Keikkaraportti: Europe, The Circus, Helsinki, 21.12.2012

Imperiumi antaa yleensä kirjoittajilleen vapaat kädet, mutta Europen keikka oli poikkeus. Mape näet ohjeisti etukäteen, etten pitäisi turhaan kiirettä kirjoittamisen kanssa siltä varalta, että maailmanloppu sittenkin tulee. Final Countdownin tahtiin se olisikin sopinut mitä mainioimmin, mutta tässä sitä edelleen ollaan.

(Ja niin kuin minä viime viikolla vedin kaikki tilit tyhjiksi ja pankkikortit tappiin... -Mape)

Tänä syksynä keikoilla on vallinnut trendi, jonka mukaan lämppäriksi pitää buukata mahdollisimman paljon pääesiintyjästä eroava bändi. Sabatoniahan muutama viikko sitten lämmitteli Dynazty ja nyt siis illan avasi Mustasch. Radioaalloilta kuultuna bändi on vaikuttanut ihan asialliselta, mutta livenä homma tökki pahemman kerran. Noin tunnin setistä kesti yli puolet ennen kuin homma alkoi rullata jotenkuten. Black Sabbath -riffien ja Danzig-tyyppisen koilotuksen yhdistelmä kuulostaa paperilla ja vielä studiossakin toimivalta, mutta ainakin tänä iltana solistin epävireinen esitys oli melko heikko. Pyyhkeitä myöskin rytmiryhmälle, se ei rokannut. Yritystä toki oli, ainakin yleisön kosiskelu onnistui kiitettävästi. Eipä nimittäin tainnut tulla yhtä ainutta välispiikkiä ilman suomen sanaa. Musiikki oli puolestaan ennakoitua huomattavasti vaikeaselkoisempaa. Biisejä tuntemattoman oli suhteellisen vaikea tunnistaa kappaleiden vaihtumista. Reilun puolen tunnin paahtamisen jälkeen homma kääntyi parempaan suuntaan "Speed Metal" -kappaleen myötä. Setin päättänyt hitti "Double Nature" toimi jo niin kiitettävästi, että olisi suonut koko esityksen toimivan samalla lailla. Kokonaisuutena Mustasch oli ikävystyttävä.

Europe oli päättämässä 44 keikan Bag of Bones -rundiaan Helsingissä. Kiertueen pituus alkoi jo näkyä ja kuulua yhtyeen otteissa. Joey Tempestin ääni sortui useissa kohdin ja kitaristi John Norum elkeissään oli perin vaisu jos vertaa loppukesän vetoon porvoolaisella heinäpellolla. Varsinkin keikan alku ja oikeastaan koko settikin esitteli toissalevyllään Last Look at Eden onnistuneen suunnanmuutoksen tehneen bändin. Puudelivuodet ja comebackin jälkeiset musiikilliset haahuilut on siirretty muistojen joukkoon ja homman nimi on 70-lukuinen klassinen hardrock. Deep Purple, Led Zeppelin ja Ufo ovat nimet, jotka nyt suurempia miettimättä tulevat mieleen. Soundit oli säädetty sen mukaan, aloituskolmikko "Riches to Rags", "Not Supposed to Sing the Blues" ja "Firebox" jytisivät melkein jo liikaakin. Samalla paljastui, että asia on ongelma liian suurelle osalle yleisöstä. Vasta neljäntenä kuultu kasarihitti "Superstitious" sai flegmaattisena siihen asti pysyneeseen jengiin liikettä. Tämän jälkeen kuultu oma suosikkini "Scream of Anger" jähmetti jälleen valtaosan yleisöstä. Eli ongelma on lyhyesti se, että Europe itse ei miellä itseänsä nostalgia-aktiksi, mutta suurin osa yleisöstä kyllä.

Asiaan tuli hetkellinen parannus "Carrien" myötä. Tempest nuoleskeli yleisöä biisiä edeltäneessä spiikissään luettelemalla suomalaisia yhtyeitä ja artisteja nimeltä. Mainituksi tulivat ainakin Children of Bodom, Stone, Hurriganes ja Robin. Vaikea arvata kenen kohdalla buuattiin. Mutta eteenpäin. Balladin jälkeen kiusattiin yleisöä vielä yhdellä uudemmalla kappaleella, jonka jälkeen koitti illan ohjelmassa akustinen osuus. Sen aloitti John Norum (oik.) yksinään. Miehen laulua olisi kuunnellut enemmänkin, sen verran asiallisesti Fleetwood Macin "The World Keep on Turning" kajahti ilmoille. Muut jäbät hiippailivat lavalle ja akustinen sovitus uuden levyn "Drink and a Smile" -kappaleesta kuulosti miltei vanhan kunnon ruotsalaisen juomalauluperinteen jatkajalta. Vielä "Open Your Heart", joka olisi sähköä kaivannut, niin laskettelu kohti encoreita sähköisin soittimin saattoi alkaa. Erityisesti biisikaksikko "Girl from Lebanon" ja "Sign of the Times" jaksoivat lämmittää, syystä että ovat lähinnä hyviä kultaisten vuosien albumiraitoja. Moni muu bändi olisi skipannut moiset ja keskittynyt hitteihin, joita toki niitäkin kuultiin.

Setti päättyi "Rock the Nightiin", johon valitettavasti tulivat Mustaschin äijät mukaan. Solisti ei liene kuullut biisiä ennen, koska lauloi miten sattui ja mitä sattui. Suurimmalle osalle yleisöä tällä ei ollut väliä, kyseessähän oli yksi illan tunnetuimmista kappaleista ja niinpä taputukset riittivät encoreihin. Toiseksi uusimman levyn nimibiisi "Last Look at Eden" oli syystäkin ensimmäinen ylimääräinen numero. Harakoillehan sekin meni, hyvin harva tuntui käsittävän biisin hienoutta. Tämän jälkeen yksi kaikkien aikojen ikonisimmista introista sai yleisöön sellaista eloa, jota olisi kaivannut koko muunkin vedon ajaksi. Englantilaisessa musiikkilehdessä hiljattain olleen jutun mukaan Europe on harkinnut vakavasti tiputtavansa "Final Countdownin" setistä pois. Parempi ratkaisu olisi vetää kyseinen ralli heti ensimmäisenä, jotta ainoastaan sen takia paikalle vaivautuneet voisivat poistua välittömästi. Mutta toisaalta, kestipä hyvä meininki edes yhden biisin verran. Ja jotenkin tuntuu siltä, ettei kitarasooloon kyllästy sitten millään, vaikka kulumista muussa kappaleessa onkin havaittavissa.

Europe ei ollut aivan terävimmillään, mutta klaarasi silti homman miltei kiitettävästi. Kiertue on ollut pitkä ja kenties ajatukset olivat jo joulunvietossa tai ensi vuodessa. Silloin kun pitäisi kuuleman mukaan ilmestyä uusi levy. Keikkapäivänä ilmoitettiin myöskin 30-vuotisjuhlista, jotka vietetään Sweden Rockissa ja tietysti keikan merkeissä. Jatkoille lampsiessa suoritin vielä kiertokyselyn seurueen naisten (kiitos Heli & Päivi) keskuudessa. Tulos oli ilman hajaääniä että Joey Tempest on yhä söpö. Plussapuolena tietysti myös se, ettei maailmanloppu tullut, vaikka olisihan se käynyt järkeen heti "Final Countdownin" jälkeen. Mikä tietysti kuultiin heti uudestaan jatkopaikassa. Eikä sekään varmasti ollut viimeinen kerta.

Setti: Riches to Rags/Not Supposed to Sing the Blues/Firebox/Superstitious/Scream of Anger/Carrie/Demon Head/ The World Keep on Turning/Drink and a Smile/Open Your Heart/Love Is Not the Enemy/Girl From Lebanon/Sign of the Times/The Beast/Rock the Night/Last Look at Eden/The Final Countdown

© Imperiumi MMVII. Teksti: Ismo Karo   Kuvat: Lauri Ylitalo
http://www.europetheband.com/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2829 Palaa »
Bookmark and Share