Keikkaraportti: The Lex, Koenji Mission's, Tokio 06.11.2010, Japani

Mitä tulee Japanin rock/metal-sceneen, jo yksin Tokiossa on valtava määrä potentiaalisia yhtyeitä, jotka ovat kotimaassaan suurelle yleisölle täysin tuntemattomia. Tarvitaan hyviä kontakteja, taitoa ja myös sattumaa, että yhtye pääsee levy-yhtiön neuvotteluhuoneeseen sopimusta allekirjoittamaan.

Neljä vuotta kasassa ollut The Lex tunnetaan Tokion rock-piireissä hyvin ja yhtye soittaakin säännöllisesti pienissä saleissa ympäri kaupunkia, mutta kuten satojen muidenkin yhtyeiden kohdalla, lopullinen läpimurto antaa edelleen odottaa itseään. The Lexin kokoonpano tiivistyi vuosi sitten, kun vanhojen lukioystävysten joukkoon liittyi osakalainen kitaristi Keirry Blood. Pian paikallinen Castle Records tarjoutui julkaisemaan yhtyeen esikoislevy Let Me Go:n, jonka ensimmäinen tuhannen kappaleen erä tulee myyntiin juuri ennen joulua.

Imperiumi oli paikalla, kun The Lex nousi lavalle Tokion katu-uskottavimmassa kaupunginosassa eli Koenjissa. Muistan hyvin, kun näin The Lexin ensimmäistä kertaa keikalla puoli vuotta sitten. Samaisen keikkapaikan lavalla nähtiin silloin neljä nuorta kaveria, joiden hiuslakan käyttö, mustat rajaukset silmissä ja housujen kireys olisi saanut minkä tahansa ruotsalaisen glam rock-yhtyeen kateelliseksi. Hetken olin varma, että olen herännyt Tukholmasta ja päätynyt Pub Anchoriin. Pidin yhtyeestä välittömästi.

Marraskuinen ilta Tokiossa on suomalaiseen makuun kesäinen ja paikalle on kerääntynyt mukavasti yleisöä. Samana iltana soittaa myös muita tokiolaisia yhtyeitä sekä yksi pitkänmatkalainen Sapporosta. The Lex on selvästi illan odotetuin vieras, vaikka yleisön joukossa onkin runsaasti bändin jäsenien ystäviä. Japani taikka Suomi, pienet ovat piirit.

Mahtipontisen intron jälkeen verhot vedetään sivuun ja keikka starttaa uuden levyn nimibiisi Let Me Go:lla. Aurinkolasit lentävät nurkaan jo seuraavan kappaleen aikana, kun yhtye rokkaa alle pari sataa henkeä vetävän Mission'sin lavalla. Yhtyeen 23-vuotias laulaja-kitaristi Hideki on lavalla eloisa ja sympaattinen esiintyjä, eikä miehen rooli rajoitu pelkästään etulinjassa paistatteluun, sillä hän myös säveltää ja sanoittaa kaikki The Lexin kappaleet. Bändi silminnähden viihtyy lavalla ja onkin siellä selvästi kuin kotonaan. Tarkkasorminen kitaristi Keirry sopii hyvin yhtyeen riveihin ja tuo mukanaan sopivasti kansailaista karismaa. Hieman erikoisesta artistinimestä nauttiva basisti #2 hoitaa myös oman tonttinsa kunnialla, vaikka matkaa Nikki Sixxin kaltaiseen rock'n'roll-dekadenssiin on vielä taival matkaa. Rumpujen takana istuu varsin kompakti pakkaus: Tatsuya on ehkä pienin punkkari, jonka olen koskaan nähnyt, mutta onneksi vaatekoko on merkityksetön, kun punnitaan rumpupallilla suoritettavaa työpanosta.

The Lex saa hyvälle tuulelle ja heti keikan alusta alkaen tuntuu siltä, että he ovat illan pääbändi, vaikka heidän jälkeensä lavalle asteleekin vielä muutama japanilainen saman kokoluokan yhtye. Japanissa soittojärjestys vaihtelee sitä mukaa, mikä bändi toimii illan koollekutsujana. Jos esimerkiksi Ensiferum järjestää Tavastialla tapahtuman, jonne se kutsuu soittamaan Kempeleen Pienimmän Metallibändin, Finntrollin ja Children of Bodomin, on Ensiferum illan pääesiintyjä. Seuraavan kerran illan saattaa järjestää esimerkiksi Kempeleen Pienin Metallibändi, joka paistattelee lavalla illan viimeisenä esiintyjänä, vaikka olisivat saaneet houkuteltua paikalle kaikki edellämainitut yhtyeet.

The Lex vetää kaikki kuusi biisiä asenteella, vaikka soittoaikaa on suotu jokaiselle varsin rajoitetusti. Yleisö on juonessa mukana ensimmäisestä sävelestä lähtien ja tunnelma vain lämpenee loppua kohden. Keikalla kuullaan uusi biisi ”Dance”, joka saa lavan eteen kerääntyneet tyttöset heiluttamaan peppuaan musiikin tahtiin. Tyytyväiseltä näyttää myös lavan reunasta tukea ottava salaryman, jonka antaumuksellista fanittamista ei voi muuta kuin seurata häkeltyneenä. Harmi, ettei kyseinen mukaansatempaava ralli ehtinyt mukaan ensilevylle.

Euroopassa The Lex otettaisiin avosylin vastaan, sen verran kotoiselta yhtyeen 80-lukuinen hard rock kuulostaa. Japanissa visual kei-tyylisuunnan yhtyeet nauttivat edelleen suurinta suosiota, joskin ulkomaalaiset rock-yhtyeet, kuten Backyard Babies ja Hardcore Superstar, Hanoi Rocksista puhumattakaan, ovat Japanissa järjettömän suosittuja. Paikallisille saman genren edustajille ovien avautuminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta toivottavasti markkinoille tulee The Lexin kaltaisten yhtyeiden kokoinen rako.

Settilista: Let Me Go / Oh Right / All I Want / Dance / Blue Sky / Burning Flash

Skandinaaviset mielleyhtymät eivät päättyneet keikan loputtua, sillä The Lexin tehtyä takahuoneeseen tilaa seuraavalle aktille, alkoi välitön lähes epäjapanilainen säätäminen nokkamies Hidekin johdolla. Ennen kuin kukaan ehti kumota liikaa viskikolaa kurkusta alas, istuin hetkeksi alas kera The Lexin sekä tulkkina toimivan valokuvaajani kanssa.

Olette olleet kasassa neljä vuotta, miksi päätitte julkaista levyn juuri nyt?

- Meillä oli monia syitä, miksi julkaisu ei olisi ollut aiemmin järkevää. Halusimme luonnollisesti tehdä parhaan mahdollisen levyn ja tiesimme, että sen aika on nyt tullut. Tuotimme Let me Go:n itse ja olimme täynnä itseluottamusta studioon mennessämme. Meillä on diili paikallisen Castle Recordsin kanssa, sillä Japanissa levytyssopimuksen saaminen on edellytys saada levy jakeluun. Meillä on heidän kanssaan sopimus tuhannen levyn ensipainoksesta ja mikäli albumi myy hyvin, painetaan Let Me Go:ta lisää.

Vaikutatte kunnianhimoisilta ja päättäväisiltä, eikä ikäkään vielä paina. Mikä on The Lexin suurin unelma?

- Haluamme tehdä areenakiertueen Japanissa ja päästä soittamaan ulkomaille.

Ympärillä käy kova töhinä, mutta lopuksi yhtye ehtii vielä lähettää terveiset Suomen rock-kansalle:

- The Lex on saanut runsaasti vaikutteita skandinaavisilta rock-bändeiltä, joten paljon terveisiä kaikille Suomen rokkareille! Olemme tehneet hyvän esikoislevyn, joten tutustukaa ja tykästykää siihen, niin voimme lähteä kiertueelle Japanin ulkopuolelle. Toivomme myös, että japanilaiset löytävät The Lexin musiikin, eli ostakaa kaikki levyämme!

© Imperiumi MMVII. Teksti: Meeri Koskialho   Kuvat: The Lex / Seri Nieves
http://www.myspace.com/thelex_jp Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2263 Palaa »