Syksy saapuu. Puut ovat pukemassa liekehtivää viittaansa, joka pian laskeutuu kuin käärinliina horrokseen uppoavan maan päälle. Kevät on kaukana, talvi lähellä. Tähän ikuisen kiertokulun laskevaan kaarteeseen osuu Arckanumin Sviga Læ, kolmas täyspitkä kolmen vuoden sisällä, ja näin yhtyeen mystinen päähahmo Shamaatae on taas noussut tutkimusluolastaan median yhteyteen. Mies toteaa odottavansa tulevaa valkeata kautta – jota lehdissä on tituleerattu kylmimmäksi tuhanteen vuoteen – innolla.

- Pidän syksystä ja eritoten talvesta, joten olen iloinen, että kesä on ohi. Talvi herättää aina minun luomisvimmani.

Shamataaesta puhuttaessa täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä ei ole tavallinen muusikko. Tämä peikkonaamion varjoihin piiloutuva, ruotsalaisen black metalin konkari on lisäksi tutkija, satanisti ja viime vuonna ensimmäisen kirjansa, PanParadoxin, julkaissut kirjailija. Niinpä myös vuodenaikojen vaihtelu on vain yksi osa vaikuttavia voimia:

- Musiikkini on vahvasti kiinni henkisessä työskentelyssäni, mutta myös maallinen elämä ja sen muutokset vaikuttavat minuun. Esimerkiksi talvi toimii inspiraation lähteenä, ja Nifl-voimat (jotka liitetään vahvasti norjalaisen mytologian jääjättiläisiin. – toim. huom.) vaikuttavat samalla sieluuni ja luomisvoimaani.

Arckanumin musiikissa luonto tulee esille konkreettisimmin tarkkaan valituissa ääniotteissa – esimerkiksi Kampen-levyn black metal -myrskyä koristavat niin linnunlaulu kuin tuulen suhinakin. Shamaatae kertoo tällaisten ääninäytteiden sisältävän kuitenkin tavallista soundimaisemaa syvempiä tarkoitusperiä.

- Nämä äänet edustavat mytologisia metaforia. Esimerkiksi korpit vertautuvat nekromantikon ja Helin valtakunnan välisiin, kuolettaviin yhteyksiin, kun taas sudet ovat Gullveigin ja Lokin jälkikasvua ja edustavat näin ollen raivoisia voimia, jotka etsivät jumalaista verta, mies kuvailee.

Arckanumin yhteyttä luontoon on kuitenkin mahdotonta sivuuttaa – tästä yhteiselosta kertovat jo vaikkapa useat 90-luvun puolella otetut bändikuvat, joissa Shamaatae samoilee Ruotsin kuusimetsissä. Sisäiseen kasvuun tähtäävä haastateltavamme näkeekin ihmiskunnan ja luonnon koostuvan samoista rakennuspalikoista – tiettyyn pisteeseen asti.

- Ihmiskunta on niin yksinkertaista: ajattelemme ja toimimme samalla tavalla kuin luonto. Olemme ympäristömme luoma peilikuva. Hengellisesti ajateltuna eroja tietenkin löytyy – hengessään valaistuneet ovat lähempänä jumalia kuin heidän ihmisluontoaan.

Mitään kansallisromanttista puolta Arckanumin luontomaalailuista on kuitenkin turha lähteä etsimään.

- En välitä tällaisista asioista. Skandinavia on kaunista seutua, mutta niin on myös auringon tuhoava pinta.

JÄÄSTÄ TULEEN

Ulkopuolisen silmin näyttää, että Arckanum eläisi uutta luomiskautta. Vuosina 1995-1998 yhtye julkaisi kolmen kovan albumin sarjan (Fran Marder, Kostogher ja Kampen), minkä jälkeen julkaisutahti vaimeni muutamia pienlevyjä lukuun ottamatta. Nyt liekki näyttää syttyneen uudestaan, mutta Shamaataen mielestä tuli ei ole koskaan himmennytkään.

- Olin aikaisemmin kiireinen muun muassa PanParadoxin takia, ja myös yleisesti ottaen black metal -piirit kyllästyttivät minua. Kaikesta oli tullut minulle vierasta. Olen siis aina ollut erittäin luomisvoimainen, kaikki riippuu vain siitä, mitä olen milloinkin tekemässä. Tällä hetkellä minut pitävät kiireisenä uskontotieteiden opiskelut yliopistossa, uusi kirjaprojekti ja tietenkin Arckanum.

Uusi kolmen levyn sarja – Antikosmos (2008), ÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞ (2009) ja Sviga Læ (2010) – sisältävät keskenään paljon samoja elementtejä, ja trio olisi helppo niputtaa sukulaissieluiksi. Shamaatae kertoo kuitenkin, että pintaa raaputtamalla jokainen levy paljastuu omaksi kokonaisuudekseen.

- Erot löytyvät teemoista ja tarkoitusperistä: esimerkiksi ÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞ oli omistettu Niflheimrin talvisille voimille, kun taas Sviga Læ on omistettu Múspellzheimrin tulimaailmalle. Viitekehys on siis erittäin erilainen, vaikka musiikillisesti eroa ei paljoa ole, paitsi että levyt on nauhoitettu eri studioissa.

Omien sanojensa mukaan tunnelman ja vaiston varassa sävellyksiään rustaava Shamaatae on tehnytkin black metal -bändille uskaliaita ratkaisuja käyttämiensä studioiden suhteen. Antikosmoksen aikoihin yksin toimiva multi-instrumentalisti sulkeutui legendaariseen Sunlight Studioon Tomas Skogsbergin kanssa.

- En haluaisi puhua Skogsbergista ollenkaan, sillä hän osoittautui todelliseksi kusipääksi. Mies väsyi tekemään töitä levyni kanssa, halusi siksi saada kaiken nopeasti tehtyä ja sai ryssittyä kaikki asiat, valittaa aikoinaan death metal -pioneeri Grotesquessakin rumpuja soittanut Shamaatae.

Studio lähti siis vaihtoon, ja masteroinnin hoiti ÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞ:lla Andy Classen, joka tekikin maestron mukaan erittäin hyvää työtä. Sviga Lælla tilanne kuitenkin taas muuttui.

- Käytin paikallista studiota, jonka omistaa vanha ystäväni Peter Asp. Olin aluksi hieman skeptinen studion suhteen, mutta kaikki sujui helvetin hyvin. Peter ymmärsi nopeasti, mistä haluamassani soundissa ja tunnelmassa on kyse. Haluan todellakin jatkaa työskentelyä hänen kanssaan.

Kahdella edellisellä levyllä mukana sivuhahmona ollut Set Teitan jäi kuitenkin tällä kertaa muiden kiireidensä takia pois kelkasta.

- Mutta tiedän, että työskentelemme tulevaisuudessa yhdessä, kunhan aika koittaa. Set on fantastinen muusikko ja tulisielu, joten luomme tehokkaan kaksikon. Mietimme asioita samalla tavalla sekä musiikillisesti että hengellisesti. Esimerkiksi studiossa meidän tarvitsee vain alkaa jammailla ja tulosta alkaa syntyä helposti.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksin Shamaataen luoma Sviga Læ olisi vaisu tapaus. Jos levy ei nyt aivan nouse Antikosmoksen ja ÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞ:n räiskyvän tarttuviin sfääreihin, on levy silti vahvaa ja tunnepitoista black metalia alusta loppuun. Toisaalta taas vaikkapa In Følva Felr -instrumentaalin melodista metallia ja Agallochin kaltaista nostatustunnelmointia yhdistelevä tyyli osoittaa, että Arckanumille tarkoitus ja visio tulevat aina ennen tyyliä.

VAIN VALITUT SELVIÄVÄT

Sviga Læ on saatekirjeen mukaan kunnianosoitus Surtr-tulijättiläiselle, Múspellzheimrin herralle, sekä Lokille, maailmojen arkkiviholliselle. Levy julistaa liekehtivää Kaaosta ja jumalten palamista, ja samanlaista sanomaa on Shamaatae tuonut kirjoituksissaan: kuinka norjalaisen mytologian jumalat ovat vain verrannaisia muiden uskontojen jumaliin, ja kuinka todellinen voima piilee Edda-runojen jättiläisissä. Shamaatae onkin saanut taistella usein mielipiteittensä puolesta, ja kun mieheltä kysyy, miten tärkeää on saada muut ymmärtämään oma näkemyksensä, vanha veri kuohahtaa:

- Olen opiskellut vanhaa norjalaista uskontoa ja mytologiaa kymmenisen vuotta, ja olen oppinut ja ymmärtänyt paljon tänä aikana – en vain kirjojen ja ihmisten kautta vaan myös todellisten voimien johdattamana. Olen siis vahvasti uskonnollinen ihminen. Minua ei haittaa, jos muut ovat skeptisiä mielipiteitteni ja kirjoituksieni suhteen, mutta kun ihmiset, jotka eivät ymmärrä asioista mitään, alkavat kritisoida minua, suutun toden teolla. Etenkin metallipiireissä ihmiset haluavat Odinin olevan jokin synkkä kuoleman jumala, mutta ei hän ole muuta kuin jumalhahmo tai YAHWEH – kosminen tyranni ja orjuuttaja. Nämä metallityypit eivät ole siis ollenkaan ymmärtäneet lukemaansa. Ymmärrän, että meillä kaikilla on oma vapaa tahtomme ja ihmiset saavat ajatella miten haluavat, mutta jos aiot kritisoida minun tietämystäni ja ymmärrystäni, sinun on ollut parempi tutustua aiheeseen syvemmin kuin vain Wikipedian kautta.

- Haluan pääasiassa jakaa kirjoitukseni ihmisten kanssa, jotka ovat todella kiinnostuneita aiheesta. En halua muuttaa maailmaa tai saada ihmisiä pitämään asioista, joista itse pidän. Uskon, että on olemassa vain tietty määrä valittuja. Muut eivät voi olla muuta kuin mitä he ovat – pysähtyneitä kosmisia vankeja.

Moni Arckanumin kuuntelija on kuitenkin varmasti alun perin kiinnostunut kaaos-gnostiikasta ja norjalaisesta folkloresta juuri Arckanumin musiikin kautta, mutta liikauttavatko tällaiset seuraajat itse tiennäyttäjää millään tavoin vai onko vain oma henkinen kasvu tärkeää?

- Olen iloinen, jos ihmiset löytävät antikosmisen tien minun ja töitteni kautta, mutta totuus on, että 99 prosenttia heistä menettää kiinnostuksensa, kun hype on mennyt ohi ja he eivät jaksa pidemmälle. Vain tietty valittu ryhmä jatkaa. Tärkein on kuitenkin mainitsemasi oma hengellinen kasvuni.

Maailma kuitenkin muuttuu ja maallistuu koko ajan. Tiedemiehet rikkovat myytteinä ja mysteereinä pidettyjä salaisuuksia lähes päivittäin, uskonnot tuntuvat menettävän voimaansa materialistisen maailman edessä, ja ihmisiä kiinnostaa enemmän oma taloudellinen tilanteensa kuin maansa kulttuuriperintö. Onko tulevaisuuden maailma sitten täysin ilman hengellistä tai uskonnollista maaperää? Jäävätkö tarinat kertomatta jälkipolville, kadottavatko loitsut voimansa ilman velhoja? Shamaatae ei ole pessimistinen tulevaisuuden suhteen.

- Tuo päivä ei tule koittamaan. Näen tilanteen samanlaisena kuin keskiajalla: vaikka suuret uskonnot hallitsivat, kaikista ei tullut juutalaisia, kristittyjä tai muslimeja.

Jos siis Shamaataeta on uskominen, nyt käy samoin, tosin vain käänteisessä järjestyksessä: maallistuneet uskonnot muuttuvat tapauskovaisten seuroiksi, ja valittujen joukko jatkaa elämäänsä – Arckanum etunenässä.