Tourniquet
Tourniquet on pitkän linjan teknisen metallin mestaribändi, aina vuodelta 1990 saakka. Seitsemän täyspitkän, yhden akustisen albumin ja EP:n sekä Best Of -kokoelman jälkeen Ted Kirkpatrickin joukot vaikuttaisivat saaneet tukevan jalansijan metallin historiassa yhtenä hienoimmista (joskin aliarvostetuimmista) orkestereista. Niille, jotka asiaan ovat perehtyneet, Tourniquet tuskin pidempiä esittelyjä kaipaa...

Haastattelussamme on bändin aivot, Ted Kirkpatrick. Saimme Tedin kiinni jahtaamasta perulaisia skorpioniperhosia... tai jotain. Sinulla on aika erikoisia harrastuksia ja kiinnostuksia. Tahtoisitko kertoa Imperiumin lukijoille niistä hieman enemmän?


- Hyönteiset ja eritoten perhoset ovat kiinnostaneet minua muutaman vuoden ikäisestä saakka. Olen matkustanut niiden perässä pitkin maailmaa, mm. Uuteen Guineaan, Malesiaan, Taiwaniin, Brasiliaan jne. Kalastelen myös paljon - harrastan melkein mitä tahansa kalastamista, mutta hauskinta on kahlata joessa lohia ja jokitaimenia narraten.

Ymmärtääkseni isäsi oli lääkäri. Ovatko mielenkiintoiset aiheesi, niin sanoituksellisesti kuin musiikillisestikin, jotenkin sieltä kotoisin? Mikä saa Tourniquetin koneen, Ted Kirkpatrickin, nakuttamaan - mikä sinua inspiroi?

- Isäni ei ole lääketieteen tohtori. Hänellä on kyllä doktoraatti, mutta ei lääketieteessä. Itse sen sijaan olen aiemmin myynyt lääkkeitä (niitä laillisia) ja sairaanhoitovälineistöä, joten sieltä kai se lääketieteellinen sanastoni kumpuaa.

Kun Tourniquet aloitti varhaisella 90-luvulla, kuulostitte sekoitukselta King Diamondia (varsinkin Guy Rittersin falsettilaulun takia), speed metallia ja jotain Cynicin teknodeathia. Teillä on heti alusta saakka ollut tunnistettava oma tyyli ja potkiva soundi. Mistä kipinä Tourniquetin perustamiseen sai alkunsa?

- Kiitokset imartelevasta kuvauksesta. Eipä bändin perustamiseen ihmeempiä syitä ollut, rakkaudesta musiikkiin se syntyi.

Minusta oli aika outoa, että Tourniquet siirtyi melko speed metal -orientoituneesta ensialbumistaan (Stop The Bleeding) aika omalle ladulleen kakkosellaan Psycho Surgery. Hyvänen aika, siinähän jopa räpättiin! Eikö tuossa haettu erikoisuutta jo hieman liian radikaalein keinoin? Samaan hengenvetoon on tedettava, että Psycho Surgerylla oli tapporaidat "A Dog´s Breakfast" ja "Broken Chromosones". Mitä ihmettä te pyritte saavuttamaan muuttamalla soundianne niin dramaattisesti ja lisäämällä niin erilaisia vaikutteita musiikkiinne niin äkisti uranne alussa?

- Olemme aina laittaneet levyillemme ihan mitä juuri sillä hetkellä huvittaa. Soitimme siihen aikaan "Spinelessiä" (sitä rap-crossover-vetoa Psycho Surgerylta) livenäkin, ja sehän oli yleisön suosikkeja! Eikö Stop The Bleedingillä muka mielestäsi ollut vaihtelevia soundeja???

Tourniquet'n kuuluisin albumi on epäilemättä Pathogenic Ocular Dissonance vuodelta 1993. Paitsi että sinulla on ilmeinen fiksaatio erikoisiin levyn nimiin, teillä oli tuohon aikaan myös runsaasti miehistönvaihdoksia. Pathogenicillä teillä oli Metal Bladen Bill Metoyer tuottajana, ja levyn kappalemateriaalin ja sävellystyön tasoa on teidän itsennekin aika vaikeaa ylittää tulevaisuudessa, ainakin fanien mielestä. Millaisia ajatuksia itsellesi on jäänyt kyseisestä albumista?

- Pidän siitä. Olen iloinen, että niin monet ihmiset ovat ottaneet sen omakseen.

Ted Kirkpatrickista kiertää legenda, että olisit joskus soittanut rumpuja myös Troublessa. Liekö tuo totta?

- Onhan se. Soitin heidän kanssaan lyhyen aikaa Run To The Light -albumin (1987) jälkeen. Soitimme muutaman shown, mutta bändin kiertuesuunnitelmat viiväistyivät niin, että en voinut jäädä Troubleen roikkumaan. He ovat hienoja äijiä, ja heillä on mahtava bändi!

Sinut on mediassa jos toisessakin äänestetty maailman parhaan rumpalin valinnoissa kärkisijoille jo muutamaankin otteeseen. Välittäisitkö kertoa, mistä tällaisia tunnustuksia on tullut?

- No, olen aina pitänyt Sananlaskujen siitä kohdasta, joka sanoo "Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras, eikä omat huulesi". Minua on haastateltu muutama kerta Modern Drummeriin ja minulla on kunnia saada käyttää sellaisten hienojen yhtiöiden kuin DW:n, Paisten, Vic Firthin ja Remon tuotteita.

Sehän tiedetään, että olet itse soittanut kitarat useille Tourniquet'n albumeille, aina viime aikoihin saakka. Miksi? Tuntuiko sinusta, että bändin kitaristeilla ei riitä kompetenssi tehdä hommaa levylle saakka oikein? Jos näin on, mikset käytä muusikoita, jotka saavat hommaan oikeaa tatsia heti alusta saakka?


- Olen bändin alusta asti soittanut aika paljon komppikitaroista itse. Sen enempää asiaan uppoamatta - kitara on myös rytminen instrumentti, ei ainoastaan melodinen. Yhdellä nuotilla saa monenlaisia asioita aikaiseksi, joten kannattaa olla varma, että se nuotti on juuri oikea!

Kuulin merkillisestä välikohtauksesta Milwaukee Metalfestissä 1993. Deiciden Glen Bentonilla ja muutamilla Tourniquetin jäsenillä oli kuulemma jotain kärhämää siellä. Kommentoisitko?

- Deicide ei ollut turhan innoissaan, että soitimme siellä. No, he olivat tapahtuman headlineri - me emme - joten me emme sitten soittaneet siellä sinä vuonna. Itse tapaus tosin poiki meille paljon julkisuutta.

Mitä ihmettä tapahtui levylle Carry The Wounded tultaessa? Rakastuiko Ted Kirkpatrick? Oli syy mikä tahansa, vaikutti, että Tourniquet oli alkanut pehmoilla, ja ainakin minun uskoni bändiin oli hetken aikaa melko kovilla!

- Pidän myös seesteisestä musiikista, ja sitä paitsi Carry The Woundedin oli tarkoitus olla "vain" EP, ei mikään uusi linjaus.

Vanishing Lessons oli teille jälleen uusi siirtymä. Kuinka fanit vastaanottivat uuden vokalistin, Luke Easterin?


- Jotkut hyväksyivät hänet heti osaksi bändiä, toisilla meni tietenkin enemmän aikaa. Lukehan on hyvä laulaja, joten ei häntä haukkumaankaan päästy!


Muutaman vuoden takaisen Crawl To China -albumin kansitaide oli aika juosten kustun oloista ja merkityksetöntä. Mitä levy-yhtiössänne on mahdettu ajatella, sillä on vaikea uskoa, että itse olisitte laittaneet levyllenne moisen kannen. Eihän siinä ollut metallista tietoakaan.

- Levylafkalla on sen nimenomaisen kannen kanssa paljonkin tekemistä...

90-luvun puolivälissä teiltä julkaistiin hyvätasoinen kokoelma. Muutama sen bonusraita sai minut odottelemaan, että seuraava Tourniquet-albumi olisi samankuuloista tavaraa kuin nuo raidat, siis silkkaa rautaa. No epä sitten ollut, seuraavaksi ilmestyi Crawl To China. Mitä ihmettä tapahtui?

- Sehän on vain erityylistä musiikkia. Useat fanit ovat alkaneet arvostaa Crawl To Chinaa vasta jälkeenpäin. Bändillehän se on yksi lempilevyjämme! Eurooppalaiset eivät tunnu oikein välittävän siitä... Itselleni se on kaiken vaivansa arvoinen jo pelkästään kappaleensa "If I Was There" vuoksi.

Telescopic View Of A Microscopic Realm oli monien mielestä Tourniquetin paluu siihen "oikeaan" soundiin. Bill Metoyer oli taas tuottajan puikoissa, bändi levytti Metal Bladelle ja tulevaisuus vaikutti lupaavalta. Voisi tietysti väittää, että Metoyer olisi voinut välivuosina hieman päivittää soundirepertuaariaan, mutta se lienee enemmänkin makuasia. Joka tapauksessa, paasia on, että ko. albumin myötä Tourniquet oli "back to business". Kuinka tähän uran tienhaaraan saavuttiin?

- Kerroimme Metal Bladelle, että meillä olisi tulossa raskaampaa tavaraa, ja toivottavasti he saivat mitä tahtoivat!

Kun siirrytään tutkimaan tuoreita tuotostanne Where Moth And Rust Destroy, ainoa valituksen aiheeni on sen lattea kansitaide. Miksette tehneet visuaalisesti houkuttelevampaa kansikuvaa musiikkianne tehostamaan, levyssähän on vain kynäruiskulla piirretty kallo, joka on vähän ruostessa ja sen sisälle on jumittanut koiperhonen. Kansikuva on hieman hämäävä.

- Tahdoimme tällä kertaa simppelin kuvan. Meistä se kuvaa levyn nimeä ja musiikkia todella hyvin, mutta jokaisellahan on oikeus mielipiteeseensä.

Sehän oli varsinainen lottovoitto, että saitte levylle kitaroimaan kaksikon Marty Friedman ja Bruce Franklin. Kuinka se onnistui? Tullaanko heitä kuulemaan myös lavalla kanssanne? Ellei, miksi otitte heidät vain albumille, jos kerran livenä soittavat eri miehet?

- Olen tuntenut nämä kaverit jo vuosia ja pidän heitä ystävinäni. Livenä he eivät tule soittamaan, vaan jotkut muut, joskaan en vielä tiedä ketkä!

Mihin suuntaan Tourniquet'n soundi ja musiikki tästedes on menossa?

- Lisää tehdään, ja toivoakseni se kaikki kuulostaa Tourniquet'lta!

Kerrotko Ted Kirkpatrickin kymmenen lempialbumia ja -bändiä?

- Tässäpä olisi 12, ei tosin missään tietyssä järjestyksessä:

  • Robin Trower - Live
  • Black Sabbath - Master of Reality
  • Sleep - Jerusalem
  • Marty Friedman - Dragon's Kiss
  • Iron Maiden - Powerslave
  • Yes - Yes Songs
  • Magma - Udu Wudu
  • King Crimson - USA Live
  • ELP - Welcome Back My Friends!
  • Pat Travers - Live
  • Boston - More Than a Feeling
  • Candlemass - Ancient Dreams

Kiitos ajastasi. Jos tahdot lisätä jotain loppuun, sana on vapaa!

- Kiitos paljon haastattelusta, ja anteeksi lyhytsanaisuuteni.

http://www.tourniquet.net
© Imperiumi MMVII. Teksti: Imperial Commando. Käännös: Mape Ollila   Kuvat:
Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 3557 Palaa »
Bookmark and Share