Ghost Machinery

Oululainen melodisen metallin monitoimimies, säveltäjä, laulaja ja kitaristi Pete Ahonen ei juurikaan jouda lepäilemään laakereillaan, kun työn alla on yhtä aikaa kolme aktiivista bändiä. Yhtyeistä virkaiältään vanhin, Burning Point, on ehtinyt julkaista jo neljä täyspitkää albumia. Ahosen tuorein viritelmä Stargazery odottaa puolestaan vielä debyyttinsä esiinmarssia.

Viimeisimpänä Pete Ahosen kipparoimista porukoista aktiivisin on ollut vuonna 2002 perustettu Ghost Machinery, joka syntyi alunperin Burning Pointilta yli jääneiden, keskitempoisempien kappaleiden tulkiksi. Yhtyeen debyytti Haunting Remains ulostui vuonna 2004 Sound Riot Recordsin toimiessa julkaisijana. Toinen GM-kiekko, Out for Blood, ehti kauppoihin syyskuussa toisen keskieurooppalaisen levylafkan, Limb Musicin myötävaikutuksella. Bändi on sittemmin päivittänyt kokoonpanonsa (Ahosen lisäksi Kilpi-yhtyeestäkin tuttu vokalisti Taage Laiho, rumpali Jussi Ontero, kitaristi Mikko Myllylä ja basisti Sammy Nyman) ja päässyt jälleen keikoillekin.

Annetaanpa puheenvuoro maestro Ahoselle ja tiedustellaan mieheltä tuoreesta levystä ja Ghost Machineryn kuvioista yleensäkin. Edellisestä Haunting Remains -levystä ehti kulua vasta kuusi vuotta. Mikäs kiire teillä oli pukata uutta lättyä jo näinkin nopeasti?

– Hehee, kiirepä hyvinkin. No, hommahan lähti luisumaan sivuraiteille puolivälissä Haunting Remains -levyn studiosessiota kun huomattiin, että silloinen lafka oli huomattavissa ”finanssivaikeuksissa” eikä niiden toiminta valitettavasti yltänyt ns. pro-tasolle. Tehtiin kuitenkin levy, keikkoja ja huomattava määrä haastiksia ympäri maailman ja saatiin loistavia arvioita. Vuoden 2005 alkupuoliskolla ilmoitettiin levy-yhtiölle, että kiitos ja näkemiin. Sen jälkeen demoiltiin vähän uusia biisejä, mutta sitten minulla alkoivat kiireet Burning Point -leirissä, kun saimme uuden lafkan julkaisemaan kolmannen levyn joten, Ghost Machineryn asiat pistettiin hautumaan.

– Burning Pointilta saatiin lätty ulos ja käytiin läpi se normaali haastis-keikka-kuvio. Luppoaikaakin jäi ja sillä kohtaa tehtiin Ghost Machineryllä uusi viiden biisin demo, jonka minä vielä lauloin. Läheteltiin demoa lafkoille ja palaute oli todella positiivista, mutta kaikkien vastaus kuitenkin oli, että halutaan kuulla valmis levy. Teimme päätöksen, että tehdään levy valmiiksi ja katsotaan mitä tulee. Tuohon väliin tulivat kuitenkin sitten taas seuraava Burning Point -levy ja keikat, Stargazeryn debyyttilevyn äänitykset ja Ghost Machineryn uusi kokoonpano. Joskus se vaan ottaa oman aikansa, hahahaha.

Niin, Ghost Machineryssä, kuten myös Burning Pointissa, on ukkoja tullut ja mennyt. Ilmeisesti Oulun seudulta löytyy kuitenkin aina tilalle uusia perinteisen hevin soittajia? Laulajia ilmeisesti ei, kun turkulaiseen (Laiho) täytyi päätyä...

– Ei olla mekään vältytty tuolta hyvinkin yleismaailmalliselta asialta eli miehistönvaihdoksilta, mutta aina ovat hommat toimineet entistä paremmin sen jälkeen, kun uusia ukkoja on bändiin tullut. Kyllä täällä hyviä soittajia löytyy, miksei laulajiakin, mutta jotenkin se oli vaan itsestäänselvyys, että kysyn Taagea bändiin. Kaikkihan lähti liikkeelle siitä Burning Pointin Empyre-levyn I´ll Be Yours -Kirka-coveroinnista.

Kilpi on maakunnissa jonkinasteinen nimi edelleen eli onko Taagen kiinnityksestä ollut mitään etua noin profiilinnostomielessä?

– En tiedä, en ajattele asiaa noin ja kyllä jokainen ymmärtää, että Taage kuitenkin on kiireinen muusikko eikä varmasti olisi liittynyt bändiin, jos biisit eivät olisi hänelle kolahtaneet. Eikä Taagea olisi otettu bändiin ”profiilinnostatus" mielessä, Taage on yksinkertaisesti yksi maamme kovimpia vokalisteja, Pete alleviivaa.

Onko Ghost Machineryllä kasassa vihdoin oikea ja toimiva kokoonpano vai onko jatkossa aihetta tehdä vielä lisää ”pelaajakauppoja?”

– Kyllä mä luulen, että jokainen bändi ja soittaja uskoo ja toivoo, että ikävät mutta monesti hyvinkin pakolliset miehistönvaihdokset ovat aina se ”viimeinen” vaihdos. Minä myös!

 

RAPPUSET PASKASSA

Uusi Out for Blood -albumi äänitettiin ja miksattiin kahdessa studiossa Oulussa ja masteroitiin Saksassa. Levy on vahva näyttö osaavasta ja monipuolisesta, mutta perinteitä kunnioittavasta kappalerakentelusta, jolla pääosissa ovat tarttuvat melodiat ja genreä laidasta laitaan esittelevät sävellykset. Kuulijalle Out for Blood näyttäytyy alusta lähtien koukuttavana. Myös Pete Ahonen on lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Levyltä esiin ponnahtaa muun muassa laulutyöskentely, jossa Taage Laihon leadien höystönä jylläävät Ahosen itse laulamat taustat. Sen vuoksi kappaleista saa paikoin duettomaisen kuvan. Haluaako Ghost Machinery profiloitua kahden laulajan yhtyeeksi?

– Ei! Ensiksi sen takia, että Taagen aikataulu on ja oli kuitenkin sen verran tiukka, että päätettiin vetää vain leadlaulut purkkiin hänen Oulun visiitillään. Toinen oli se, että meillä on Jussin (Ontero) kanssa jo niin monen vuoden yhteistyö näistä taustalaulujen tekemisestä, että ne menee jo jonkinmoisella rutiinilla sisään suhteellisen nopeasti. Siksi asiat tehtiin tällä tavalla.

Sen verran täytyy udella uuden levyn kappaleista, että kävittekö Bon Jovin rappusilla paskalla ja pyysitte vielä sisältä paperia ihan tarkoituksella vai peräti vahingossa? Kyllähän esimerkiksi juuri teidän pitäisi tietää, että sinkkubiisi Blood From Stone kuulostaa kaikin puolin ihan Slippery When Wet -kiekon I'd Die For Youlta. Eipä siinä, mainioita ja taatusti mieleen jääviä kappaleita molemmat.

– Hmm, no onhan siinä ehkä hieman samaa, mutta itse miellän asian niin, että tuokin kuvastaa laajaa musiikkimakuamme. Pitääköhän mun ottaa linkit Bon Joviin, jos ne ostais sen biisin (naurua).

Olet joskus todennut, että meinaatte Ghost Machineryllä coveroida Blackfootin Send Me an Angel -kappaleen, joka löytyy nyt siis Out for Bloodilta. Kuinka tarkkaan ja pitkään etukäteen sinulla on jo eri orkesteriesi levykonseptit mielessä?

– Jos puhutaan Ghost Machinery -levyistä, niin taisi olla niin, että kaikki nämä biisit oli jo tehty siinä vaiheessa kun Haunting Remains tuli pihalle. Myös tuo Send Me an Angel oli jo päätetty tehtäväksi. Täytyy tosin sanoa, että pikkaisen säikähdin, kun kuulin Firewindin coveroineen Blackfootia, siis että ”ei kai ne nyt perkele kerinneet varastaa mun ideaa.” Eivät onneksi, vaan valitsivat kuitenkin ”väärän” biisin (Teenage Idol), Pete naurahtaa.

 

MITEN NIIN AINA UUTTA?

Ghost Machinery vain jaksaa uurastaa perinteisen melodisen hevin parissa, joka ei yleensä tarjoa milloinkaan mitään uutta ja mullistavaa, mutta toisaalta se on musiikkityyli, jossa asiansa osaava bändi pystyy aina miellyttämään kuulijoitaan. Mikä tässä genressä itse tekijää jaksaa viehättää?

– Milloinkas black-, death- tai jossain muussa heavyn lukuisista kategorioista tai monen muun musiikin alalla on tapahtunut jotain uutta ja mullistavaa? Pete kyselee.

– En oikein ymmärrä, miksi juuri melodinen heavy on tämmöisen kirjoittelun kohteena ja toivoisinkin levyjen arvostelijoilta vähän muutakin kommenttia kuin, että ”eihän tämä mitään uutta tarjoa.” Ei tarjoa ei, mutta asia on tiedossa eikä uuden luomiseen ole pyrkimyskään. Nautitaan nyt vain siitä hyvästä musiikista! Ei mulla oikein yksiselitteistä vastausta ole siihen miksi melodinen heavy on mun juttu.

Entäs kun sinulla riittää uutta musiikkia tuottavia bändejä Ghost Machineryn lisäksi myös jo mainitut Stargazery ja Burning Point. Kaikkien ryhmien musiikki ammentaa kuitenkin melko samoista lähtökohdista ja olet kaikissa pääbiisintekijä. Miten siis jaat materiaalin eri pumppujen kesken, ja eikö tässä kuviossa ole kuitenkin se vaara, että se on kaikille yhtyeille hallaksi, kun päätekijän pitää keskittyä kolmeen juttuun yhden sijasta?

– Tämäkin on näitä tunnepuolen juttuja, eli joku biisi vaan sopii toiselle ja joku toinen biisi toiselle bändille. Sitä on itse asiassa hemmetin vaikea selittää. En näe tässä mitään vaaraa, teen kaiken musan 110 prosenttia lasissa! Ja meillä on joka bändissä monta muutakin kykenevää ukkoa luotsaamaan orkesteria eteenpäin, vaikka pääpaino olisikin minun tekemisilläni.

Millainen muuten on Ghost Machineryn keikkasetti? Mennäänkö vain omilla vai onko lainattua mukana? Taagen aikainen Altariakaan ei olisi mitenkään väärässä seurassa GM:n matskun seassa.

– Me ollaan treenattu keikkoja varten 16 biisiä, joita vaihdellaan. Kappaleista suurin osa on Out for Bloodilta ja loput Haunting Remainsilta. Vaikka lukeudun Altaria-faniksi, niin tuskin nyt heidän biisejään vedetään.

Taage kävi Altarian kanssa muutama vuosi sitten kiertämässä Eurooppaa Doron mukana. Olisiko Ghost Machineryllä rahkeita ja haluja moiseen toimintaan? Siis kestäisikö keski-ikäisten ukkojen perse kiertämistä omakustannehintaan kaukomailla?

– Haluja on, henkisiä ja fyysisiä rahkeita kyllä, mutta tässä asunto-, auto- ja ynnä muiden lainojen viidakossa en lähtisi pankista pyytämään kolmeakymmentä donaa rundirahaa (naurua). Kyllä silti ns. kulukorvauksilla lähtisin heti!

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Out For Blood
KOTIPAIKKA
Oulu / Turku

JÄSENET
Tapio "Taage" Laiho - laulu
Pete Ahonen - kitara, laulu
Mikko Myllylä - kitara
Sami Nyman - basso
Jussi Ontero - rummut, koskettimet


DISKOGRAFIA
Out For Blood 2010
Haunting Remains 2004
© Imperiumi MMVII. Teksti: Jaakko Silvast. Kysymykset: Mika Penttinen ja Jaakko Silvast   Kuvat: Valokuvaamo Palovaara
http://www.ghostmachinery.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 4011 Palaa »