Myönnettäköön, etten ollut ajokunnossa kuullessani Russian Circlesin post metal -musisointia ensimmäistä kertaa. En antanut asian häiritä, sillä myöhemmin päätin ottaa yhtyeen Geneva-levyn haltuuni myös selväpäisessä kunnossa - sikäli kun tätä pääkoppaa voi sellaiseksi rehellisyyden nimissä kutsua. Kyseinen lätty iski yhä ja kovaa, aivan kuten neitseellisellä ensikerrallakin. Ja se toimi yhä edelleen vielä kuukausia myöhemmin.

Kun myöhemmin tuli tieto tämän jenkkiyhtyeen tulemisesta Suomeen, koin jo etukäteen suurta innostusta Russian Circlesin näkemisestä. Voisiko bändi olla, instrumentaalisuudestaan huolimatta, kova myös livenä? Ajatusleikistä teoiksi ja ei kun tsekkaamaan. 14.4.2012 esiintyi kyseinen trio Virgin Oil Co.:ssa, Helsingissä, lämmittelijänään entuudestaan minulle tuntematon Deafheaven.

Hipster goes bm

Illan avausbändinä toimi Deafheaven-nimellä operoiva yhtye, joka olisi ulkonäöllisen tyylinsä puolesta voinut olla vaikka 1990-luvun grunge-yhtye. Flanellipaitahenkinen koostumus ei kuitenkaan tarjoillut sen enempää nirvanointia kuin helmihilloa, vaan enemmänkin black metal -henkistä metakointia pitkälti reippaalla tempolla. Jos jotain, yhtye toi mieleen paljon parjatun ja puhetta herättäneen Wolves in the Throne Room -yhtyeen kaikessa häkellyttävyydessään.

Musikaalisesti Deafheaven ei valitettavasti ollut sen kaksisempi kuin mitä ulkonäkö antoi ymmärtää. Kirskuvaa, reipasta "blackia", ja sitten paikoin melodisempaa fiilistelyä sekä kirjaimellisesti shoegaze-osastoa. Yhtye kykeni jollain kummalla tavalla samaan aikaan sekä energiseen soitantaan, että toisaalta kenkiensä tuijotteluun. Setti olikin lähinnä kireillä rääkylaululla vedettyä pseudo black metalia, että jonkinlaista post-bm-tunnelmointia, mutta varsinaisesti kummassakaan hyvin onnistumatta.

Deafheaven oli kaikkiaan outolintu, joka ei oikein kyennyt toimittamaan mitä ikinä sitten yrittikään.

Vähäisen valon orkesteri

Puolenyön tietämillä nousi lautehille kolmikkona operoiva chicagolainen Russian Circles. Venakkopylpyräyhtye aloitti hyvin minimalistisella space ambient -alulla kuin suurempia odotuksia rakentaen. Alkuun valaistuksena oli vain yksinäinen pieni valaisin keskellä lavaa, kitaristin ja basistin jäädessä sen sivuille - aivan kuin lamppu olisi toimittanut olemattoman laulusolistin roolia konsanaan. Rumpalin paikka oli takana, keskellä, mutta kuitenkin näkyvällä paikalla. Trion asettelu oli täydellisyyttä hipova.

Yläkatsomosta oli lavalle erinomainen näkymä. Keikan myötä pari työmaavalaisinta muistuttavaa valonlähdettä liittyi muuten hämärän valaistuksen tueksi ja loihti lavalle tunnelmallisen esillepainon. Heti alusta lähtien, intron myötä, oli ilmassa hyvän post rock/metalin tuoksu.

Rumpalin ote oli mahtavan dynaaminen ja luova, raskaalla ja kiihkeällä meiningillä. Jos raivoisimmillaan mies takoikin varsin vaatimattoman oloista settiään painokkaasti, kipakasti ja vimmalla, herkimmillään peltien, rumpujen ja eri reunaosien koskettelu oli kuin nännien hivelyä pehmeällä ja liki eroottisella latauksella. Paikoin ei osannut sanoa oliko katsominen vai kuunteleminen parempaa, mutta varmaa oli, että yhdessä kokonaisuus nousi omalle tasolleen.

Kitaroista valui esille pureva soundi, jonka kiiheys yhdistyi raikkauteen tarjoten todellisen rautasahataivaan. Basson rusentavuus puolestaan oli maukasta ja hersyvää, suoraan munaskuihin tuntuvaa äänivallia. Soittokokonaisuus oli intensiivinen ja puhutteleva, ja samalla hyvin vähäeleinen ja yleisöinteraktiota liki välttelevä. Koko esiintymisessä oli jotain taianomaista, leijuvaa ja avaruudellista koettavaa.

Kokonaisuutena Russian Circles osasi soitollaan olla nostava ja rakensi monitahoisen tunnelman vaikuttavalla ilmapiirillä koko keikan hamaan loppuun asti. On oikeastaan lähes mahdoton käsittää miten niin hienoille tunnelmille kyettiin pääsemään ilman mitään sanoja, laulua tai muuta performanssia: vain kolme äijää instrumentteineen ja hypnoottisine soittokuvioineen. Lumoavat kitaraluritukset hykerryttävien bassokuvioiden seurassa ja luovuutta kukkivan rumpaloinnin ohella oli jotakuinkin parasta mitä rahalla voi saada. Valehtelematta yksi kaikkien aikojen parhaista keikoista.