Festariraportti: Kymi Dark River Festival 2010

Perjantaina Kymin Honkalan hiihtostadionilla vallitsee vielä alkuiltapäivästä rauhallinen tunnelma siitäkin huolimatta, että aloittamassa on muutaman minuutin kuluttua Sotajumala. Käynnissä ovat Kymi Dark River –festarit, jotka järjestettiin kuluvana kesänä jo kymmenenen kerran. Tapahtuma sai alkunsa pienen, mutta aktiivisen kotkalaisen muusikkoporukan ajatuksesta. Pieni kesäfestari onkin kasvanut vuosien saatossa, ei massiiviseksi, mutta pienen talkooporukan rajoja koettelevaksi kaksipäiväiseksi tapahtumaksi.

Tapahtuman artistikattauskin luottaa raskaan musiikin kotimaisiin nimiin ja Kymenlaakson alueen nouseviin kykyihin. Tapahtumaa tähdittävät yhtyeet, kuten Los Bastardos Finlandeses, Rytmihäiriö ja Black Sun Aeon.

 

PERJANTAI

Perjantaina päivän aloitti Kivimetsän Druidi. Allekirjoittanut oli vielä yhtyeen kivutessa lavalle matkalla töistä festivaaleille (töihin), joten seuraavassa Imperiumin luottovalokuvaajan Toni Salmisen kommentit kouvolan kirvesmiesten keikasta.

Kymin Dark River festari oli tällä erää edessäni, olin paikalla niin imperiumilaisena kuin Kivimetsän Druidin crew'nä. Paikka oli keskellä metsää, joten ensimmäisenä auto parkkiin ja metsästämään passeja, eli soitto KmD:n porukoille, he olivat jo bäkkärillä ja passini myös. Eipä sitä ehtinyt kuin nousta autosta ulos, niin heti törmäsi tuttuihin ja kas, tajuaminen että minähän tunnen porukkaa päivän jokaisesta bändistä, eli kovat skeneilyt tiedossa.

Teippailun, rupattelun ja Impe-passi-säädön jälkeen olikin Kivimetsän Druidin aika astua lavalle ja minun photopittiin, joka olikin mielenkiintoinen tila: lavan edus ei ollut mitenkään järin suuri ja sinne oli ripoteltu äänentoistoelementtejä, joten fotarit tetsasivat lähes labyrintissä. Mikäs siinä, vaihtelua elämään. Olen nähnyt KmD:n keikkoja jonkin verran ja pakko myöntää että tämä oli sieltä paremmasta päästä. Mitä nyt pieni informaatiokatko ilmeisesti sattui, sillä väli-intro ei lähtenytkään käyntiin bändin poistuessa lavalta, lähellä kävi että homma olisi siihen kaatunut, onneksi intro lopulta pärähti käyntiin. Valokuvaajalle olosuhteet olivat ihanteelliset ja Druidi päivän ainoa bändi joka on panostanut ulkoasuun, lisäksi bändin pojilta tutut kasvomaalit koristivat tällä kertaa myös laulajatar Leeniä. Kuvailua auttoi myös se, että festareilla ei ollut valukuvaajille mitään keinotekoista "kolme biisiä ja ulos" -tyylistä sääntöä. Tykkäsin.

Keikan jälkeen sitten syömään bändin kera, ruoka oli erittäin maittavaa, kerrankin oli käytetty mausteita! Nenä siinä valui, ja pohdin samalla, minkälainen väriavaruus seuraavana aamuna löytyy paperilta. Ruokailun seurauksena missasin lähes koko Rustin keikan, mutta muutamat kuvat kerkesin ottamaan. Sitten tulikin jo kyselyä että kuka haluaa lähteä uimaan? Järjestäjätaho järjesti kyydin läheiselle lammelle, joten hyppäsin pakettiautoon Rustin Raikun ja Herrasen kanssa. Järkkärin mukaan lammella vierailee myös nättejä tyttöjä, mutta tällä erää siellä oli vain katkarapushow. Likat luvattiin järjestää ensi vuodeksi! Mitä palvelua! (TS)

Että näin. Kiitos Salminen! Kyllä suomalainen miesvartalo on sitten kaunis!

Honkalan hiihtostadionille on osunut loistava ilma elokuun ensimmäistä viikonloppua varten. Sotajumalaa odotellessa ei tarvitse kärsiä varsinaisesta yleisötungoksesta, mutta kierolla tavalla tämä on koko tapahtuman ehkä parhaimpia puolia. Lavan eteen on pakkautunut innokkaimmat fanit, mutta muuten sopivan tilavassa hornankattilassa suurin osa yleisöstä on olutteltan puolella. Allekirjoittanut mukaan luettuna. Testasin vain teitä muita varten, että olut oli tarpeeksi viileää ja juomakelpoista.

Pikaisen soundcheckin jälkeen Jyväskylän death metal –pataljoona on lavalla. Vaikka aurinko paistaa ja väkeä on arviolta paikalla vasta reilut satakunta päätä, se ei latista tunnelmaa. Sotajumala nimittäin tykittää keikan, joka jättää ainakin omissa kirjoissani yhtyeen Tuska-vedon jälkeensä.

Yhtye on saanut viimein ison vaihteen silmään myös uuden materiaalin kanssa. Jostain syystä Kuolemanpalvelus-levyn matsku saa nyt niskan nykimään aivan eri tavalla kuin kesän aikaisemmilla keikoilla. Bändikin näyttää viihtyvät erittäin hyvin lavalla, sillä yleisö on selvästi tullut Kuolemanpalvelukseen eikä aurinkoa ottamaan.

Hauskin hetki lienee hetki, kun osa yleisöstä muodostaa spontaanin wall of deathin. Noin kuuden kaverin voimin toteutetussa läskin mätkähdyksessä on kieltämättä asennetta.

Pakko antaa jälleet lisäpisteen Honkalan alueen järjestelystä. Harvoin olutalueelta näkee näin hyvin keikan, sillä alueen reuna viistää aivan tapahtuman ainoan lavan vierestä. Tämä on yleisön palvelua parhaasta päästä.

Sotajumalan jälkeen tapahtuman ainoalla lavalla tapahtuu puolen tunnin vaihto bändien välillä. "Seuraavaksi lavalla Omnium Gatherum. Jäädään katsomaan, kun ne mokailee. Bändissä on se ihan onneton kitaristikin, Vanhalan Markus", Mynni vitsailee yleisölle.

Omnium Gatherumin kamoja kasataan lavalle, joten on aika tutustua tapahtuman leirintä- ja parkkialueeseen. Sekin on iso ja väljä. Muutamat innokkaat ovat jopa pystyttäneet telttoja. Eihän siinä mitään, tunnelma on välitön.

Hiljattain Lifeforce-lafkan kanssa sopimuksen allekirjoittaneen Omnium Gatherumin noustessa lavalle on yleisömääräkin kasvanut. Kotikylän pojat vetävät selkeästi yleisöä puoleensa. Porukkaa on ihan mukavasti jo kentänkin puolella, eikä vain tarjoilualueella.

Omnium Gatherum on edelleen kovassa terässä. Bändi tykittää materiaalia aina ensimmäiseltä levyltä lähtien, ja joukkoon mahtuu myös yksi uusi biisi, ja yksi uusi mies. Uusi biisi on hitaampi, mutta maukas fiilistely. ”Uusi” mies on puolestaan kitaristi Harri Pikan saappaisiin hypännyt Malpractice-kitaristi Joonas Koto. Ilmeisesti Pikka istuu toistaiseksi Omnium Gatherumin taustajoukoissa.

Omnium Gatherum saa loistavan vastaanoton, ja yleisö on hyvin messissä. Keikan jälkeen kuulee hehkuttelevia kommentteja sieltä täältä. Puoli tuntia taukoa, ja suunta käy taas parkkipaikalle, tarkemmin sanottuna auton takakonttia kohden. On se lava sielläkin.

Perjantain kruunaa Tuomas Saukkosen Black Sun Aeon, joka on levyltä kuultuna massiivisen mahtipontinen kokemus. Tätä taustaa vasten lavalla soittava trio on lievä pettymys. Olisin odottanut jotain… no, massiivisempaa. Nyt stagella on rumpujen takana madonnamikkiin laulava Saukkonen, örinöimässä ja toisessa kitarassa Mynni Luukkanen ja puhtaita lauluja sekä toista kitaraa käsittelevä Mikko Heikkilä. Soitto yhtyeeltä sujuu kyllä kuin rasvattu, mutta jotenkin musiikin kokonaisvaltainen tunnelma ei oikein kohtaa lavapresenssin kanssa. Mutta ei Honkalan lavalle olisi kirkkokuoroa mahtunutkaan. Kyllä tämän silti mielellään katselee.

Lopulta perjantai feidaa pimeään elokuun yöhön. Lava hiljenee, porukat valuvat jatkoille tai takaisin leirintään juopottelemaan. Team Imperiumi nauttii kebab-purilaiset ja isot makkaraperunat Casa De Kaartisilla samalla kun telkkarissa lyllertää Steven Seagal. Voisi tämä festarikokemus huonompikin olla.

 

 

 

 

LAUANTAI

Lauantaina festivaali tarjoilee aikaisemman aloitusajankohdan ja tukun paikallisia, vähemmän tunnettuja yhtyeitä. Imperiumin edustajisto pääsee paikalle, kun lavalla myllyttää kotkalais-helsinkiläinen Masteroid (oik.), joka on helvetin hyvä. Yhtyeen musisointi risteilee jossain Melvinsin ja Baronessin välimaastossa. Yhtye groovaa, riffit ovat jä meriä kuin kivikirkot ja vokalisti Tommi Ojansivun karismaattinen, moneen taipuva ääni tekee vaikutuksen. Bändin ”stonerdoommetal” toimii loistavasti! Sääli, ettei paikalle ole vielä paljoakaan väkeä.

Helsinkiläinen The Nibiruan (alla) kerää jo enemmän kiinnostuneita silmäpareja. Mikseipä keräisi, sillä entististä ja nykyisistä Amoralin, Eleniumin ja Ghoul Patrolin miehistä koostuvaa orkesteria on jo arvailtu seuraavaksi melodisen metallin nousijaksi Suomessa.

Yhtye nousee lavalle ammattimaisin ottein, ja homma jatkuu korkealla profiililla koko keikan ajan. Bändin jäsenistä huokuu kokemus, ja etenkin vokalisti Asim Searah on mahtava löytö. Searah spiikkaa kaikki biisit englanniksi (niin juu, ei Suomi ole miehen äidinkieli) ja huokuu pistämätöntä karismaa. Biisimateriaali toimii loistavasti, joten bändille on helppoa povata ihan valoisaa tulevaisuutta.

Sitten on hetki harmaata aluetta, ruokailua ja paikallisessa joessa uimista. Päivä on nimittäin perkeleen kuuma. Aktiviteettien ohessa karhulalaisen Kreyskullin groovesta tulee kuultua vain loppupuoli, mutta napakkaa kamaa tuntuisi Hakulin veljesten hyppysissä olevan. Lopun Judas Priest –laina United toimi napakasti mullikuoroineen.

Pressure Points on puolestaan ”ihan kivaa”, mutta jotenkin tuntuu siltä, että progressiivisen metallibändin soitanta ei jostain syystä istu Karhulan atmokseen. Älkää kysykö miksi. Joku palikka ei vain omassa päässä sovi nyt paikalleen. Punaviini silti virtaa lavalla.

Sitten päästään illan pihviannokseen. Tai paskat, gambina-övereihin. Lavalle nousee Rytmihäiriö, jota on yleisön puolella odoteltukin. Porukkaa piisaa, kun surmacore-kone pärähtää käyntiin 21-volttisen polttoaineen turvin.

Bändi on vedossa, ja yleisössä käy hyvä kuhina koko keikan ajan. Porukka pyörittelee pitinpoikasta antaumuksella, ja tanner tärisee hikisten jätkien ottaessa naamakontaktia hiekkakentän kanssa. Itselleni Rytmihäiriö ei ole yhtyeenä tutuimmasta päästä, mutta miesten alibi-metalli toimii niin hyvin, ettei tässä kuin nyökytellä hyväksyvästi. Jopa Unen lopun yleisöhuudatukset toimivat loistavasti, ja kontakti yleisöön on vahva. Gambinaa virtaa lavalla, milloin parempiin suihin, milloin pitkin ja poikin. Perusmeno, mutta erittäin vahva sellainen.

Ilta on pimeä, ja vaihdoksen jälkeen lavalle nousevat Los Bastardos Finladeses. Twist Twistin Harrikan keulalla koristeltu rumpusetti määrää, ja tapahtuman kuluvan viikonlopun yleisöpiikki nähdään. Soitto rullaa, ja Motörhead, AC/DC ja Aerosmith käyvät mielessä. Mutta mikä on lainaillessa, kun parhailta lainaa. Keikan loppupuolella lavalla käyvät Dark Riverin järjestäjät bokserikuosissa. Hikistä selkää on näytillä enemmän kuin okulaarit sietävät ottaa sisään. Kyllä suomalainen miesvartalo... Tai unohdetaan koko juttu.  Illan kruunaa Ace of Spades -coverointi, joka sopii settiin loistavasti, aivan kuten aikaisemmin kuultu The Ramones –laina Blitzkrieg Pop. Pimeässä yössä valoshow on myös komea kuin mikä.

 

LOPPUKANEETTI

Jaa? Hyvä se oli! Ei liian täynnä oleva festari, jonka esiintyjät ovat loistavia. Dark Riverille toivottaa mielellään pitkää ikää ja talkooporukalle voimia, sillä tapahtuma oli ehdottomasti kodikkain festari tänä vuonna. Ensi vuonna lisää samaa?

- Siihen tähdätään. Tänä vuonna jouduimme kalliimpien esiintyjien takia nostamaan lipun hintaa, mutta yleisömäärä pysyi silti kutakuinkin samana kuin viime vuonna. Yritämme ensi vuonna kehittää tapahtumaa taas maltillisesti eteenpäin, kommentoi talkooporukasta ja Omnium Gatherumista tuttu Markus Vanhala pakatessaan omia kamojaan. Miehellä oli jo kiire Sonispheren myrskyn silmään lauantai-iltana.

Koska Salmis-Toni ei ollut enää lauantaina illasta paikalla, paikkaamme miehen kuvamateriaalin jättämää tyhjiötä kuvalla, joka edustaa vapautunutta, suomalaista miesluonnetta. Muutenkin Dark Riveriä leimasi vahvan mieslihainen meininki. Omnium Gatherumin aikana nähtiin jo lavalla sladdari, eikä vähäpukeiset miehet jääneet muutenkaan paitsioon tapahtumastagella. Armoton meno, tiukka etukeno!

© Imperiumi MMVII. Teksti: Niko Kaartinen, Toni Salminen   Kuvat: Toni Salminen
http://www.kymidarkriver.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 5068 Palaa »