Keikkaraportti: Arcana & Der Blaue Reiter, Klubi, Turku, 5.1.2013

Turun alueen suhina-, pörinä- ja melukonsertit ovat määrällisesti vähentyneet sitten niin sanottujen kultavuosien, jolloin maineikas Kuolleen musiikin yhdistys järjesteli alan tapahtumia epäsäännöllisen säännöllisesti Turun musikillisen alakulttuurin tiloissa. Onneksi alan aktiviteetit eivät lepää vain kalmojen harteilla, sillä uudempi turkulainen keikkajärjestäjätaho I AM Productions on ottanut haasteen vastaan.

Pääasiassa metallisemman musiikin järkkääjänä kunnostautunut I AM toikin heti vuoden alkuun hieman erilaisen esiintyjäkaksikon. Tummemman, mutta selvästi seesteisemmän musisoinnin puolelta tunnettu Arcana on toki esiintynyt Turussa aiemminkin, tarkemmin ottaen syksyllä 2004. Sen sijaan illan lämmittelijänä toiminut espanjalaiskaksikko Der Blaue Reiter oli paitsi ensikertalainen paikalla, myös lähes kaikille aiemmasta tuntematon nimi.

Sininen ratsastaja

Kotimaastaan Espanjasta huolimatta illan avauskaksikko oli varustettu saksalaisella nimellä, eikä tuo kirjainyhdistelmä totta puhuen soittanut päässäni ensimmäistäkään kelloa. Eikä ihme: hädin tuskin paikan päälle päässeenä minua valistettiinkin siitä, ettei duosta ollut kuullut juuri kukaan muukaan. Kyse oli ilmeisen nousevasta ja tuntemattomasta kykykaksikosta, joka oli tutustunut Arcanan ruotsalaisorkesteriin esiintymisreissullaan. Jotain oli kuitenkin tehty oikein, sillä nämä tapaukset päätyivät paitsi samalle keikalle soittamaan ja espanjalaiset myös Arcanan sessiomuusikoiksi lurittelemaan.

Kympin tietämillä aloitellut Der Blaue Reiter (vas.) lukeutuu käytännössä musiikkinsa puolesta sotaisan industrialin puolelle. Tarkemmin ottaen juuri sellaisen saralle, josta myös Ordo (Rosarius) Equilibrio ja muut vastaavat tunnetaan. DBR:n ulosannista saattoi löytää piirteitä myös Puissancen tyylistä. Näitä sotaisia puolia korostettiin etenkin marssirummutuksella ja pahaenteisellä, jopa mustanvivahteisella tunnelmoinnilla.

Niin ikään kaksikon musiikissa vaikuttivat myös naisviulistin taiteilu, runsaat kosketinmaalailut ja rumpurytmit. Taustakankaalle tarjottiin melko neutraaleja valokuvia ja kaksikko itse oli pukeutunut toimistotyöläistä muistuttavaan kauluspaita-asukokonaisuuteen. Yhtyeen mahdollisesta viestistä tai ajatusmaailmasta ainakaan minä en saanut otetta, jos sellaista syvempää ideaa edes oli tarjolla.

DBR tasapainotteli nuorallatanssijan lailla kauniimman ja pehmeämmän, sekä toisaalta sotaisamman ja jylhemmän musiikin välillä. Paikoin herkistely tuntui liiankin imelältä ja tarkoituksettomalta, toisaalta kaksikko piti hyvin keikan hallinnassaan. Loppufiilis jäi myönteisen puolelle, vaikkei keikka täysin mukanaan vienytkään.

 

Arkaaista musisointia

Ruotsalainen Arcana on pitkän linjan tapaus lajissaan ja miltei kahden vuosikymmenen ikäinen. Vuonna 1994 startannut yhtye luokitellaan muiden muassa neoklassisen dark wave -musiikin pariin. Osalle määritelmä on hieman hankala, sillä kovin monesti ihmiset puhuvat harhaanjohtavasti vain neo- eli uusklassisesta musiikista, joka tietysti on hieman erilainen genrensä. Dark wave sen sijaan on paljon parempi termi kuvaamaan Arcanan tyyliä, jossa herkistelyllä, romanttisella lähestymistavalla ja jopa gootahtavalla piirteillä on oma roolinsa.

Näin myös tällä erää, sillä Arcana ei ollut vain mies, kitara ja naislaulaja -typistys, vaan Der Blaue Reiter -vahvistuksien kanssa kokonainen sekstetti. Taustatekijät tiesivät myös kertoa, että Arcana esiintyi ilman taustanauhoja. Mikäpä sen mukavampaa kuin aidosti elävänä kuultua esitettyä musiikkia.

Yhtyeen naiset olivat esillä naisellisesti, mutta samalla myös hienoisesti kontrastia keskenään luoden. Lavan toisella reunalla esiintynyt naislaulaja lähestyi asiaa oopperaa muistuttaen, dramaattisesti ja mustanpuhuvan gootahtavasti pukeutuneena. Toisessa reunassa, osittain myös välispiikeistä vastannut naislaulaja luotti astetta maltillisempaan tyyliin. Näiden keskellä kitarankin kanssa esiintynyt Peter Bjärgö oli kuin vaa'an keskipiste.

Yhtyeen sisäinen kontrasti istui mainiosti tunnelmoivan musiikin kanssa, joka tuntui vielä astetta pehmeämmältä espanjalaiskaksikon esiintymisen jälkeen. Arcana myös esitti vaihtelevasti sekä uutta että vanhaa materiaaliaan, joista etenkin jälkimmäinen sai faneilta tunnetusti huomiota. Tähän toinen naislaulajasta humoristisesti takertuikin eräässä välispiikissään, "ihmetelessään" kuinka vain vanhat kipaleet saavat suosiota.

Arcanan musiikista voi toki olla montaa mieltä, mutta omalla sarallaan yhtyeen "keskiaikainen kosketinmusiikki" toimi varsin hyvin. Paikoin tunnelmaa pystyi luonnehtimaan suorastaan hartaaksi ja vähimmilläänkin romanttiseksi maalailuksi. Laulajat sekä vierailevat artistit hoitivat tonttinsa niin hyvin, ettei vikaa ole ainakaan sillä saralla. Arcanaa katsoi ja kuunteli ihan ilokseen, vaikkei keikka aivan yhtä vahavasti enää iskenytkään kuin aikanaan vuonna 2004.

Toivottavasti I AM Productions tuottaa vastaavia keikkoja myös lisää vastaisuudessa, sillä ainakaan silmämääräisesti arvioituna yleisönvähyydestä keikka ei tuntunut kärsivän. Hyvä niin, tästä on mainiota jatkaa.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Serpent   Kuvat: Serpent
http://www.erebusodora.net/arcana Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1018 Palaa »
Bookmark and Share