Suden hetki on taas täällä. Viime vuoden lopussa toistaiseksi ainoastaan mustan kullan formaatissa eli vinyylinä ilmestynyt Cycle of the Werewolf  -debyyttitäyspitkä katkaisi kuopiolaisyhtyeen vuosikausien hiljaiselon. Sus siunakkoon Winterwolfin kitaristisoittoniekkoja Corpsea ja Abomanitoria, jotka kertovat, kuinka susi nykyisin pissii ja ulvoo.

Winterwolfin elinkaari on ollut täynnä erilaisia muutoksia, sillä vuoden 1997 perustamisensa jälkeen se on ehtinyt muuttaa kertaalleen nimeään, palata takaisin henkiin omana itsenään sekä vaihtaa miehistöään useampaan kertaan, viimeksi kalkkiviivoilla ensimmäistä täyspitkää viime vuonna nauhoitettaessa. Näin oli kuitenkin tarkoitettu, mikäli lopputuloksesta voi mitään päätellä.

Yhtyettä on pidetty Deathchainin esiasteena, joksi se nimellisesti ja musiikillisesti muuttuikin kahden julkaistun demon jälkeen vuonna 2001. Viisi vuotta myöhemmin yhtyeen primus motor kitaristi/laulaja Corpse päätti kuitenkin herättää Winterwolfin takaisin henkiin omana itsenään.

Aikatauluongelmien ja kiireiden myötä ensimmäisen täyspitkän äänitykset alkoivat vasta vuonna 2009 ja piiri pieni pyöri lisää jäsenistön osalta. Ex-Deathchain kitaristi Bobby Undertaker korvattiin legendaarisella viemärikorisija-kitaristi Antti ”Abomanitor” Bomanilla Demilichistä, ja Corpsen ollessa tyytymätön omiin laulusuorituksiinsa erilliseksi laulajaksi otettiin niin ikään entinen Deathchain-mies Rotten. Mutta miten toimii nyt tällainen "toinen lähtö" Rottenin kanssa, kun Deathchainissa yhteistyö loppui aikoinaan, mutta nyt taas koristaan ja lujaa?

Corpse: - Hyvinhän tämä ratas lähti uudelleen pyörimään, eikä juuri ollutkaan minkäänlaisia epäilyksiä siitä, etteikö vanha Rotten hommaa hoitaisi. Siinä tosiaan tuli nauhoitusten aikana todettua, ettei oma kurkku täytä vaatimuksia materiaalin vaatimalla tavalla ja sitten tulikin mieleen, että perkele, soitetaanpa Rotten hätiin. Metsä vastasi kuin sinne huudettiin ja eipä mennytkään kauaa, kun oltiinkin jo kupilla ja laulut oli purkissa.

Kuopion metallipiirit ovat olleet laadukkaat, mutta niin monen muun kaupungin tapaan varsin pienet. Winterwolfin nykykokoonpanossakin rumpalinpallilla istuva E.R. Insane takoo kannuja myös Shade Empiressä sekä De Lirium's Orderissa, jossa myös basisti K.E. Pestilence pomputtaa bassoa. Sisäsiittoiseksi homman tekee entisestään Corpsen osallistuminen basistina Demilichin toiseen tulemiseen vuosina 2005-2006. Etenkin epäinhimillisestä äänestään tutuksi tulleen Abomanitorin saaminen osaksi WW-laumaa on Corpsen mukaan kovan luokan lisä monessakin mielessä.

Corpse: - Abomanitorin viemäri on aina yhtä hykerryttävää kuultavaa (ainakin soundchekissä), joten totta kai vanhan Demilich-kenraalin mukaan tulo oli erittäin tervetullut lisä. Viemärin lisäksi Abomanitorilla on korvaa kieroille lead-kuvioille ja ne antavatkin kipeää lisäväriä materiaaliin. Ja kaiken lisäksi Abomanitorin kanssa on mukava juoda viinaa niin keikoilla kuin siviilissäkin!

Abomanitor: -Yhden tähden aamen.

ENNEN JA NYT

Leppoisa savolaisjärkäle Corpse antaa musiikin viedä bändiä eteenpäin ilman etukäteissuunnittelua tai pohdintaa, ja palaset naksahtelivat treenikämpällä kohdilleen kuin itsestään. Jopa pienimuotoista kehitystäkin on orkesterissa tapahtunut alkuaikoihin verrattuna, vaikka uusiutuminen ja uuden luominen ei koskaan ole toiminutkaan eteenpäin ajavana voimana.

Corpse: - Toki alulle panevana voimana toimi myös halu tehdä jonkinasteinen julkaisu, jolla olisi juhlinut kymmenvuotispäiviä, tosin kahdella vuodella myöhästyttiin siitä. Kyllähän se alkuaikojen Winterwolf on aika erilaista tavaraa, mutta tekijänsä siitäkin tunnistaa. Edelleen minä kappaleet kasaan samalla tavalla kuin silloin 13 vuotta sitten. Toki repertuaariin on karttunut uusia juttuja, mutta pohjatyö on edelleen samanlaista kuin silloin.

Kuinka paljon sitten Deathchainin tuoma maine ja tunnettuus asettavat paineita Winterwolfin menestymisen ja säveltämisen suhteen?

Corpse: - Itse teen musiikin aina kappaleen nimen antamalla fiiliksellä, joten ei mulla ole ollut ongelmia sen suhteen, mille bändille sävellän. Ja kun on eri soittajat molemmissa bändeissä, sekin vielä muovaa sitä identiteettiä enemmän bändikohtaiseksi. Ei Deathchainin nimi ole ainakaan taakkana ollut, ehkä enemmänkin päinvastoin. Se on varmaan auttanut saamaan sakkia kuuntelemaan, että mikäs porukka se tämä tämmönen on, millä on näin vitun "siisti" nimi, Corpse naurahtaa.

Musiikillisesti Winterwolf kumartaa vahvasti 90-luvun alun - erityisesti ruotsalaiseen - death metaliin. Mikä tuon ajan meiningissä kiehtoo sitten eniten, ja kuinka paljon bändissä on kyse kunnianosoituksesta tuota aikaa ja esikuvia kohtaan ja kuinka paljon omien musiikillisten mieltymysten mukaisesta luomisen tuloksesta?

Corpse: - Soundihan siellä on se juttu, mikä kiehtoo. On jotenkin niin uskomatonta, kuinka jumalattoman painostavaa tavaraa tuohon aikaan on tehty. Nykypäivän death metal jääkin tuosta tummanpuhuvuudesta todella kauas, vaikka toki poikkeuksiakin löytyy. Mutta yleensä juurikin ne harvat poikkeukset ovat sellaisia bändejä, jotka nimenomaan kumartavat vanhan koulun suuntaan. Kyllähän se meidänkin soundimaailma hakee suuntaa juurikin tuolta 90-luvun alusta, ja kuoleman kantaisät saavat siitä kaiken kunnian.

Abomanitor: - Minulle 90-luvun vaihteen Ruotsi-DM on sitä kovinta keittoa ja esimerkiksi Entombedin Left Hand Pathia ei oikein mikään ole päässyt ylittämään. Vaikka tykkäänkin eniten luoda uutta ja olla idearunkkari sekä rasittavuuksiin asti menevä leikittelijä, täytyy myöntää, että svedujunttaus tuo erittäin mukavia fiiliksiä. Toivottavasti se välittyy myös kuulijalle. Ja minullehan tämä on myös osittain paluuta vanhoihin aikoihin, sillä 90-luvun alussa soitin Demilichin ohella Coffin-nimisessä bändissä, joka oli niin ruotsalaista kuin Siilinjärvi-Kuopio-akseli vain pystyi tuottamaan.

NUORISSA ON MENNEISYYS

Olisi helppoa kyseenalaistaa ja ihmetellä vuonna 2010 toimivien bändien motiiveja ja ambitioita, jotka kuulostavat pitkälti samalta kuin 20 vuoden takaiset klassikkoja tehtailleet pioneerit. Oman musiikin kehittyminen tai taantuminen ei kuitenkaan Corpsea kummemmin pohdituta, sillä into säveltämiseen löytyy hieman muualta.

Corpse: - Totta kai pyrkimys on siihen, että Winterwolf kuulostaisi Winterwolfilta, vaikka soundi onkin kotoisin kahden vuosikymmenen takaa. Eli yritetään löytää pitkässä juoksussa se luola, jossa on vielä tilaa eikä vaan yritetä ängetä sinne, missä jo tulet loimuaa. Kyllähän ne pioneerit ovat tämän homman jo perkeleen hyvin tehneet, mutta ehkä niiltä jäi jokunen onkalo tutkimatta? Juurikin noiden onkaloiden etsiminen on Winterwolfin motivaatio.

Kitaristi kuitenkin myöntää, että monessa mielessä ennen kaikki oli paremmin eikä vain tunnelman puolesta, jota nykymetallista tuppaa puuttumaan koko paketin osalta kansia myöten. Herra kun ei esimerkiksi nykypäivän Photoshop-kansia juurikaan arvosta. Nykymetalli ei edes ylipäätään miestä kummemmin kiinnosta, vaan ainoastaan ”vanhojen partojen tahi tulevien vanhojen partojen tekemiset.” Saman käsityksen tuntuu jakavan myös Abomanitor.

Corpse: - Ympyräähän kaikki asiat kuitenkin lopulta pyörivät, ja onkin tullut ilolla huomattua, että osa Suomen ja Ruotsin urheista nuorista on hylännyt modernin metallin ja ovat päinvastoin ottaneetkin lähtökohdakseen vanhan tyylin death metalin. Nuorissa on tulevaisuus, mies hekottaa.

- Tai menneisyys tässä tapauksessa, Abomanitor täydentää. - Vaikkei kehän kiertäminen evoluutioon periaatteessa kuulukaan, ei mielestäni metallin paluu vanhaan ole yhtään huono asia. Välillä oltiin niin luokattoman huonoissa kantimissa, että onneksi nuorempikin väki on kääntänyt korviaan aikaan, jolloin musiikki tehtiin oikein ja rakkaudella. Syntyköön evoluutio sitten nykypäivän ja vanhan siitoksesta ja sen jalostuksesta, jos ei itsekseen oikeaan suuntaan mennyt.

Death metalissa sanoitukset ovat aina jääneet aika puolinaiseen asemaan, kun sitä verrataan esimerkiksi black metaliin. Nyt kuitenkin on mukaan noussut bändejä kuten Kaamos ja Necros Christos, jotka tuntuvat myös sanoituksellisesti olevan varsin vakavalla asenteella liikkeellä. Miten Corpse näkee sanoittajana Winterwolfin osuvan tähän "pelkkää kuolemaa mustalla huumorilla" vs. "hengellistä kuolemanpalvontaa" -akselille?

Corpse: - Meillä nuo sanoitukset pyörivät aika pitkälti lykantropian ympärillä ja niistä teemoista sitten pyöritellään pienimuotoisia kauhutarinoita. Välillä tulee sanoituksiin laitettua mukaan jotain lainauksia kirjoista, mitä on tullut lueskeltua, tosin ne ovat yleensä muuttaneet muotoa alkuperäiseen tekstiin nähden ajatuksenvirran syövereissä. Aikamoista kuolemanpalvontaahan tämä on, mutten en sanoisi että hengellistä, pikemminkin hengetöntä, hah! Aina pyritään siihen, että sanat palvelevat musiikkia, ja ihan hyvin on homma onnistunut, vaikkei tässä mitään ”lönruutteja” ollakaan.

Ihmissusiteema on vahvasti ollut esillä Winterwolfissa aina alusta alkaen niin sanoituksissa kuin kuvituksissakin ja kiinnostus tähän myyttiseen otukseen juontaa Corpsen lapsuuteen.

Corpse: - Pentuna en niinkään pelännyt Draculan kauhuja tai muita vastaavia, vaan muistan erään vanhan ranskalaisen maalauksen jossain kirjassa. Taulussa ihmissudet seisovat täydenkuun aikaan hautausmaan muuria vasten porukalla. Voin nimittäin sanoa, että sillon jysähti kauhu selkärankaan. Ensimmäinen kappale mikä koskaan tehtiin oli nimeltään Winter of Wolves, joten kyllähän se susiteema on myös ollut Winterwolfin toiminnassa alusta asti mukana. Samalla sanoituslinjalla jatketaan varmaankin hamaan loppuun asti...