Bloodred Hourglass

Mikkeli, tuo Etelä-Savon alati kasvava metropoli, on paisumisestaan huolimatta pysynyt jälkeenjääneen asemassa Suomen musiikkiskenessä jo pidemmän aikaa. Onhan sieltä parrasvaloihin noussut hetkeksi Idoli jos toinenkin, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Tasaisin väliajoin joku harrastelijasakki päättää kuitenkin yrittää nousua divarista liiga-tasolle, tästä hyvänä esimerkkinä näillä näppäilyillä debyyttinsä julkaiseva Bloodred Hourglass. BRHG:n rumpali Jarkko Hyvönen, mikä mikkeliläisiä muusikoita oikein vaivaa?

- Monelta puuttuu tarvittava rohkeus viedä soittohommat puuhastelusta ammattimaisemmalle asteelle. Toki musiikkiskene Mikkelissä on kehittynyt viime vuosien saatossa, mutta fakta on myös se, että selkeät esikuvat kaupungin sisältä ovat loistaneet poissaolollaan. Paljon löytyy myös henkilöitä joilla puheet ovat isommat kuin teot. Koko touhu vaatii loppujen lopuksi paljon sitoutumista, omistautumista ja kykyä, jotta hommaa olisi mahdollista viedä isommalleen. Näissä kaikissa on varmasti kehittämistä paikallisilla pumpuilla. Omaa tekemistä pitää myös osata ”myydä” eri tahoille, kukaan ei yksinkertaisesti tule hakemaan bändiä kotisohvalta keikoille tai studioon nauhoituksiin.

Bloodred Hourglassin kohdalla sitoutuminen on kantanut hedelmää vuosien ahkeran keikkailun ja kolmen demon myötä, kun laskukautta elävä Spinefarm kiinnitti tulevaisuuden toivon rosteriinsa. Kiinnostusta savolaisten sekametallikeittoa kohtaan löytyi myös muilta lafkoilta, mutta päätös muutosta uuteen monikansalliseen kotiin syntyi helposti.

- Meillä oli käytännössä tarjota valmis paketti: masteri debyyttilevystä, musavideo ja riittävä näyttö livekunnosta. Spinen porukka diggaili kovasti levystä ja koko bändistä ja me heidän toiminnastaan, joten valinta oli lopulta hyvinkin selkeä, Hyvönen kuittaa.

 

Lifebound-nimeä totteleva esikoispitkäsoitto julkaistaan 24.elokuuta ja sen kirjavaa sisältöä on jo hehkutettu pitkin poikin maailmaa. Suuruudet kuten Lamb Of God ja Pantera on mainittu lähes jokaisessa levy-arvostelussa, eikä kyseisiä vertauksia ole esitetty missään negatiivisessa valossa. Viisihenkisen retkueen yleistietäjä ja musiikillinen tirehtööri, kitaristi Antti Nenonen, liittyy mukaan keskustelemaan työnjaosta ja levyn taustoista.

- Pääsääntöisesti minä vastaan yhtyeen musiikillisesta puolesta ja lyriikoista puolestaan Koukonen ja Hyvönen. Lopulliseen muotoonsa biisit sovitetaan yhdessä treenikämpillä, eli ihan perussettiä. Musiikillinen skaala on leventynyt vuosien saatossa, mutta toisaalta myös oma tyyli on selkeytynyt: thrash, groove, hc ja melodiat paiskaavat meillä veljellisesti kättä. Levyltä löytyy myös elementtejä, joita aiemmilla julkaisuilla ei ole ollut, ja jotka tulevat varmasti yllättämään monet kuuntelijat.

Lyyrisesti Lifebound ei vokalisti Jarkko Koukosen mukaan ole sinänsä mikään teemalevy, mutta pääasiassa ylistys elämän ylä- ja alamäille.

- Perus viha-rakkaus-vitutus. Välillä otetaan kantaa vähän reilummallakin kädellä. Paljon on mukana myös sitä ns. "hyvää meininkiä", joka tulee esiin myös instrumentti-osastolla. Otetaan haltuun ja poistutaan vähintään henkisenä voittajana, siinähän se resepti menestykseen on.

BRHG:n edustama thrash/groove/hardcore -kombinaatio ei ole tyylisuuntana järin persoonallinen nykypäivän raskaan musiikin kentällä ja kilpailu levy-yhtiöiden sopimuspapereista käy kiivana bändien välillä. Vaikka Bloodredin matsku onkin laadukasta ja tiettyä signature-soundiakin löytyy, niin millä elementeillä erotutte omasta mielestänne eduksenne ylitarjonnan keskellä?

- Siinäpä se suurin dilemma tuntuisi olevan. Eikä varmasti olla yksin. Tavaraa kun on tänä päivänä niin perkeleesti ja kaikki tuntuu jo tehdyltä. Se on vaan uskottava omaan materiaaliin ja tehtävä nöyrästi duunia. Pystytään onneksi hyvällä omallatunnolla toteamaan että onhan meillä hakattu samaan läjään aika laaja-alaisesti jos jonkin sorttista musiikillista vaikutetta, eli monipuolisuus on varmasti yksi vahva tekijä. Tästä tivolista jokainen löytää varmasti koukkuja, kunhan vain vaivautuu ottamaan selvää mistä on oikeasti kyse. Asennepuolella homma on myöskin aika tikissä ja livenä on meidän matsku tuntunut aina toimivan myös, vokalisti Koukonen toteaa.

Helppoa ei ole sopparista haaveilevilla yhtyeillä, kuten ei ole myöskään syvässä suossa rämpivällä musiikkiteollisuudella. Junnarit ja muut parasiitit löytävät uudet tulokkaat yhä useammin netin syövereistä ja samaa kautta ikävän usein tarttuu ilmaiseksi matkaan itse taiteellinen antikin. Monet artistit tosin näkevät laittoman lataamisen hyvänä asiana, mutta Koukonen on hieman eri mieltä.

- Vaikka kyseessä on sikäli nuori bändi, että ollaan parhaillaan vasta debyyttiä julkaisemassa, on tässä kuitenkin BRHG-projektilla jokainen ukko tehnyt about kahdeksan vuotta duunia. Nyt se on tavallaan yksissä kansissa mihin on toistaiseksi tultu. Mikäli se alle 20 euroa on siitä työstä liian kova hinta, sitten on suotavaa kuunnella sitä edes Spotifysta. Ainoastaan sen levyn ostamalla varmistat sen, että matskua tulee jatkossakin.

 

Aktiivinen rundaaminen ja huoraaminen sosiaalisessa mediassa ovat monelle pienelle pumpulle ne tärkeimmät tiet suuremman yleisön tietoisuuteen. Kovan live-jyrän maineessa oleva Verenpunainen Tiimalasi on lähdössä syksyllä kattavalle klubi-kiertueelle isomman nimen kera ja Facebookissakin on mennyt maaginen tuhannen tykkääjän raja rikki, joten tulosta on jossain määrin syntynyt. Onko Facebookin kautta saatu kalastettua myös ulkomaalaisia faneja ja onko inbox täyttynyt villeistä ehdotuksista?

- Kyllähän noita tippuu päivittäin, mutta mitään massiivista hypeä ei ole havaittavissa. Uskotaan siihen että tasaisesti kasvatellaan kuulijakuntaa ja kohennusta tapahtuu varsinkin kun debyytti tulee elokuun lopulla ulos. Sähköposti on luonnollisesti täyttynyt lähinnä Miss Universum -tason alastonkuvista, joita hehkeät naaraskuuntelijat ovat postittaneet, Hyvönen tuumaa.

Kysyttäessä vielä mielekkäintä kiertueseuraa, tuli Koukoselta vastaus kuin apteekin hyllyltä.

- Children of Bodom ja Profane Omen. Paskaa läppää, hyvää groovea ja taattu yhteishenki, unohtamatta keikkaraidereita.

Lifebound -albumi on kuunneltavissa tämän viikon ajan Infernon sivuilla ja vahvasti huumoripitoinen "Above All" -musiikkivideo löytyy täältä.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Lifebound
KOTIPAIKKA
Mikkeli

JÄSENET
Jarkko Koukonen - laulu
Antti Nenonen - kitara
Jarkko Tiilikainen - kitara
Jose Moilanen - basso
Jarkko Hyvönen - rummut


DISKOGRAFIA
Under the Black Flag demo 2008
Verdict demo 2009
Deviant Grace demo 2010
Lifebound 2012
© Imperiumi MMVII. Teksti: Johnnie Cochran Jr.    Kuvat: Spinefarm
http://www.brhg.net/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2732 Palaa »
Bookmark and Share