Virallisesta avoautoilulevystä tänä kesänä vastaa pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Firenote. Bändin debyytti sisältää melodista kasari-hardrockia keksitään lisää ruutia –tyyliin. Ruuti palaa kuitenkin niin iloisella liekillä, että oli aivan pakko kääntyä solisti Rickyn puoleen ja kysellä hieman mistä on kyse.

Firenote on perustettu vuonna 2004, mutta debyyttipitkäsoitto saadaan julki vasta nyt. Mistäs moinen viive?

- Viive? Minusta tuollainen neljä-viisi vuotta bändin perustamishetkestä täyspitkän julkaisuun on vielä melko lyhyt aika. Tietysti se nykyaikana on verrattaen pitkä, mutta pitää muistaa ettei meistä kukaan ole osallistunut minkään sortin tosi-tv -ohjelmaan ja hakenut ponnahdusta sieltä. Aikaa on saatu kulumaan kun olemme hieroneet biisejä (ja itseämme) kuosiin, ollaan keikkailtu ja yritelty kosiskella levy-yhtiöitä omakustanteiden voimin. Ja onhan tuossa puolensa kun jaksaa vuosikausia tehdä pitkäjänteisesti hommia, niin siinä ihan eri tavalla bändi hitsautuu yhteen ja biiseihin löytyy kenties se oma soundi, kuin että otettaisiin yhdet treenit, tehtäisiin biisit ja julkaistaisiin ne heti samoin tein.

Ensi-ep "Kicking Like Thunder" ja sinkku "Sara La Fountain" ilmestyivät omakustanteina suurin piirtein vuoden sisällä bändin perustamisesta, minkä jälkeen ennen debyytin julkaisua on ollut parin vuoden hiljaiselo. Mitä tässä välillä on tapahtunut?

- Noiden kahden ensijulkaisun jälkeen teimme vielä yhden omakustanteen jolla oli biisit "Mayday" ja "Heartbreaker", mutta sitä ei painettu myytäväksi saakka, vaan sillä lähinnä kolisteltiin levy-yhtiöiden ovia diilin toivossa - mikä sitten tapahtuikin. Mutta on tuossa välissä ehtinyt silti tapahtua kaikenlaista, kuten esimerkiksi rumpalin vaihto. Johnny paukutteli pannuja noilla kaikilla kolmella omakustanteella, mutta Mike otettiin kannuihin kun pitkäsoiton teko rupesi näyttämään valoisalta. Johnnyn vaihtoon ei sikäli mitään dramatiikkaa liity, mutta vaihdos oli silti bändin jatkuvuuden kannalta pakko tehdä ja onneksi pannujen taakse löytyi meidän tyyliin täydellisesti istuva kaveri.

Onko levy best of -kooste tähänastisista biiseistä, vai onko materiaali sävelletty varta vasten?

- Osittain on ja osittain ei. Levyn sisältö päätettiin yhdessä levy-yhtiön, tuottajan ja bändin kesken. Me tehtiin kyllä enemmänkin uusia ralleja, mutta useampi vanha biisi päätettiin ottaa levylle siitä syystä että ne sattuvat olemaan niin pirun hyviä. Itse äänityssessioissa äänitimme pohjat muistaakseni yhteensä kolmeentoista biisiin, mutta laulut tehtiin sitten yhteentoista ralliin jotka päätyivät levylle.

Millaisella aikataululla on lupa odottaa seuraavaa?

- Tarkkaa aikataulua ei tässä vaiheessa voi kuin arvailla, mutta sen verran uskallan luvata ettei siihen neljää vuotta tule menemään. Uusia biisejä ollaan tehty jo nyt ja niitä olisi tarkoitus livenäkin koeponnistella kuluvan vuoden aikana...

Jäikö käyttökelpoisia, vanhoja biisejä rannalle vai kuullaanko mahdollisella kakkoslevyllä täysin uutta tavaraa?

- Kyllä sinne pöytälaatikkoon ja studion kovalevylle vielä pari timanttista biisiä näistä Firenoten sessioista jäi, mutta seuraavalle platalle ei enää aiemmin julkaistuja biisejä ole tulossa.

Levyn on tuottanut melodista hardrockia ymmärtävä Erkka Korhonen, joka myös Urban Talesta tunnetaan. Kuinka yhteistyö sujui?

- Yhteistyö Erkan kanssa sujui helkkarin hyvin. Me haluttiin tälle levylle tuottaja joka tuntee tämän genren parhaiten ja ainakin minun mielestäni me sellainen myös saatiin. Levyn työstö oli hyvinkin kaksisuuntaista, hyviä ideoita vaihdettiin tarkkaamon molemmin puolin. Erkalle kuuluu silti suuri kiitos siitä miltä levy lopulta kuulostaa. Etenkin mun laulujuttuihin tehtiin iso kasa pieniä muutoksia jotka palvelevat lopputulosta helkkarin hyvin.

Levy on kasattu vanhoista ja hyviksi havaituista elementeistä, mutta kuulostaa siitä huolimatta pitkälti omanlaiseltaan. Onko liian ilmeiset vaikutteet karsittu tietoisesti pois?

- Me ei olla tehty biisejä tietoisesti mihinkään genreen eikä otettu mukaan mitään tiettyjä elementtejä, joten karsimisen tarvetta ei sikäli ole ollut. Hammond ja Isko jotka sävellyksestä pääsääntöisesti vastaavat, omaavat vaan molemmat ilmeisen samankaltaisen musamaun ja sitä kautta biisitkin edustavat aika yhtenevää linjaa keskenään.

"Danger" tuo mieleen Shyn ja Treatin. Ovatko orkesterit tuttuja? Kuinka syvälle 80-luvun hard rockin syövereihin te nuoret miehet olette ylipäätänsä sukeltaneet? Eikö teidän ollessa ns. vastaanottavaisimmassa iässä puhallelleet musiikkirintamalla aivan muut tuulet, kuten grunge, uusiopunk ja mitä näitä nyt olikaan, ysäritekno?

- Nyt on pakko tunnustaa, ettei ainakaan minulle kumpikaan mainitsemistasi orkesterista ole millään lailla tuttuja. Mä uskoisin että itse olen tästä porukasta se joka on vähinten sinne 80-luvulle sukeltanut. Omat musiikilliset vaikutteet juontavat juurensa enempi tuonne 80-90 -luvun sankariheviin. Jostain kumman syystä meistä on jokainen onnistunut välttymään noilta ysäriteknoilta. Ja onhan meillä bändin sisällä ikähajontakin aika miehekäs, mikä sekin hajottaa bändin musiikillista taustaa ja musatottumuksia.

Aikaisemmin singlenä julkaistu "Sara La Fontain" taisi saada maininnan jossain iltapäivälehdessäkin? Ei siippansa Antti Jokinen ole uhannut vetää turpaan tai vaihtoehtoisesti ohjata biisistä videota?

- Joo, "Sara La Fountain" -biisistä on ollut parissakin eri lehdessä jutun tynkää niiltä ajoilta kun biisi omakustanteena julkaistiin. Ainakaan mitään suoria uhkauksia ei Jokiselta ole (vielä) tullut, mutta sen sijaan kuulemma Sara itse on ollut hyvin halukas saamaan käsiinsä biisin kirjoittaneen Hammondin puhelinnumeron, hehe.

Suomessa on paljon genren bändejä, jotka ovat yhden levyn julkaistuaan vaipuneet hiljaisuuteen. Miten Firenote aikoo välttää Prayerin, Human Templen ynnä muiden kohtalon?

- Mitäpä tähän osaisi sanoa. Tulevaisuus tulee näyttämään, mutta kyllä meillä itsellämme on kova usko tähän hommaan. Kovalla duunilla ja väkevällä musalla me aiomme pysyä kartalla jatkossakin. Ja mielestäni aika on hyvin otollinen tämmöiselle musalle; ns. kilpailijoita on kentällä melko vähän, mutta potentiaalista kuulijakuntaa sitäkin enemmän.

Firenote on tehnyt Europe- ja Yngwie –cover –keikkaa. Vieläkö nämä ovat tilattavissa vai keskitytäänkö mennäänkö nyt pelkästään omalla materiaalilla? Mikä on keikkatilanne muuten?

- Täytyykin heti oikaista sen verran, että me ei olla oikeastaan koskaan noita cover -keikkoja mitenkään aktiivisesti heitetty. Alunperin idea Europen coveroinnille tuli, kun silloin Gorgonzola -klubia Semifinaalissa pyörittänyt Luca halusi meidät klubille soittamaan. Gorgonzolan idea on / oli siis se, että siellä bändit coveroivat muiden musaa - soittavat jotain sellaista mitä heidän omilla keikoilla ei aiemmin ole kuultu. Ja sama meininki toistui sitten uudelleen, mutta tällä kertaa coveroinnin kohteeksi joutui Yngwie.

Keikkatilanne alkaa pikkuhiljaa näyttää ihan hyvältä, meillä on tiukka vääntö kesken alkavan kesän osalta. Jotain rundin tynkää tässä pitäisi aikaan saada kasailtua. Ohjelmatoimistoa meillä ei vielä takanamme ole, joten kiinnostuneet toimistot ottakoot yhteyttä allekirjoittaneeseen, hehehe.

Riittääkö omia biisejä keikkasetin täydeltä, vai onko normisetissä mukana covereita?

- Toki riittää. Kyllä reilussa neljässä vuodessa biisimateriaalia on kertynyt sen verran että yhden maratoonisetin pystyy helposti heittämään.

Mikä on tilanne ulkomaiden suhteen? Keikkoja? Jakelua?

- Ulkomaiden suhteen on neuvottelut vielä levyn tiimoilta käynnissä. Ruotsissa homma on jo hyvällä mallilla ja siellä promootio ja levymyynti alkaa ihan näillä näppäimillä. Toivottavasti keikkaakin sitä myöten sitten irtoaisi.

Vaikutat Ricky myös Force Majeure –orkestereissa. Riittääkö aikaa täysipainoisesti molemmille viritelmille?

- Toistaiseksi aika on riittänyt hyvin molemmille bändeille ja musakin on onneksi riittävän erilaista jottei pääse siinäkään mielessä tylsyys iskemään. Kumpikaan bändeistä ei ole minulle toistaan tärkeämpi, vaan molempiin satsaan sen minkä osaan ja pystyn.

Brother Firetriben menestys osoittaa, että tilausta tämänkaltaiselle musiikille Suomessa on. Olisiko Firenotella tarjota keinoa, jolla melodinen hardrock tulisi osaksi valtavirtaa?

- Me vähän niin kuin jatketaan siitä mihin Brother Firetribe jää ja tehdään tätä juttua kenties hieman enemmän tosissaan kuin he. Käsittääkseni Firetribe on kuitenkin kundeille sellainen sivuprojekti jota he tekevät kun ehtivät. Itse en usko että tämän genren "massoitus" vaatii sen kummempia poppaskonsteja. Hyvä musa kiinnostaa ihmisiä, ja kun ihmiset jostain kiinnostuvat, tulee siitä valtavirtaa.

Mikä olisi Firenoten unelmakiertue? Kiertuekumppani voi olla jo manan majoillekin siirtynyt orkesteri.

- Voi helkkari, nyt pistit pahan. Ehkä siinä olis lämppärinä jonkinmoinen dream team jossa Rainbow'n solistina toimisi Michael Kiske ja ne veivais sitten Dion musaa takatukat tanassa. Rundi voisi kattaa kaikki lähibaarit Eirasta Kontulaan ja kalusto roudattaisiin paikalle vanhalla Hiacella.

Mihin kysymykseen Firenote haluaisi vielä vastata?

- Odotin että haastattelussa olisi kysytty jotain pientä debyyttilevyn bonusrallista "She Stole My Speedosista" jotta olisin päässyt kertomaan jotain syvällistä sen syntyhistoriasta ja visioista joita bändillä on ko. rallin musavideosta. Mutta jääköön se seuraavaan kertaan, eli tältä osin se on sitten vaan Töttöröö ja King Kong. Kiitämme ja kumarramme tästä haastattelusta ja toivotamme lukijoille väkevää alkavaa kesää.