Keikkaraportti: Silverade, LA*69 +4, Wildside, Tokio 11.10.2010

Tokiossa on viikon jokaisena iltana kiinnostavia keikkoja, mutta valitettavasti harvalla on aikaa käydä nauttimassa tarjonnasta edes viikoittain. Pienillä klubeilla lippujen hinnat ovat 20 eurosta ylöspäin, joten Japanissa rokkaaminen ei ole myöskään persaukisten hommaa. Vieraslistat tarkoittavat yleensä lähinnä viiden euron alennusta lipun hinnasta, joten sen takia Imperiumin edustaja ei miettinyt osallistumistaan kahdesti, kun kutsu kävi Silveraden levynjulkaisukeikalle. Illan kattaus Tokion Shinjukussa sijaitsevan Wildside-rokkiluolan lavalla piti sisällään ammattimuusikoita, harrastelijoita, osakalaisia rokkareita ja liudan Michael Monroe-klooneja.

Wildside on profiloitunut pienien paikallisten glam rock -bändien keikkapaikaksi, jonka ilmassa tuoksuu hiuslakan aromiin sekoittunut tupakansavu. Täällä leopardiprintti on yhtä ajankohtaista kuin Poisonin diggailu. Harva on kuullut Children of Bodomista - mikä on Japanissa poikkeuksellista - mutta Crashdïetin paitoja tulee vastaan tasaisena virtana.

Varhaisen illan avasi viime vuonna perustettu kolmihenkinen Shortlived Beauty (vas.), jonka epäkiitollisena osana oli soittaa tilutteluun taipuvaista keskivertorokkiaan harvalukuiselle, mutta kohteliaalle yleisölle. Laulaja-kitaristi SNAKY.C teki parhaansa, vaikka erottuikin räikeällä meikillään ja äidillisiä tunteita herättävällä tupeerauksellaan muusta bändistä liiankin hyvin. Tämän nuoren nuoren miehen kitaran käsittely oli kuitenkin poikkeuksellisen taitavaa. Silti kyseessä oli illan ehdottomasti koulubändimäisin veto ja varsinkin basisti saa noottia yrittämisen puutteesta. Pojat ovat saaneet ulos yhden singlen, joka kantaa nimeä ”Glitter Vibs For The The World's Greatest Lover”. Liikuttavaa, äärimmäisen liikuttavaa, mutta kaupat jäivät tällä kertaa tekemättä.

 

 

Lyhyen tauon jälkeen lavalle nousi yhtye, joka oli huomattavasti kehityksessä edellä Shortlived Beautyä. Mustissa nahkatakeissa esiintynyt Lindy-showcase (oik.) näytti ja kuulosti hyvältä. Varsinkin Japanissa häiritsee, jos yhtye ei ole panostanut ulkoiseen olemukseen ja esiintymiseensä. Lindy-showcase oli kyseisen maanantai-illan visual kei -tyylisin kokoonpano, mikä tietysti on aina virkistävää. Puolituntinen kului nopeasti nauttien puoliaggressiivisesta alternative/metal/rock-soitannasta, joka toi hyvin vahvasti mieleen Suomessakin soittaneen japanilaisyhtye MUCC:n. Laulaja-kitaristin Masakin karisma kosketti pikkuhiljaa vilkkaammaksi käynyttä yleisöä ja viimeistään bändin ensimmäiseltä minialbumilta löytyvän Wake up the radion esittäminen oli bändiltä täydellinen yleisön haltuunotto. Jos Lyhytikäinen Kaunokainen oli liikuttavaa katsottavaa, Lindy-showcase oli ainakin naisnäkökulmasta katsottuna kuumaa tavaraa.

Seuraavaksi lavalle materialisoitui The One Trackers (alla), jonka ADHD-laulaja Ryuto oli ehtinyt ottaa 20 000 askelta ympäri pientä salia jo kahden edellisen bändin aikana. Nuorien pehmopunkkareiden hengästyttävä veto jätti lähinnä hämmentyneeksi. Sex Pistols -mielleyhtymä ei ole huono asia, mutta joko bändi yritti liikaa tai sitten takahuoneessa oli nautittu muutakin kuin olutta kertakäyttötuopeista. Etenkin Ryutolla oli vaikeuksia pysyä lavalla ja tämä syntisen kaunis nuorikko viettikin yleisön seassa riehuen huomattavan paljon aikaa. Mikrofoniteline kaatuili milloin kenenkin päälle, johdot venyivät äärirajoille ja lopulta koko yhtye seisoi keskellä salia viimeistelemässä keikkaansa, joka päättyi Ryuton paiskatessa mikrofonin luoja yksin tietää minne. The One Trackers täytyy nähdä toistekin silkasta uteliaisuudesta – ehkä ylivireys on heidän juttunsa.

Osakasta Tokioon kotiutunut LA*69 (alla) oli selvästi illan ensimmäinen pääesiintyjä. Yleisössä oli runsaasti yhtyeen ystäviä ja faneja, kauniita japanittaria huokailemassa vaalennettujen hiusten ja mustan silmämeikin perään. Isännän elkeet omaavan LA*69:n kokoonpano oli muuttunut sitten viime näkymän, sillä basson varressa nähtiin ensimmäistä kertaa aiemmin Quiet Rosessa vaikuttanut Kazuki. Pinkillä karvalla verhoiltu vahvistin oli kuin piste i:n päälle tässä glam'n'roll-show'ssa, joka tyydytti tarvetta, joka on sekoitus himoa tatuointeja, lävistyksiä ja Los Angelesia kohtaan. Japanilaiset ovat toki aina japanilaisia, mutta näillä osakalaisilla on asennetta, joka herättää lämpimiä muistoja skandinaavisista rock-sceneilyistä.

Laulaja Mark on varmasti monien japsityttöjen märkä päiväuni tiukassa paljaassa tatuoidussa yläkropassaan ja hiustyylissä, josta meidän Makkonenkin olisi kateellinen. Rumpali Captain Iecchi erottui myös edukseen taitavan työskentelynsä ansiosta, sillä rumpujen takana nähtiin äärimmäisen tarkkaa soitantaa ja sukkelaa kapuloiden pyörittelyä. Kitaristi Jack soittaa kuin olisi syntynyt kitara kädessä ja Kazukinkin sisäänajo onnistui erinomaisesti. Reilu puolituntinen hujahti ohi hetkessä, vaikka yhtyeen Mötley Crüe meets Hanoi Rocks -tyylisen biisikavalkadin persoonallisuudesta en mene vielä takuuseen. Selvää on, että LA*69 on ehdottomasti allekirjoittaneen keikkarintama- ja MySpace-tarkkailun alla, sillä jos japanilainen bändi synnyttää yhtä dekadentteja ajatuksia kuin Brides of Destructionin keikan seuraaminen, voimme puhua suuresta potentiaalista.

Sääliksi kävi LA*69:n jälkeen soittanutta Tommy Swordia, joka jäi täysin edeltäjän varjoon suurimman osan yleisöstä keskittyessä yleiseen sceneilyyn ja ”kombinibiirun” (convenience store beer, -pt. huom) hakuun viereisestä 7 Elevenistä. Samoihin aikoihin paikalle saapui illan pääesiintyjä Hideyuki Toshima Silveradensa kanssa, joten Imperiumikin oli hyvän tovin työllistetty pakollisen läpän heiton ja kumartelun parissa. Anteeksi Tommy Sword, ensi kerralla sitten.

Silverade (alla) on kiinnostava yhtye jo siksikin, että kyseessä ei ole parikymppisten jannujen viritelmä, vaan tuore kokoonpano, jonka keulakuvana on pitkän linjan ammattimuusikko Hideyuki ”Tossy” Toshima, joka säveltää musiikkia muillekin kuin omalle bändilleen. Tuona lämpimänä lokakuun iltana Wildsidessa ei juhlittu pelkästään Tossyn syntymäpäivää, vaan myös vastikään julkaistua ensimmäistä Get Set -nimistä minijulkaisua. Aiemmin Frill Thrillissä ja Suicide Palaisissa vaikuttanut stetsoni päässä viihtyvä laulaja on kerännyt rinnalleen joukon kokeneita rokkareita, joiden aiempi bändihistoria tosin jäi kielivaikeuksien takia osittain hämäränpeittoon.

Tämä Japanin Axl Rose koppalakki päässään ja pilli kaulasta roikkuen oli vaarassa jättää bändinsä muut jäsenet pelkäksi taustabändiksi, vaikka kaikki hoitivatkin tonttinsa kunnolla. Kitaristi Yusuke Ito, basisti Hiroyuki Matsuoka ja Shinji Nakagawa rumpujen takana eivät ehkä antaneet sataprosenttista panosta, mutta silti koko yhtyeen esiintymisestä huokui terve itsevarmuus, eikä ilmassa ollut pientäkään väkisin yrittämisen meininkiä. Guns 'n' Roses -maneerit tosin kävivät Tossyn lavaliikkeitä seuratessa välillä liiankin ilmeisiksi, mutta ei se väärin ole, sanoo vannoutunut G'n'R-fani vuodelta 1990. Get Set kuultiin luonnollisesti kokonaan, jonka lisäksi kymmeneen kappaleeseen mahtui biisejä Tossyn pitkän uran varrelta.

Jäin silti miettimään, olisiko Silveraden keikka toiminut yhtä hyvin kylmiltään alkuillasta. Lämmittely nimittäin toimi juuri niin kuin piti: takana pari erinomaista vetoa, pari kaljaa ja vieressä cooleja japsirokkareita – huonokaan keikka ei olisi saanut tämän toimittajan hymyä hyytymään. Silverade kuitenkin onnistui keräämään viikon ensimmäisenä päivänä kiitettävän määrän yleisöä kanssaan rokkaamaan ja juhlimaan, vastaanotto oli innostunut ja kaikilla oli hauskaa. Imperiumi esittää lämpimät kiitokset kutsun ja kakun johdosta!

Silverade: http://silverade.jp | Tommy Sword: http://tommysword.com | LA*69: http://la-69.com | The One Trackers: http://onetrackers.jp/home.html | Lindy-showcase: http://www.lindy-showcase.com | Shortlived Beauty: http://shortlivedbeauty.blog114.fc2.com

© Imperiumi MMVII. Teksti: Meeri Koskialho   Kuvat: Seri Nieves
Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2444 Palaa »