huhtikuussa 2002, siitä tuli jo 2006 Dominion-teatterin historian pisimpään pyörinyt show ja vuonna 2011 We Will Rock You voitti arvostetun yleisöpalkinnon Laurence Olivier Awardsissa. Viimeinkin We Will Rock You saatiin helmi-maaliskuun taitteessa lopulta myös Suomeen. Kahden Turun näytöksen jälkeen Imperiumi oli katsomassa Helsingin-esitystä täydellä Hartwall Areenalla.

 

West End -lahjakkuuksien tähdittämä (pääosissa Galileo Figaron roolissa MiG Ayesa ja naispääosassa Scaramouchena Lauren Samuels) musikaalitarina ajoittuu tulevaisuuteen, 2300-luvulle. Tulevaisuudessa maapalloa johtaa diktatorisesti ja voimankäytöllä maailmanlaajuinen GlobalSoft-softafirma ja sen poliisipomo Khashoggi sekä tätä käskyttävä äitinsä Killer Queen.

Maa-planeetalta (nyttemin iPlanet) on hävitetty ja pannaan asetettu kaikki orgaaninen musiikki ja listoja hallitsevat softayhtiön digitaalitähdet. Siihenhän voisi skeptikko tietysti todeta, että nyt kun Vocaloidin kaltaisia laulamista emuloivia syntikoita ja softia on jo olemassa, aina vain kasvottomammiksi käyvien biologisten artistien syrjäyttämiseen ei varmasti mene enää kolmeasataa vuotta. Joka tapauksessa, musikaalin clue on siis se, että pieni kapinallisjoukko (Bohemians) on saanut vihiä, että jossain on vielä kätkettynä aito kitara. Sitä siis metsästetään Queen-musiikin, (yllättävän isossakin roolissa) rock-aiheisten onelinereiden ja nykymusiikin tilalle irvailemisen kutomassa juonikuviossa ja välinäytöksellisessä kahden ja puolen tunnin show’ssa on tietysti myös köörejä, tanssinumeroita, pientä lokalisoitua yleisön kosiskelua sekä totta kai jokaiseen suosittuun tarinaan oleellisena osana kuuluvaa romantiikkaa.

 

Harvoinpa täällä Suomessa saamme nauttia sen tasoisesta musikaalituotannosta, jota tämä West End -produktio meille Hjallis-Areenalla tarjosi. Kyseessähän oli vielä kaiken lisäksi "vain" We Will Rock Youn kiertueversio, ei siis se produktio, joka on hionut taitojaan yli kymmenen vuoden ajan Lontoossa. Käy siis selväksi, että näitä taitavia muusikoita, tanssijoita, laulajia ja tanssivia laulajia taitaa olla tuolla saarivaltiossa hieman enemmän, kuin meillä täällä kotitarpeiksi on.

Koska myös areenan permanto oli myyty istumapaikkoja täyteen, luonnollisesti valokuvia sai ottaa ainoastaan encore-kappaleen (Bohemian Rhapsody, tietty) aikana. Muutenkaan iso ja kolkko jäähalli ei varmaankaan ole ihan se foorumi, johon tämä kotoisen tuntuisissa teatterisaleissa normaalisti esitettävä produktio on luotu. Ainoa miinus soundipuolelta tulee siitä, että kun teatteriproduktiota ajetaan teatterivolyymilla isossa ja kolkossa hallissa, niin suora vuorovaikutus lavan ja yleisön välillä hieman kärsii. Muutenhan musiikillisesti ei kyllä jäänyt todellakaan nokan koputtamista. Itse Brian May ja Roger Taylor ovat vastanneet bändin kouluttamisesta ja musiikillisesta laadunvalvonnasta. Soittaapa tuossa kiertueyhtyeessä tällä hetkellä vielä Queenin rumpalin Roger Taylorin oma poikakin.

 

Taustalla soittava yhtye on koottu sitä silmällä pitäen, että Queenin monipolviset ja montaa eri tyylisuuntaa edustavat kappaleet saadaan soitettua mahdollisimman autenttisella otteella. Yhtyeessä on esimerkiksi kolme kitaristia, jotka pystyvät tarpeen tullen soittamaan kolmisointuharmoniat tai rokkiriffit mahdollisimman oikeaoppisesti. Jo show'n alusta asti kävi selväksi, että nyt kuullaan Queenia hyvin autenttisella otteella. Yhtye alkoi paukuttaa Innuendo-albumin nimibiisin introa pimeässä salissa ja biisin startatessa vokaaleista huolehti itse Freddie Mercury. Nykytekniikallahan tämä on lasten leikkiä, sillä lauluosuudet oli napattu tietenkin levyraidalta. Allekirjoittaneella ainakin nousi tässä vaiheessa niskavillat pystyyn. Eikä kerta ollut tämän konsertin aikana ainoa.

Kappalevalinnoista löytyi tietenkin paljon hittejä mutta olipa joukkoon – ja välillä lyhyiksi inserteiksi – valikoitunut muutama todella harvinainen kipalekin. Kaikkia biisejä ei soitettu ihan alkuperäisessä asussaan ja useissa olivat myös lyriikat saaneet uuden kohtelun. Radio Gaga ja One Vision esitettiin perinteisen lead-laulajan sijaan koko kuoron voimin, joka toi kappaleisiin todellista voimaa. Tätä kikkaa olisi voinut jopa viljellä hieman enemmänkin. Kaiken kaikkiaan, todella viihdyttävä musiikillinen kokemus oli se, jonka West End -produktio meille tarjosi. Nälkää jäi jopa seuraavaan Lontoon reissuun sen verran, että pitää tämä Dominion Theatressa varmaan uudestaan kokea.

Setti – ensimmäinen näytös: Innuendo / Radio Ga Ga / I Want to Break Free / I Want to Break Free (reprise) / Somebody to Love / Killer Queen / Play the Game / Death on Two Legs (instr.) / Under Pressure / A Kind of Magic / I Want It All / Headlong / No-One but You (Only the Good Die Young) / Crazy Little Thing Called Love / Ogre Battle (instr.).

Toinen näytös: One Vision/Radio Ga Ga (reprise) / Who Wants to Live Forever / Flash / Seven Seas of Rhye / Fat Bottomed Girls / Don't Stop Me Now / Another One Bites the Dust / Hammer to Fall / These Are the Days of Our Lives / Bicycle Race / Headlong (reprise) / Brighton Rockin soolo / Tie Your Mother Down (instr.) / We Will Rock You / We Are the Champions.

Encore: We Will Rock You / Bohemian Rhapsody

Rooleissa mm. MiG Ayesa (Galileo), Lauren Samuels (Scaramouche), Brenda Edwards (Killer Queen), Sean Kingsley (Khashoggi), Kevin Kennedy (Pop), Rolan Bell (Britney), Lucie Jones (Meat) ja Dean Read ( kapinallisten johtaja). Kesto noin 160 minuuttia väliaikoineen.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Eero Kaukomies, Mape Ollila   Kuvat: Riitta Arokallio
http://www.wewillrockyou.co.uk/#/news Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1868 Palaa »
Bookmark and Share