Sarcofagus

Suomalaisen metallin pioneeri Sarcofagus on tekemässä comebackia miltei kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Imperiumi istui samaan pöytään Kimmo Kuusniemen ja Tanja Katinkan kanssa kyselemään nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Historiankirjoitus oli tarkoitus jättää muille, ja dokumenttielokuvaa The Promised Land of Heavy Metal on sitäkin käsitelty aikaisemmin Imperiumissa, mutta kuinkas kävikään. Haastattelijan kysymyksistä jäi yli puolet kysymättä, kun Kuusniemi vastasi niihin kuin ajatuksia lukien, ja puheenaiheiden rönsyillessä myös vanhoista ajoista ja elokuvasta puhuttiin. Ensimmäinen kysymys sentään sujui suunnitelmien mukaan.

Kuusniemi valottaa Sargofacuksen comebackin taustoja ja ajoitusta seuraavasti:

- Nyt kaikki muut tekevät comebackeja, kaikki Metallicat soittaa vanhoja levyjä uudestaan, mutta meillä se liittyy siihen kun tehtiin filmi. Se veti meidät tähän hevihelvettiin mukaan takaisin. Sitä kautta tuli, että jos jotain halutaan tehdä, nyt on se hetki. Meidän on jo pitkään pitänyt lähteä keikalle, mutta koska me ollaan Englannissa, niin se on erittäin vaikeaa. Jos bändi olisi täällä, niin mehän voitaisiin treenata, soittaa ja käydä keikoilla viikonloppuisin ja jatkaa elämää. Nyt joudutaan tavallaan vetämään vähän katkoa. Nyt on sellainen hetki, että se sopii tähän, on kiva tehdä tätä.

Tanja puuttuu puheeseen: - Jos se olisi keskellä filmiprojektia, ei olisi aikaa lähteä. Silloin ei voi tehdä mitään muuta.

Kimmon mielestä on hauska ajatus tehdä nyt 30 vuotta vanhaa juttua. Kysyntääkin saattaa olla eri lailla kuin aikanaan. Kuusniemi kertoo, että he kävivät Katinkan kanssa Dante’s Highlightissa ihan muissa asioissa ja tulivat ulos keikkasopimus taskussa. Siis kysyntää riittää ainakin keikkajärjestäjien leiristä. Mennäänpä sitten bändin kokoonpanoon. Laulussa on Jukka Ritari. Miksei Hannu Leidén?

- Se on sen takia, että Moottorilinnut -levyn biisit menevät aika korkealta ja Hannu klaaraa alkupään tuotannon. Puhutaan vain äänellisesti, Hannuhan on hardrock-laulaja, Bad Company ja sitä sellaista, Havana Blackia. Se laulu ei toimisi kaikkiin biiseihin. Ne vanhat biisit ovat 90-prosenttisesti mieslauluisia, niin sen takia tarvittiin mieslaulaja ja Ritari oli tavallaan sieltä Sarcofaguksen alkuajoilta, niin se oli looginen ratkaisu. Hannu tulee kyllä keikoilla vierailemaan, totta kai, aina kun pääsee. Hannu on kiireinen Havana Blackin kanssa.

Anssi Nykänen on rummuissa. Miten noin kiireinen mies on saatu mukaan?

- Kotilainen (Esa, kosketinsoittaja) hoiti sen mukaan. Nehän soittaa yhdessä Crazy Worldissa ja monessa muussakin. Anssi on ilmeisesti aika innostunut olemaan mukana. Oli sanonut heti että ”Jes!”. Luulen, että Sarcofaguksen nimi ja maine on paljon parempi nyt kuin se oli ennen, ehkä sekin vaikuttaa.

Nykänen soittaa myös uudelleen kootussa Dallapéssa, joten mies soittaa aika laajalla skaalalla eri yhtyeissä. Tanjan mielestä se kuvaa hyvin suomalaisen muusikon arkea, pitää tehdä kaikkea. Kotilaisen ja Nykäsen soittoura on hyvin tiedossa, mutta entäs nämä muut? Ovatko miehet soittaneet koko ajan tässä välillä?

- Basisti Juha Kiminki on tehnyt tanssimusakeikkoja, kyllä se on koko ajan soittanut. Edelleenkin käy niitä soittamassa joka viikonloppu aivan säännöllisesti. Jukka on tehnyt myös tanssimusahommaa, sillä on ollut hirveästi eri kokoonpanoja, molemmat ovat ammattimuusikoita. Kaikki muut itse asiassa ovat ammattimuusikoita, mutta me ei olla, vaikka ollaanhan mekin musiikkia tehty koko ajan.

- Mä olen pysynyt koko ajan vaan hevikitaristina. Jos olen tehnyt musiikkia, niin se on ollut filmimusiikkia. Jos olen soittanut kitaraa, niin olen soittanut vain heviä ja progea ja sen sellaista. Soiton kanssa on ollut välillä hiljaisempia aikoja kun ei ole ehtinyt. Mä olen ihan hyvä, en tarvitse treenaamista, soitto ei muutu sillä lailla. Mulla ei ole sellaista kuin joillakin, että jos ei soita, niin pitää saada sormet liikkeelle tai muuta. Mulla ei ole sellaista pulmaa. Tähän olen totta kai valmistautunut ja treenaillut niin paljon kuin ehtinyt ja opetellut biisit, vaikka mä nyt osaan biisit kaikkein parhaiten. Mikä on hyvä asia tietysti. Kaikki muut kun lukevat nuotteja ja mä en. Turhauttava osa harjoituksista menee siihen, kun muut korjailevat nuotteja. Ymmärrettäväähän se on, nopeammin muut oppivat nuoteista kuin kuuntelemalla.

 Sarcofagus oli juuri viikon treenaamassa Kuusankoskella Esa Kotilaisen studiolla. Homma sujui Kuusniemen mielestä hyvin.

- Juhalla ja mullahan biisit ovat tuolla jossain alitajunnassa. Molemmilla pulpahtaa ne silleen, että kun pääsee alkuun, niin tietää miten se jatkuu. Ongelma on siinä, että pitää pitää ne rakenteet samoina kuin ne oli ennen vanhaan, kun ainakin mulla ne tulee alitajunnasta, mä en laske mitään. Mä vaan soittelen ja sit musta tuntuu, että nyt tulee kertosäe. Jos me ruvetaan muuttamaan niitä rakenteita, niin se sotkee vaan pään.

Fiilis on ilmeisesti tallella.

- Joo joo! Kaikista on kivaa, sellainen turha hörhöily on poissa, kaikki vain soittaa ja ovat niin kuin yhdessä tekemässä sitä. Kuitenkin 80-luvulla oli kaikenlaista hajottavaa voimaa bändissä. Jos ollaan parikymppisiä nuoria miehiä, niin maailma on täynnä kaikkia ego- ja muita ongelmia. Kun sä olet tarpeeksi elänyt, sä tajuat, ettei tämä nyt niin vakavaa ole, tuumaa Kuusniemi. - On hauskaa yhdessä toisella lailla, täydentää Tanja.

- Monessa mielessä, jos soitat aggressiivista musiikkia ja sellaista jossa on jotain sanottavaa, niin enemmänhän sulla on sanottavaa kuin silloin kun olet parikymppinen ja yrität keksiä angstisia ongelmia ja laulaa niistä. Kaikilla on kuitenkin takana pitkä tie ja siinä riittää kaiken maailman harmia ja muuta. Sitä voi purkaa hyvin musiikissa.

Leidénistä tuossa jo puhuttiinkin, mutta oletko Kimmo ollut muihin vanhoihin kavereihin yhteydessä?

- Kaikkiin muihin paitsi Homiin (nykyisin Jukka Lewis, - toim. huom.). Muskan ja kaikkien kanssa on tullut juteltua. Sen lisäksi on tullut juteltua kaikkien näiden bändien Zero Ninen ja IronCrossin kanssa, mikä on ollut tosi kivaa, koska sitä me ei aikoinaan olla tehty. Mähän olen aikoinani ottanut kuvia Zero Ninesta, mutta en silloin jutellut niiden kanssa, siihen aikaan se ei vaan ollut coolia. Kepan kanssa ollaan nyt paljon juteltu. Ihan hauskaa, kiva kaveri.

Tähän väliin Tanja huomauttaa, että vanhojen roudarienkin kanssa on oltu yhteyksissä. Kimmon mukaan ne muistavat vanhat asiat paremmin kuin hän itse ja korostaapa mies vielä, että asialla ei ole mitään tekemistä alkoholin tai muun vastaavan kanssa.

Nykyään on vanhojen bändien keskuudessa muotia soittaa joku uran merkkiteos kannesta kanteen livenä. Kimmon mielestä on täysin mahdollista, että Moottorilinnut kokisi saman kohtalon.

- Nythän me vasta aloitetaan ja katsellaan, että mitä me oikein tehdään. Me voidaan plokata lisää biisejä, voidaan tehdä teemoja. Nyt me ollaan otettu niiltä kolmelta levyltä niitä biisejä, jotka meistä on hyviä ja myös sellaisia biisejä, jotka me tiedetään, että on muista hyviä. Mikä on ollut kivaa, sillä nyt kun niitä soitetaan, niin minusta siellä on ollut yllättävän hyviä biisejä siellä menneisyydessä, vaikka äänitystekniset ja kaikki muut ongelmat ei ole tuoneet niitä parhaassa mahdollisessa valossa esiin. Tästäkin voi olla montaa mieltä, tiedän että moni pitää niistä niin kuin ne on.

Miltä uusi Sarcofagus sitten kuulostaa? Modernilta metallilta, kuten vuoden 2007 Core Values –albumi?

- Ei, se ei kuulosta ollenkaan siltä. Edellisen levyn idea oli, että se on sellaista puukkoheviä. Seuraava levy tulee olemaan ihan toisenlainen. Tässä välissä olisi tarkoitus tehdä levy näistä biiseistä, joita me nyt soitetaan. Me tehtäisiin oma tribuuttilevy.

- Vanhoja biisejä ei voi esittää liian modernisti, siellä on kuitenkin Esan Hammondit. Jukka soittaa myös kitaraa, mutta me ei soiteta sellaista klassista kitaravallia. Me varmaan kuulostetaan enemmän 80-luvun Sarcofagukselta, ne Hammondithan tekee sen, mutta se on jotain mistä mä diggaan. Hammondin soundi on mielettömän makea ja se miten Esa soittaa. Esa soittaa niitä oikein. Esalla on myös Mellotron ja Mini-Moog, juuri ne 70-luvun soittimet. Itse pyrin mahdollisimman raskaaseen kitarasoundiin, mutta luulen, että yleisesti ottaen me kuulostetaan sellaiselta progehevibändiltä tällä hetkellä. Biisithän ovat yllättävän melodisia, suuri osa niistä. Jukan äänihän on sellainen 80-luvun korkea, Graham Bonnet -tyyppinen. Luulen, että me ollaan nyt niin lähellä niitä vanhoja biisejä kuin voi olla nykypäivänä. Se on nyt vielä vähän hakusessa, sen kuulee sitten keikalla miltä se kuulostaa. Tapio Wilska tulee miksaamaan, jospa hän saa meidät soundaamaan hyvältä.

Miten on show-puolen laita keikoilla? Ilmeisesti on odotettavissa muutakin kuin tönkkönä seisoskelevia muusikoita?

- Katsotaan nyt miten tönkkönä siellä seisoskellaan, mutta mulla on sellainen kitara, jossa on ledivaloja ja liekkikitara on myös mukana. Sitä voidaan käyttää joillain keikoilla. Paljon videoita tulee olemaan. Idea on, että kaikkien biisien taustalla olisi video. Vanhoista biiseistähän monet, Talot ja muut, on videolla jo olemassa. Olen juossut Englannissa hautausmailla kuvailemassa hulluna ja me mennäänkin takaisin sinne hautausmaa-, risti-, kallo- ja pyramidimaailmaan. Nyt kun kirkkokin on siirtynyt hevimetalliin, niin me voidaan noita myös käyttää.

Sarcofagukselle on nyt sovittuna kolme keikkaa: Rytmi-Katti Kouvolassa, Metal Warning -festari ja Dante’s Helsingissä. Tarkoitus olisi takoa enemmänkin, kun Kuusniemi on taas Härmänniemelle saapunut.

- Me pyritään soittamaan nyt niin monta keikkaa kuin mahdollista. Meillä on tarkoitus olla nyt Suomessa vähän aikaa, mutta nyt me päästään takaisin helposti, kun bändi on läjässä. Ei tarvitse kuin ottaa kitarat kainaloon ja tulla. Isoin prosessi oli kuitenkin saada bändi läjään. Meillä on tarkoitus ensi vuoden alkuun tehdä useamman bändin kanssa kiertue, joka liittyisi myös Promise Land -filmiin. Sen tiimoilta myös kuvataan varastoon, jos vaikka sille saisi jatkoa vähän toisesta vinkkelistä, mutta edelleen suomimetallista. Pääasia on, että comeback ei ole mikään one-off, koska siinä ei olisi mitään järkeä. Me olemme valmiit kääntämään elämäämme toiseen suuntaan ja palaamaan musiikkiin enemmän. Jos me voimme yhdistää filminkin tähän musiikkiin, niin se on hyvä juttu, koska jostainhan pitää myös ottaa se elanto. Suomen jälkeen olisi tarkoitus suunnata ulkomaillekin. Filmi auttoi tähän, koska se on hyvin tunnettu ulkomailla ja Sarcofagus sitä kautta myös. Mehän olemme koko tämän skenen asialla, tweettaan koko ajan maailmalle suomibändien asioita, vaikka ne eivät tiedä sitä.

Tämähän kuulostaa ihan siltä vanhalta Suomen Heavy Rock -yhdistykseltäsi, touhu vain jatkuu Twitterissä?

- Joo, ja Facebookissa ja muualla. Siihen liittyy myös aiemmin kysymäsi yhteydenpito vanhojen kavereiden kanssa, kaikki löytää Facebookista. Se on aika paljon helpompaa kuin että pitäisi kirjoittaa kirje.

Tietokone lienee siis se Ilmestyskirjan peto, kuten Moottorilintujen kappaleessa Megakone sanotaan.

- On, se on todistettu! Hahaha! Olen itse joutunut sen valtaan, näinhän se Saatana tekee töitään. Pikkuhiljaa ja sitten olet yhtäkkiä koukussa ja sinun sielusi on poissa ja ollaan vaan haamuina, haha. Sehän se on tässä bänditouhussa, että pyritään tekemään yhteistyötä muiden kanssa ja ulkomaille päin. Olen ollut järjestöjen, opetusministeriön ja kaikkien kanssa juttusilla siitä, että miten voisimme tätä hommaa tehdä.

- Sarcofaguksen hyvä puoli on, että me ollaan vanha bändi. Meillä on ihan oma juttu, joka ei mitenkään sotkeudu minkään muun kanssa. Eli me voimme rauhassa tehdä kenen kanssa tahansa yhteistyötä ilman mitään jännitteitä. Me olemme muinainen, kummallinen Muumipeikon esi-isä, me emme kilpaile kenenkään kanssa. Meillä on tulossa vierailijoita lavalle, koetamme tehdä juttua sillä lailla löysemmin, että jos tulee vastaan joku muusikko, joka haluaa jammailla, niin lavalle vaan!

Tulevaisuus näyttää siis hyvältä.

- Nythän tämä on vasta alkutekijöissään. Olemme vasta muutaman viikon käynnistelleet tätä, siitähän se lähtee. Ei se helppoa ole, duunia siinä varmasti riittää. Mutta mikään ei ole helppoa, tuumaa Kuusniemi. Tanja jatkaa melkein samaan hengenvetoon, että tuuli on ainakin tällä hetkellä suotuisa.

Viime vuodet filmihommia tehneelle pariskunnalle Sarcofaguksen aktivoituminen on vaihtelua, lähes lomaa.

- Yksi syy, miksi tämä bänditouhu aloitettiin oli se, että me olemme tehneet intensiivisesti filmejä. Ennen metallifilmiä teimme kahdeksanosaisen tv-sarjan, joka vei monta vuotta. Vuoden 2005 jälkeen ei ole ollut breikkiä, vaan jatkuvaa väsäämistä, ehkä tämä on sitten sitä muuta tekemistä. Pubissa toki käydään aina silloin tällöin heilumassa ja Eastbourne on upea merenrantakaupunki, siellä merenrantakävely kuuluu välillä ohjelmistoon.

Lopuksi Kimmo vielä muistuttaa, että Sarcofaguksen ajankohtaisuus ei rajoitu pelkästään keikkailuun, vaan julkaisurintamalla tapahtuu myös.

- Tulkaa keikoille! Tarkoitus olisi, että olisi kivaa. Ai niin, yksi asia pitää sanoa. Svart Records aikoo julkaista kaikki Sarcofagus-levyt vinyylinä. Ensimmäisenä Live in studio. Se on gatefold, siinä on 20-sivuinen kirjanen ja kuvia, joita ei ole koskaan ennen käytetty. Svart on mukava kumppani, se luo uutta uskoa levy-yhtiöihin. On tähdätty, että Dante’s Highlightin keikalla levyjä olisi saatavilla.


Tämä kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta, että lähestytäänpä lopuksi sähköpostitse Svart Recordsin Tomia ja kysytään mistä lähti idea julkaista Sarcofagusta uudestaan vinyylimuodossa?

- Idean takana oli paitsi henkilökohtainen arvostus yhtyettä kohtaan, myös se, että levyjä on ollut saatavilla kysyntään nähden heikosti. Kun Rocket Records julkaisi Sarcofagusilta hyvin toimitetun cd-tuplan, ajattelimme että huolella tehdyt vinyyliuudelleenjulkaisut ovat paikallaan. Kimmo Kuusniemi oli asiasta innoissaan heti ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen, joten projekti oli helppo sysätä käyntiin.

Svart Records aikoo julkaista koko Sarcofagus-diskografian.

- Syksyllä tulee lp:nä ennen julkaisematon Live in Studio '79 sekä debyyttilevy Cycle Of Life. Myös ensimmäinen seiskatuumainen, Go to Hell / All Those Lies tulee syksyn mittaan. Envoy Of Death ja Moottorilinnut ovat sitten vuorossa alkuvuodesta. Vinyylejä tehdään 500-600 kappaletta tittelistä riippuen. Kaikkiin tulee alkuperäisen kansitaiteen lisäksi paksut avattavat kannet sekä isot vihkoset, joissa on osittain ennenjulkaisematonta kuvamateriaalia Kuusniemen arkistoista sekä lyriikoita ja artikkeleja. Osa painoksesta tulee värivinyylinä, osa mustana.

Levyt tulevat löytymään kaikista laadukkaista levykaupoista kautta maan sekä suoraan Svart Recordsilta osoitteesta www.svartrecords.com. Levyjen yhteydessä julkaistavia uusia Sarcofagus-paitoja ei tule saamaan kuin ainoastaan Svart Recordsilta.

Sarcofaguksen levyjen menekki tulee vaikuttamaan siihen, tuleeko Svart uudelleenjulkaisemaan myös muiden semi-legendaaristen suomiyhtyeiden tuotoksia.

- Abhorrence-yhtyeen kanssa on neuvotteluja demomateriaalin julkaisusta käyty, mutta mitään lukkoon lyötyjä nimikkeitä ei tällä hetkellä paljastettavaksi ole. Jos Sarcofagus-vinyylit tekevät kauppansa, aikomukseni on tutkailla mahdollisuuksia julkaista muutakin aikakauden kotimaista metallimateriaalia.

Livelevyn Live in Studio '79 pitäisi olla saatavilla jo Dante’s Highlightin keikalla. Tomi jatkaa, että Cycle Of Life seuraa sitten heti lokakuun puolella.

Sarcofaguksen levyjä on saatavilla paremmin kuin koskaan. Asiat ovat hyvällä mallilla. 

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Anthology 1979-1982
KOTIPAIKKA
Helsinki, Kuusankoski ja Eastbourne, UK

JÄSENET
Kimmo Kuusniemi - kitara
Jukka Ritari - laulu
Tanja Katinka -laulu
Juha Kiminki - basso
Anssi Nykänen - rummut
Esa Kotilainen - koskettimet


DISKOGRAFIA
Cycle Of Life 1980
Envoy Of Death 1981
Moottorilinnut 1982 (nimellä Kimmo Kuusniemi Band)
Motorbirds Web Edition 2004
Core Values 2007
Live In Studio '79 2008
Anthology 1979–1982 2009
© Imperiumi MMVII. Teksti: Ismo Karo   Kuvat: Kimmo Kuusniemi
http://www.sarcofagus.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 5159 Palaa »