Varg Vikernes ei jaksaisi enää puhua musiikista. Erityisen kyllästynyt hän sanoo olevansa puhumaan siitä, miten neljäntoista vuoden tauon metallisessa Burzum-materiaalissa katkaisevan Belusin musiikki syntyi ja miksi hän ylipäätään palasi musiikin pariin: "Aivan kuin olisin jossain vaiheessa lopettanut musiikin tekemisen", Varg lisää tuohtuneena. Lisäksi Vikernesiä ei juuri kiinnosta avautua poliittisista tai sosiokulttuurisista näkemyksistään, koska Burzumissa ei ole kyse politiikasta. Kuten Varg taannoisessa Inferno-haastattelussa (#74) totesi, Burzumia voi haastatella Burzumista. Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun ottaa huomioon sen, ettei Varg itsekään ole varma, voiko Burzumia ja hänen persoonaansa tarkastella erillisinä toisistaan.

Tavallaan puhuminen tekijän kanssa onkin turhaa. Miehen kirjoitukset esimerkiksi 16 vuoden vankilavisiitin aikana olivat perin selväsanaisia, eikä mikään tällä hetkellä puhu Vargin tuoreimmasta aikaansaannoksesta suuremmalla volyymilla kuin itse Belus-albumi. 52-minuuttinen levy on tyyliltään tunnistettava muttei kuitenkaan liiaksi itseviitteinen. Jotain uuttakin Belusilla nimittäin on.

- Halusin tehdä Belusista albumin, jota voisin kuunnella vielä vuosien päästä. En välittänyt, olisiko se tyylillisesti lähellä tai kaukana aikaisemmista levyistäni, jotka ovat jo osa menneisyyttä. Muutos tapahtuu harvoin parempaan suuntaan, ja kuten tiedät, jos jokin ei ole rikki, sitä ei kannata korjata. Progressio on tietenkin eri asia, ja jonkinlainen edistys on toki tärkeää. Valitettavasti...

Vikernes alleviivaa, että vankilavuodet eivät muuttaneet häntä. Enemmän hänen elämäänsä olisi muuttanut se, jos hän olisi tehnyt 16 vuotta tavallista toimistotyötä "Oslo-nimisessä likaviemärissä" tai jos hän ei olisi aikanaan puolustanut omaa henkeään. Yksi Belusilla kuultava selkeä muutos on tapahtunut lauluäänessä, mikä Vargin mukaan oli kuitenkin tietoinen valinta eikä johtunut 16 vuodessa tapahtuneista, väistämättömistä fysiologisista muutoksista miehen äänessä.

- Ääneni ei ole muuttunut, käytin vain toisenlaista tekniikkaa Belusilla - ja itse asiassa jo Filosofemilla. En ikinä pitänyt vanhasta tavastani laulaa, joten sen vuoksi muutin sitä.


Lähes jokaisessa käänteessä Vikernes jaksaa painottaa sitä, että hänen perimmäinen luonteensa ei ole muuttunut. Uuden musiikin suhteen hän on elänyt viitisentoista vuotta lähes täydellisessä pimennossa, minkä vuoksi hän olikin mielestään Belusia nauhoittaessaan musiikillisesti edelleen vuodessa 1993. Harmaantunut kuontalo ja kasvoille piirtyneet uurteet kertovat kuitenkin omaa totuuttaan. Vikernes myöntääkin sen, että ilman vankilassa vietettyjä vuosia Belus ei olisi samanlainen albumi kuin se nyt on. Erityisen tärkeä osa Belusin ottamassa muodossa oli niillä opeilla, joita hän ammensi mytologiasta. Miten tämä oppineisuus sitten heijastuu Belusilla?

- Musiikkini on vahvempaa, koska en enää kiirehdi asioiden kanssa. Valitsen levylle päätyvän materiaalin äärimmäisen tarkasti, enkä välitä enää lainkaan siitä, mitä muut ihmiset pitävät musiikistani tai odottavat minulta. Se ei lyhyesti sanottuna kiinnosta minua. Teen nyt yksinkertaisesti musiikkia, josta pidän sen sijaan, että yrittäisin kaikkeni ollakseni omaperäinen.

- Belus on sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti kaiken tietoni hedelmä, Varg ynnää.


Mitä nykyihminen sitten voi oppia myyteistä? Onko myyttien tarkoitus välittää tietoa sukupolvelta toiselle vai linjaavatko ne mielestäsi optimaalisia elämänarvoja?

- Myytit toimivat minulle avaimina menneisyyden "salaisuuksiin", mutta se, muodostuvatko ne oikeasti merkityksellisiksi, riippuu ihmisestä, joka myyttejä lukee. Myytit voivat merkitä eri asioita sinulle ja minulle. Belusin sanoituksista jokainen voi löytää omia tulkintojaan. Merkitys on katsojan silmissä, Vikernes pyörittelee.


Belus, pohjoismaiselta nimeltään Baldur, yhdistetään mytologiassa valoon, kauneuteen ja onnellisuuteen. Baldurin tarinassa olisi Vargin kohdalla elementtejä jopa omaelämänkerrallisiin tulkintoihin, mutta vaikka levyn yksi työnimistä olikin Baldurs Tilbakekomst (suom. Baldurin paluu), ei Vikernes näe levyä minkäänlaisena paluuna tai ylösnousemuksena, saati itseään Baldurin ruumiillistumana. Onko Belusissa sitten enemmän kyse toivosta vai siitä luopumisesta?

- Mielestäni Burzumissa on aina ollut kyse epätoivosta - jonkinlaisesta filosofisesta epätoivosta. Se on taiteellinen tulkinta siitä epätoivosta, jota olen tuntenut ja tunnen yhä. Siitä epätoivosta, jota tuntevat kaikki ne, jotka joutuvat jättämään luolan – käyttääkseni Platonin luolavertausta – ja joutuvat palaamaan tietämättömien massojen keskuuteen. Tietyssä mielessä epätoivo on kuitenkin hyvä ja positiivinen asia, mutta vain siinä tapauksessa, että opit elämään sen kanssa. Jos et opi, niin...
 

Onko Burzum sitten kanava millekään muulle paitsi tekemällesi musiikille ja sanoituksille?

- Sen voi nähdä positiivisena propagandana. Ennen kaikkea haluaisin opettaa kaikille teille asioita teidän omasta kulttuuristanne. Meidän omasta eurooppalaisesta kulttuuristamme.


Epätoivon tunteet ovat huokuneet Burzumin melodioista ja tunnelmista käytännössä koko bändin uran ajan. Useimmat metallibändit tekevät tunnetusti aggressiivisimmat tuotoksensa uransa alkuvuosina, mutta Belusia – eikä ainoastaan Sverddansia, vaan myös vaikkapa Keliohestenia – kuunnellessa tulee miettineeksi, josko se on Burzumin vihaisin albumi. Vikernesin mukaan Belus ei kuitenkaan syntynyt vihasta tai katkeruudesta.

- Nuo tunteet eivät ruoki luovuuttani lainkaan. Belus on sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti tulkinta ikivanhasta myytistä, eikä vihalla tai katkeruudella ole mitään tekemistä tämän myytin kanssa. Ehkä sieltä löytyy halveksintaa ja häikäilemättömyyttä, mutta ei vihaa tai katkeruutta. Olen tosin nykyään aggressiivisempi kuin koskaan. Pinnani on lyhyempi kuin ikinä ennen, Vikernes toteaa.


Suoraa aggressiivisuutta on Vikernesin tarkasti argumentoivista puheista vaikea aistia, mutta sen sijaan on sitäkin helpompi huomata, ettei hän enää uhraa huomiotaan sellaisille asioille, jotka eivät häntä kiinnosta. Edes se, että Burzumin musiikista on tehty tietyllä tavalla oheistuote Burzumin ulkomusiikilliselle puolelle, ei kiinnosta Vargia.

- Epätietoiset massat tarvitsevat viihdettä, sirkusta ja sirkuspellejä, ja tietenkin leipää. He tekevät kaikesta sirkusta ja kaikista pellejä. Heitä ei kuitenkaan minun maailmassani ole edes olemassa. He asuvat niin sanotusti eri luolassa. Minua ei kiinnosta, mitä he tekevät, sanovat, ajattelevat tai tuntevat, Vikernes paaluttaa.

Belusin myötä Vikernes on kuitenkin joutunut ottamaan sähköpostiyhteyden lukuisiin naapuriluoliin, sillä mies on paitsi koristanut Infernon ja Terrorizerin kaltaisten metallilehtien kansia, päätynyt keskustelemaan niitä näitä myös avant garde -musiikkilehti Wiren ja kitaristilehti Guitar Worldin toimittajien kanssa. Vargin sanomiset kiinnostavat siis ihmisiä laajalti. Miehen äärimmäisyys tuntuu vetoavalta, mutta samalla useimmat haastattelijat ovat yksituumaan kiirehtineet leimaamaan hänet rasistiksi. Yksi kuvaavimmista esimerkeistä oli Burzum-haastattelu osuvasti nimetyssä brittiläisessä Zero Tolerance -metallilehdessä. Haastattelun kolme lausetta sisältävässä ingressissä ehditään nimittäin mainita sana 'rasisti' jo kahdesti. Eräässä pian vankilasta vapautumisen jälkeen antamassaan haastattelussa Vikernes toki myönsikin olevansa rasisti, mutta sanoi samaan hengenvetoon, ettei vihaa ketään. Siksi onkin mielenkiintoista, kuinka voimakkaita reaktioita Vikernes herättää lehdistössä. Suhteestaan mediaan menneisyydessä monesti avautuneelle Vargille tiedotusvälineeksi riittäisi Burzum.org-nettisivu, mutta levy-yhtiön ja jakelijoiden vaatimuksesta medioiden enemmän tai vähemmän vilpittömään kiinnostukseen on pitänyt vastata muutenkin.

- Jos lehdet ovat kiinnostuneita Belusista, se on hyvä juttu levyn jakelulle ja menekille, mutta en minä henkilökohtaisesti näitä haastatteluita millään tavalla tarvitse. Journalistit voivat promotoida levyä riippumatta siitä, luotanko minä heihin vai en, ja useimmat heistä tekevät virheitä ja vieläpä pahoja sellaisia, mutta sille minä en voi enää mitään. Se on elämää, eikä se minua sen kummemmin kosketa. Sitä paitsi voin aina halutessani korjata väärinkäsityksiä Burzum.orgin välityksellä, ja tämä onkin ainoa luotettava tiedonlähde Burzumiin liittyviin asioihin. Jos jotain uutista ei ole julkaistu Burzum.orgissa, se ei ole totta. Niin yksinkertaista se on, sanoo Vikernes, kiittää Belusia kohtaan osoittamastamme kiinnostuksesta ja heittää vielä loppusanoiksi "Hail Finland! Stay Sissu!"