BRASILIASSA

Prologi

Koko homma alkoi hiukan vuodenvaihteen jälkeen, kun brasilialainen alan lehti Rock Brigade otti yhteyttä ja pyysi promokappaletta debyyttialbumistamme arvosteltavaksi. Pian tämän jälkeen lehti julkaisi nettisivuillaan pari uutista sekä haastattelun. Lehden yhteydessä on myös levy-yhtiötoimintaa sekä tapahtumanjärjestämistä ja pian keskustelu kääntyi mahdolliseen kiertueeseen.

Pitkällisten keskustelujen jälkeen sovittiin kaksi keikkaa Korpiklaanin ja yksi Claustrofobian lämppärinä sekä kaksi paikallisten bändien kanssa. Sovimme myös, että ottaisimme mukaan vain soittimemme ja he hommaisivat meille vahvistimet ja muun backlinen. Jo tässä vaiheessa tekstiä on hyvä sisäistää, että brasilialaiset toimivat hiukan omilla aikatauluillaan ja suomalaisena sitä oli suhteellisen vaikea sietää. Heille kiire ei tuntunut tarkoittavan, että asioihin pistetään vauhtia. Siitä lisää tuonnempana. Kun lennot ja kaikki muu tajuton määrä säätämistä oli saatu valmiiksi, pääsimme julkaisemaan tiedotteen kiertueesta joka sai nimen ”The Grim Tales Tour 2012”, vuoden vaihteessa julkaistun debyyttialbumin mukaisesti. Vakiorumpalimme ei päässyt mukaan reissuun, joten kiertuerumpaliksi rekrytoitiin Toni Paananen (Malpractice, Hevein & R.O.C.K).

Lähtö

Sekä meno- että paluulennot oli varattu British Airwaysille ja TAM Airlinesille. Matkasuunnitelmana oli noin kolmen tunnin lento Lontooseen, jossa olisi noin neljän tunnin vaihtoaika ja siitä TAM:in koneella noin kaksitoista tuntia São Pauloon. Aivan ensimmäinen suuri stressitekijä oli se, että lentoyhtiöiden asiakaspalveluissa kukaan ei tarkalleen tiennyt miten erikoismatkatavaroiden ja lisämatkatavaroiden kanssa tulisi toimia. Jopa samasta lentoyhtiöstä sanottiin eri asioita eri soittokerroilla. Lähtöpäivänä 5. kesäkuuta matkatavaroihin oli saatu jonkinlainen selvyys, mutta vasta kentällä varmistui, että jokaisella matkustajalla saa olla kaksi kappaletta 32kg laukkuja ruumassa. Tässä noudatetaan pidemmän välimatkan lentävän yhtiön säädöksiä, tässä tapauksessa siis TAM Airlinesin.

Menimme kentälle hyvissä ajoin ennen lähtöselvitystä, jotta ongelmatapausten ilmetessä ne olisi aikaa selvittää. Pääsimmekin sitten jonottamaan Sonispherestä poistuvan Machine Headin taakse. Parit kielisoittimet ja laukullinen rumpukamaa tuntuivat aika mitättömältä heidän tavaramääränsä rinnalla. Soittimet vietiin erillistä reittiä koneeseen, eikä kalliita laitteita siis vain lyöty matkalaukkujen rinnalle hihnalle. Lennot olivat täysin ajallaan Brasilian suuntaan lennettäessä.

Olimme kuuden aikaan aamulla perillä Brasiliassa, jossa meitä oli odottamassa Rock Brigaden omistaja sekä Andre- ja Pedro -nimiset Rock Brigaden työntekijät, jotka olisivat kanssamme koko reissun ajan. Helpotus oli tajuton kun kaikki tavarat tulivat perille ja vielä ehjinä!

Päivä 1, Santos

Santosissa satoi. Koko ajan. Meitä varten oli vuokrattu minibussi-tyylinen pakettiauto, jossa oli kaksitoista istumapaikkaa, telkkarit ja muut herkut. Guarulhosin kentältä ajoi reilu kolme tuntia hotellillemme. Vaikka vettä tuli paikoittain todella paljon, olivat maisemat silti hienot varsinkin kun pääsimme ajelemaan vuorenrinteitä pitkin. Toisaalta osan matkaa maisemaa täyttivät silmänkantamattomiin jatkuvat slummialueet. Siitä sai kuvaa millaisia ovat oikeasti surkeat olot.

Perille päästyämme selvisi, että meille tarkoitettu hotellihuone vapautuisi käyttöömme vasta tuntien päästä. Menimme siis lähellä sijaitsevaan toiseen hotelliin. Meille oli yksi huone, jonne juuri mahtuivat nukkumapaikat kaikille sekä matkatavarat. Käytimme päivän kohtalaisen tehokkaasti sopeutumalla paikallisiin oloihin sekä tutustumalla matkakumppaneihimme.

Sitten meinasi iskeä katastrofi. Paikallinen jännite on kyllä oikea, mutta tietokoneiden sekä muiden vastaavien laitteiden pistokkeet ovat liian suuria mahtuakseen paikallisiin pistorasioihin. Läheinen ostoskeskus olisi menossa pian kiinni ja seuraavana päivänä olisi pyhäpäivä. Pienellä paniikilla sitten paikalliseen ostoskeskukseen juuri ennen sulkemisaikaa etsimään elektroniikkaliikettä, josta saisimme adapterit sekä korvaavat johdot. Tässä törmäämme seuraavaan ongelmaan brasilialaisissa: hyvin harva osaa puhua edes välttävää englantia. Onneksemme liikkeessä oli asiakkaana nuori kaveri, joka osasi tulkata myyjille tarpeemme ja saimme ostettua sopivat tarvikkeet.

Maistelimme hiukan kuuluisaa caipirinhaa (vas.) hotellilla ja illalla kävimme katsomassa kiertueen ensimmäistä keikkapaikkaa, jossa soitti tuolloin muutama paikallinen bändi hyväntekeväisyystapahtumassa. Tapasimme myös Santosin keikkamme järjestäjän.

Päivä 2, Santos

Tämä päivä meni hyvin pitkälti keikkaan valmistautuessa. Alkuillasta menemme sovittuun aikaan tavaroidemme kanssa odottamaan kyytiä keikkapaikalle. Hetken ulkona seistyämme tulee tieto, että promoottori, jonka oli tarkoitus viedä meidät keikkapaikalle, olisi myöhässä. Ehdimme pari tuntia pelata korttia ja juoda olutta kunnes vihdoin pääsimme lähtemään Tribal Clubille. Kiitos kuskimme, olimme kolme tuntia myöhässä sovitusta soundcheckistä. Tommi ja Toni menivät ensimmäisellä kyydillä kaikkien tavaroiden kanssa clubille laittamaan paikkoja pystyyn ja katsomaan millainen backline meille oli hommattu.

Basarin kalvo oli tohjona ja korjattu teipillä. Tätä ratkaisua emme hyväksyneet ja näin ollen lainasimme kalvon talon toisesta basarista. Backstageksi oli varattu koko clubin toisen kerroksen parvi, joka olisi muuten voinut olla ihan miellyttävä ratkaisu, jos sellainen mukavuustekijä kuin valo, ei olisi uupunut koko alueelta.

Kun vihdoin pääsimme tekemään soundcheckiä, kohtasimme kohtalaisen ammattitaidottoman äänimiehen, joka tuskin osasi edes kiitosta sanoa englanniksi. Jää sanomattakin selväksi, ettei soundeille paljoa mahtanut kun kielimuuri on kilometrin korkuinen. Onneksemme soundit ainakin lavalla olivat ihan hyvät ilman suurempaa säätämistä. Keikkapaikan kunniaksi on sanottava, että näitä vikoja lukuun ottamatta hommat menivät muuten aivan hyvin. Clubilla oli hyvä lava ja laitteet olivat verrattain laadukkaat. Matkustamisen ja keikan rasitukset alkoivat näkyä koko porukassa ja halusimmekin mahdollisimman pikaisesti onnistuneen keikan jälkeen päästä takaisin hotellille siemailemaan temppuliemiä. Päivän päätteeksi iso kiitos promoottorille, joka ilmoitti yhtäkkiä lähtevänsä katsomaan futista ja jätti meidät keikkapaikalle. Onneksi meidän jälkeen soittaneen bändin ukot heittivät meidät hotellille.

Päivä 3, Hortolândia

Aamulla heräsimme aikaisin ja lähdimme kohti seuraavaa kaupunkia, Hortolandiaa. Ajomatka kesti reilut neljä tuntia ja tämäkin matka sateessa. Päästyämme ”hotellille” jouduimme toteamaan, että majapaikkaamme oli varsin laaduton huoneisto. Se oli yksi Barka Madarockin omistajan asunnoista.. Vessasta puuttui ikkuna, vaikka reikä seinässä sitä varten olikin (!) eikä asunnossa ollut ollenkaan keittiötä. Menimme takapihalle grillaamaan lihaa sekä makkaroita ja juomaan vodkaa. Ruokailun jälkeen oli edelleen reilusti aikaa ja kävimme paikallisessa alkoholikaupassa, jossa oli myös baaritiski tarjoilua varten. Olimme ostaneet taxfreestä salmiakkia ja teimme perinteiset källit paikallisille pistäessämme heidät maistamaan tätä heille niin tuntematonta herkkua. Kovan jätkän leiman sai jos uskaltautui maistamaan. Tästä siirryimme illan keikkapaikalle laittamaan soittokamoja kasaan ja katsomaan millainen paikka meitä tällä kertaa odottaa.

Jouduimme saman tien toteamaan, että paikkaa ei ollut laadulla pilattu. Sisätiloissa haisi kosteus, vessat olivat saastaisia, lava oli monin paikoin lievästi periksiantavan tuntuinen. Backline oli osittain siedettävä, osittain aivan suolesta. Tässäkin keikkapaikassa oli kielitaidoton äänimies, joka oli pöydän takana vain koristeena. ”Monitorina” toimi lavan sivussa yksi iso PA-kautin koko bändille ja laulumikki antoi sähköiskuja. Pelkkänä tekstinä edellinen kuvaus voi tuoda lähinnä mieleen, että kermaperseet valittavat kun ei ole tarpeeksi glamouria, mutta tuollaisia paikkoja ei Suomessa edes saisi pitää. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että loppukiertuekin alkoi hiukan jo huolestuttaa. Kiertueen järjestävät tahot kuitenkin vakuuttivat, että tätä voitiin pitää vain lämmittelynä tulevia São Paulon ja Curitiban keikkoja varten.

Keikka itsessään meni juuri niin hyvin kuin puitteet sallivat. Hortolândia on pieni kaupunki ja tästä syystä yleisön määräkään ei ollut päätä huimaava, mutta brasilialaisessa yleisössä on hienoa se, että porukka on massan puutteesta huolimatta mukana menossa. Pikaisen ruokailun jälkeen siirryimme keikkapaikalta takaisin majapaikkaamme nukkumaan, sillä seuraavanakin päivänä oli tiedoissa aikainen herätys.

Päivä 4, São Paulo

Aamulla kun heräsimme ja aloimme pakata, saimme ensimmäistä kertaa nauttia aurinkoisesta ja sateettomasta Brasiliasta. Vaikka lämpötila ei ihan yltänyt mittarissa kohtaan ”hengiltä hikoilu”, oli se mukavaa vaihtelua jatkuvalle sateelle ja kosteudelle. Ajomatka São Pauloon oli rauhallinen ja sisälsi pääasiassa torkkumista.

Ruokailtuamme São Paulossa saavuimme hotellillemme, jossa tulisimme viettämään suurimman osan loppumatkastamme. Helpotukseksemme pääsimme toteamaan, että hotelli oli siisti, paikoin jopa näyttävä ja fiini. Kirjasimme itsemme sisään hotelliin ja menimme katsomaan huoneitamme ja peseytymään. Tässä vaiheessa pääsimme taas tutustumaan brasilialaiseen aikatauluun kun alkuperäinen ”ei mitään kiirettä” muuttui puhelinsoitoksi, jossa meitä pyydettiin tulemaan mitä pikimmiten alas, jotta emme myöhästy. Tietysti peräsuoli pitkällä kirmasimme alakertaan kun käsky kävi. Vaan eipä siellä ollut ketään ottamassa meitä vastaan. Reilun mittaisen odotuksen jälkeen kuljettaja ilmestyi paikalle.

São Paulon ensimmäistä keikkaa odotimme innolla, koska paikka olisi ennakkotietojen mukaan hyvä, tapahtuma lähes loppuunmyyty ja viimeistään Korpiklaanin soittaessa pääesiintyjänä myös kalustosta pitäisi löytyä laatua. Päästyämme keikkapaikalle saimme todeta, (että)huhut pitivät paikkansa. Clash Clubilla toiminta oli määrätietoista ja ammattimaista, meidän kannalta olennainen osa henkilökuntaa puhui englantia ja yleisellä tasolla asiat toimivat jopa aikataulussa. Soundcheckin jälkeen oli vihdoin hyvä tuntea olonsa levolliseksi tietäen, ettei tällä keikalla tarvitse stressata muuta kuin sitä, että itse hoitaa hommansa kunnialla.

Ennen meidän esiintymistä sekä meidän ja Korpiklaanin välissä esiintyi paikallinen performanssiporukka nimeltä Ordi Draconis Belli, jonka show oli keskiaikaista miekkailua ja taistelua.

Loppujen lopuksi teknisiltä ongelmilta ei vältytty, muutaman viimeisen biisin aikana ilmeisesti toisen kitaravahvistimen mikrofoni hajosi tai jostain muusta syystä mykistyi ja toisen kitaran volyymi laski rajusti. Tekevälle tapahtuu ja muuten keikka olikin todella mainio. Yleisön fanaattisuus pääsi yllättämään meidät suuresti. Plektrat, settilistat ja muut vastaavat härpäkkeet kävivät kaupaksi salamana ja ihmisiä riitti yhteiskuviin jonoksi asti. Klubin perällä oleva parvi / yläkerta oli varattu esiintyjille ja sieltä käsin katselimme Korpiklaanin esityksen nautiskellen alkoholipitoisia virvokkeita sekä ruokaa.

Kun yleisö oli saatu ajettua ulos, aloimme kantaa kamoja autolle. Reilut määrät porukkaa odotti keikkapaikan ulkopuolella ja saimme osamme huomiosta. Aikaa kului tovi kunnes kaikki halukkaat olivat päässeet kuviin ja saaneet vaihtaa muutamat sanaset. Ajoimme kamat hotellille ja osa porukastamme meni untenmaille, osan jäädessä ottamaan kuppia muutaman Korpiklaanin setämiehen sekä hotellille seuranneiden ihmisten kanssa. Tämän tuhkimotarinan päätös: Basisti ja kitaristi tulevat vartti ennen herätystä hotellille takaisin.

Päivä 5, Curitiba

Lähtö oli aikaisin aamulla ja seuraavaan kaupunkiin ajoi kuutisen tuntia. Meidän porukka jaettiin taas kahtia, puolet menivät Korpiklaanin ukkojen kanssa ja puolet järjestäjän kyydillä. Merkittävä osa tästäkin matkasta meni silmäluomien sisäpuolta katsellen, sillä jatkuva kiire, keikkojen ja oheistoiminnan rasitus sekä vähäinen uni alkoivat tuntua. Kun pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme Curitibaan, lounastimme paikallisessa ravintolassa sillä aikaa kun Korpiklaani piti meet & greet-lounastaan.

Curitiban tapahtumassa Music Hallissa soitti neljä yhtyettä, Lothlöryen, Hugin & Munin, me ja Korpiklaani. Tälläkin kertaa backline oli kunnossa, ihmiset äärimmäisen mukavia ja puhuivat englantia. Myöhästeleminen johon tähän mennessä olimme jo ehtineet tottua, aiheutti todella inhottavat seuraukset: Meitä ennen soittaneet lämppärit venyttivät soundcheckejään sekä esityksiään kohtuuttoman pitkiksi, järjestäjä päätti, että kun Korpiklaanin on saatava aloittaa ajallaan, meidän vuoromme olisi vasta Korpiklaanin jälkeen. On sanomattakin selvää mitä yleisölle tapahtuu sen jälkeen kun pääesiintyjä on esiintynyt, varsinkaan kun asiasta ei ilmoiteta yleisölle mitään selkeästi.

Omalla vuorollamme soitimme kuitenkin mahdollisimman kovan keikan yleisökadosta huolimatta. Otimme mukaan vain yhdet kitarat Suomesta ja tarkoituksena oli lainata erään tuntemamme henkilön soitinta varakitaraksi. Tällä keikalla kyseistä kitaraa ei kuitenkaan ollut mukana ja kuten arvata saattaa, juuri tällä keikalla Tommin Amfisoundista katkeaa kieli. Onneksi biisejä oli jäljellä vain kaksi, joten homma saatiin hoidettua hienosti loppuun, vaikkakin vain yhden kitaran voimin. Jälleen yleisö oli kiinnostunutta vaikka osa lähtikin Korpiklaanin myötä paikalta.

Keikan jälkeen laitoimme kamat jälleen kasaan ja autoon, söimme meille tarjotut ruoat ja menimme hotellille. Tuona yönä saimme nukkua maagiset kaksi tuntia ennen kuin kuljettaja tuli taas hakemaan meitä. Korpiklaani piti saada aikaisin kentälle, jotta he pääsivät lentämään kiertueensa seuraavaan kohteeseen.

Päivä 6, São Paulo

Kiertueemme ainut oikea vapaapäivä. Toni lähti aikaisin aamulla lentämään kohti Rio de Janeiroa samalla kun me muut lähdimme takaisin kohti São Paulon hotelliamme. Aivan kuin parin tunnin yöunissa ei olisi ollut jo tarpeeksi kestämistä, lähes koko porukkamme onnistui sairastumaan ikävähköön flunssakuumeeseen, jota parhaamme mukaan yritimme parannella matkan aikana erilaisilla lääkkeillä, joita kävimme ostamassa ’’karkkikauppamaisesta’’ apteekista. Paluu São Pauloon sujui puolikuolleen seurueen nukkuessa suurimman osan matkasta. Jossain vaiheessa havaitsimme, että tien molemmin puolin avautui pitkälle upeat maisemat ja Andre ammattilaiskuvaajana otti muutamat kuvat bändistämme.

Puuduttavan istumisen, epämukavien nukkumisasentojen ja sairastelun saattelemana saavutimme São Paulon ja asetuimme samaiseen hotelliin kuin muutamaa päivää aikaisemmin. Peseytymisen sekä useamman tunnin lepäämisen jälkeen kävimme ulkona syömässä ja katselemassa hieman ympärillemme. Päästyämme takaisin hotellille saamme kiertueen järjestäjältä sähköpostiviestin, joka ilmoittaa seuraavan päivän keikan mahdollisesti peruuntuvan. Syynä oli heikko mainostus ja ennakkolippujen vähäinen myyntimäärä. Brasiliassa vietettiin kyseisenä keikkapäivänä pariskunnille suunnattua ystävänpäivää, josta Andre sai idean, että pariskunnat voisivat päästä katsomaan keikkoja yhden hengen hinnalla. Andre esitti asian Blackmore Rock Barin omistajalle ja idea meni läpi. Tapahtuman toteutuminen vahvistettiin illalla.

Päivä 7, São Paulo

Edelleen koko seurueemme kärsi järkyttävästä flunssasta ja kuumeilusta. Illan keikka ei tuntunut olotilojen takia erityisenkään houkuttelevalta, koska etenkin laulaminen kurkkukivun kera ei ole tämän galaksin miellyttävimpiä aktiviteetteja. Päivän kulutimme katsellen suurkaupungin elämää ja valokuvaten mm. mielenkiintoisia rakennuksia. Kävimme myös koluamassa läpi ’’Galeria de rock’’ -nimisen ostoskeskuksen, jossa myytiin, kuten nimikin jo pitkälti paljastaa, pääasiassa rock-aiheista tavaraa. Myös erilaisia tatuointi- ja lävistysliikkeitä löytyi. Vaikka ostoskeskus piti sisällään useita liikkeitä monessa kerroksessa, lähes kaikissa paikoissa myyttiin vain samoja tavaroita. Vähän kuin ostoskeskus täynnä heikkolaatuisia Hellsinki Rock Shoppeja. Näihin aikoihin Toni palasi syntymäpäivänään iloisena Riosta keskuuteemme. Jätkälle oli Cobacabana ja oma seura maistunut äärimmäisen hienosti.

Illalla siirryimme Blackmore Rock Bariin ja havaitsimme puitteet miellyttäviksi. Samana iltana esiintyvän SkaldicSoulin oli määrä tuoda mukanaan vahvistimet ja runko rumpuja varten. Heillä oli valitettavasti mukanaan vain yksi kitaranuppi, jonka johdosta toinen kitaristimme päätyi soittamaan talon vahvistimella, jonka laatu ei ollut varsinaisesti mitään A-luokkaa. Eivät ottaneet rumpujakaan joten talon rummuilla mentiin. Myös rummuissa oli tietynlaisia puutteita, kuten esim. lattiatomi, jonka sisempi kalvo oli halki. Ehjää ei tilalle suostuttu hommaamaan. Rokkikukkona rumpalimme vannoi pistävänsä kyseisen kalvon kunnolla atomeiksi keikan aikana.

Teimme pikaisen linjacheckin ennen kuin lähdimme lähellä sijainneeseen ravintolaan nauttimaan ruoasta sekä paikallisten trubaduurien ei-niin-kauniista ystävänpäiväesityksestä. Koskettimet, epävireinen ukulele ja portugaliksi lauletut romanttiset laulut ravintolassa, jossa on pari tusinaa rakastunutta paria kynttilänvalossa ja Enthringin seurue imemässä pihviä... Saimme osaksemme kummastuneita katseita. Palattuamme keikkapaikalle illan ensimmäisen yhtyeen keikka oli jo käynnissä. Yleisömäärä ei ylentänyt mieltä.

Kun oli meidän vuoromme ottaa lava haltuun, teimme vielä pikaisen soundcheckin ennen kuin löimme setin käyntiin. Sairastelusta huolimatta, soitimme varsin pätevän kiertueen päätöskeikan, suhteellisen pienehkölle yleisölle. Toni lunasti lupauksensa ja harrasti kalvojen tuhoamista viimeisen kappaleen lopussa. Eräät ihmiset eivät olleet turhan iloisia kyseisestä tempauksesta. Viimeinen bändi sai tämän johdosta ehjän kannun hajonneen tilalle. Keikan jälkeen ihmiset halusivat jälleen päästä juttusille ja ottamaan yhteiskuvia. Parit neidit olivat jopa hommanneet Tonille synttärilahjan! Tovin kuluttua loikkasimme autoon ja ajoimme takaisin hotellille juopottelemaan. Osa porukasta nukahti jo hyvissä ajoin ja muutamien nukkumaanmeno venähti lähelle auringonnousua.

Päivä 8, São Paulo ja kotimatka

Matkamme viimeinen päivä koitti. Kuljimme päivän kaupungilla, kävimme syömässä Burger Kingissä ja hyvästelimme Andren sekä Pedron. Lähdimme pelkän autonkuljettajan kanssa illalla kohti Guarulhosin lentokenttää. Viime hetkellä saimme vielä pientä jännitystä aikaiseksi, kun auto päätti hyytyä keskelle tietä. Ilmeisesti tilanne ei tullut aivan täydellisenä yllätyksenä, saati uutena asiana kuskillemme, joka korjasi ongelman hetken kurkittuaan konepellin alle. Saavuimme kentälle hyvissä ajoin.

Lentomme kohti Lontoota oli puolisen tuntia myöhässä, mutta mitään muuta dramatiikkaa emme saaneet osaksemme enää. Koko poppoolle maistui uni koneessa niin kuin emme olisi koskaan ennen nukkuneet. Lontoossa meidän piti odotella taas jatkolentoa Helsinkiin muutama tunti. Kolme tuntia saimme vielä lennellä ennen kuin saavuimme torstaina 14.6. klo 23 Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tälläkin kertaa tavarat tulivat yhtä matkalaukkua lukuun ottamatta ehjinä takaisin.

Kokonaisuutena reissu oli hyvin raskas mutta opettava kokemus nuorelle bändille. Kuten edeltä sai lukea, reissussa oli hienoja hetkiä ja huomattavasti huonompia. Vaikka kiertue aiheutti paljon vaivaa, stressiä ja hampaiden kiristelyä, oli se silti vaivansa väärti.