Määrätietoisesti ja kotikutoisesti omaa taiteellista visiotaan eteenpäin vievä keskisuomalainen dark metal -yhtye Beyond The Dream julkaisi uuden While the World Sleeps -levynsä 10. helmikuuta. Keikkarupeama levyn promotoimiseksi kotimaassa on päällä parasta aikaa.
Yhtyeen visionääri, vokalisti ja sanoittaja Harri Kauppinen sekä kitaristi ja uuden levyn käytännössä kokonaan säveltänyt Teemu Liekkala ehtivät istahtaa alas helmikuisena perjantai-iltana Jyväskylän Pub Katseessa, juuri ennen While the World Sleeps -levyjulkkareiden kenraaliharjoitusta.
Mitkä ovat tunnelmat uuden levyn ulostuessa?
Harri: – Loistavat. Homma kävi tällä kertaa kivuttomasti. Levyä väännettiin kolme kuukautta. Sinänsä rassaa, kun tehtiin kaikki itse ja aikataulut meni niin, ettei pystytty tekemään äänityksiä, miksauksia ja masterointia yhteen ja samaan rypääseen. Ihannetilanne olisi ollut tehdä kaikki yhden kuukauden mittaisessa putkessa. Mutta nyt mentiin näin, onneksi ilman mitään suurempia verikyyneleitä.
 Heti aluksi on syytä puuttua uuden levyn otsikkoon. Mitä tapahtuu, kun maailma nukkuu?
Harri – Tämä kyseinen maailma on meidän luoma ”maailmamme” tätä levyä varten ja kun se maailma nukkuu, tapahtuu monia pahoja asioita. Levyn nimi juontaa juurensa ruotsalaisen rock-yhtye The Cardigansin Long Gone Before Daylight -levyn viimeisestä kappaleesta. Siellä on hienoa lyriikkaa maailman nukahtamisesta, joten päätin tehdä pienen rip offin. While the World Sleeps ei ole konseptilevy, mutta koko levyn tyyli määräytyi nimen perusteella. Sen kummempaa poliittista sanomaa lietsomatta tuntuu, että jotenkin maailma ummistaa silmänsä silloin, kun kaikki katastrofit tapahtuvat. Ei siellä ole biisejä tsunameista sun muista, mutta kyseessä on symbolisesti sama asia.
Levy alkaa sanoilla ”Light and brightness tied up together, waiting innocently on the bed to be raped by the night.” ja loppuu sanoihin: ”This spring’s color should be black.” Onko levy oikeasti niin musta mitä edellä mainitusta voisi päätellä?
Harri: – Onhan se (naurua). Odotinkin, että jonkun on pakko huomata levyn eka lause, mutta tuota loppua en ole oikeastaan ajatellut. Levyn viimeinen kappale (The Hands on the Hearts Beating no More into the Rhythm of Our Love) kiertää läpi While the World Sleepsin värit, eli mustan, punaisen ja valkoisen. Onhan se synkkää juttua, mitä levyllä on, ei siitä pääse mihinkään. Kappaleessa Rotting Lovers, Withering Flowers kerrotaan kärjistetysti siitä, mitä ihminen on pystyvä tekemään nähdäkseen onnen, mikä hänen ympärillään voisi olla. Biisin tekstissä tyyppi muistaa, että hän tunsi aikoinaan rakastuneen pariskunnan, joka sittemmin kuoli. Tämä tyyppi käy kaivamassa pariskunnan ruumiit haudasta ja katsoo, kun nämä halailevat toisiaan. Eli kyse on siitä, miten äärimmäisyyksiin voi mennä tunteakseen ja nähdäkseen onnen.
Harri: – Musta on musta, se on meidän tyyli, dark metal, luonnollista rankkuutta. Ja onhan levyllä hempeyttäkin, ehkä enemmän kuin kellään muulla suomalaisella yhtyeellä tässä genressä. Sana rakkaus toistuu meidän biiseissä hyvin monesti meidän. Siihen en ole törmännyt muiden bändien kohdalla.
DOMINOINTIA JA SÄHKÖPIISKAA
While the World Sleeps esittelee Beyond The Dreamin musiikin melodisempana ja progressiivisempana kuin koskaan. Johtuuko tämä pelkästään Teemu Liekkalan lisääntyneestä vastuusta sävellyspuolella?
Teemu: – Kai se siitä sitten johtuu. Vaikea sanoa, mistä nuo biisit tulee, minä vain rustaan tuollaisia kappaleita. En ajattele sen enempää. Biisit ylös ja sillä siisti.
Harri: – Teemun kanssa ei oltu missään vaiheessa kasvokkain, kun mietittiin ja heiteltiin ideoita tälle levylle. Teemu saattoi soittaa, että nyt olis biisiin riffi tai intro, ja laittoi sen mulle. Tuumasin, että ”hyvältä kuulostaa, pystytkö jatkamaan tuota?” Monen kappaleen kohdalla kävi niin, että jo sama iltana sain ensimmäisen aihion kokonaisesta biisistä. Sen mitä vierestä seurasin, niin Teemulta käy säveltäminen ja nopea rakenteiden luominen luonnostaan, ja aihiot olivat hyvin valmiita, eikä niitä muuteltu paljoakaan ensimmäisistä versioista, lukuun ottamatta ehkä jotain pieniä yksityiskohtia.
Teemu Liekkala suoritti sävellysten lisäksi myös While the World Sleepsin äänityksen, miksauksen ja masteroinnin. Oliko kaverin osuus niin dominoiva, kun mitä edellä luetellusta voi päätellä?
Harri: – Teemun rooli oli dominoiva, ja saikin olla. Me muut otettiin mielellämme ne kaulapannat tällä kertaa ja annettiin narut Teemulle, että vedelköön nyt niin kuin tykkää. Aikaisemmin on ollut niin, että ne narujen päät ovat olleet minulla. Perspektiivi kääntyi ylösalaisin ja se vaikutti levyn materiaaliin erittäin positiivisesti. Olin tietysti hyvin diktaattorimainen lyriikoiden, niiden sovitusten ja laulutuotannon suhteen kuten aiemminkin. Senkin tein toki biisien ehdoilla ja mulla olikin helkkarinmoinen duuni saada oma ääneni sille tasolle, millä Teemun sävellykset on.
Harri: – Me paiskataan hirveän hyvin toistemme kättä sävellyspuolella. Oon itse kantanut siitä aikaisemmin vastuuta, mutta nyt ei tarvinnut. Huomasin, että Teemu on sisäistänyt sen, miltä Beyond The Dreamin pitää kuulostaa. Nyt hän sai mun puolelta vapaat kädet, eikä tässä sen kummemmin ketään sähköpiiskalla hakattu.
No vähän on kuitenkin?
Harri: – No joo (naurua). Mutta tosissaan, nyt ollaan hyvin lähellä sitä, missä tämän bändin pitää musiikillisesti olla. Ehkä tämä vuoden päästä kuulostaa tyhmältä, mutta nyt ollaan tässä pisteessä. Varmasti myöhemmin meidän musassa tulee esiin enemmän sitä kulmikkuutta kuin mitä meidän aiemmilla levyillä. Ehkä tämän uuden levyn tyyli kohtaa enemmän vanhaa tulevaisuudessa.
While the World Sleepsin rumpuosuudet nauhoitettiin Beyond The Dreamin treenikämpällä Teemu Liekkalan kotoaan tuomalla tietokoneella. Loput instrumentit purkitettiin Liekkalan kerrostalohuoneistossa, laulut puolestaan Harri Kauppisen kotistudiossa. Levyn miksaus ja masterointi tapahtui niin ikään kotioloissa.
Harri: – Meillä on kamoja käytössä hyvin minimaalinen kattaus. Laitteisto on toki laadukas, mutta se, miten hyvä levystä tulee, on aika pitkälti kiinni päästä, mikä on miksaajan hartioiden välissä. Mä uskon, ettei me oltais saatu aikaiseksi yhtään sen parempaa levyä kuin jos se olis nauhoitettu Finnvoxilla. Ehkä tuotantoapua olisi voinut tulla, mutta siinäkin pärjättiin vielä itse. On helkkarin nastaa, että ollaan siinä tilanteessa, mihin ollaan vuosia pyritty eli pysytään tekemään äänitteet hyvin minimaalisella ulkopuolisella avulla. Meillä on mun mielestä ollu hyvä tuotannollinen visio alusta asti. Kuuntelijoiden mielestä tuotannossa on onnistuttu vaihtelevasti. Tärkeintä kuitenkin on, että tuotantoon on itse tyytyväinen, ja tekee sen täydestä sydämestä.
Teemu: – Miksauksesta täytyy sanoa sen verran, että se on helppoa, kun tietää, miten biisit menee ja mitä halutaan. Ei tarvitse hirveästi hifistellä, kun vaan löytää oikeanlaisen soundin.
ENSIMMÄINEN ON AINA PARAS
Jokainen Beyond The Dreamia aiemmin kuunnellut voi melko vaivattomasti todetta, että uudella levyllä jokainen instrumentti tekee eläväisempää, sulavampaa ja moninaisempaa jälkeä, ja että bändin visiot ja suoritustaito ovat ensi kertaa tasapainossa. Mistä mahtaa johtua, että asiat ovat näin vasta tällä levyllä?
Harri: – While the World Sleeps on eka levy, missä pyrittiin nauhoituksissa säilyttämään mahdollisimman paljon ensimmäisiä ottoja. Luulen, että se on siinä. Itsellä lauluissa noin puolet on ensimmäisiä ottoja. Mä treenasin kuukauden ajan viitisen kertaa viikossa noita biisejä. Teemu pystyi purkittelemaan tosi nopeasti ykkösellä kitaroita kotioloissa. Pyrittiin saamaan levylle livefiilis. Siellä on nyt myös enemmän tilaa instrumenttien soida, ja näkisin, että se tuo sitä soljuvuutta levylle.
Harri: – Levyllä on paljon raaempi soundi kuin aiemmin. Ennen ei jätetty kuulumaan yhtään laulajan ylimääräistä hengenvetoa, tai kitaristin ylimääräisiä kädenliikkeitä. Kaikki oli siloteltu pois. Nyt on rösöjä ja rupea, mikä tuo enemmän tunnetta levyn kuunteluelämykseen. Se oli yksi niistä ranskalaisista viivoista, jotka lukivat muistilapussa: ”Kuinka tehdään Beyond The Dreamin kolmas levy?”
Entäpä sitten lyriikat. Miten While the World Sleeps tarinoi?
Harri: – Lyriikoissa on patoutumia omasta elämästä ynnä muuta tunteiden purkamista. Jos nyt puhutaan vielä Rotting Lovers, Withering Flowers -biisistä, niin en mä ole itte lähdössä ketään kaivamaan hautausmaalta ylös. Ne ovat tunteita, joita itse elän. Levyllä moni asia toimii myös vastakohtana omalle elämiselle. Eli mitä paremmin itsellä menee, sen synkempiä sanoituksia tulee.
Harri: – Oli selkeä juttu tehdä While the World Sleepsin kaltainen kiekko Sin Against the Sinners -teemalevyn jälkeen. Mulla on silti olemassa ideoita vielä moneen teemalevyyn. Vuosi sitten keväällä kuitenkin huomattiin, että meillä alkaa olla demomatskua kasassa yhden levyn verran. En halunnut siinä vaiheessa ruveta tekemään hätäisesti teemalyriikkaa, koska sellaiseen haluan varata enemmän aikaa, enkä edes tiedä, onko seuraavakaan Beyond The Dream -levy temaattinen. Tykkään olla lyriikoiden suhteen aina askeleen itseäni edellä, eli valmista matskua on, niin ettei me koskaan niiltä osin jäädä tyhjän päälle.
 KUN FAITH NO MORE KOHTAA MOKOMAN
Beyond The Dream on tehnyt While the World Sleepsillä yhden mielenkiintoisen aluevaltauksen – satsannut näyttäviin levyn kansiin. Yhtyeen musiikkivideotkin ohjannut jyväskyläläinen Anssi Korhonen on piirtänyt värikuvituksen uuden Beyond The Dream -levyn jokaisen kappaleen kylkiäiseksi.
Harri: – Olen haaveillut jo ensimmäisestä The Beginning -levystämme lähtien, että kansilehtisessä olisi jokaista biisiä kohden aukeaman verran tilaa. On aivan uskomaton juttu tehdä homma näin, että joka biisistä on oma kuvansa. Kansitaide muodostaa erittäin ison osan levyn kokonaisuutta.
Sattuiko bändi muuten huomaamaan levynsä kansitaiteen kotiseuturakkauden? While the World Sleepsin värit – musta punainen ja valkoinen – ovat tunnusomaiset niin Kauppisen ja rumpali Ville Silvastin synnyinkunnalle Hankasalmelle kuin Keski-Suomen maakunnallekin.
Harri: – Värejä valitessa ei tuota mietitty, mutta nyt kun sanoit niin on se itse asiassa aika makeeta. Itse suunnittelen muuttamista Jyväskylästä takaisin Hankasalmelle, joten sikäli uuden levyn värisymboliikka on aika ajankohtainen myös henkilökohtaisesti. Näinkö se alitajunta tekee kepposia?
Kansitaiteesta puhuen, kuinka tärkeää teille on tällaisena mp3-aikana, että levyllä on annettavaa myös visuaalisesti?
Harri: – Tosi tärkeää. Musa menee hukkaan, kun se on vain ykkösinä ja nollina netissä ja se sieltä laittomasti ladataan isoissa monen gigan nipuissa. Yhtäkkiä sulla on tuhat levyä koneella etkä erota sieltä sen enempää niitä helmiä kuin kuonaakaan. Jos joku raaskii levyn nykypäivänä ostaa kaupasta, sille pitää antaa kansissa myös silmänruokaa – lisää tulkittavaa ja pohdittavaa. Toivottavasti mahdollisimman moni kuuntelija jaksaa nähdä tänä päivänä sen vaivan.
Harri: – Jos olis ollut enempi rahaa käytössä, niin ehdottomasti oltaisiin tehty levyn kylkiäisiksi dvd, jossa olisi ollut musavideoita, mutta näillä resursseilla siihen ei pystytty. Mutta jatkoa ajatellen se on yksi ässä t-paidan hihassa. Kyllä se sieltä joskus tulee.
Entä onko herroilla omia suosikkeja levyjen kansitaiteen saralla?
Harri: – Itse tykkään HIM:in Love Metalin ja Razorblade Romancen kansien tekijästä (ei muista nimeä) ja hänen sommittelemistaan ornamenteista. Sama tyyppi on tehnyt myös muutamia hienoja kansia The 69 Eyesille. Sillä kaverilla on jonkinnäköinen goottilainen linssi silmässä. Tykkään monista Dimmu Borgirin ja Cradle Of Filthin kansista. mutta niissä en digaa tiettyjä tekijöitä, vaan respect kääntyy enemmänkin kyseisiin bändeihin, koska niillä ovat ne hienot teemat, joita levyjen kannetkin kuvastavat.
Teemu: – Itse oon tykkäillyt viimeisimmistä Opeth-levyjen kansista. Kaksi viimeistä (Ghost Reveries/2005, Watershed/2008, toim.huom.) ovat tosi hienon näköisiä.
Harri: – Meillähän uuden levyn kansissa yhdistyy Faith No Moren King for a Day, Fool for a Lifetime ja Mokoman Tämän maailman ruhtinaan hovi. Levyllä on myös kasari layout, joka johtuu varmaan siitä, että kahdeksankymmentäluvulla on pantu alulle kaikki parhaat jutut. Sen ovat minunkin vanhemmatkin hyvin tienneet (naurua). |
