|
Amorphis on bändi, joka ei liiemmin esittelyitä kaipaa. Yhtye, jonka levyjä on myyty maailmanlaajuisesti puoli miljoonaa kappaletta ja viimeisintä Am Universum -levyä lähemmäs satatuhatta kappaletta, on todellisesti lyönyt itsensä metallimaailman kartalle pysyvästi.
Tänä vuonna Amorphiksessa puhaltavat uudet tuulet, kun bändi pääsi vihdoinkin eroon riistodiilistä Relapse Recordsin kanssa, ja alkuperäinen rumpali Jan ”Snoopy” Rechberger on palannut remmiin. Uusi levy ”Far From The Sun” on ensimmäinen täyspitkä julkaisu uuden levy-yhtiön Virginin kautta, ja tällä hetkellä asiat eivät voisi olla paremmin. Joskus tilanne oli tosin toinen, ja bändillä olikin kymmenen vuoden ajan aikamoinen riippakivi nilkassaan. EMI:n toimistolle saavuttuani tapasin Amorphiksen laulaja Pasi Koskisen erittäin hyväntuulisena ja puheliaana.
|
 |
- Kyllä se Relapsen diili oli aivan hirveä. Me näytettiin se yhden tutun lakimiehelle, joka luki sen sopimuksen läpi ja muutaman päivän pähkäili sitä. Sitten se soitti ja sanoi, että tämä on helvetin hyvä diili, mutta ei teille. Se oli ihan helvetin hyvä huijaus, jossa kumotaan kaikki oikeudet bändiltä ja periaatteessa myydään dollarilla Relapselle koko paska. Joitain ennakoita me saatiin levyjä varten, mutta esimerkiksi Tuonelaa varten ennakot maksettiin Elegyn rojalteista. Tavallaan aika kaksihaaraista touhua tuo Relapsen toiminta, kun toisaalta sehän meidät on nostanut tähän missä nyt ollaan. Relapsen kanssa oli puolin ja toisin, kun mehän oltiin myyvimmät bändit siellä Neurosiksen kanssa. Kyllä ne tekivät sinällään hyvää duunia, mutta meidän puolelta se oli ihan puhdasta hyväntekeväisyyttä. Koko se aika, mikä oltiin Relapsella, venailtiin myös rojalteja, ja niitähän ei ole kuulunut vielä tähänkään päivään asti.
|
| Uuden levyn työstö aloitettiin jo hyvissä ajoin ennen uuden levy-yhtiön etsimistä, ja loppujen lopuksi bändi päätyi tekemään koko levyn omin voimin ilman taustatukea. Myös rumpalin vaihtuminen hidasti levyn tekoprosessia huomattavasti. Am Universumin jälkeen vierähtikin kaksi vuotta ennen kuin Far From The Sun saatiin julkaistuksi.
|
- Me päätettiin tehdä tämä levy itse ja sen jälkeen valmiin levyn kanssa etsiä levydiiliä. Siinä samassa hässäkässä rumpalikin vaihtui, eli Snoopy tuli takaisin remmiin. Snoopyn kanssa treenattiin puolisen vuotta ja siinä samalla tehtiin uusia biisejä. Kun levy oli valmis, ruvettiin Vesterisen Sepon kanssa pähkäilemään sopivaa levy-yhtiötä. Olihan siinä vääntöä jo itse sessioidenkin aikana, kun me sitä demoa tarjottiin aika lahjakkaasti ympäriinsä. Meillä oli siinä lopussa sitten puolen kymmentä varteenotettavaa vaihtoehtoa. Puritaaneille tiedoksi, että kyllä siellä oli niitä indielafkojakin myös joukossa! Virginiltä tuli yksinkertaisesti paras tarjous, joten teimme niiden kanssa parin levyn diilin. Meillä oli kymmenen vuotta niin paha taakka tuon Relapsen kanssa, että ei uskallettu sen pidempää sopimusta tässä vaiheessa tehdä.
|
- Levy tuotettiin itse, kun meillä ei ollut levy-yhtiötä takana, joten eivät olisi resurssit riittäneet. Kaikki ovat helvetin tyytyväisiä tuohon jälkeen ja varmaan jatkossakin tuotetaan levyt itse. Aina tulee tietenkin kädenvääntöä, kun on kuusi eri mielipidettä, mutta hyvä puoli siinä on se, että myös kritiikkiä tulee eri tavalla. Musiikki on käynyt niin monen suotimen läpi, että se on takuuvarmasti hyvää. En tiedä, tykkääkö kukaan muu, mutta me ainakin digataan.
|
|
Levyn nauhoittamiseen varattiin hyvin aikaa, ja levyä tehtiinkin kolmessa eri studiossa. Bändi päätyi tähän ratkaisuun olosuhteiden pakosta ja siitä yksinkertaisesta syystä, että eri studioissa syntyy erilaista jälkeä.
|
- Finnvox me valittiin oikeastaan sen takia, että meidän mielestä me saadaan sieltä paras rumpusoundi. Kyllähän sitä olisi voinut muuallakin käydä tekemässä, mutta se oli sellainen ensimmäinen hätäratkaisu. Neljä päivää me siihen varattiin ja neljä päivää niihin nauhoituksiin meni. Siinä samalla tuli vielä sellainen viimeinen sovituspolemiikki, vaikka kyllä ne aika valmiita biisejä oli jo studioon mennessä. CCPC on siitä hyvä paikka, että siellä saa käyttää aikaa niin paljon kuin haluaa, eikä tarvitse kiirehtiä mihinkään. Suomenlinna kiehtoo minua itsessään niin paljon, että halusin mennä Seawolfiin nauhoittamaan oman osuuteni. Mä olen aina tykännyt piehtaroida siellä seudulla. Se oli hyvä ratkaisu, ja sitten vielä vokaalien tuotantopuolella oli pari korvaparia enemmän kuuntelemassa noita mun lauluja. Kyllä mä luotan omiin kykyihini, mutta jostain syystä mä haluan ainakin kahdet korvat kuuntelemaan lopputulosta. John McGregor oli sitten vielä katsomassa, että mä laulan tosiaan englantia enkä häkkistä.
|
Amorphiksen kaksi edellistä levyä (Am Universum, Tuonela) on tuottanut Simon Efemy. Bändin tuotettua itse Far From the Sunin on soundi myös muuttunut aikaisemmista levyistä ehkä hiukan riisutumpaan suuntaan. Soitto on myös hiukan raskaampaa, ja tällä kertaa kaikki vierailijat on unohdettu levyltä.
|
- Levyn soundi itsessään poikkeaa Am Universumista siinä, että sitä ei ole tuotettu niin paljoa, ja nyt me kuulostetaan enemmän bändiltä. Siihen vaikutti myös paljon se Hiilen miksaus. Hiilihän äänitti silloin aikoinaan Elegyn laulut, joten se on tuttu jätkä jo sitäkin kautta. Mietittiin, että se voisi olla sellaista hyvää vaihtelua tuolle Simonin tuotannolle. Simon käyttää hirveästi koneita ja nyt meillä ei ole juuri mitään korjaavia elementtejä.
|
- Tämän uuden levyn soitto on myös paljon vapautuneempaa, ja soundi itsessään on raaempi. Tämä on täysin meidän oma tuotos. Ei siinä, etteivätkö aikaisemmatkin olisi olleet, mutta joitain vierailjoita on kuitenkin käynyt. Tämä on paljon vapaampi levy, ja tässä heijastuu ehkä enemmän se, millaista meidän treenaaminen on – me vedetään jammailupohjalta tätä touhua.
|
Viime vuoden puolella Amorphis kävi myös tekemässä muutamia hiukan eksoottisempia keikkoja Makedoniassa ja Venäjällä. Makedonian keikkamatka Skopjeen muodostui varsinaiseksi seikkailuiksi, kun yläkerran kaverit päättivät ruveta ryttyilemään.
|
 |
- Se on kieltämättä aika erikoinen paikka. Ihmiset on tosi kivoja, mutta siellä on ollut se sota - niin kuin kaikki varmasti tietävät - ja se näkyy siellä vielä aika voimakkaasti. Me saatiin silleen tuta siitä hommasta, että meidän lento piti ohjata sumun takia Sofiaan. Samassa koneessa oli myös meidän keikkajärjestäjä, joka otti meidät pois siitä koneesta, että ehditään ajoissa. Me kirjoitettiin lentoyhtiölle joku sitoumus, että ne sanoutuu irti kaikesta vastuusta meidän osalta. Me oltiin täysin omilla perseillämme siinä jutussa, ja sitten vedettiin siellä Albanian vuoriston läpi kahdella pakulla. Kuselle ei voinut pysähtyä, kun metsissä sanottiin olevan sissejä! Meillä meni tuollainen kahdeksan litraa tiukkaa viinaa sillä matkalla, ja olihan se sinällään aika hauska reissu. Tultiin hotelliin ja meillä ei huoneessa pelannut valot, kun kaikki potikat oli ruosteessa.
|
- Seuraavana päivänä oli sitten keikka, joka osoittautui aika massiiviseksi tapahtumaksi. Siellä on näitä maailman kovimpia dubbibändejä ja muuta vastaavaa. Me oltiin yllättäen aika arvostettu orkesteri siellä suunnalla ja kuultiin, että Bulgariasta tuli neljä bussillista jengia katsomaan pelkästään meitä. Pääesiintyjänä siellä oli vanha dinosaurus Stranglers. Kun me saavuttiin sinne keikkamestalle, Stranglersin tekniikka oli siellä jo vääntämässä. Ne oli ihan hiilenä siellä tyyliin: "me ollaan kohta rakennettu täällä koko Makedonian sähköjärjestelmä uudestaan, eikä toimi vieläkään". Meidän keikka meni ihan hyvin kaikkine vaikeuksineen, ja olihan siellä lopulta kymmentuhatpäinen yleisö hurraamassa. Muistaakseni Makedoniassa kuoli yhdeksän ihmistä sinä aikana, kun me oltiin siellä, ja kuitenkin oltiin siellä vain kaksi päivää. Siellä on edelleen se sissitoiminta aika aktiivista.
|
Yleensä haastatteluista saa lukea haukkuja ja valitusta, kun bändit ovat lähteneet keikoille Venäjälle. Amorphiksen käydessä pistokeikoilla Pietarissa Moskovassa kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin. Yleisön käyttäytymisestä löytyi yhtäläisyyksiä muihinkin maihin.
|
- Venäläiset ovat erittäin arvokas kansa ja niillä on hyvä kansallinen itsetunto. Ne olivat tietyllä tavalla pidättyväisiä, mutta kyllä osa siellä myös antautuu musiikin vietäväksi. Sitä osaa arvostaa, kun osa kuuntelee tosi tarkkaan ja osa taas heiluu kylttien kanssa siinä eturivissä. Tuosta Venäjän reissusta jäi pelkästään positiivinen kuva, ja tuntuu siltä, että suurin osa niistä, jotka meitä etukäteen varoittelivat, eivät ole ikinä siellä edes käyneet. Tullin muodollisuudetkin menivät nekin ihan hyvin. Esimerkiksi itse olin sammuneena paluumatkalla, ja ne tullimiehet tulivat junaan ja pyysivät suoraan nimikirjoituksia. Kysyivät myös, missä on solisti, ja jätkät osoittivat, että tuossahan tuo röhnöttää. Ne vain tuumasivat, että "Aa! Vodka turist", ja lähtivät menemään. Meillehän puhuttiin kaikkea, että teidän kaikki kamat syynätään ja muuta paskaa. Onhan siellä tietenkin se toinenkin puoli, mutta kyllä meitä pidettiin niin pullassa siellä, että ei paremmasta tietoa. Kyllä sinne on perkele pakko päästä uudestaan, koska sen verran hieno kokemus se oli.
|
- Levythän siellä eivät myy paskaakaan, kun siellä on niin isot piraattimarkkinat. Me käytiin Moskovan suurimmassa levykaupassa jakamassa nimmareita, eikä nähty yhtään alkuperäistä Amorphis-painosta hyllyssä. Kyllä ne kaikki olivat jossain kotitehtaissa väännettyjä. Keikat kyllä olivat kyllä täynnä väkeä.
|
Euroopan lisäksi Amorphis on viihtynyt erittäin hyvin myös rapakon toisella puolella Pohjois-Amerikassa. Tälläkin kertaa suunnitelmiin kuuluu lähteä kiertämään sinne heti, kun levy saadaan julkaistuksi.
|
- Capitolin kanssa meillä on vielä neuvottelut kesken siitä julkaisusta, mutta kyllä sen joku siellä julkaisee. Meidän kannattaa sinne kyllä mennä, kun sen verran ollaan jo saatu jalkaa oven väliin noilla aikaisemmilla rundeilla. Se oli hauskaa, kun oli se yhteisrundi Moonspellin ja Kovenantin kanssa - siellä oli mestoja, missä ei ollut kauheata tungosta. Nyt tehtiin Opethin kanssa itärannikon rundi, ja siellä oli kaikki mestat loppuunmyytyjä. Eli niitä mestoja, missä oli aikaisemmin vähemmän jengiä. Kyllähän tuo Moonspell–rundikin veti jo väkeä aika hyvin. Noin pääpiirteittäin Kanadassa jonkun Montrealin keikan voisi mainita, koska sinne oli jono, joka meni korttelin ympäri, eikä kaikki halukkaat päässeet edes sisään. Sitten oli joku Pittsburgh, jossa oli joku 150 ihmistä. Tämä kuvastaa aika hyvin sitä kontrastia siellä suunnalla.
|
Euroopassa Amorphiksen levyt ovat käyneet hyvin kaupaksi, mutta miten on Pohjois-Amerikan laita?
|
- Varmaan samassa mittakaavassa kuin täälläkin. Eihän meidän myynti jenkkimarkkinoilla ole kuin yksi hyttysen paska, mutta kyllä se aika tasoissa on Euroopan kanssa. Amerikkalaisen ja eurooppalaisen yleisön välillä on sellainen juttu, että Jenkeissä yleisö laulaa aina messissä. Se on aivan saatanan siistiä, ja varsinkin kun tietää, että ne ymmärtävät kaiken, minkä niille laulaa. Saksassa, kun heittää jonkun välispiikkejä englanniksi, jengi ei välttämättä tajua yhtään, mitä niille sanoo.
|
- Jenkkifanit ovat paljon sosiaalisempia, kun se koko kulttuurihan perustuu pelkkään paskanjauhantaan, ja kaikki on niin ”fantastic” ja ”awesome”. Periaatteessa voisi kyllä sanoa, että joka puolella tuo yleisö on samanlaista. Kyllähän Suomessakin, kun menee pohjoisempaan, alkaa löytyä helvetin fanaattista jengiä.
|
Sanoituksia Pasi ei ole ikinä suostunut kommentoimaan sen suuremmin, koska jokainen kokee ne kuitenkin omalla tavallaan ja saa niistä erilaisia asioita irti.
|
- Sanoitukset ovat jälleen astetta kehittyneempiä, kuin mitä ne olivat viime levyllä. En mä edelleenkään halua selittää niitä, koska samalla tavalla kuin tuon musiikin kanssa kehotan kuuntelemaan niitä lyriikoita ja miettimään niitä asioita. Olen ne tarkoituksella tehnyt sellaisiksi, että ne toimivat monella eri tasolla. Moni varmasti löytää siitä itselleen jotain sisältöä. Musiikkihan elää omaa elämäänsä jokaisen kuulijan korvassa, ja samalla tavalla ne sanoitukset sen tekevät.
|
Amorphiksen jäsenten erinäiset sivuprojektit ovat lähteneet varsin hyvin käyntiin. Tänä vuonna on nähty uudet levyt Ajattaralta ja Amorphikselta. Syksyllä kajahtaa Verenpisaran uusi levy ja Chaosbreedkin ehtii vielä studioon tänä vuonna.
|
- Kieltämättä ne ovat lähteneet aika hyvin käyntiin. Mulle ainakin tuo Ajattara ylipäätään oli saatananmoinen yllätys, kun en mä sitä itse lähettänyt mihinkään, vaan me tehtiin se demo täysin omaksi iloksemme. Tuli sitten vain puhelinsoitto ja kysyttiin, haluaisinko mä tehdä levyn tuosta, kun se kuulostaa niin vitun hyvältä. Hetken olin vähän jäässä ja totesin vain: "Täh? No tehdään sitten".
|
- Mä pidän siihen edelleen saman asenteen kuin aluksi, eli mulle on aivan sama, julkaistaanko noita levyjä vai ei. Minä teen sitä kuitenkin ja se on mun terapiaa, kun olen kuitenkin vähintäänkin puolihullu ihminen. Pakkohan mulla on olla joku tuollainen purkuprosessi, jossa pystyy käsittelemään sitä maailman vittumaisuutta. Amorphis on sitten vähän hienostuneempi versio siitä. Kuitenkin diggaan tehdä musiikkia, joten en mä näe mitään syytä siihen, että pitäisi vain tehdä yhtä juttua koko ajan. Sehän on vaan hyvä, että on useampia erilaisia projekteja meneillään. Himassa tulee väännettyä kuitenkin valtava määrä kaikkea paskaa rapista jazziin, jotka eivät todellakaan päädy ikinä mihinkään muualle kuin omaan kuunteluun.
|
|
|
