-->
De Lirium's Order

Suomalaisen teknisen death metalin saralla ei oikeastaan kovin montaa yrittäjää ole nähty, mutta yksi sellainen on alun perin kuopiolaislähtöinen De Lirium’s Order. Vuoden 2007 Diagnosis-albumin jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon, sillä nyt bändi on muuttanut Savon maisemista Etelä-Suomeen, ja sitä myöten kokoonpano on mennyt pääpirua, kitaristi Juha Kupiaista, lukuun ottamatta tyystin uusiksi. Uusi ja entistä ehompi miehistö koostuu Kupiaisen lisäksi nykyisin laulaja Kari Ollista, basisti Erkki Silvennoisesta, kitaristi Mika Sundvallista ja rumpalilupaus Ukri ”Uge” Suvilehdosta.

De Lirium's Order 2011

Aurinkoisen Suvilahden hiekka- ja asvalttikentät eivät hirveästi varjoisia ja rauhaisia soppia tarjoa, joten jutuntekoon mennään pikku puistokaistaleelle alueen ulkopuolelle. Imperiumin jututettavaksi Tuskan tiimoilla saatiin paitsi Juha, myös molemmat rytmiryhmän edustajat Erkki ja Uge. Tällä hetkellä bändi työstää kaikessa rauhassa kolmoslevy Veniversumia ja kaikesta päätellen rima on vedetty melkoisen korkealle. Miehet itse vaikuttavat kuitenkin varsin leppoisilta ja luottavaisilta. Kunhan eräs nimeltä mainitsematon orkesterin jäsen on liikuttuneessa tilassaan ensin saanut ehkäisyvälinekaupat Tuska-kumikauppiaan kanssa päätökseen ja myhäillen kätkettyä mokoman uimalakin ansiokkaasti taskuunsa, päästään vihdoin itse asiaan. Kupiainen aloittaa kertomalla, kuinka debyyttilevy Victim no. 52:n jälkeen hänen ja silloisten jäsenten asuminen eri puolilla Suomea alkoi hiljalleen vaikuttaa yhtyeen tekemiseen.

Juha Kupiainen- Kuuden, seitsemän vuoden Espoossa asumisen jälkeen vain alkoi tuntua siltä, että jotain täytyy tehdä. Ensimmäinen levy oli vielä sellainen, että ehti viilaamaan juttuja niin paljon kuin itse halusi, mutta toinen (Diagnosis, 2007, toim. huom.) oli jo väkisin väännetty. Oli sellaiset deadlinet, että se on tehtävä tiettyyn aikaan. No, tuloksessahan se sitten näkyy, olisi se levy voinut olla paljon parempikin. Tuottaja oli kyllä hyvä, mutta tämäntyyppinen musa vaatii kuitenkin sen 5,5 tuntia per kielisoitin, että saa nauhoitettua sen yhden kappaleen, Juha kertoo.

- Kyllä mä sävellyksiin siinä käytin hyvin aikaa, mutta ehkä sitä toteutusta olisi vielä pikkuisen voinut viilata.

Nyt kun bändi majailee Ugea lukuun ottamatta eteläisemmässä Suomessa, uutukaisen kohdalla levytysprosessi onkin hänen mukaansa jo aivan toinen juttu.

- Tätä levyä on tehty niin pitkään, että ollaan saatu siitä täydellinen – omasta mielestämme, Juha lataa.

Koska yhtye on hyvin pitkälti vetäjänsä herra Kupiaisen lempilapsi ja aiempi sävellystyö on ollut käytännössä hänen näpeissään, on aivan pakko tiedustella ovatko uudet jäsenet osallistuneet biisien tekemiseen, semminkin kun joukossa kuitenkin melkoisia tekijämiehiä on.

- No joo, kyllä mä ne tein. Biisit olivat aika lailla valmiita, mutta se oli tavallaan vasta lähtölaukaus sille mistä musiikki rakentuu. Kun olen tehnyt sen kappaleen, sitten Ukri, Erkki tai Mika tuo sen oman osuutensa mukaan, ja se on todella iso juttu, kappale muuttuu ilman muuta. Tärkeintä kun on kuitenkin se, että on nyt oikeat muusikot bändissä, parhaat mitä voi Suomesta löytää.

- Olen mä kyllä tarjonnut tilaisuutta muillekin sitä musaa tehdä, että antaa nyt palaa perkele, mutta ei ole irronnut, Juha naureskelee. Samaan hengenvetoon Erkki lupautuukin sävellyksellisiä avujaan vielä tulevaisuudessa bändille antamaan.

 


UKRI VAKUUTTI KOLLIAKSEN – JA VÄHÄN MUITAKIN…

Ukri SuvilehtoViimeisen vuoden sisällä ehti välillä käydä kehissä muun muassa eri laulaja ja rumpali, kunnes päädyttiin tämänhetkiseen jäsenistöön. Vaikka aiemmin homma vähän tökkäsi pitkiin etäisyyksiin, on rumpali Suvilehtokin sentään Tyrnävältä, Oulun kulmilta. Alkuun Juha piti Ukria hiukan liian nuorena bändiin, mutta lopulta nuorimies löysi tiensä De Lirium’s Orderin patteriston taakse. Yksi olennainen juttu, joka miekkosen valintaan vaikutti, oli hänen oma suosittu YouTube-kanavansa, jossa hän on esitellyt osaamistaan jo useita vuosia. Jälki yksinkertaisesti vakuutti. Eikä ihme, sillä nopeutta piisaa: eräälle raidalle Ukri tykitti peräti 270 iskua minuutissa -tahtiin tuplabasareiden kera, mikä sai muun muassa rumpalisuuruus George Kolliaksenkin vaikuttumaan.

- Laitetaan ensi levylle sitten se pyöreät 300 iskua minuutissa, naurattaa Erkki ilmeisesti arvaten, että Ukri vielä siihenkin pystyy.

- Keikoilla soitetaan varmaan sitten klikin kanssa, että saadaan samalla tavalla vedettyä kuin levyllä, heittää Juha.

Eikä herra Kollias ole ainoa nuorukaisen kyvyistä vaikuttunut, Ukria nimittäin pyydettiin taannoin pitkälle Euroopan-kiertueelle Vilen rumpaliksi, reissukumppaneina Aborted ja Origin. Iästään huolimatta mies osoitti hämmästyttävää kypsyyttä ja kieltäytyi tarjouksesta vedoten toistaiseksi vähäiseen keikkakokemukseensa. Kun tulen kysyneeksi Ukrilta tämän vielä varsin nuorta uraa innoittaneita rumpaleita, napsahtaa ilmoille varmasti monien mielestä melko yllättävä nimi varsinkin kun otetaan huomioon De Lirium’s Orderin genre, tekninen death metal. Erkkikin sanoo yllättyneensä suuresti.

- Lars Ulrich. Se on ollut mulle tosi iso vaikuttaja, Ukri sanoo, ja kertoo rumpalihommiensa lähteneen alun perin old school -meiningin innoittamana.

Ja vanhaa koulukuntaa jos mitä monien parjaamakin Metallica-patteristi ehdottomasti edustaa. Nuorukainen lisää myös yhä edelleen pitävänsä vanhoista esikuvistaan. Esikuvista puhuttaessa ilmenee myös kenties hieman yllättäen, että Kupiainen itse ei käytännössä kuuntele metallia lainkaan, enemmänkin miehen maku keskittyy esimerkiksi fuusiojazzin ihmeelliseen maailmaan.

Jos on Ukri Suvilehto vielä kirjoittamaton kortti metallin maailmassa, on nurmikolla rentoutuva bassotaiteilija Erkki Silvennoinen jo sitten hieman kokeneempi, vaikka nuori vielä hänkin. Erkki on viime aikoina bassoillut varsin erityyppisissä jutuissa, näistä selkeimpänä esimerkkinä Northern Kings, mutta juuret ovat jo sentään selvästi lähempänä nykymenoa, mies kun aloitti uransa Amoralin riveissä ja tuolloin bändi vielä soitti varsin teknistä ja progressiivista death metalia.

- Oli taas alkanut tuo nopeasti soittaminen kiinnostaa, ja sitten tilaisuus sellaiseen tuli kuin apteekin hyllyltä kun Pihlajaniemen Jukka (toimi jonkin aikaa De Lirium’s Orderin laulajana ennen Kari Ollia, toim. huom.) kysäisi mukaan.

Erkin mukaan liittymisen historiaa selvitellessä ilmenee myös – kenties monien leukoja loksauttava – tosiasia, että uutukaiselta tulee löytymään puhtaita lauluja. Musikantit eivät kuitenkaan anna esimerkiksi Cryptopsyn synkän esimerkin painaa, vaan suhtautuvat tähänkin linjanvetoon varsin luottavaisesti. Erkki oli kehittänyt biiseihin puhtaita lauluosuuksia, jotka muiden mielestä toimivat hyvin, ja niin varsinaisia osuuksia vetämään hankittiin Lars Eikind; mies, joka muuten omistaa absoluuttisen sävelkorvan… Alun perin mukaan haviteltiin Marco Hietalaa, mutta kun herralla kiireitä maailmalla riittää, toi murinamestari Kari Olli Eikindin mukaan, eikä bändiläisiä tämä todellakaan tunnu harmittavan. Mitä fanit sitten puhtaista sulosävelistä tuumaavat, kuullaan myöhemmin.

 


LANGAT OMISSA KÄSISSÄ

Erkki SilvennoinenMitä levy-yhtiökuvioihin tulee, Veniversum julkaistaan omin voimin, ja tästä De Lirium’s Orderilla onkin tiukat mielipiteet.

- Nykyisin ei kannata tehdä levytyssopimuksia, ellei myy yli 5000 levyä, täräyttää Juha ja lisää, että jos vain on mahdollista tuottaa levy itse, kannattaa ehdottomasti pitää kaikki langat omissa käsissä.

- On suorastaan loistavaa, ettei ole tarvinnut tehdä sopimuksia, kukaan ei rajoita missään suhteessa. Fyysinen levy on tavallaan pakollinen markkinointikustannus, käytännössä täytyy tehdä levy, että pääsee soittamaan keikkoja ja myymään niitä paitoja. Siitä voi sitten saada pikkuisen rahaa takaisin. Joka tapauksessa meillä on asiat kunnossa joka suhteessa, levy tulee nettijakeluun – suurimmaksi osaksi ilmaiseksi. Jos haluaa ne kaikki biisit hyvällä äänenlaadulla ja niin poispäin, sitten niistä pitää maksaa, mutta oman valitsemansa summan.


Juha avaa yhtyeen bisnesideologiaa hiukan lisää kertomalla, että ihmiset pitää saada ymmärtämään miten paljon bändi itse levynsä tekemisestä lopulta maksaa, mutta ettei hän voi mennä sanomaan miten arvokkaana joku toinen heidän musiikkiaan pitää. Siksi tällainen lahjoitusperiaate tuntuukin heistä varsin luontevalta.

- Jos tykkää levystä kovasti, voi maksaa vaikka viisisataa euroa, jos tykkää ihan vähän, voi maksaa siitä kolme euroa, kitaristi maalailee.

Erkki puolestaan muistuttaa ihmisten tulotasonkin vaihtelevan; jollekulle se viisisataa on pikkuraha, jollakulla muulla se tuhoaa koko budjetin. Esimerkkinä tällaisesta ostajalähtöisestä hinnoittelusta miekkoset käyttävät Radioheadia, jonka ensimmäinen kokeilu ”maksa mitä jaksat” -periaatteesta oli varsin onnistunut ja levystä maksettu hinta kipusi keskimäärin kympin nurkille.

- Joka tapauksessa kun tämän levyn eteen olemme tehneet töitä, teemme kaikkemme myös näkyvyyden eteen, jotta muutkin kuin me kuulisivat levyä, sanoo Juha.

 


KEHUT TISKIIN

- On ehkä vähän ongelma, että on niin helvetisti teknistä death metalia markkinoilla, mutta onneksi Perttu kannusti, että tulemme siinä seurassa tällä uudella levyllä pärjäämään, Juha paljastaa.

Pertulla Juha viittaa Perttu Kurttilaan, joka ehti kannuttaa yhtyeen riveissä tovin rumpujakin, kunnes alkoi Veniversumin osalta keskittyä enemmänkin studiotyöskentelyyn ja Ukri otti rummut vastuulleen.

- Toivottavasti siinä on joku porkkana, joka erottaa tämän niistä kaikista muista, Erkki huikkaa.

De Lirium's Order - VeniversumVaikka aiemmin tuli esiin uuden rumpalin huima soittonopeus, ei nopeus ole sellainen itseisarvo, jonka myötä sitä kaivattua erottumista massasta haetaan, muusikot toteavat kuin yhdestä suusta. Enemmänkin erottumista toivotaan vaikkapa omilla mausteilla, joita sekaan on heitetty juuri sillä, että on kuunneltu selkeästi erilaisia musiikin lajityyppejä.

- Ei sitä tietoisesti ole haettu, mutta tottahan se rikastuttaa. Minun mielestäni hyvää metallia haluttaessa integraatio on ainoa sana, joka toimii De Lirium’s Orderissa. Toki arvostan silti esimerkiksi hyvää ystävääni Corpsea ja näitä muita, jotka Deathchainissa kunnioittavat sitä samaa perinteisempää tyyliä pienin muutoksin edeten.

Kun kerta kehuja ja niitä erottavia tekijöitä uudesta levystä nyt jaetaan, nostaa Erkki esille erään ainakin teknisessä death metalissa harvinaisemman ominaisuuden.

- Kaikki merkit viittaavat siihen suuntaan, että tästä levystä tulee todella orgaanisen kuuloinen. Tavara siis kuulostaa siltä, että se on oikeasti soitettukin ja uskoisin tämän miellyttävän kuulijoita. Ja homma tulee lähtemään livenäkin niin, että kuulijat voivat vakuuttua levyn olevan ihan oikeasti soitettua, basisti lupaa.

- Vähän kuitenkin pitää soveltaa, bassonuotilla kun kestää noin viisi millisekuntia aikaa syttyä ja tässä musiikissa se on pitkä aika.


Kolmikon rennosta turinoinnista päätellen itseluottamus tulevan kiekon suhteen on vähintäänkin kohdillaan. Tuskassa kuultu ennakkomateriaali kuulosti kieltämättä tasokkaalta, mutta lopullisesti tätä päästään punnitsemaan loppuvuoden aikana kun levy varsinaisesti ilmestyy. Sitä ennen DLO-fanien pitää pärjätä vanhaa materiaalia ja uutukaiselta hissukseen nettiin ilmestyviä pieniä ennakkopaloja luukuttaen.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Diagnosis
KOTIPAIKKA
Suomi

JÄSENET
Kari Olli - laulu
Juha Kupiainen - kitara
Mika Sundvall - kitara
Erkki Silvennoinen - basso
Ukri Suvilehto - rummut


DISKOGRAFIA
Veniversum 2011
Diagnosis 2007
Victim no. 52 2004
Morbid Brains (demo) 2003
Termination in Surreal (demo) 2002
© Imperiumi MMVII. Teksti: Marko Saarinen   Kuvat: De Lirium's Order
http://www.deliriumsorder.net/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 7680 Palaa »
Bookmark and Share